Blogi

Voiko lahjaksi antaa käytettyä?

On taas se aika vuodesta, kun miljoonat suomalaiset alkavat miettiä joululahja-asioita. Tänä vuonna joululahjaostoksille kannustetaan talouden kiihdyttämiseksi. Ajatus on sinänsä kannatettava – kuulun siihen suureen enemmistöön, joka näkee hyvin rullaavan talouden tukevan niin taidetta, tiedettä kuin peruspalveluitakin – mutta vaarassa on unohtua, että lahjat eivät tässä suhteessa suinkaan ole samanarvoisia!

Kenen vastuulla on kertakäyttökrääsä?

Pahnanpohjimmaisena on Wishistä tai vastaavasta tilattu kiinakrääsä, jonka talousvaikutus Suomeen on ainoastaan Postin ja jätehuollon vastikkeeton kuormittaminen. Krääsä on krääsää osti sen mistä tahansa, mutta suomalaiselta kauppiaalta ostettaessa siitä jää sentään edes siivu kotimaahan. Krääsää on kaikki sellainen, minkä ei ole tarkoituskaan kestää kauaa, oli kyse sitten vaatteista tai tavaroista. Tuntuu, että tällaisten lahjojen kohdalla oikein kukaan ei ota vastuuta ympäristövaikutuksesta: Lahjan antaja ei ota vastuuta, sillä hänhän ei osta tavaraa itselleen. Vastuuta ei kuitenkaan oikein voi sälyttää lahjan saajallekaan, ellei hän ole nimenomaisesti toivonut saavansa kertakäyttöroinaa. Lahjaruljanssin varjolla liikkuu valtavasti sellaista tavaraa, mitä kukaan ei muutoin hankkisi!

Itsetehtyjä lahjoja oppii yleensä arvostamaan viimeistään aikuisena. Niissäkin kannattaa miettiä raaka-aineiden alkuperää ja suosia mahdollisuuksien mukaan käytettyä. Miten upean kynttilän voisikaan viitseliäs sulattaa näistä aineksista! Kuva Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta.

Anna lahjaksi kotimaisia palveluita!

Hieman asian vierestä, mutta tällaisena vuonna pakko mainita tästäkin. Jos olet hankkimassa lahjaa aikuiselle, nyt jos koska on oikea aika antaa lahjaksi kotimaisia elämyksiä. Miten olisi lahjakortti vaikkapa ravintolaan, teatteriin tai hierontaan? Kauneushoitoloissa ja vastaavissa asiakas saa olla hoitajan kanssa useimmiten kahdestaan ja ainakin hoitaja käyttää maskia, joten tilanne on lahjan saajalle sangen turvallinen. Taatusti virusturvallinen vaihtoehto on semilive-konsertti, jolla samalla tukee kotimaisia artisteja. Ensimmäisenä ilmestyi Apocalyptican konsertti Pälkäneen rauniokirkossa, jossa juuri kesällä vierailimme. Myyty!

Olin selvästi aikaani edellä riemuitessani tästä Naantalin Kylpylän lahjakortista heidän mainoskampanjassaan osapuilleen 15 vuotta sitten!

Käytetty tavara on loistava lahja

Etenkin pienet lapset saattavat kaivata lahjaksi jotain konkreettista tavaraa, jonka saa käyttöönsä heti. Silloin käytetty lahja on loistava vaihtoehto. Kirjoitin aiemmin pitkän kirjoituksen siitä, miksi haluan ostaa käytettyä, mutta tässä tärkeimmät asiat pikakertauksena:

