Blogi

Minimalistikin nauttii laadukkaista palveluista

Yhteistyössä Albergan Bella Rosetten kanssa. 

Kirjoitin hiljattain, kuinka olen vuosien mittaan toteuttanut tavoitteitani life designin avulla. Kerroin, että olen onnistunut erinomaisesti kaikilla muilla osa-alueilla, mutta taloudellisiin tavoitteisiini en ole vielä päässyt, koska olen panostanut muihin asioihin. Kuten nyt tähän hoitovapaaseen, joka syö tämän hetken tulojen lisäksi myös eläkekertymääni. Yritän kompensoida sitä jatkuvalla säästämisellä ja sijoittamisella mahdollisuuksien mukaan. Vaikka en todellakaan ole köyhä millään muotoa – tämä muutaman vuoden kestävä pienituloisuus on täysin oma valintani – on joitain houkutuksia ollut pakko jättää väliin. 

Life designiin kuuluu olennaisena osana sen miettiminen, mitä tekisi, jos raha ei olisi esteenä. Minimalistina en haaveile tavarasta enkä sen puoleen kaipaa isompaa kotiakaan, eikä kukaan oikein tiedä, koska matkustaminen on taas mahdollista. Mutta jos se ei olisi rahasta kiinni, käyttäisin palveluja reippaasti enemmän. Olisi ihanaa istuttaa useammin koko perhe ravintolaan palveltavaksi ja käydä katsomassa vaikka jokainen Kansallisoopperan uusi baletti. Osallistua pieniin ja ekslusiivisiin tanssiworkshopeihin ja joogaretriitteihin. Ja aivan erityisesti haluaisin käyttää hyvinvointi- ja kauneuspalveluita, etenkin nyt, kun arjessa pienten lasten kanssa kauneudenhoidolle on minimaalisesti aikaa. 

Vaihdantatalous pienituloisen haaveiden mahdollistajana

Pitkän linjan life designerina aloin miettiä, miten voisin saada haluamiani asioita elämääni, vaikka tuloni ovat tällä hetkellä… noh, minimaaliset. Tämän blogin pitäminen on minulle puhdas harrastus, vaikka kuukausilukijoita onkin kertynyt jo mukavasti yli 5 000. Jos tavoitteenani olisi kaupallinen menestys, en kirjoittaisi sangen epäkaupallisesta minimalismista. Jostain kumman syystä yhteistyötarjouksia ei satele, kun kannustan jättämään turhat tavarat ostamatta ja suosimaan kierrätettyä…

Kirjoitan kuitenkin myös työssäni markkinointitoimistolla kaupallisia sisältöjä, tällä hetkellä siis osa-aikaisesti, ja siitä sainkin idean: Mitä jos ottaisin yhteyttä johonkin lähellä sijaitsevaan kauneushoitolaan ja ehdottaisin yhteistyötä – minulle hoitoa, heille tekstiä. 

Haussa monipuolinen asiantuntija tositarkoituksella

Seuraavana haasteena oli löytää kauneushoitola, jonka kanssa arvomaailma kohtaisi. Kirjoitin heinäkuussa kauneusihanteista ja siitä, kuinka toivon, että kenenkään ei tarvitsisi tavoitella liian kaukana itsestään olevia ihanteita. Näyttävien huulitäytteiden sijaan lähdin etsimään hoitolaa, jossa jaksettaisiin aidosti paneutua ihoni kuntoon, tarpeisiini ja mahdollisuuksiini, joihin ei valitettavasti tällä hetkellä kuulu kovin monimutkaiset kauneudenhoitorutiinit. Toisaalta esimerkiksi kasvojooga kuuluu päivittäiseen elämääni ja kasvoni ovatkin – ehkä ainakin osittain sen ansiosta – pysyneet nuorekkaina. Halusin jonkun oikeasti tutustuvan minuun ja arvioivan, mistä hoidoista hyötyisin, ja toisaalta sanovan rehellisesti, mitä minulle ei kannata tehdä. 

Käytin varmaan neljä tuntia surffaillessani lähialueiden kauneushoitoloita. Halusin löytää paikan, jossa tehtäisiin muutakin kuin hemmotteluhoitoja, mutten toisaalta halunnut joutua itselleni vääränlaisen laitehoidon mannekiiniksi vain hoitolan eduksi. Haussa oli siis kauneushoitola, jolla olisi riittävän laaja tarjonta ja josta välittyisi asiantunteva, luotettava ja miellyttävä kuva. 

Kauneushoitolan kanssa kannattaa solmia pitkä suhde

Leppävaaran Sello-kauppakeskuksen lähellä sijaitseva Albergan Bella Rosette vaikutti juuri täydelliseltä paikalta. Heillä on laaja palvelutarjonta ripsistä ja kynsistä monenlaisiin kasvo- ja vartalohoitoihin. Laitoin heille viestin ehdottaen yhteistyötä ja sainkin pian vastauksen. Löysimme yhteisen ajan kalentereistamme ja menin tapaamaan sekä paikan omistajaa, SKY erikoiskosmetologi-meikkaaja Mariannaa että toista SKY erikoiskosmetologia Hannaa. Pohdimme pitkään, mistä hoidosta hyötyisin eniten. Sain myös kuulla rehellisesti, mitä hoitoja minulle ei kannata vielä tehdä. Tarjolla on nykyisin niin tehokkaita laitehoitoja, että niitä ei kannata aloittaa liian nuorena. Oli imartelevaa kuulla, että neljääkymmentä lähentelevät kasvoni eivät vielä välttämättä kaipaa niitä kaikkein tehokkaimpia hoitoja. Ja hyvin lohdullista tietää, että tehokkaita keinoja löytyy siihen hetkeen, kun kasvojooga ei enää yksin riitä ylläpitämään kaipaamaani positiivista ilmettä. 

Keskustellessamme kävi erittäin selväksi, että arvomaailmamme todellakin kohtaavat. Albergan Bella Rosettessa tehdään monipuolisesti tehokkaita hoitoja mikroneulauksesta RF-hoitoihin sekä plasmapen-hoidoista täyttöliftauksiin. Hoidot valitaan aina asiakkaan ihon kunnon ja tarpeiden mukaisesti. Joskus se tarkoittaa asiakkaiden toiveista kieltäytymistä ja sopivamman hoidon ehdottamista. Esimerkiksi minua olisi kiinnostanut testata kasvoilleni hurjasti kehuttua HIFU-hoitoa, joka korkeaintensiivisen ultraäänen avulla kiinteyttää hoidettavaa aluetta niin, että esimerkiksi kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin ja iho silottuu. Se on kuitenkin kortti, jonka nyt tiedän jättää omien kasvojeni kohdalla odottamaan tulevaisuutta.

Puhuimme myös siitä, kuinka ammattitaitoinen kosmetologi kyselee asiakkaansa kuulumisia muutenkin kuin kohteliaisuudesta. On esimerkiksi tärkeää tietää, onko asiakas viettämässä lähiviikkoja paahtavassa auringonpaisteessa, sillä joidenkin hoitojen jälkeen ihon pitäisi saada toipua rauhassa. Osa hoidoista on tosiaan niin tehokkaita, että ihon uudistuessa palautumiseen saattaa kuulua punoitusta ja hilseilyä. Jos siis haluaa näyttää hyvältä vaikka pikkujouluissa tai häissä, kannattaa hoidot aloittaa ainakin 2-3 kuukautta aiemmin. Niin, moni hoitoja tosiaan kannattaa tehdä sarjoina, että tuloksista saadaan toivotunlaisia ja mahdollisimman pitkäkestoisia. Yhtäkkiä Suomen pimeä syys-talvikausi ilman aurinkolomia näyttäytyykin mahdollisuutena!

Raskausmuistoksi riittävät valokuvat

Kattavan konsultaation avulla löysimme hoitovaihtoehdon, joka tyydytti uteliaisuuttani tehokkaiden laitehoitojen suhteen. Kuten olen kertonut, on minulla raskauksien jäljiltä edelleen hieman vatsalihaserkaumaa. Ihanan fysioterapeuttini mukaan lihastoimintani on jo “aivan hyvä”, mutta entinen tankotanssija ja fitness-malli minussa ei ole vielä tyytyväinen sen enempää vatsalihasten kuntoon kuin niiden ulkonäköön. Erkaumaa ei kauheasti enää ole, kliinisellä mittapuulla ei ollenkaan. Kovassa rasituksessa vatsan keskellä pystyssä kulkeva jännesauma, linea alba, painuu kuitenkin edelleen kuopalle. Ja vaikka olen valtavan iloinen, että seisoessa vatsan iho näyttää hyvältä, ei tarvitse mennä kuin alaspäin katsovaan koiraan tai konttausasentoon huomatakseen, että mahassa on asunut joku. Toisia häiritsee, toisia ei. Kadehdin heitä, joita ei häiritse. Minua nimittäin häiritsee aika paljonkin.

Seisaaltaan vatsan iho näyttää hyvältä, mutta vähänkin rutistuessaan iho kurtistuu ja näyttää paperiselta.

Olen kerran aikaisemmin kokeillut RF-hoitoa vatsalleni ja olin oikein tyytyväinen saamiini tuloksiin. Iho kiinteytyi selvästi ja ennenkaikkea linea alba napakoitui tuntuvasti. HIFU-hoitoa tehdään Albergan Bella Rosettessa eniten kasvoille, erityisesti leuan seudun napakoittamiseen. Hoitoa voi kuitenkin tehdä myös vartalolle ja Bella Rosettessakin sitä on tehty esimerkiksi alleille ja vatsan alueelle. HIFU eli High Intense Focused Ultrasound vaikuttaa kasvoilla jopa 4,5 mm syvyyteen, vartalolla hoitoa tehdään jopa 13 mm syvyyteen. Sovimme siis ajan vatsanseudun HIFU-hoitoon. Kalenteria piti katsoa tarkasti, sillä HIFU lämmittää kudoksia voimakkaasti, eikä viikkoon hoidon jälkeen saa mennä saunaan, oleskella kuumassa auringonpaisteessa tai tehdä rankkaa hikitreeniä.

Hoitoaamuna jopa vähän jännitti, mutta HIFU osoittautui kivuttomaksi, ainakin vatsani kohdalla.

Hetki omaa aikaa ja rutkasti kosteutta kasvoille

Etenkin pienten lasten äidit usein tietävät mitä tarkoitan, kun sanon jopa hammaslääkärikäynnin tuntuvan ihanalta omalta ajalta. Hoitokokemus Albergan Bella Rosettessa oli kuitenkin ihan aidosti rentouttava, siitäkin huolimatta, että olin kuin mikäkin kyselyikäinen varmistaessani, että osaisin kertoa teille hoidoista. Muistelin käyneeni kasvohoidossa viimeksi vuonna 1998, joten en aivan ole perillä nykyisestä hoitotarjonnasta. Hanna lohdutti minua, ettei asiakkaan tarvitsekaan olla. Halutessaan voi varata ajan esimerkiksi vain “laitehoitoon”, ja yhdessä kosmetologin kanssa valitaan hoito, mistä omat kasvot parhaiten hyötyvät.

Hanna teki minulle ProFacial-kasvohoidon. Kyseessä on etelä-korealainen aqua peeling -hoito eli syväpuhdistava vesikuorinta. ProFacialissa mikrokokoiset vesipisarat ja vahva tyhjiövirtaus kuorivat iholta kuollutta solukkoa ja avaavat mikrokanavia, joiden kautta ravinteet imeytyvät syvälle ihoon. Hoito tuntui miellyttävältä ja sen jälkeen sain kasvoilleni kosteuttavaa hyaluronihappoa sisältävän sheet maskin. Se sai jäädä vaikuttamaan, sillä seuraavaksi oli HIFUn aika!

HIFU-hoito antaa pitkäkestoiset tulokset

Hanna aloitti hoidon tekemällä suunnitelman kuinka hoitopäällä edetään hoitoalueella. HIFU-hoitolaite antaa ultraääntä sykäyksinä ja hoito saattaa kuulemma olla joillekin hieman kivulias, etenkin sellaisilla alueilla, jossa luu on heti ihon alla. Hoitoa tehtiin vatsalleni kolmeen eri syvyyteen, mutta en onneksi tuntenut kuin yksittäisiä pieniä nipistyksiä.