  1. Se kestää todistetusti käyttöä. Jos tavara tai vaate on jo kestänyt jonkun muun käyttöä, se kestää sitä luultavimmin jatkossakin. Mielestäni käyttöä kestämättömien vaatteiden ja tavaroiden myyminen pitäisi kieltää kokonaan (niin varmasti tehdäänkin ainakin EU:ssa jossain vaiheessa, mutta kehitys on tuskaisen hidasta). Tällaista asetusta odotellessa käytetyn ostaminen on hyvä tae siitä, että tavara ei hajoa ensikosketukseen. Erityisen tärkeää tämä on lasten lelujen kohdalla. Heti hajoavasta krääsälahjasta seuraa vain harmia kaikille. En ymmärrä ollenkaan ajatusta, että tavaran, johon tulee ensimmäisessä käytössä väistämättä jälkiä, pitäisi antohetkellä kiiltää uutuuttaan. Miksi?
  2. Säästät luonnonvaroja. Hiilidioksidipäästöt, raaka-aineet, logistiikkaketju – ostamalla käytettyä läheltä vähennät ympäristövaikutusta kaikissa näissä. Käytetyn ostaminen ei kuitenkaan saa olla syy ostaa tarpeetonta!
  3. Olet edelläkävijä. Second-hand eli suomeksi käytetyn tavaran markkina on valtavassa kasvussa erityisesti nuorien kaupunkilaisten keskuudessa. Ei kannata yhtään jännittää käytetyn tavaran antamista lahjaksi nuorelle, sillä Greta Thunbergin sukupolvelle asiaan ei liity samanlaisia stigmoja kuin joillekin vanhemmille – kunhan lahja on mieluisa! Jos toivotunlainen puhelin löytyy Swappiesta, se kelpaa aivan varmasti. Torista löytynyt Kenzon collegepaita ilahduttaa varmasti enemmän kuin yhtä paljon maksava uusi paidanrytky ruotsalaisketjusta.
  4. Säästät rahaa. Lahjoihin kuluvasta rahasta puhuminen tuntuu olevan monille tabu ja ajatellaan jopa, että lahjoihin pitää käyttää paljon rahaa. Esimerkiksi puolisoiden kesken vaihdetuissa lahjoissa ymmärrän ajatuksen, että voidaan sopia niihin käytettävästä summasta, ettei toinen käytä kuukauden säästöjään samalla kun toinen ostaa suklaarasian. Lapsille ostettavissa lahjoissa en tätä ajatusta ymmärrä ollenkaan. Jos lapsi toivoo keppihevosta, on mielestäni kaikin tavoin fiksumpaa maksaa siitä vitonen kirpparilla kuin 30 euroa kaupassa. Eikä niitä säästynyttä 25 euroa ole pakko käyttää yhtään mihinkään! Kirjoitan vielä oman bloginsa siitä, mitä meidän 2- ja 4-vuotiaat saavat lahjaksi. Spoilerina: kahden lapsen lahjoihin ei ole mennyt yhteensä kahtakymppiä.

Voit tarvittaessa tulostaa tämän kohdan: espoolaisena, korkeasti koulutettuna, hyvin toimeentulevana kahden lapsen äitinä voin vakuuttaa, että käytetyn tavaran antaminen lahjaksi on enemmän kuin ihan ok – se on suorastaan muodikasta ja kannustettavaa!

Panosta paketointiin

Lapset tuntuvat rakastavat erilaisia laatikoita, kasseja ja pusseja. Niiden ei kuitenkaan missään nimessä tarvitse olla lelun alkuperäispakkauksia, jotka eivät useinkaan kestä uudelleenpakkausta. Jos lahjaan kuuluu useampi osa, joita on tarkoitus säilyttää yhdessä, löydät kauniin rasian esimerkiksi Kierrätyskeskuksesta. Viitseliäämpi voi päällystää pahvilaatikon vaikkapa sarjakuvalehden kuvilla. Tällainen pakkaus ei tarvitse lahjapaperia, vain narun ympärilleen.

Kirppikseltä eurolla löytynyt Muumikello sai käärepaperin Helsingin kaupungin jakamasta matkailukartasta. Tämä ei ollut joululahja vaan matkamuisto Muumimaailmasta viime vuoden kesällä – kaksivuotias esikoinen ei välittänyt tuon taivaallista, ettei sitä ollut hankittu ylihintaisesta matkamuistomyymälästä.

Joulukalenterivinkki lapselle tai lapsenmieliselle

Loppuun vielä mahtava vinkki, johon törmäsin hiljattain joulukalenterikeskustelussa: Lego-fanille syntyy ihana joulukalenteri (käytettynä ostetusta) Lego- tai Duplo-setistä, jonka palikat on jaettu 24 paperipussiin tai vaikka sanomalehtikääreeseen. Joulukuun kuluessa kalenterin avaaja ehtii miettiä moneen kertaan, mitä ihmettä tästä voisi oikein tehdä.

Annatko second-hand lahjoja? Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa!

Autojunalla Saariselälle

Liityimme siihen suomalaisten sankkaan joukkoon, joka vaihtoi tropiikin Lappiin. Vaihto sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä aiemmat kolme Lapinreissuani olivat kaikki työkeikkoja. Ajankohta valikoitui mökkiarvonnan perusteella ja mahdollisti suhteellisen edullisen loman. ”Viikko Lapissa maksaa enemmän kuin etelänmatka” -väitteistä oltiin kaukana. Valitettavasti emme myöskään olleet niitä parhaita Lapinmatkailun pelastajia, mutta yritimme sentään!

Raiteilla nukkuen

Valitsimme matkustustavaksi autojunan ennen kaikkea helppouden vuoksi. 12 tunnin ajoaika ei houkutellut: emme halunneet ajaa yöllä emmekä kyllä päivälläkään, etenkään koska miehelläni ja minulla ei varsinaisesti ollut lomaa vaan teimme viikon aikana töitä.

Autojuna kahteen suuntaan maksoi 528 € ja sillä sai autopaikan ja oman ihan siistin hytin, jossa oli oma vessa ja suihku. Me aikuiset valtasimme kerrossängyn ja 2- ja 4-vuotiaille tehtiin joogamatoista pedit lattialle. Varhaisesta aamuherätyksestä huolimatta esikoinen ilmoitti Rovaniemelle saavuttaessa, että tämä on hänen suosikki-lomamatkansa koskaan. Yöjunasta on puhuttu koko syksy ja puhutaan varmasti vielä pitkään.

Saariselällä omissa oloissa

Lehdistä on saanut lukea, kuinka me suomalaiset emme mitenkään korvaa ulkomaalaisia Lapinkävijöitä. Kieltämättä ei käynyt mielessäkään maksaa 400 euroa retkestä laavulle tai vastaavaa. Rinteet eivät vielä olleet auki ja lyhyen lumetetun ladun käyttö ei tietenkään maksanut mitään.

Sää ei suosinut talviurheilua mutta oli sen sijaan täydellinen metsäretkille, joita teimme lasten kanssa melkein joka päivä. Yhtenä iltapäivänä jätimme lapset isoäitinsä hoiviin ja kävelimme Kiilopään tunturilta mökillemme Kaunispään tunturilla. Noin 14 kilometrin matkaan meni kolmisen tuntia. Välillä kävelimme leveitä lenkkipolkuja, välillä hankalakulkuisempia tunturipolkuja. Pari sillatonta jokeakin osui ylitettäväksemme.

Koska matka kulki UKK:n kansallispuistossa, jossa aiemmin syksyllä metsästäjä ampui pyöräilijän, kiinnitin huomiota musta-harmaaseen asuuni. Lainasin tytöiltä punaisen Salama McQueen -tyynyliinan hartiahuiviksi. Turvallisuus ennen tyyliä!