HIFUn jälkeen iho saattaa olla hieman turvonnut ja kipuakin saattaa esiintyä. Tulokset voimistuvat vähitellen ja valmis lopputulos on näkyvissä 2-3 kuukautta hoidon jälkeen. Vitsailimme, että voin sitten jouluna ihastella timmiä vatsaani. Hoitoa tehdään tyypillisesti kertaluontoisesti, mutta mikäli lähtökohta vaatii useamman käsittelykerran, tekee hoitaja yhdessä asiakkaan kanssa sarjahoitosuunnitelman. Ylläpitöhoitona HIFUa voidaan tarvittaessa tehdä esimerkiksi kerran vuodessa.

Ostin mukaani kollageenijauhetta, josta tehokkaan hoidon saaneet kudokseni saavat rakennuspalikoita. Fysioterapeuttinikin suosittelee erkaumaa kuntouttaville kollageenilisää. Sen tehosta ja toimintamekanismista on vielä ristiriitaisia tuloksia, mutta työssään äitiysfysioterapeuttina hän on huomannut, että kollageenilisästä on ollut asiakkaille selvästi hyötyä. 

Vaikka ostokseni jäivät tällä kertaa tuohon kollageenijauheeseen, oli Hanna miettinyt valmiiksi minulle kotona tehtävään ihonhoitoon sopivat tuotteet, ja huomioinut minimalisminikin: iS Clinicalin cleansing complex toimisi ainoana puhdistustuotteena, saman merkin Youth Eye Complex silmänympärysvoiteena ja Extreme Protect -voide kosteusvoiteena ja aurinkosuojana. Muita tuotteita en välttämättä tarvitsisi. Hanna esitteli tuotteet minulle mutta minkäänlaista tyrkyttämistä ei ollut – tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni oli jo entuudestaan hyvin selvillä, sehän tähän blogiyhteistyöhönkin oli johdatellut. Tasaista, kirkasta ja kerrankin kunnolla kosteutettua ihoani katsellessani mietin kyllä, että kunhan tuloni nousevat, olisi ihonhoitoon ihana panostaa enemmän. Kuukausittainen kasvohoito tekisi hyvää tällaiselle hyväihoisellekin.

Suositaan suomalaista työtä

Kun joka tuutista toitotetaan taantumaa, moni laittaa kukkaronnyörit kiinni, vaikka oma talous olisikin kunnossa. Itse olen säästäväinen nousukaudellakin, mutta MBA:na ymmärrän toki, miten talous toimii. Ystävän neuvo: Turhan tavaran tilaaminen Amazonista, Wishistä tai AliExpressistä rasittaa planeettaamme eikä elvytä Suomen taloutta. Jos oma taloutesi sen sallii (tai mietit lahjatoivetta), pyri samalla tukemaan suomalaista työtä. Jos olet tällainen koronavarovainen, kuten minä, voit kysyä jo palvelua varatessa, käyttääkö henkilökunta maskia. Olen aivan varma, että viimeistään pyynnöstä maski puetaan. Albergan Bella Rosettessa tätä ei tarvinnut edes erikseen pyytää. Hanna kertoi, että suuri osa Suomen kosmetologeista toimii sopimusyrittäjinä, joten kauneushoidossa käyminen on mitä parhain keino tukea kotimaan pienyrittäjiä.

Kolme pointtia hyvinvointisi puolesta

Kirjoituksesta tuli melko pitkä ja polveileva, joten otetaan loppuun stubbmaisesti kolme pointtia:

  • Mieti, millaisia asioita haluat elämääsi. Kekseliäisyys saattaa auttaa toiveiden toteuttamisessa, jos esimerkiksi varallisuus ei muutoin antaisi myöten. 
  • Pitkäaikainen asiakassuhde on henkilökohtaisissa palveluissa usein etu. Niin myös kauneushoitoloissa, joiden ammattilaisten tehtävänä on selvittää paitsi ihosi kunto myös elämäntapasi ja suositella parasta hoitoa niiden mukaan. 
  • Jos mietit, miten voisit sijoittaa itseesi ja läheisiisi, voit samalla tukea myös suomalaista työtä – siitä hyödymme me kaikki. 

Ostatko kotimaisia palveluita? Käytkö kauneushoidoissa? Oletko kokeillut HIFUa?

Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa.

Viikonlopun kasvojoogamatka Kristiinankaupunkiin ja Närpiöön

Kasvojooga on viime vuosina kasvattanut kovasti suosiotaan Suomessa. Kyselyitä tunneista tulee useampi viikossa, ja osa on vienyt PK-seudun ulkopuolellekin. Mieleen on jäänyt erityisesti kuopuksen raskauspahoinvoinnin aikaan junalla heitettämäni Pietarsaaren keikka ja viime syksyn vierailu Kristiinankaupungissa. Jälkimmäiseen minun oli tarkoitus palata jo keväällä, mutta korona sotki suunnitelmat. Kristiinankaupungin kansalaisopisto onneksi uusi kutsunsa syksylle. Roadtrip!!

Pieni on kaunista

Pikkukaupungit ovat jostain syystä mielestäni kiehtovia. Upealta Norjanmatkaltamme jäi hyvin mieleen 250 asukkaan Lavik ja sen mainio koulun leikkipaikka luumupuineen. Olen käynyt yli 40 maassa ja useammassa miljoonakaupungissa kuin mitä nyt tähän hätään pystyn laskemaan. Metropoleissa on jotenkin vaikeaa saada kiinni ihmisten elämästä. Pikkukaupungissa kaikki on selkeämpää: Tuolla asutaan, tuolla käydään töissä ja tuossa koulussa, tuossa on ruokakaupat, apteekki ja kuntosali. Ei tule päätösväsymystä.

Toisaalta: viikon lomalle Lontoo on varmasti Lavikia kiinnostavampi vaihtoehto. Pienestä kylästä taas ehtii jo yhden yön vierailulla saada aika hyvän käsityksen. Sanotaan, että Euroopan pääkaupungit muistuttavat toisiaan enemmän kuin valtioiden muut seudut niiden pääkaupunkia. Niinpä Suomen pk-seutua asuttava suurkaupunkimatkaaja tulee pysytelleeksi eräänlaisessa kuplassa. Matkailu avartaa aina, myös kotimaassa.

Närpiö – Närpes

Vuosi sitten kasvojoogakeikallani olimme koko perheen voimin yötä Kristiinankaupungissa ja yövyimme kodikkaassa, pienessä hotellissa vanhassa puukeskustassa. Korona näytti kurittaneen hotellivalikoimaa, joten saimme hyvän tekosyyn tutustua myös 20 kilometrin päässä olevaan Närpiöön. Sieltä löytyi siisti ja ihan viihtyisä Hotel Red & Green – epäilen, että nimi viittaa punaisiin tomaatteihin ja vihreisiin kurkkuihin. Tiesitkö, että yli 70% kotimaisista kurkuista ja tomaateista tulee Närpiöstä? No, tällaisen mainoksen näin, Wikipedia tarjoaa maltillisempia lukuja.

Taustalla Hotelli Red&Green, etualalla liukumäki, joka meni aivan liian lujaa.

9500 asukkaan Närpiön ravintolatarjonta oli yllättävän hyvä. Valitettavasti kehutusta Linds Kök -kasvihuoneravintolasta ei vastattu, joten teimme valinnan Närpiön keskustan ravintoloista. Voiton vei vuodesta 1989 toiminut Casa Pizzeria eikä se todellakaan pettänyt, pizzat olivat todella maukkaita.

Närpes on jopa eksoottinen paikka. 80% närpiöläisistä on ruotsinkielisiä ja vuoteen 2016 asti Närpes olikin yksikielinen – viimeinen ruotsinkielinen yksikielinen paikkakunta Suomessa. Jäljelle jäävistä vajaasta 20 prosentista vain muutama on suomenkielisiä. Pizzeriassa oli ruokalistat myös vietnamiksi ja venäjäksi.

Aasia-marketteja keskustasta löytyi kaksin kappalein, sillä kasvihuoneissa ja roska-autoihin erikoistuneella metallipajalla riittää töitä maahanmuuttajille. Yksinomaan vietnamilaisia on 700. On vaikeaa sanoa, millainen todellisuus on, mutta Närpiö mainitaan usein malliesimerkkinä onnistuneesta kotouttamisesta. Lukemieni lehtijuttujen perusteella maahanmuuttajat ovat tervetulleita ja kiitellään, että heidän lapsensa ovat pelastaneet kyläkouluja. Be like Närpes!

Reippaat reissaajat

Jokainen lapsen ikä on ihana ja kamala yhtä aikaa, mutta reissuseurana 2- ja 3-vuotias ovat kyllä lystikkäitä. Nelituntisen automatkan aikana esikoinen ehti kysyä muutaman kerran, paljonko matkaa on jäljellä, mutta pääsääntöisesti tytöt viihtyivät eväiden, minikirjojen ja lehmien sekä tuulivoimaloiden bongailun voimalla oikein hyvin. Liikkuvaan kuvaan emme autossa vielä ole turvautuneet, mutta sen aika tulee varmasti.

Tämän ikäiset ovat myös erittäin edullista matkaseuraa. Hotellissa he saavat vielä yöpyä vanhempien huoneessa ilman erillismaksua. Emme mahdu mitenkään samaan sänkyyn, joten pakkasimme tytöille mukaan pinnasängyistä jääneet patjat. Niitä lukuunottamatta tämän ikäisten kanssa pärjää jo suhteellisin vähillä matkatavaroilla: rattaita ei enää välttämättä tarvita ja sapuskaksi maistuu sama kuin aikuisillekin. Matkapotan – mainion pieneen tilaan menevän Potette Plussan – kyllä pakkasimme mukaan.

Heti Hotelli Red&Greenin vieressä oli iso leikkipaikka, joten pitkän ajomatkan jälkeen ei tarvinnut enää hypätä autoon etsimään tekemistä. Kävimme paikallisessa S-Marketissa ostamassa eväitä ja matkamuistoksi uudet hammasharjat kuopukselle ja minulle. Söimme taivaalliset pizzat ja menimme kaikki ajoissa nukkumaan. Hotellihuoneessa oli pimeää ja hiljaista, vaikka oli lauantai-ilta, joten yöelämän takia ei kannata Närpiöön suunnata. Tulipa toisaalta nukuttua hyvin, mitä nyt ensimmäistä kertaa makuupussissa nukkuva esikoinen piti kerran käydä asettelemassa pussiin uudestaan.

Valitako hyvä kuvakulma…
…vai kaunis valo?

Kasvojoogaa kunnes poskia pakottaa

Erittäin hyvän hotelliaamiaisen jälkeen pakkasimme punkkamme ja ajoimme Kristiinankaupunkiin. Mies ja lapset ulkoilivat sillä aikaa, kun minä kävin rahoittamassa tämän syksyisen minilomamme. Kahden ja puolen tunnin kasvojoogaworkshop Kristiinankaupungin kansalaisopistolla ei kyllä tuntunut työltä. 12 osallistujan nauru täytti tanssisalin, kun kävimme kasvojen lihaksia läpi osa-alue kerrallaan.

Tilaa oli onneksi koko tanssisalin verran ja pyysinkin osallistujia pitämään kunnolla turvaväliä tällaiseen uusmaalaiseen. Olen elänyt sangen eristettyä elämää ja olen ahkera maskin- ja suorastaan uskonnollinen käsidesin käyttäjä. Töiden puolesta olen kuitenkin muutamia ihmisiä tavannut, ja silloinhan ei voi tietää, onko oireeton viruksenkantaja. En totisesti halua olla syynä koronan leviämiseen, joten olen mieluummin liioitellun varovainen.

150 minuuttia kasvojen työstöä tuntuu ammattilaisenkin naamassa. Rakastan kasvojoogan ohjaamista, sillä en tulisi koskaan muutoin tehneeksi noin pitkää kasvojoogasessiota. Sen jälkeen kasvot hehkuvat ja kihelmöivät. Jouduimme valitettavasti suuntaamaan heti kasvojoogan päätyttyä kotia kohti. Olisinpa tajunnut pakata käsilaukkuuni jonkun ihanan kasvonaamion pitkää ajomatkaa varten!