Teimme valtaosan ruokaostoksista jo Rovaniemen Prismassa, pienillä täydennyksillä Ivalon ja Saariselän K-Marketeista. Söimme reissun aikana ravintolassa neljä kertaa ja kävimme kerran kahvilassa. Tällä reissulla en murehtinut ravintolaruoan hintoja vaan pistelin hyvillä mielin. Kaikkialla huolehdittiin turvaväleistä ja henkilökunta käytti maskeja. Käsidesiä oli myöskin tarjolla kaikkialla ja sen käyttöön kehoitettiin niin kyltein kuin sanallisestikin.

Huskyajelu jäi haaveeksi, mutta rapsuttamaan pääsin

Haaveenani oli huskyajelu juuri 4v täyttäneen esikoiseni kanssa. Erityisesti huskytilojen ahdinko koskettaa ja olisin halunnut omalta pieneltä osaltani tukea heitä. Olen pahasti allerginen koirille, mutta ulkoilmassa pärjään kyllä. Saariselällä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi lunta. Vasta viimeiseksi päiväksi satoi sentin lumikerros, ja se päivä kuluikin pulkkamäessä mökin pihalla – huolimatta siitä, että asfaltti hieman rouskui pulkan alla.

Paluupäivänä ennen junan lähtöä Rovaniemeltä ehdimme vierailla Joulupukin Pääpostissa ja sen vieressä sijaitsevassa Huskyparkissa ihan vain ihastelemassa ja vähän rapsuttamassa koiria. Koko perheen 20€ pääsymaksu ei toki paljon auta, mutta toivottavasti somepostaukseni innostaisivat suomalaisia Lappiin ja huskyajeluille. Ja toivottavasti pääsisin sellaiselle itsekin vielä tänä talvena!

Menkäähän Lappiin!

Jos mieli tekee lomailla, suosittelen lämpimästi Lappia. Jos pystyy elämään Etelä-Suomessa saamatta tai levittämättä koronaa, onnistuu se pohjoisessakin. Oma junahytti on virusturvallinen, samoin tietysti oma auto. Budjettimatkaajalle on tarjolla yön yli kulkeva OnniBus Helsingistä Rovaniemen kautta Saariselälle. Maskisuositus!

Moni ihan kiva hotelli näytti mainostavan 60€ öitä, ja myös hulppeimmissa paikoissa kuten Ivalon Aurora Villagessa (jossa pyörähdimme hieman vain fiilistelemässä lasikattomökkejä takapihan poroineen) oli alehinnat – normaalisti 700€ maksavan mökin sai nyt puoleen hintaan tai allekin. Aiemmin haaveilin Kakslauttasen Arctic Resortin igluista, mutta paikasta meni totaalisesti maku kuultuani niiden omistajan polttavan roskia maillaan 11 miljoonan tuotoista huolimatta. Sen sijaan tuo Aurora Village oli saanut Green Key -ekosertifikaatin. Kallistahan majoittuminen tuollaisissa paikoissa on alehinnoillakin, mutta jos mahdollisuuksia on niin kotimainen yrittäjyys jos mikä on nyt tukemisen arvoista. Voisiko ainakin osan ensi joulun tavaralahjoista korvata tänä vuonna suomalaisilla palveluilla?

Me aloimme ainakin heti haaveilla toisesta Lapinmatkasta kevättalvelle. Toivottavasti talous- ja virustilanne on sille suotuisa!

Minimaalisesti uutisia

Olin ennen varsinainen uutisnarkkari. Päivitin kotimaisia uutissivustoja kymmeniä kertoja päivässä, luin Newsweekiä ja katsoin Kympin Uutiset – ainoa kerta päivässä, kun avasin television, paitsi ulkomaanmatkoilla, joilla saatoin pitää kansainvälisiä uutissivustoja auki useamman tunnin. Koska valtamedioihin ei tietenkään voinut luottaa, seurasin aktiivisesti myös somekanavia saadakseni vaikkapa Krimin sotaan ukrainalaisten kavereideni näkökulman.

En tullut hullua hurskaammaksi. Sen sijaan minun oli vaikea nukahtaa iltaisin (tai aamuöisin, kun viimein ehdin nukkumaan) ja näin paljon painajaisia. En useinkaan uutisten aiheista, joten en nähnyt yhteyttä.