Teoriassa olen kiinnostunut sympaattisista, yksityisistä taukopaikoista. ABC on kuitenkin todella hyvin rakennettu ketju, jota tulee ulkomailla ajellessa ikävä. Toimivat rengaspainemittarit, siistit vessat ja kasvisruokaa jopa Forssassa. Ja loppumatkalle jättikuppi minttuteetä.

Ensi kerralla Kaskisiin

Nähtävää jäi kyllä mahdollisille tulevillekin vierailuille, sillä emme ehtineet Närpiön keskustaa kauemmas ja Kristiinankaupungista ehdin tällä kertaa nähdä vain kansalaisopiston tanssisalin. ”Mitä tekisit, jos viettäisit vapaata viikonloppua Närpiössä?” mieheni kysyi hotellin aamiaisella katsoessaan ainoita kanssaruokailijoitamme, brittiläiseksi ja tanskalaiseksi tuulivoima-asentajaksi olettamiamme miehiä. ”Kävelisin!” vastasin empimättä. Olisin halunnut tutustua keskustan laitamiin ja ympärysalueisiin paremmin, käydä ihmettelemässä kaupungin läpi virtaavaa jokea ja tutkimassa kirkon ympärillä säilyneitä kirkkotalleja. Ulkoilumaastoja löytyisi muutaman kilometrin säteeltä paljon, ehkä hotellin kautta järjestyisi polkupyörä? Hotellin kanssa samoissa tiloissa toimi elokuvateatteri, jossa olisi pyörinyt Tove-elokuva, ja teatterikin.

Olisin myös kovasti olisin halunnut tutustua naapurikaupunki Kaskisiin, joka on alle 1300 asukkaalla väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta. Erityisesti sen Sininen Hetki -ravintolaa suositeltiin. Ei auta kuin toivoa, että tie tuo tälle seudulle vielä uudestaan!

Onko sinulla suosituksia suomalaisista pikkupaikkakunnista, joilla kannattaisi vierailla?

Vinkkaa Facebookissa tai Instagramissa!

Converseiden ylistys

Tämä ei valitettavasti ole minkään sortin kaupallinen yhteistyö, mutta jos joku siellä haluaa lähettää minulle Consseja niin kokoni on 40!

Riemastuin Instagramissakin hiljattain luettuani, että Joe Bidenin varapresidentti Kamala Harris muistuttaa minua ainakin yhdessä asiassa: hänkin rakastaa Converseja. Jos naisella, josta saattaa tulla yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, on jalassaan Conssit, tallaan omillani entistäkin suuremmalla ylpeydellä lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Kamala Harrisin tapauksessa kyse on varmasti myös laskelmoivasta imagonluonnista. Hän on käyttänyt Converseja jo pitkään, mutta se, ettei hän luovu niistä vaalikiertueellakaan, tuo hänet vähän lähemmäs tavan kansalaista. Ja Converset vähän salonkikelpoisemmiksi.

Korkoa koroille

Sanotaan, että kun yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisemmaksi, naisten korot madaltuvat. (Kuka tahansa Tallinnassa ysärillä vieraillut voi todistaa tämän.) Sievät ballerinat tai matalat saappaat ovat kuitenkin vielä eri asia kuin tennarit. Mutta Converset ovat oma juttunsa. Peräti kaksi kaveriani (naispuoleista) on mennyt naimisiin Consseissa! (Uskomatonta kyllä, mutta minut vihittiin korkkareissa. Vihkiminen kesti onneksi vain pari minuuttia!)

Tankotanssivuosina käytin välillä myös strippaleilta tuttuja Pleaser-kenkiä. 99 % ajasta tanssin kuitenkin paljain jaloin, ja joskus jopa Converseissa.

Olen aina ollut tennarityttö. Selkäni ei kertakaikkisesti kestä korkokenkiä pidemmän päälle, eivätkä ne hyvää tee kenellekään. Hauskaa sinänsä, että mallintöiden vuoksi osaan kävellä korkokengillä oikein sujuvasti ja olen jopa opettanut korkkarikävelyä. No, tuskin keskiverto kemianopettajakaan käyttää oppejaan kauheasti arjessaan. (Ei, en ole katsonut Breaking Badia, mutta tiedän sarjan.)

Vastaus kaikkeen: Converse

Puolentoista vuoden ajan yritin sopeutua paljasjalkakenkiin, sillä ne jos jotkin olisivat todelliset minimalistin kengät. Valitettavasti ne sopivat kovasti kärsineelle selälleni yhtä hyvin kuin korkkarit, ja menivät siis vaihtoon.

Vivobarefootin Kannat olivat jalassa kuin sukat, mutta lantioni kaipaa iskunvaimennusta.

Palasin Consseihin. Niitä on helppo löytää myös nettikirppareilta, sillä moni kokeilee suosittua merkkiä, mutta ei koe sitä omakseen. Mitkään erityiset eettiset kengäthän Converset eivät ole, mutta minimalistina arvostan niiden monikäyttöisyyttä, jälkimarkkinaa ja kohtuullisen hyvää laatua.

Conssirakkauteni alkoi aivan sattumalta. Minua vähän ärsytti moinen jenkkimerkki, enkä ollut tainnut sellaisia koskaan kunnolla edes sovittaa – korkeintaan pitänyt kuvauksissa hetken joitain pari numeroa liian pieniä. Yhdestä promokeikasta jäi kuitenkin markkinointitoimistollemme kasa punaisia Consseja, ja oman elämäni roopeankkana otin sellaiset käyttöön. Olin myyty. Kun markkinoille tuli Lunarlon-pohjaisia malleja, tuntui kuin kävelisin pilven päällä. Consseissa viehättää se, ettei niissä ole droppia, eli pohjaa on päkiän alla yhtä paljon kuin kantapään.

Conssit ovat vastaukseni kaikkeen. Sen lisäksi, että käytän niitä kaiken vapaa-aikani ja aina töissä, korvaan Consseilla myös hyvin satunnaisesti tarvittavat harrastusjalkineet.

  • ”Onko sulla sisäpelikenkiä?” Onhan toki!
  • ”Salikenkiä?” Tottakai!
  • ”Tanssisneakereita?” Ilman muuta. (Yleensä tanssin paljan jaloin.)
  • ”Vaelluskenkiä?” Löytyy! …kunhan sää ja reitti on kuiva. (En ole niin innokas vaeltaja, että lähtisin muihin olosuhteisiin muutenkaan.)
  • ”Juoksukenkiä?” Juokse keskenäsi.

Aloita nyt hyvä ihminen sijoittaminen

Viimeinkin on ihan ok sijoittaa! Kymmenen vuotta sitten sain vielä osakseni lähinnä kummeksuntaa tehtyäni päätöksen sijoittaa pieneen työnantajayritykseeni sen sijaan, että olisin laittanut nuo rahat kulutukseen, ostanut vaikka tosi kivan auton. Nyt sijoittaminen on vähintäänkin normaalia, suorastaan hyväksyttyä. Moni on alkanut epäillä Suomen eläkejärjestelmän kantokykyä (ja syystä!) ja monelle maistuisi hieman suurempi taloudellinen vapaus, tai ainakin turva pahan päivän varalle.

Silti aina välillä törmään ihmisiin, jotka toteavat ykskantaan, että sijoittaminen ei ole heitä varten. Tässä kuulemiani argumentteja ja vastaukseni niihin. Kirjoituksessa on täysin omasta aloitteestani mukana mainoslinkki, jolla pääset alkuun sijoittamisessa, ilman mitään kuluja. Voit sijoittaa halutessasi vaikka 15 euroa.

“Kapitalismi on pyrstöstä”

Jopa Nalle Wahlroos tietää, että vapaassa markkinataloudessa on puutteensa. Eipä kuitenkaan äkkiseltään tule mieleen parempaakaan systeemiä, saati keinoa siihen siirtymiseen. Yksittäisen ituhipin jättäytyminen järjestelmän ulkopuolelle ei muuta mitään. Mielestäni ennemmin kannattaa pyrkiä vaurastumaan, että voi niin kulutuksellaan kuin sijoituksillaan tukea oman arvomaailmansa mukaisia yrityksiä – tai hyväntekeväisyyskohteita.

Yritysvastuuta peräänkuuluttavalle Helsingin pörssi on itse asiassa oiva paikka. Julkisesti listattujen eli pörssiyritysten vastuullisuutta seurataan monilla indekseillä, kuten esimerkiksi 100 vastuullisimman yrityksen listauksella, jonne suomalaisista pörssiyrityksistä pääsi peräti kahdeksan (seitsemän, jos Nordeaa ei lasketa suomalaiseksi). Vastuullisista yrityksistä on muodostettu myös monenlaisia rahastoja, joihin sijoittamalla on helppo tukea vastuullista yrittäjyyttä. Nämäkään yritykset eivät tietenkään ole mitään auvoisia onneloita, mutta joka tapauksessa kilpailijoitaan parempia vaihtoehtoja, joita suosimalla voi lähettää selkeän viestin vastuullisuuden vaatimisesta – niin kuluttajana kuin sijoittajana.

(On mahdotonta keksiä poliittisesti korrektia tapaa sanoa tätä: Maailma muuttuu sitten, kun sijoittajina on enemmän muita kuin harmaahapsisia, liituraitapukuisia konservatiiveja.)

“Ei minulla ole varaa sijoittaa”

Pienin mahdollinen Nordnetin indeksirahastoon sijoitettava summa on 15 euroa. Jos sinulla ei ole viittätoista euroa, hyväksyn selityksesi. Jos tiukkaakin tiukempi elämä ei häiritse sinua, jatka samaan malliin. Jos häiritsee, mieti, olisiko sinulla mahdollista aloittaa joku side hustle eli sivutuloa tuova toimi.

Tässäpä esimerkkilaskelma, jos olet suunnilleen ikätoverini ja aiot jäädä eläkkeelle noin 30 vuoden päästä. Jos saisit myytyä viiden euron tarvikkeista tehtyjä käsitöitäsi 50 eurolla kuussa ja sijoittaisit tuon summan, olisi sinulla eläkkeelle jäädessäsi yli 31 000 € ylimääräistä, josta joudut maksamaan myyntivoiton osuudelta veroa. Jos laitat tuon 45 euroa kuussa sukanvarteen, on sukassasi 30 vuoden päästä alle 19 000 €. (Käsitöitä voi kaupitella esimerkiksi Facebookissa ja verottaja katsoo käytännössä tuollaista hyvin vähäistä myyntiä sormiensa läpi. Lisää kirpputori- ja käsityömyynnin verotuksesta voi lukea täältä.)

Sijoituslaskureita löytyy netistä lukuisia, jos korkoa korolle -laskutehtävät eivät maistu. Tuotto-odotuksena sijoitukselle käytetään usein 7 %, mutta se on mielestäni optimistinen ja ylläolevan laskelman teinkin 4 %:lla (mikä riittää kompensoimaan tavanomaisen rahan reaaliarvon alenemisen eli inflaation).

“Sijoittaminen on niin vaikeaa”

Jostain käsittämättömästä syystä sijoittamisesta on saatu tehtyä ihmisten mielissä järisyttävän vaikeaa, vaikka voin kertoa, että lasten vaatettaminen säänmukaisiin varusteisiin on huomattavasti haastavampaa, ja siitä selviää moni kunnialla ihan peruskoulupohjallakin. Ei ole ollenkaan vaikeaa sijoittaa joka kuukausi pientä summaa esimerkiksi täysin kuluttomaan rahastoon. Jos osaat käyttää vaikkapa nettipankkia, osaat sijoittaa. Kerron tämän kirjoituksen lopuksi, mitä voit tehdä.

Tässä tärkein termi, joka sinun täytyy ymmärtää, jos haluat sijoittaa: hajauttaminen. Se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan, että älä tee kuten minä aluksi tein ja laita kaikkia rahojasi yhteen yritykseen. Sijoitusten hajauttaminen tarkoittaa sitä, että sijoitat eri kohteisiin. Varakkaan sijoittajan kohdalla se voi tarkoittaa sitä, että sinulla on sijoitusasuntoja, osakkeita eri maista ja lisäksi vaikkapa korkorahastoja tai kultaa. Aloittelevalle sijoittajalle se voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, että laitat kuukausittain pienen summan rahastoon, jossa on mukana riittävän erilaisia arvopapereita, esimerkiksi eri alojen yritysten osakkeita.

Kuukausittainen sijoittaminen tuo automaattisesti myös ajallista hajautusta. Se tarkoittaa sitä, ettei ole niin väliä, ovatko pörssikurssit korkealla vai matalalla, sillä toisena kuuna ostat arvopapereita kalliimmalla ja toisena halvemmalla.

“Pelkään menettäväni rahani”

Se kymmenen vuoden takainen sijoitukseni vaikuttaa edelleen hyvin kannattavalta, mutta tiesin, että voisin menettää joka sentin. Ei siis ehkä ihme, että valintaani kummaksuttiin. Sijoitin säästöjäni, eikä sijoitukseni vaikuttanut asuntolainaani tai vienyt leipää pöydästäni. Olin itse kyseisen yrityksen toimitusjohtaja, joten koin myös, että minulla oli kaikki vaikutusmahdollisuudet yrityksen menestykseen. Kyse oli paljon muustakin kuin rahasta, sillä pääsin rakentamaan itselleni unelmatyöpaikan.

Sijoittaessa on aina hyväksyttävä ja ymmärrettävä se riski, että sijoituksensa saattaa menettää, jopa kokonaisuudessaan. Itse ajattelen näin: Jos varallisuuteni on hajautettu 25 suureen suomalaiseen yhtiöön ja niistä merkittävä osa menee nurin, on meillä kaikilla paljon suurempiakin ongelmia kuin laskennallinen varallisuutemme. Jos sitä skenaariota pitää todennäköisenä, ei kannata jättää sijoittamatta, mutta kannattaa ehkä lisäksi sijoittaa metsästyskivääriin ja opetella omavaraiseksi.

Mainitsinkin jo inflaation, joka syö rahasi vähitellen, jos makuutat niitä tilillä. Arvo ei säily oikein missään käyttötavarassakaan, eikä elämyksistä kertyneitä ihania muistoja voi syödä tai pukea päälleen. Kultaharkot vaativat tallelokeron pankissa tai kassakaapin ja hyvän vakuutuksen. Asuntosijoittaminenkaan ei ole riskitöntä, etkä pääse siihen kiinni 15 eurolla.

Siinä ei ole mitään väärää, jos ei halua erityisemmin vaurastua. Hyvinvointivaltiossakin on silti hyvä varautua esimerkiksi sairastumisen varalta. Olen valitettavasti päässyt todistamaan tapauksia, jossa työkyvytön ihminen on vakuutusyhtiön toimesta katsottu täysin työkykyiseksi. Tällaisessa tilanteessa säästöt pelastavat.

“Haluaisin aloittaa sijoittamisen, mutta en tiedä mitä tehdä”

En ole sijoitusneuvoja, vaan ihan vain tällainen random nainen internetissä. Ammattilaistenkaan neuvoja ei kannata kuunnella sokeasti: legendaarisissa kokeissa apina sai tikkaa heittämällä parempia tuloksia kuin asiantuntijat. Rahastonhoitaja itse asiassa ani harvoin saa rahastonsa kasvamaan enemmän kuin markkinaindeksi eli markkina yleisesti. Itse suosin passiivisia rahastoja, eli sellaisia, joita ei hoida kukaan ihminen vaan johon kuuluu ennaltamäärätyllä tavalla valittavat arvopaperit, kuten vaikkapa ne Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta. Kone on sitä paitsi halvempi kuin pankkiiri, joten passiivinen rahasto on yleensä pienempikuluinen. Tai jopa ihan täysin kuluton, toisin kuin esimerkiksi pankkitilit nykyisin. (Negatiivisia korkojakin on taas väläytelty, eli kohta maksamme siitä, että saamme pitää rahojamme pankissa.)

Kuten sanottu, sijoitusneuvoihin kannattaa aina suhtautua suurella varauksella. Tällä viisaudella on se huono puoli, että kukaan ei oikein koskaan sano tarkalleen, mitä pitäisi tehdä, jos haluaisi aloittaa sijoittamisen. No, minäpä teen poikkeuksen ja kerron justiinsa tarkalleen, mitä sinä voit tehdä juuri nyt, jos haluat aloittaa sijoittamisen heti tältä istumalta ja sinulla on 15 euroa tai enemmän sijoitettavaksi.

  1. Klikkaa tätä linkkiä. Se vie sinut Nordnetiin, jonne voit luoda täysin maksuttoman arvo-osuustilin. Helpoiten se käy suomalaisilla pankkitunnuksilla. Kun luot tilin juuri tuon linkin kautta, minä saan pienen rahallisen komission. (Pidän tätä blogia ihan harrastuksena, mutta kaikki roposetkin ovat erittäin tervetulleita osa-aikaisesti työskentelevän hoitovapaalaisen arkeen, joten iso kiitos!)
  2. Aloita kuukausisäästäminen Indeksirahasto Suomeen, joka seuraa Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. Voit säästää rahastoon 15 eurolla tai jollain suuremmalla summalla kuussa. Rahasto on tosiaan täysin kuluton. Jos Nordnetin tililläsi ei jossain kuussa ole rahaa, rahastoa ei osteta. Periaatteessa voit siis ostaa tuon 15 € rahasto-osuuden vain kerran, mutta kannustan toki säästämään ainakin sen verran joka kuussa. Voit laittaa valitsemasi summan menemään pankkitililtäsi Nordnetin tilillesi joka kuukausi.

Siinä se! Onneksi olkoon, olet nyt sijoittaja! Sitten vain otat lokoisan asennon sohvallasi ja käyt välillä tarkistamassa sijoituksesi kasvun.

Jos oikein innostut, niin vastaavia täysin kuluttomia rahastoja löytyy myös Ruotsiin ja Norjaan (lisää hajautusta!). Jos sinulla on laittaa 50 €/kk, kannattaa mielestäni jo ostaa useampaa rahastoa, ja summan kasvaessa kannattaa melko pian ottaa mukaan sijoituksia muualtakin maailmasta esimerkiksi pienikuluisen rahaston muodossa.

Lisäys: Ylläoleva ei ole minkäänlainen sijoitussuositus. Se on ainoastaan kuvaus siitä, miten esimerkiksi voi toimia, jos haluaa aloittaa sijoittamisen. Kerron alempana tarkemmin, miten itse sijoitan.

Sijoittaminen LV arkku auki

Miten itse sijoitan

Tämä blogikirjoitus sai alkunsa itse asiassa aivan sattumanvaraisesta ajatuksesta. Kummityttöni ylioppiluus lähestyy, ja halusin antaa hänelle lahjaksi arvopapereita, mutta kävi ilmi, ettei hänellä ole vielä sijoitus- eli arvo-osuustiliä. Muistin nähneeni, että Nordnet tarjoaa kaltaisilleni mikrovaikuttajille komissiota, joten hankin linkin. Kirjoitus linkin ympärille syntyi yhdessä päivässä. Olen jo pitkään halunnut huutaa, että sijoittaminen kuuluu kaikille!

Itse pyrin säästämään noihin kuluttomiin tai joihinkin matalakuluisiin rahastoihin 400 € kuussa, joka auttaa eläkepottiani jo noin 280 000 eurolla miinus myyntivoiton verot. Jos Suomen eläkejärjestelmä feilaa totaalisesti, voinen tuon summan turvin viettää eläkepäiviäni jossain silloisessa kehittyvässä maassa. Minulla on hyvä kielipää, opin kyllä vaikka swahilia. Karibu Rwanda!

Kun saan jostain ylimääräistä, vaikkapa jonkun hyvän kuvauskeikan tai veronpalautuksia, ostan suoria osakkeita. Osan ostan arvo-osuustililleni, osan osakesäästötililleni. Kummatkin ovat Nordnetissa. Maaliskuussa synkimmässä koronarotkossa tuli shoppailtua jonkun verran osakkeita, vaikka uskoinkin sukelluksen jatkuvan. No, ei jatkunut, joten onneksi tuli ostettua edes ne. Ostin mm. pitkään haaveilemaani Disneytä.

Sijoituspaheeni on söpöjen yritysten joukkorahoittaminen: Olen osallistunut Yogaian ja Rekin joukkorahoituskierroksille minimisummilla, enkä sure, jos en koskaan saa niistä mitään. Haluan vain olla hengessä mukana. Samalla logiikalla olen mukana parissa startupissa pienillä osuuksilla kehittäen samalla kokemusta markkinoinnin advisorina eli neuvonantajana.

Asuntosijoittamiseen minulla ei ole koskaan ollut pokkaa lähteä, sillä luulen, että stressaisin liikaa vuokralaisista. Olen aina myynyt entiset kotini, vaikka pari niistä olisi ollut erittäin sopivia sijoitusasunnoiksi. Sen sijaan harmittelen sitä, ettei minulla ole metsää. “Buy land, they’re not making it anymore”, kuten Mark Twain sanoi.

Muutama vuosi sitten ostin myös hieman kryptovaluuttoja. Ajattelin, että ympäristöystävällisemmät valuutat, joita ei tarvitse louhia, olisivat the next big thing. Se meni pieleen.

Minulla on myös edelleen se osuus työpaikastani, joka ei enää ole mikään startup, mutta ei etenkään näinä korona-aikoina rahasampokaan. Siinä on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin rahasta, kuten mahtavan työpaikan rakentamisesta upeiden ihmisten kanssa. Tämä saattaa vaikuttaa erikoiselta loppukaneetilta sijoitusaiheiselle blogikirjoitukselle, mutta raha ei itse asiassa juurikaan motivoi minua. Vanhaa sanontaa kääntäen: Jos itkettää, itken mieluummin rakkaitteni seurassa kuin Jaguaarissa. Kaikkein mieluiten nauran hyvässä seurassa, oli se sitten matkalla pankkiin tai ei.

edit. Lisäys postaukseen Nordnetin toiveesta! Julkaisuun jossa mainostetaan Nordnetin palveluita tulee lisätä lainausmerkeissä alla oleva teksti: ”Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.”

Lisäksi Nordnetin viestissä sanottiin: “Julkaisija ei saa tehdä sijoitussuosituksia.” Ylläoleva kirjoitukseni tulkittakoon siis kuvaukseksi, mitä voi esimerkiksi tehdä, mutta minkäänlaisena suosituksena älköön sitä pidettäkö.

Mihin sinä sijoitat? Kerro minulle Facebookissa tai Instassa!

Joogaa joka päivä

Jooga tuntuu olevan joka toisen minimalistin luottoharrastus. Syy vai seuraus, en tiedä. Olen joogannut parikymmentä vuotta. Koskaan en ole kuitenkaan joogannut päivittäin viikkoa pidempää aikaa. Koronavuosi 2020 muutti tämänkin.

Jooga on kuulunut elämääni aina aikuisiällä jollain muotoa. Vuonna 2014 aloitin opettajakoulutuksen ja aloin myös ohjata joogaa. Hankalimpina aikoina, kuten selkäni vihoitellessa pahiten tai kuopuksen vaikean raskauden aikana, olen tehnyt vain yksittäisiä liikkeitä. Toisina vuosina olen osallistunut hot jooga -leireille ja ohjannut joogaa parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) kahdeksan tuntia viikossa päivätöiden päälle. Ohjelmat olen aina suunnitellut omien joogaharjoitusten lomassa matolla.

Artikkelin kuvat ovat vuodelta 2014 verkkojoogapalvelu Yogaian – silloisen Yoogaian – mainoskuvauksista, joissa olin mallina. Full disclosure: Sijoitin minimisumman heidän joukkorahoituksessaan.