Uutisdieetti toi makoisammat unet

On ihme, etten muista mistä ensimmäisen kerran luin uutisminimalismista, sillä tuo oivallus muutti elämäni kertaheitolla muutama vuosi sitten. Ryhdyin uutisdieetille välittömästi.

Nykyisin uutiskulutukseni näyttää tältä: Avaan aamulla Hesarin ja Ylen sivuilta kiinnostavat uutisotsikot uusiin välilehtiin puhelimeni selaimella. Jos Hesarin sivuilla olevasta Ilta-Sanomien bannerista osuu silmiini kiinnostava viihde- tai lifestyleuutinen, avaan senkin odottamaan. Klikkiotsikoita tosin en klikkaa ihan periaatteesta. Luettavia artikkeleja tulee tälläkin metodilla aivan liikaa, joten en maksa kuukausimaksua nähdäkseni Hesarin ”timanttijuttuja”.

Silmäilen avaamani välilehdet aamiaisen aikana tai viimeistään lounastauolla. En palaa uutissivuille saati iltapäivälehtiin enää sen jälkeen. En selaa muita sivustoja – joskus seuraamani minimalismiblogit ovat nekin taas unohtuneet useammaksi kuukaudeksi. Televisiouutisia en katso ollenkaan ja televisio onkin meillä lähinnä elokuvien ja urheilun katsomista varten.

Kuten kerroin blogissani e-kirjoista, en ole enää vuosiin selaillut somea, joten uutisia ei tunge kasvoille sieltäkään. Vaikka iso osa puhelimenkäytöstäni on viestittelyä läheisteni kanssa, aika harvoin tulee käsiteltyä uutisaiheita.

Selailen satunnaisesti miehelleni tulevia talouslehtiä ja olen kuunnellut muutaman Nordnetin Rahapodin, mutta tärkein talousuutisten lähde on mieheni. Hänen kanssaan keskustelen paljon myös yhteiskunnallisista asioista, mutta en enää iltapalan jälkeen. Jos läheiseltä paloasemalta ei kuulu yleishälytystä, uutinen voi odottaa seuraavaan aamuun. Menen ajoissa sänkyyn ja nukahdan pian – ellen jumitu ahmimaan jotain kirjaa.

Tipahdinko tampioksi?

Uutisaddiktiaikoinani olisin pyöritellyt päätäni nykyminälle: Eihän noin vähäisellä uutiskulutuksella voi mitenkään pysyä ajan tasalla! Mikä sivistymätön moukka! Yllättävää kyllä, koen nykyisin olevani paremmin perillä maailman tapahtumista. Entisestä uutistulvasta mieleen jäi vain murto-osa, nyt muistan uutiset paremmin.

Otsikkotaso uutisista useimmiten riittää. ”Trump antoi potkut kyberturvallisuudesta vastaavalle johtajalle, joka tyrmäsi väitteet vaalivilpistä.” Ennen olisin klikannut uutisen auki, mutta henkilön nimi tai tapauksen yksityiskohdat eivät kuitenkaan olisi jääneet mieleeni. Mielestäni on hyvä tietää Yhdysvaltojen ja muiden voimakkaan vaikutusvaltaisten maiden tärkeimmät kuulumiset, mutta yksityiskohtaisempi informaatio menee jo harrastuksen puolelle – eikä tämä ole enää valitsemani harrastus.

On varmasti kavereita, joiden mielestä olen auttamattomasti aivopesty, kun seuraan vain ”vihervassareiden” Yleä ja Hesaria. Minulle kupla sopii ja sen aiheet kiinnostavat minua, mutta toki tunnistan suuntauksen. En lähtökohtaisesti usko salaliittoteorioihin ja luotan, että jos jokin niistä osoittautuu todeksi, saan lukea siitä riittävän pian Yleltä.