Ikävä ohjaamaan

Vaikken ole suostunut ottamaan omia viikkotunteja ohjattavaksi nyt lasten ollessa pieniä, olen ollut vakituuraaja tutulla joogakoululla. Aloitin jopa jouluaattoaamun joogaohjauksella, ja onkin vaikea keksiä ihanampaa juhla-aamun avausta. Maaliskuussa jouduin koronan vuoksi ilmoittamaan, etten voi tehdä tuurauksia. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ohjannut vain kasvojoogaa, sitäkin lähinnä etänä, ja kuvannut YouTube-kanavalleni hieman ilmajoogaa. Ohjaamista on ikävä, mutta toistaiseksi kymmenien, maskittomien, vaihtuvien ihmisten tapaaminen sisätiloissa ei tule kohdallani kysymykseen.

Päähänpistosta rutiiniksi

Ajattelin heti maaliskuun alussa, että nyt täytyy etsiä tälle pilvelle hopeisia reunuksia ja vähän äkkiä. Päätin joogata joka päivä. Kyse ei ollut mistään suuresta lupauksesta vaan ennemminkin päähänpistosta. Nyt yli puoli vuotta myöhemmin huomaan pitäneeni päätökseni: olen joogannut joka ikinen päivä jo lähes 200 päivän ajan.

Useimpina päivinä joogaan 20-30 minuuttia, joskus enemmän. Yleensä teen jonkinlaisen flow-joogan, johon yhdistyy myös vatsalihaserkaumaani korjaavia harjoitteita. Joinain päivinä, jotka ovat muutenkin kuormittavia, teen hyvin kevyen, hyvään uneen valmistavan iltajoogan. Tai jotain siltä väliltä. Tärkeintä on se, että joogaan. Joka namasteen päivä.

Omaa aikaa vai perheen yhteinen harrastus

Jooga on niitä harvoja hetkiä päivässä, jotka otan kokonaan itselleni. Se on itsekästä, sillä koko muukin perhe kuopusta myöten pitää joogasta. Tarvitsen kuitenkin päivään jonkin hetken, jolloin en ole lasten kanssa. Kun sellaisia hetkiä alkaa löytyä muualta, olisi mahtavaa joogata taas enemmän koko perheen voimin.

Päivittäinen joogaaminen on vaatinut minulta valtavaa päättäväisyyttä nimenomaan ajan ottamisen puolesta. Kahden pienen lapsen kanssa kaksi aikuista olisi toki aina kiva, ja etenkin aluksi tuntui todella vaikealta jättää toinen milloin mihinkin tilanteeseen ainoana aikuisena. Sain muistuttaa itseäni, että minähän olen lastemme kanssa koko päivän kolmistaan. Olisin säälinyt itseäni, jos joku olisi kertonut minulle viisi vuotta sitten, että käyn mieheni kanssa keskustelua siitä, onko ihan ok joogata puoli tuntia. Eipä näitä yhden lapsen vanhempina vielä tarvinnutkaan käydä, mutta kun lapsiluku kasvoi kahteen, oma aika mystisesti katosi. Päätellen siitä, miten paljon kunnioitusta olen saanut muilta 2-3 lapsen äideiltä päivittäisestä joogaamisesta, en ole yksin aikahaasteideni kanssa. Onneksi minulla on fysioterapeutit puolellani.

Aikahaasteessa on hyväkin puolensa: motivaatiota ei tarvitse edes miettiä. Jos johonkin tarpeelliseen on hetki aikaa, teen sen, huvitti tai ei.

Koska hengaan päivät pienten tyttöjeni kanssa mm leikkipuistoissa ja myös työt hoituvat etänä, olen käytännössä aina vaatteissa, joissa voin myös joogata. Vaatteiden vaihtoon ei siis kulu aikaa. Olen myös tottunut joogaamaan niin heti ruokailun jälkeen kuin nälkäisenäkin. Ei ideaalia, mutta mieluummin joogaan kuin jään odottamaan sitä täydellistä hetkeä, jota luultavasti ei koskaan tule – ei ainakaan joka päivä.

Uskokaa tai älkää, ihan jopa ostin jotain

Tein jopa itselleni harvinaisen tavarahankinnan edistääkseni rauhallisia joogahetkiäni: ostin langattomat nappikuulokkeet, törkeän hintaiset Apple AirPod Prot. Hankinta on ollut kyllä joka euron väärti, sillä kuulokkeet pysyvät korvissa joogatessa ja blokkaavat ulkopuolista melua. Kun suljen oven perässäni (makuuhuoneeseen tai parvekkeelle, lämpötilasta riippuen) ja laitan AirPodit korville, saan hetken rauhaa keskittyä.

Joogahetken lisäksi AirPodit ovat käytössä päivittäisissä Duolingo-harjoituksissa. Lisäksi ne ovat tehneet etätyöarjesta helpompaa, koska liikkuminen palaverin aikana onnistuu esteettä. Hyvä hankinta siis, vaikka uuden elektroniikan ostaminen kirpaisikin niin kukkaroa kuin periaatteitani. Valitettavasti tämä ei ole maksettu mainos. En ole löytänyt tahoa, joka haluaisi lähettää minimalistibloggaajalle ilmaisia Applen tuotteita.

Ihana Juliana

Vaikka osaisin tietysti koostaa omat joogaharjoitukseni, mutta kuten monet muutkin ohjaajat, nautin heittäytyä jonkun muun ohjattavaksi. Pidän valtavasti Boho Beautifulin YouTube-kanavasta. Kauniissa maisemissa kuvatut tunnit, joita on kertynyt vuosien mittaan valtava valikoima, auttavat myös korona-ajan kaukokaipuuseen. Boho-Julianan lempeä ääni rauhoittaa ja motivoi tekemään niitäkin liikkeitä, jotka eivät ole lemppareitani.

Vatsalihaserkaumani vuoksi joudun soveltamaan Bohon harjoituksia, mutta se sujuu lennosta. Juliana myös teettää niin paljon alaspäin katsovaa koiraa ja chaturanga-punnerruksia, että ranteeni ovat olleet aika kovilla. Niissäkin olen päätynyt modifioimaan asanoita. Välillä olen yhdistänyt 10 minuutin keskivartalon pilatesharjoituksen 20 minuuttiin joogaa. Boho Beautifulin valikoima on onneksi todella laaja kattaen myös pilatesta. Pidempiä harjoituksia saa lisämaksusta esimerkiksi Boho Beautifulin Patreonista.

YouTube ja netti ylipäätään on täynnä muitakin ihania joogaharjoituksia, myös suomeksi. Jos kaipaa vuorovaikutusta, Yogaia on tosi hyvä vaihtoehto. En kuitenkaan suosittele oikein minkään liikuntaharrastuksen aloittamista netin varassa. Jooga kannattaa aloittaa mieluiten ihan alkeiskurssilta, mutta jos se ei ole mahdollista, kannattaa etsiä harjoituksia aloittelijoille ja tehdä oikeasti varovasti ja ohjeita kuunnellen.

Jokapäiväisen joogan vaikutukset

Puolen tunnin harjoitus on melko lyhyt, mutta päivittäin toistettuana puolen vuoden ajan sen kerrannaisvaikutukset alkavat kyllä näkyä. Tärkeimpänä vatsalihaserkaumani osoittaa viimein lupaavia merkkejä paranemisen suuntaan. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, etten ole enää puoleen vuoteen imettänyt, ja kudoksia pehmeinä pitäneet hormonit ovat siis poistumassa kehostani. Muualta vartalostakin huomaa joogan vaikutuksen, samoin siitä, että monet raskauksien jälkeen vaikeiksi käyneet asanat alkavat taas sujua. Mutta edelleenkään en saa kantapäitä maahan alaspäin katsovassa koirassa. 20 joogavuoden jälkeen alan epäillä, ettei se tule koskaan tapahtumaan.

Päivittäisen joogan psyykkinen vaikutus on vähintään yhtä merkittävä kuin fyysinen puoli. Lyhyelläkin joogaharjoituksella saa mielen rauhoittumaan, ja vaikkei seesteinen olo kestäkään vuorokautta, on lohdullista tietää, että seuraava joogasessio on jo lähellä. Kun pipo alkaa kiristää, on helpottavaa tietää, että olonsa voi omalla toiminnallaan muuttaa nopeastikin.

Juuri psyykkisten vaikutusten vuoksi alan kallistua siihen, että 20-30 minuutin jooga päivässä sopii itselleni paremmin kuin 90 minuutin jooga pari kertaa viikossa. Odotan sitä elämäntilannetta, että voin joogata joka päivä tuon 1,5 tuntia. Asetetaan tavoitteeksi!

Joogaatko sinä? Haluaisitko joogata? Kärsitkö aikahaasteista vai vaivaako motivaatiopula? Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa!

Miksi blogissani ei voi kommentoida ja missä sen sijaan voi

Olen saanut ihania viestejä, joissa kiitellään kivasta blogista ja toivotaan kommentointimahdollisuutta. Itse asiassa kommentointi on teknisesti ottaen ollutkin mahdollista, mutta vain WordPressiin kirjautuneille – ja kirjautuminen puolestaan on lievästi sanottuna takkuillut. No, otin muutama viikko sitten pois tuon kirjautumisvaatimuksen, ja sen jälkeen olenkin käyttänyt 20-30 minuuttia viikottain spämmipostin parissa. Vaikka olen kuinka säätänyt asetuksia ja asettanut kiellettyjä sanoja, spämmiä tulee silti päivittäin monta viestiä. Osa pääsee läpi, ja täytyy poistaa manuaalisesti. Tähän olisi olemassa toimiva, paljon mainostettu plugin – vain 7 eurolla kuussa! Arvaattekin jo, mitä mieltä olen tuollaisesta kiinteästä kuluerästä…

Kommentit olisivat kuitenkin erittäin tervetulleita, ja toivonkin, että te lukijat jaksaisitte osallistua keskusteluun. Blogilla on kuukausilukijoita jo yli 5 000, joten teillä olisi varmasti paljon annettavaa!

Keskusteluun voi jokaisen postauksen kohdalla osallistua kahdessa paikassa: Instagramissa ja Facebookissa, jossa postaan jokaisesta blogikirjoituksestani julkisesti. Tervetuloa keskustelemaan!

Matkalaukkuelämää ja prodepatukoita vuosilta 2012-2015

Aloitettuani tämän blogin piilotin vanhan, vuosina 2012-2015 pitämäni hyvinvointiblogin näkyvistä. En tiedä ajattelinko, että reissaaminen ympäri planeettaa veisi uskottavuuttani leppoisana minimalistina – leppoisia nuo vuodet eivät ainakaan olleet, tavaraa tosin ei kiinnostanut hankkia silloinkaan. Häpesin vähän myös trendinenääni: kirjoitin treenaamisesta silloin kun se oli coolia, nyt kirjoitan uudesta trendiaiheesta minimalismista.

Ajatus vanhan blogin julkaisemisesta uudestaan tuli lopulta pienestä asiasta. Kävin poistattamassa kaksi pientä luomea leuastani ja huomasin, että klinikka oli löytänyt edellisestä luomenpoistosta tekemäni blogikirjoituksen ja käytti sitä referenssinä – nyt vain linkki ei enää toiminut. Ajattelin ensin julkaista vain tuon kirjoituksen, mutta päädyin klikkailemaan näkyville kaikki melkein 300 postausta (tuohon tylsään tehtävään meni 20 minuuttia, jonka aikana ehdin katsoa Josh Kaufmanin mainion Ted Talkin siitä, kuinka 20 tunnissa oppii jo paljon).

Markkinointi-ihmisen tuskin tarvitsee häpeillä trendien haistamista, eikä minulla ole muutakaan syytä hävetä elämääni elämää – lentomailitkin kertyivät lähes yksinomaan töiden puolesta. Tässä lyhyt alustus siihen, mistä hyvinvointiblogissani oli kyse, ja muutama lukuvinkki, jotka saattavat kiinnostaa myös minimalisteja.

(Pahoitteluni, että vanhimpien postausten kuvat eivät vanhassa blogissa tule näkyville, eivätkä kaikki sisäiset linkit toimi. Yritän saada nämä fiksattua.)

Go POLE! or Go Home

Tankotanssittuani parin vuoden ajan olin spinnannut itseni niin syvälle peliin, että aloin pitää tankotanssiaiheista blogia. Elettiin maaliskuuta 2012 kun julkaisin ensimmäisen, englanninkielisen tankotanssin SM-kisoja käsittelevän kirjoitukseni silloin Go POLE! or Go Home -nimisessä blogissani. Kieli oli helppo valita, sillä Oona Kivelän myötä Suomi oli tiukasti tankotanssin maailmankartalla ja maamme tankotanssiskene kiinnosti kansainvälisestikin.

Tankoilusta kirjoittamisen oli tarkoitus olla vain harrastus, mutta minulla on mysteerinen tapa / kyky / vika tehdä harrastuksista vähintäänkin sivuduuneja. Niinpä päädyin matkustamaan ympäri maailmaa tekemässä livestreameja tankotanssitapahtumista. Joskus leikkipuistossa kiipeillessäni muistelen esimerkiksi sitä kertaa, kun päädyin Harlem Shake -videolle maailman huipputankoilijoiden kanssa.

Koska en koskaan kuvitellut joutuvani elämään ilman tankotanssia, kirjoitin yhteenvedon kaikesta, mitä tankoilu elämässäni muutti. Kaipaan tankotanssia valtavasti, mutta minulla on edelleen vatsalihaserkaumaa raskauksista, joten paria yksittäistä kokeilua lukuunottamatta en ole uskaltanut tankoiluun vielä palata. Yksi motivaattoreistani erkauman päivittäiseen kuntouttamiseen on juurikin takaisin tangolle pääseminen. Ehkä yhtenä syynä vanhan blogin piilottamiseen olikin, että entisten, upeiden vatsalihaksieni katseleminen tekee minut aavistuksen surulliseksi. Vanity, definitely my favourite sin, kuten Al Pacino sanoi Paholaisen asianaja -elokuvassa.

Kotimaisen, nyt jo kuopatun tankoiluvaatemerkin Flow Motion Wearin mallina. Nuo lihakset!

Matkalaukkuelämästä leppoisaan perhearkeen

Olen usein sanonut, että uskon olevani niin valtavan onnellinen kotona lasteni kanssa, koska je ne regrette rien. Ehdin elää aivan riittävästi matkalaukkuelämää (kirjaimellisesti!), jopa aivan liikaakin. Kulminoitumispisteenä pidän erästä kertaa, kun seisoin yhtiökumppanini kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvityksestä, eikä kumpikaan meistä tiennyt, minne olimme lentämässä. Asiakas oli ostanut lentomme ja järjestänyt meille kyydin lentokentältä. Lentokenttävirkailijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kysyi, emmekö todellakaan tiedä, missä tuo lentokenttä on. “Italiassa?” ehdotin.

Tuo oli kuitenkin vain sivutyöni. Päätyöni markkinointitoimistossa vei minua välillä kuukausiksi Tansaniaan. Dar es Salaamissa sattui mitä ihmeellisimpiä asioita. Kaipaan välillä Afrikan värejä, mutta lähinnä kaipaan kourallista ihmisiä, joista vain pari ylipäätään asuu enää Tansaniassa. Aika aikaansa kutakin.

I kissed a giraffe and I liked it. Ainakin, kunnes ystäväni huomautti, että kirahvi (ainoana eläimenä) yltää puhdistamaan kaikki ruumiinaukkonsa kielellään.

On jännittävää, kuinka puheeseemme on vakiintunut tuo verbi “elää” synonyymina erittäin kuluttavalle elämälle, johon tuntuu kuuluvan paljon matkustamista, paljon töitä ja harrastuksia ja paljon ihmissuhteita. Voin vakuuttaa, että käydessäni nukkumaan mieheni viereen, lasteni tuhistessa viereisessä huoneessa, tunnen paljon voimakkaammin olevani elossa kuin esimerkiksi nukkuessani Zürichin lentokentällä.

Prodepatukoita ja muita tärppejä

Vanhassa blogissani tarjoilin muutamia helppoja reseptejä, kuten superherkullisen ja täyttävän Green with envy -smoothien (joka ei kuitenkaan ole vihreää), banskupannarit, joiden yksinkertaisinta versiota tarjoilen nyt myös lapsilleni, ja prodepatukat, joita pitäisikin taas pitkästä aikaa tehdä.

Olen sivunnut joogaa tässä minimalismiblogissanikin. Hyvinvointiblogia pitäessäni kävin joogaopettajakoulutuksen ja kirjoitin aiheesta enemmänkin, mm. näkemyksestäni joogan hengellisestä puolesta. Julkaisin blogissani myös koko joogaopettajakoulutuksen lopputyöni, Yoga for Pole Dancers. Noista liikkeistä on hyötyä kenelle tahansa, tankotanssija tahi ei!

Vanha blogini kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta https://paivisusannas.wordpress.com/
Lue omalla vastuulla!

Miten meillä pidetään lelut järjestyksessä

Meillä on pian 2 ja 4 täyttävät tyttäret. He eivät ole minimalisteja, kuten ei varmaan moni ikätoverinsakaan. He rakastavat lelujaan, ja koska kumpikaan ei ole vielä päivähoidossa, kodin lelut ovat ahkerassa käytössä aamusta iltaan.

Olen monesti maininnut, etten halua pakottaa lapsiani niukkuuteen. Sellainen aiheuttaa usein vastareaktioita myöhemmin elämässä, ja lelut myös saavat lapset viihtymään. Ja tietysti leikkiminen kehittää, sehän on lasten työtä! Olen lukenut leluttomuuskokeiluista saksalaisessa päiväkodissa ja tiedän, että lapsi voi hyvin olla onnellinen muutaman puupalikan ja pallonkin kanssa. Muistan kuitenkin, kuinka lapsena rakastin omia lelujani, enkä näe syytä kieltää sitä typyiltämme.

Lapsillamme on siis leluja. Ihan tavallisia, kaupallisia brändileluja, mielestäni ihan normaali määrä. Miten ihmeessä meillä kuitenkin on aina illalla nukkumaanmenoaikaan siistiä?

Jokainen lapsi on tietysti erilainen, kuten perheetkin, mutta kerron tässä, mikä toimii meillä. Jos siitä on apua teillä, olen todella iloinen. Jos ei, ethän suutu.

Lastenhuoneessa on tilaa leikkiä

Tyttöjen makuuhuone on kooltaan seitsemän neliötä. Neliösenttikin vähemmän, eikä sitä laskettaisi enää huoneeksi. Ja siellä asuu siis kaksi lasta. Kuitenkin huoneessa on runsaasti tilaa leikkiä, mikä auttaa tavaroita pysymään edes osittain siellä – mikä helpottaa niiden siivoamista illalla.

Huonekaluja lastenhuoneessa on kaksi: Ikean kapea vaatekaappi ja pienin mahdollinen kerrossänky. Lisäksi huoneessa säilytetään kahta varapatjaamme, joiden päällä tytöt tykkäävät kiipeillä ja leikkiä. Huoneessa ei ole söpöjä lastentuoleja tai -pöytää, ei ihania säkkituoleja eikä muutakaan, mitä tämän ikäiset eivät oikeasti tarvitse. Lastenhuone ei näytä kovin kummoiselta blogikuvissa, mutta se onkin sisustettu leikki ja viihtyminen edellä, ei somepreesensin ajamana.

Pienikokoinen, kotimainen kerrossänky oli huippulöytö Torista – hintaa 30 €. Pehmokaverit asuvat sängyssä, mutta etsin niille sopivaa huopakoria.

Leluille on tilaa kaapissa

Lastenhuoneessa on siis yksi säilytyskaluste, vaatekaappi. Se kätkee sisäänsä niin tyttöjen käytössä olevat vaatteet, käyttövuoroaan odottavat talvivaatteet ja liian suuret vaatteet, kengät, lakanat ja lelut.

Tuo kaappi on lasten tavaran mittapuu meillä: Jos tavarat eivät enää meinaa mahtua kaappiin, on jostain karsittava. Yleensä tätä ongelmaa ei ehdi tulla, sillä meillä laitetaan tavaraa ahkerasti kierrätykseen. Palaan tähän pian!

Toiseksi ylimmällä hyllyllä on esikoisen vaatteet, kolmannella kuopuksen. Liian isot vaatteet, talvi-/kesävaatteet ja varalakanat ovat kaapin vasemmalla puolella liukuoven takana.

Leluja on kohtuullinen määrä

Meillä on leluja mielestäni ihan mukava määrä. Tekemistä tuntuu riittävän aamusta iltaan, ja kaikki lelut pääsevät vuorollaan käyttöön. Kaikkea ei kuitenkaan ole, sillä lapset eivät tietenkään voi saada kaikkea haluamaansa. Meillä ei esimerkiksi ole lääkärileluja, vaikka vanhempi lapsista leikkiikin kuulemma kerhossa ahkerasti lääkäriä. Lapsemme eivät ole koskaan olleet kipeänä (yhteenlaskettuna kolmea nuhaa lukuunottamatta) ja säästän lääkärilelujen ostoa siihen, että niille on joskus tarvetta kasvatuksellisessa mielessä. Paria Ryhmä Hau -pehmoa lukuunottamatta kaikki lelut ovat tulleet meille käytettynä.

Meillä muuten oli niitä heti alussa mainittuja puupalikoita. Ne eivät koskaan oikein innostaneet tyttöjämme. On tietysti mahdollista, että niillä olisi innostuttu leikkimään joskus myöhemmin, mutta en jäänyt odottamaan sitä. Meillä on kuitenkin melko paljon Duplo-Legoja rakennettavaksi.

Lego Duplot asuvat omassa laatikossaan lattialla. Laatikon voi toki työntää sängyn alle.

Leluja ei ilmesty lisää

Meille ei tule yhtään uutta lelua ilman meidän, lasten vanhempien, hyväksyntää. Meistä tämä on täysin luonnollista: me olemme kotimme koon päättäneet, miksi ihmeessä meidän pitäisi antaa muiden täyttää se tavaralla? Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että esimerkiksi leikkikeittiö on pääkaupunkiseudulla 5 000 euron hintainen hankinta, sillä se vie neliön asuintilaa. Sellainen meiltä löytyy ja se onkin päivittäisessä käytössä – leikkikeittiö oli äitini kirpparilöytö, jonka hän osti luvallamme, kun leikkikeittiö oli ollut jo pitkään harkinnassa.

Varsinaisia kaverisynttäreitä emme ole vielä pitäneet, koska toistaiseksi lapset kaveeraavat meidän kavereidemme lasten kanssa. Synttärikutsut ovat aina lähteneet ohjeella, että lahjaksi voi halutessaan tuoda muutaman kolikon säästöpossuihin laitettavaksi. Syntymäpäiväkortit tuntuvat joka tapauksessa olevan lahjoja tärkeämpiä! Kavereilta ei vielä ole opittu odottamaan lahjoja. Tämä varmasti muuttuu pian, mutta teen kaikkeni opettaakseni tyttäreni arvostamaan kaikenlaisia lahjoja.

Kummeilta olemme saaneet yhdessä sovittuja, heidän lapsiltaan kierrätettyjä lahjoja. Mökin lelukokoelman helmi on tällainen kierrätetty Ryhmä Hau -Vahtitorni koirineen. Kotona taas intoillaan toisesta kummiperheestä saadusta Petsien puusta. Petsejä on saatu myös kolmannesta kummiperheestä sen jo aikuistuneiden tyttöjen peruina, ja niistä on tullut minunkin suosikkilelujani: pieniä, supersuloisia, laadukkaita ja erittäin hyvin eteenpäin kierrätettäviä!

”Petsipuu” on vanhan My Little Pony- ja Barbie-fanin silmissä aivan ihana. Tässä leikkialustana vieraspatja, johon pitäisi ommella suoja. Huomaa ”kulkukortti” esikoisen kaulassa.

Kaikelle on oma paikka

Päätin alkaa pitää käsivoidetta yöpöydällä, että käsiä tulisi rasvattua edes nukkumaanmennessä. Juuri kävelemään oppinut esikoiseni kiikutti voiteen kerta toisensa jälkeen takaisin kylpyhuoneeseen, sen omalle paikalle. Tarkkaavainen tyttö oli oppinut, että tavarat palautetaan omille paikoilleen. Eikä ihme, sillä olin osallistanut hänet jokailtaiseen lelujen paikalleenlaittoon siitä asti, kun hän alkoi liikkua.