Maailmankuvaa ei mielestäni ylipäätään kannattaisi perustaa uutisiin. Itse ainakin koen esimerkiksi kirjallisuuden, matkailun ja kavereiden kanssa käytävien keskustelujen kautta saavani paremman kuvan vaikkapa Etelä-Afrikan nykyisyydestä kuin yksittäisten, Suomen mediaan asti suodattuvista uutisista.

Koronarepsahdus kostautui

Uutisdieettini piti pitkään hienosti, mutta maaliskuun koronavyöryn myötä repsahdin. Parin viikon ajan katsoin hallituksen tiedotustilaisuuksia ja päivitin uutisia yömyöhään. Vaikka meillä henkilökohtaisesti oli edelleen kaikki hyvin, ahdistus vyöryi päälleni enkä saanut iltaisin unta.

Ymmärsin pian, että koronatilanne tulee kestämään pitkään, mitään merkittävää ei tapahdu vuorokaudessa eikä jatkuvasta uutisten seuraamisesta ole yhtään mitään hyötyä. Palasin uutisdieettiini ja yöunet palasivat.

Vaikka korona jyllää maailmalla ja Yhdysvaltojen demokratia on kriisissä Valko-Venäjän, Puolan ja Unkarin hallinnoista puhumattakaan, minulla ja perheelläni on kaikki hyvin. En saa muiden maiden sotkuja setvittyä, eikä kukaan hyödy siitä, että vatvon niitä aamusta iltaan.

Extra extra this just in

Tuntuu, että nykyiselläänkin tulen lukeneeksi liikaa uutisia. Usein aamulla avaamistani uutisista osa on vielä iltapäivälläkin lukematta. Tai oikeastaan ongelma ovat ”uutiset”. Mikä siinä onkin, että pitää muka tietää enemmän joulukuusesta, joka tulee tänä jouluna Senaatintorille? Miksi klikkaan auki taas yhden otsikon, jossa kerrotaan entisen formulakuskin kertovan mielipiteensä nykyisestä formulakuskista?

Kirjoitan työkseni kaupallisia sisältöjä ja siinä työssä yleissivistys on toki tarpeen. Senaatintorin joulukuusen alkuperä tuskin kuitenkaan tulee työelämässä eteen, ainakaan niin että sitä pitäisi etukäteen tietää. Uskon, että takana on enemmänkin FOMO eli paitsi jäämisen pelko. Mitä jos jossain uutisessa onkin jotain kiinnostavaa? Mitä jos jossain porukassa herää keskustelu jostain pseudouutisesta ja olen ainoa, joka ei tiedä kyseistä tarinaa? Kestän sen, etten voi koskaan keskustella mistään TV-sarjoista, kun en sellaisia katso, mutta nämä ovat uutisia!

On käsittämätöntä, kuinka paljon uutisia pystytään tuottamaan vuorokaudessa! Joskus valitsemallani kerran päivässä -metodilla meinaa jäädä tärkeitäkin uutisia kokonaan väliin. Esimerkiksi vuosi sitten kuulin (uutissivuja useammin päivittävältä) mieheltäni, että Antti Rinne on eronnut pääministerin tehtävästään. Seuraavana aamuna kyseistä uutista ei Hesarin sivuilla enää näkynyt vaan sen tilalle oli tullut asiaa taustoittavia kirjoituksia. Otsikoista ei itse pääministeriero enää selvinnyt. Vanha uutinen!

Olenkin oppinut lukemaan uutisia niin, että jos otsikossa kerrotaan Sean Conneryn upeasta elokuvaurasta, se tarkoittanee Sir Conneryn siirtyneen ajasta iäisyyteen. Asia on kuitenkin tullut julkisuuteen jo useita tunteja aiemmin, eikä siksi ole varsinaisesti enää polttava uutinen.