Lastenhuoneen vaatekaapissa on jokaiselle lelulle tarkka oma paikkansa, Legoille oma laatikkonsa lattialla. Pian 2v täyttävä kuopuskin osaa nämä paikat virheettömästi. Kun hänelle osoittaa lelua ja pyytää ”vie tämä paikoilleen”, hän ei epäröi hetkeäkään vaan juoksee matkaan. Kuopus on ylpeä osaamisestaan. Tavaroiden vieminen paikoilleen on hänestä hauska, yhteinen leikki! En itsekään valita, lelujen kerääminen on aika monipuolista liikuntaa, eikä edes sieltä kaikkein tylsimmästä päästä.

Meillä luetaan valtavasti kirjoja, mutta niitä haetaan 500 metrin päässä olevasta kirjastosta – osa näistäkin kirjoista on sieltä. Pupukoriin piiloutuu illalla kaikki epämääräinen pikkutavara mainituista kulkukorteista yksinäisiin pikkuautoihin. Pupukori on mitta sille, paljonko tuollaista tavaraa saa olla.

Osallista pienestä asti

Osallistaminen ei muuten ole ollut mikään helppo homma. Lähes kolmen vuoden ajan ehdin miettiä, että keräisin nämä lelut kyllä nopeammin yksin. Mutta en luovuttanut, vaan velvoitin lapset keräämään joka ilta osansa leluista. Kiukkuiltoina ehkä vain muutaman. Pikkusiskohan tekee aina sitä mitä isosiskokin, joten kuopusta ei tarvinnut erikseen opettaa.

Hankalina iltoina olen sanonut, että jos lelut eivät löydä paikoilleen, ne viettävät seuraavan päivän kaapin päällä. Tätä uhkausta ei ole tarvinnut koskaan toteuttaa, sillä aina on saatu aikaiseksi joku diili: vie sinä nämä, niin minä vien nämä.

Sain roskan silmääni, kun tässä yhtenä iltana tavarat olikin kerätty paikoilleen ilman, että olin ehtinyt sitä edes pyytää.

Kirpparilta löytynyt Ikean leikkikeittiö on ainoa lelu, jonka säilytyspaikka on tyttöjen huoneen ulkopuolella. Pienellä maalaamisella se muuttui paljon paremman näköiseksi. Leluruokia meillä ei ainakaan toistaiseksi ole, mielikuvitus ja tarvittaessa Duplo-palikat ovat riittäneet.

Osa leluista välillä varastoon?

Noin vuosi sitten kokeilin hetken suosittua metodia, jossa osa leluista oli välillä varastossa, meidän tapauksessamme eteisen kaapin ylähyllyllä. Ideana on, että lelut tuntuvat taas uusilta oltuaan hetken varastossa.

Meillä tämä systeemi ei kuitenkaan toiminut. Tavaroistaan todella tarkka esikoinen kyseli välittömästi varastossa olevien lelujen perään. Toisaalta tällaista vaihtelua tulee meillä luonnostaan, koska meillä on mökillä eri lelut kuin kotona. Mökillä kirjoja, palapelejä, pelejä ja leluja on noin puolet siitä mitä kotona. Niiden näkemistä odotetaan, ja välillä esikoinen leikkii soittavansa mökillä odottavalle pehmokaverille puhelimella. Ei ihme, sillä koronakeväänä ja -kesällä olimme mökillä viisi kuukautta.

”Vihreällä mennään!”

Jos lausahdus ”Vihreällä mennään!” ei ole sinulle tuttu, et ehkä ole katsonut yhtä paljon Ryhmä Hauta kuin allekirjoittanut. Suosikkikoirani ryhmästä on Rekku, joka on superkierrättäjä. Puhun esikoiseni kanssa kierrätysasioista viikottain. Kun ovisummerimme soi, todennäköisesti joku on tulossa ostamaan meiltä jotain käytettyä tavaraa. Lasten tavarat eivät koskaan vain mystisesti ”katoa”, koska niin ei toisen omaisuudelle saa tehdä. Neljän vuoden kierrätyspropaganda alkaa kuitenkin selvästi upota, sillä etenkin esikoisemme ymmärtää jo, että sellaiset lelut, joilla ei enää leikitä, kuuluvat kierrätykseen. Olemme puhuneet asiasta niin ympäristö- kuin sosiaalisesta näkökulmasta. Älkäämme aliarvioiko kolmevuotiaan käsityskykyä!

Esikoisemme tietää ja luottaa, että mikään hänelle rakas lelu ei mene kierrätykseen. Yksikään lelu ei katoa salaa ilman hänen suostumustaan. Toisaalta hän ymmärtää, että uusia leluja ei tule, jos vanhoja ei karsita. Erityisesti synttäreiden ja joulun alla tehdään tilaa, vaikka mitään lahjavyöryjä ei tulossa olekaan.

Viimeisimpänä sovimme, että vaihteluksi voimistelurenkaille olohuoneeseen hankitaan keinulauta, jos vähälle käytölle viime aikoina jääneestä keinuhepasta voidaan jo luopua. Sopimus tuli.

80-luvun keinuheppa sai lähtöpassit Toriin ja odottaa nyt uutta ratsastajaa verkkokellarissa.

En koskaan vie lelua suoraan kierrätykseen, vaan annan sen odottaa hetken piilossa oman vaatekaappini ylähyllyllä. Jos lelun perään kysellään, muistutan, että sehän piti jo laittaa kierrätykseen. Jos lelua on aidosti ikävä, se palaa takaisin leikkeihin. Usein kuitenkin hieman kaunisteltu kertomus siitä, että lelu menee kierrätyksestä sellaiselle lapselle, jolla on vain vähän leluja, riittää tuomaan hymyn huulille.

Koska kuopuskin täyttää jo kaksi, kaikki vauvalelut ovat jo siirtyneet meiltä eteenpäin. Jäljellä on pari rakasta jo vauvana saatua pehmoa. Joskus valokuvassa vilahtava vauvalelu saa aikaan huokaisun, mutta ne on aina käännetty positiiviseksi: olipa tuokin lelu ihana, ja nyt se ilahduttaa jotain vauvaa. Jos esikoiseni saisi päättää, meillä olisi tallessa kaikki sittereistä vauva-aikojen lelumattoihin! Koska se on mahdotonta, olen todennut, että raja täytyy vain vetää johonkin. Ja sen vetävät aikuiset, eivät lapset. Oikeasti kaksivuotias ei enää tarvitse helistintä, vaikka olikin tosi söpö sen kanssa puolitoista vuotta sitten.

Olen luopunut leluista rohkeasti tietäen, että samanlaisen löytää tarvittaessa käytettynä uudestaan. Pehmot toki muokkautuvat omanlaisikseen rakkaiksi takkukasoiksi, mutta kovien lelujen kohdalla on yleensä ihan sama, onko kyseessä juuri se sama kappale. Ainoastaan yhden kerran olen joutunut hankkimaan lelun takaisin. Esikoiseni kaipasi syvästi Brion perässä vedettävää puujunaa, joka joutui kierrätykseen aiheutettuaan miehelleni mustan silmän. Esikoisen synttäripaketista löytyi samanlainen (käytetty) juna, ja hän tiputti sen isovarpaalleen niin, että koko kynsi mustui. Jos jotain lelua vihaan niin sitä täyspuista murhavälinettä.

No, illalla on taas siistiä

Nämä keinot siis auttavat meillä: Leluja on kohtuullinen määrä, eikä niiden määrä kasva, sillä uusien kierrätyslelujen tieltä kierrätetään vanhoja pois. Kaikelle on tarkasti oma paikkansa, leikkikeittiötä lukuunottamatta lastenhuoneessa. Ja iltaisin tytöt keräävät lelut paikoilleen, tässä vaiheessa joskus jopa pyytämättä.

Päivällä meillä on ihan hirveä kaaos, mutta mitä sitten. Kohta ne makaavat sohvalla kännykät kädessään ja kaipaan aikaa, kun Petsit ja Autot-leffasta tutut Legot olivat se juttu.

Pysyvätkö lelut teillä järjestyksessä?

Vyölaukkumatkahaaveilua

Bloggaaja Virve Fredman teki mainion listauksen minimalisti-Tubettajista. Mukana oli muutama tuttukin, muttei kuitenkaan kumpaakaan kahdesta suosikistani, joten ehkä teen omankin listauksen joskus. Virven listalta bongasin kiinnostavan uuden tuttavuuden, bumbag travel -seikkailuistaan tubettavan Benjaminin. Lost yet free -kanava ei ole päivittynyt yli vuoteen, mutta taidokkaiden videoiden sanoma ei sitä vaadikaan: kun matkustat pelkän vyölaukun kanssa, matkatavarat eivät rajoita seikkailujasi.

Olen tunnetusti minimalistinen omien matkatavaroitteni suhteen (ihan pienten lasten kanssa reissaaminen ansaitsee oman postauksensa, kunhan sellaisen aika taas on). Kerroin, mitä pakkasin reppuuni kolmen päivän Tallinnan matkalle. Kannoin reppua selässäni ensimmäisen ja viimeisen reissupäivän, ja vaikka se onnistui ongelmitta, oli kuitenkin aina helpotus istua ja ottaa reppu pois selästä. Vyölaukkumatkailun ajatus on, että kaikki matkatavarat voivat aina kulkea mukana ilman ongelmia. Vyölaukku on tietysti myös reppua turvallisempi taskuvarkaita ajatellen.

Ajatus pelkän vyölaukun kanssa reissaamisesta sai mielikuvitukseni liikkeelle: mitä omassani olisi? Olen reissannut Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta kaikilla mantereilla, mutta tämän mielikuvareissuni tein siellä, minne monet reppureissut suuntautuvat: Kaakkois-Aasiassa. Lämmin sää oli toki tämän mielikuvitusmatkan kulmakivi: kevyet vaatteet kuivuvat yön aikana, joten vaihtovaatteita ei tarvita.

Olen tehnyt useita parin viikon Kaakkois-Aasian matkoja pelkillä käsimatkatavaroilla. Lähdin tässä oletuksesta, että matkani olisi jokseenkin niiden kaltainen; en siis varautunut yöpymään rannoilla ja oletin, että majoituksestani löytyy niin lakanat kuin pyyhekin.

Kuvittelin mielessäni vähintään parin kuukauden pituisen matkan, jossa oleilisin niin kaupungeissa kuin rannoillakin, kuitenkaan en viikkotolkulla sivistyksen ulottumattomissa. Matkaseuraan tai heidän tavaroihinsa haaveiluni ei ottanut kantaa – ehkä tekisin vyölaukkumatkan yksin tai mieheni kanssa lasten aikuistuttua, ehkä kymmenen vuoden päästä teinieni kanssa. Matkaseura saattaisi jopa helpottaa pakkaamista, sillä kaikkia tavaroita (laturi, kynsileikkurit, hammastahna…) ei tarvitsisi jokaiselle omaa.

Mitä pukisin päälle?

Kun vaihtovaatteita ei ole, kaikkien vaatteiden täytyy kuivua yön aikana myös kuumankosteassa ilmastossa. Puuvillan voi unohtaa. Asun täytyy sopia rantakadulle, ravintolaan, liikuntaan ja luontoretkille. Omalla kohdallani päädyin tällaiseen asukokonaisuuteen:

  • Riekerin sandaalit. Tarpeeksi siistit vaikka juhliin, mutta mukavat pitkällekin kävelylle. Keinonahkaa, joka ei säikähdä kastumisesta. Jo toinen parini näitä kenkiä, ensimmäinen hajosi parin vuoden ahkerassa kesä- ja lomakäytössä.
  • Shortsit, jotka tein merkittömistä lempparihousuistani, kun niiden polvet olivat kuluneet. Keinokuitua, joista tahrat voi vain pyyhkiä pois. Täysin joustavat, mutta malliltaan siistit. Lahkeet voi pitää polvipituisina tai kääntää lyhyiksi. Kuivuvat muutamassa tunnissa.
  • Vilan spagettiolkaintoppi. Joustava perustoppi, joka toimii kaikessa urheilusta juhliin. Edessä olevan tuplakankaan ansiosta en tarvitse tämän kanssa rintsikoita. Toppia voi käyttää myös ylösalaisin tuubitoppina. Kuivuu parissa tunnissa.
  • Ohut paita pidemmillä hihoilla. Tämä vaate on periaatteessa lämpimässä ilmastossa turha, mutta haluan suojata käsivarsiani, olkapäitäni ja rintaani auringolta (aurinkovoiteen lisäksi), joten käytän topin päällä aina ohutta paitaa tai huivia. Tämä kirpparilta löytämäni, Italiassa valmistettu paita maksoi neljä euroa. Se on riittävän siisti hienoonkin ravintolaan ja niin ohut, että kuivuu puolessa tunnissa. Toimii bikineiden päällä myös ilman toppia. Tämä toppi on niin ohut, että menee taiteltuna vyölaukkuunkin.
  • Huivi. En omista tällaiselle reissulle sopivaa riittävän isoa huivia, joten sen paikkaa esittää tässä kuvassa pienempi punainen Alexander McQueen -kirppislöytöhuivini. Tämän reissun huivin pitäisi olla ohut mutta niin suuri, että se toimisi tarvittaessa myös hameena tai rantamekkona. Lennoilla tai kovassa ilmastoinnissa huivi toisi lämpöä ja tarvittaessa se toimisi rantavilttinä tai jopa pyyhkeenä. (Olen lukenut mainion Linnunradan Käsikirjan Liftareille pariinkin otteeseen ja niinpä matkatavaroistani pitää aina löytyä jotain pyyhkeeksi kelpaavaa.) Muista vaatteista poiketen huivi saisi mieluiten olla puuvillaa, mutta aivan ohutta. Kun huivi ei ole käytössä, sen voisi sitoa roikkumaan vyölaukusta.
  • Bikinit. Rantaloman välttämättömyys. Alaosa toimii myös vaihtoalushousuina silloin kun alushousut ovat pesussa.
  • Alushousut. Pitsistringit kuivuvat alle tunnissa. Sen aikaa voi pitää bikinien alaosaa tai tehdä huivista hameen ja olla ilman. (Ajatuksenani olisi siis nukkua alushousuissa, kuten normaalistikin lämpimällä säällä. Öisen palohälytyksen iskiessä kietoisin päälleni jättihuivini.)
  • Hattu. En oleile auringossa ilman hattua. Olen ominut mieheni Boracaylta ostaman hatun, joka ei ole moinaansakaan lyttäämisestä.
  • Aurinkolasit. Sain luotto-Pradani palkkioksi työkeikasta seitsemän vuotta sitten. (Nämä näkyvät vyölaukkukuvassa.)

Kuten sanottu, tämä varustus on suunniteltu lämpimään Kaakkois-Aasiaan. Sillä pärjää suunnilleen 17 lämpöasteesta alkaen. Viileämmälle seudulle pitäisi valita shortsien sijaan pitkät housut ja pitkähihainen paita sekä sandaalien sijaan luottokenkäni Converset sekä niihin sukat. Toisaalta bikinit ja ehkä hatunkin voisi jättää kotiin. Lost yet free -videoiden Benjamin antaa hyvän vinkin: Ajoita kylmempi kohde matkasi alkuun, niin voit lahjoittaa ylimääräiset vaatteet niitä tarvitseville, tai matkan loppuun, milloin voit ostaa lämpimämmän vaatekerroksen ja viedä sen mukanasi kotiisi.

Vyölaukkuni sisältö

  • Puhelin kotelossaan, jossa luottokortit ja ajokortti. Puhelimella pidän yhteyttä tärkeisiin ihmisiin, luen uutisia ja kirjoja ja teen tarvittaessa myös töitä, jos reissu on pidempi.
  • Kuulokkeet, jotka korvilla voin joogata tai tehdä töitä ja jotka toimivat myös videonauhoitusten mikrofonina.
  • Laturi, joka sopii niin puhelimeen kuin kuulokkeisiin.
  • Passi.
  • Silmälaput ja korvatulpat.
  • Kestokassi. Pieneen tilaan menevä kestokassi tarvitaan ruokakauppaan ja retkelle eväitä varten.

Muuta varsinaista tavaraa en yleensäkään matkoilleni ota. En tarvitse joogaamiseen enää välttämättä mattoa ja tanssikin sujuu aina paljain jaloin. En käy juoksulenkeillä, ja kävely sujuu sandaaleissa tai paljain jaloin.

Vaikka rakastan ajatusta metallisesta juomapullosta, jota sitten täytetään, käytännössä reissaan aina muovipullojen kanssa. Ostan yhden pienemmän vesipullon, jota sitten täytän isoista kanistereista.

En valitettavasti omista reissuun sopivaa vyölaukkua, sillä sisäleikkipuistoja varten kolmella eurolla ostamani, litteän mallinen Björn Borgin vuölaukku on auttamatta liian pieni. Katselin jo huvikseni Torista vyölaukkuvalikoimaa ja esimerkiksi 15 eurolla saisi kauniin vyölaukun, jota ei hävettäisi kantaa olallakaan tarpeen tullen.

Kauneudenhoitoarsenaalini

Tämä on vyölaukkumatkani suurin riippakivi, sillä olen tarkka kauneudenhoidostani. Olen kertonut minimalistisesta kauneudenhoitorutiinistani, ja lämpimissä, kosteissa maissa reissatessa yksinkertaistan sitä vieläkin enemmän. Siis normaalistikin, en vain tällä kuvitteellisella vyölaukkumatkallani.

  • Meikkipussina toimii litran minigrip-pussi. Jokainen lentomatkustaja tietää miksi.
  • Hammasharja. Matkaharjani on normaalistikin junior-kokoa.
  • Minihammastahna. Näitä on Aasian maissa hyvin saatavilla, joten korvaaminen uudella onnistuu helposti.
  • Hammaslankaa. Hammashygieniastani en tingi. Pakkaisin mukaan lankaimen ja sen hajotessa ostaisin tilalle mahdollisimman pienen pakkauksen tavallista hammaslankaa.
  • Aurinkorasva sk 50. Käytän aurinkorasvaa aina ja runsaasti, joten pieni pakkaus ei kestä montaa päivää, mutta niitäkin saa joka kioskista. Kosteassa kuumuudessa en tarvitse muuta kosteutusta iholleni, kuin aamuisin levitetty aurinkorasva.
  • Pala oikeaa saippuaa (tämä puuttuu kuvasta). Tällä pesen kädet, kainalot ja vaatteet. Säilytykseen oma minigrip-pussinsa. Pala saa olla minimaalisen pieni, sillä yleensä kaikissa majoituksissa on tarjolla jonkinlaista saippuaa ja ne kelpaavat minulle. Saippuaa myös saa ihan mistä vain.
  • Kampa. Normaalisti pakkaisin rakkaan Mason Pearson -hiusharjani, mutta vaikka minulla onkin pienikokoinen, koirille tarkoitettu malli (ne ovat ihmisille markkinoitavis huomattavasti edullisempia!), harja veisi neljäsosan pussista. Koska kuumuudessa pidän hiuksiani enimmäkseen kiinni, ne eivät mene takkuun, ja kammalla pärjää. Joutuisin kyllä hommaamaan tähän tarkoitukseen harvapiikkisemmän kamman kuin mitä kuvassa.
  • Pari hiuslenkkiä, joita voi säilyttää ranteessa.
  • Rannekoru ja sormukseni, joita käytän aina. En käytä timantteja, joten sormuksieni kanssa voi matkustaa turvallisesti köyhissäkin maissa. (Nämä eivät näy kuvassa, sillä ne olivat päälläni kuvaa ottaessakin.)
  • Pinsetit, kynsileikkurit ja vanha kunnon Gillette Mach III:ni, vaikka periaatteessa voisin toki tukea paikallisia turvautumalla yksinomaan kauneudenhoitopalveluihin.
  • Särkylääkettä. Valitettavasti tarvitsen särkylääkkeitä lähes päivittäin, joten niitä kulkee aina mukanani. Aasian maissa niitä myydään levyittäin, joten suurempaa varastoa ei tarvitse.
  • Nenäliinapaketti. Näitä myydään onneksi Aasian maissa yksittäispakkauksina.

En juurikaan käytä meikkiä, ja trooppisissa maissa vielä vähemmän. Usein pakkaan mukaan peitevoiteen silmänalusille, mutta parin päivän päästä en jaksa enää laittaa sitäkään, joten vyölaukussani en aio sellaista kantaa.

Mitä jäisin kaipaamaan?

Lämpimissä maissa pärjään viikkotolkulla repullisella tavaraa, joten siirtyminen vyölaukkuun ei itseasiassa tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Toki on muutamia asioita, joita normaalisti pakkaisin mukaan:

  • Erillinen kesämekko ja toinen toppi, parit alushousut lisää. Erityisesti UV-paitaa tulisi ikävä!
  • Jos kyseessä on korkeintaan parin kuukauden reissu, pärjään ilman muita lääkkeitä tai lisäravinteita kuin nuo mainitut särkylääkkeet. Pidemmälle reissulle tarvitsisin ainakin B- vitamiinia, koska olen kasvissyöjä. Mahdollisesti myös kalsiumia. Mutta pidemmällä matkalla tulisi varmasti oltua välillä pidempiä aikoja samassa paikassa, milloin voisi syödä aina paikalla pysyessään ostaa ja syödä lisäravinteita.
  • Tavalliselle matkalle lähtee mukaan myös astmalääke-kortisoni. Pärjään kuitenkin ilman sitäkin, erityisesti, kun en joudu pakkaseen. En normaalistikaan kanna mukanani kovin kummoista lääkekaappia, en edes lasten kanssa, sillä etenkin Aasiassa joka nurkalla on kiska, josta saa lääkkeitä ja laastareita. Hyttysmyrkkykin tulee joissain paikoissa tarpeeseen.
  • Normaalisti pakkaisin konjac-sieneni, sillä aurinkorasva täytyy saada iltaisin pestyä pois kunnolla. Vyölaukkureissulla täytyisi tyytyä hyödyntämään pyyhkeenkulmaa pesulappuna.
  • Normaalille matkalle pakkaisin mukaan vielä jotain sulfaatitonta ainetta hiusten pesuun, mutta se ei ole välttämättömyys. Hiukset voi pestä ihan vain vedellä ja halutessaan välillä puhdistaa paremmin monella ruokakaupasta löytyvällä aineella (ruokasooda, etikka, kaurahiutaleet ainakin toimivat) ja samoin niitä voi hoitaa tarvittaessa vaikkapa banaanilla, avocadolla, kananmunalla tai kookosöljyllä. Tästä tulee kuitenkin helposti ruokahävikkiä, minkä takia suosin normaalisti hiuksille tarkoitettuja teollisia aineita matkoillakin.
  • Hiusharja. Sitä tulisi vyölaukkureissulla varmasti ikävä! Ehkä kävisin paikallisissa kampaamoissa pesettämässä, harjattamassa (onko se sana?) ja letittämässä hiukseni!

Tämä matkahaaveilu oli hyvin terapeuttista kaikkien koronarajoitusten keskellä! Niin, korona. Kuten huomaat, vyölaukussani ei ole kasvomaskeja eikä käsidesiäkään. Laitetaan tämä pakkauslista siis talteen tulevaisuutta varten, aikaan, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse rattaita ja turvaistuimia.

Harjoitus oli hauska ja hyödyllinenkin: kun kerran aidosti koen, että pärjäisin lämpimässä maassa pitkänkin matkan pelkällä vyölaukulla, repullinen tavaraa tuntuu jo ylellisyydeltä. Eikö oikeastaan ole hullua, että monilla lentoyhtiöillä saa yhä ilman eri maksua ottaa mukaansa jopa 20 kiloa matkatavaraa? 20 kilon rahti maksaisi kuitenkin kymmeniä ellei satoja euroja! Tämä olisi mielestäni oiva paikka tarkastaa lentojen hinnoittelua kestävämpään suuntaan.

Pärjäisitkö vyölaukullisella matkatavaroita? Mitä pakkaisit?