Kuten tästä käy ilmi, olen miettinyt yhä tiukempaa linjaa uutiskulutukseeni. Ehkä voisin katsoa aamulla Areenasta neljän minuutin uutislähetyksen? Tai lukea Hesarista vain sarjakuvat ja luottaa uutisissa yksin Yleen – kaikki oikeasti tärkeät uutiset löytyvät varmasti sieltä.

Miten sinä kulutat uutisia? Liikaa? Liian vähän? Kerro minulle Facebookissa tai Instagramissa!

Kun tavarasi omistavat sinut

  • ”Voidaanko kuitenkin mennä johonkin muualle? Jos jätän tämän polkupyörän tähän, se varastetaan varmasti. Tämä on aika haluttu malli.”
  • ”En viitsi checkata tätä laukkua sisään, koska siihen voisi tulla ruumassa naarmuja. Kyllä sen täytyy mahtua matkustamoon.” (Tämä on minun suustani, kun matkustin ensimmäistä kertaa LV KeepAll 55:n kanssa. Sanottuani tämän itselleni ääneen, olen heittänyt sen surutta ruumaan lukuisia kertoja.)
  • ”En voi jäädä yöksi, joku voisi naarmuttaa autoani, kun se on tuossa kadunvarressa.”
  • ”Pulkkamäki kuulostaa kivalta, mutta minun täytyy kyllä mennä hiihtämään, kun tuli ostettua nämä sukset.”
  • ”Tätä sormusta ei voi kyllä käyttää köyhemmissä maissa, mutta mulla on niitä varten tällainen halvempi sormus.”
  • ”Tuolla ei sitten kyllä leikitä sisällä, siitä voi jäädä naarmuja parkettiin.”
  • ”Mennään mökille, ei olla käyty siellä pitkään aikaan.”
  • ”Me tarvitaan isompi asunto.”

Oletko kohdannut vastaavia tilanteita, joissa olet havahtunut miettimään tavarasuhdettasi? Kerro siitä Facebookissa tai Instagramissa!

Minimalistikin nauttii laadukkaista palveluista

Yhteistyössä Albergan Bella Rosetten kanssa. 

Kirjoitin hiljattain, kuinka olen vuosien mittaan toteuttanut tavoitteitani life designin avulla. Kerroin, että olen onnistunut erinomaisesti kaikilla muilla osa-alueilla, mutta taloudellisiin tavoitteisiini en ole vielä päässyt, koska olen panostanut muihin asioihin. Kuten nyt tähän hoitovapaaseen, joka syö tämän hetken tulojen lisäksi myös eläkekertymääni. Yritän kompensoida sitä jatkuvalla säästämisellä ja sijoittamisella mahdollisuuksien mukaan. Vaikka en todellakaan ole köyhä millään muotoa – tämä muutaman vuoden kestävä pienituloisuus on täysin oma valintani – on joitain houkutuksia ollut pakko jättää väliin. 

Life designiin kuuluu olennaisena osana sen miettiminen, mitä tekisi, jos raha ei olisi esteenä. Minimalistina en haaveile tavarasta enkä sen puoleen kaipaa isompaa kotiakaan, eikä kukaan oikein tiedä, koska matkustaminen on taas mahdollista. Mutta jos se ei olisi rahasta kiinni, käyttäisin palveluja reippaasti enemmän. Olisi ihanaa istuttaa useammin koko perhe ravintolaan palveltavaksi ja käydä katsomassa vaikka jokainen Kansallisoopperan uusi baletti. Osallistua pieniin ja ekslusiivisiin tanssiworkshopeihin ja joogaretriitteihin. Ja aivan erityisesti haluaisin käyttää hyvinvointi- ja kauneuspalveluita, etenkin nyt, kun arjessa pienten lasten kanssa kauneudenhoidolle on minimaalisesti aikaa. 

Vaihdantatalous pienituloisen haaveiden mahdollistajana

Pitkän linjan life designerina aloin miettiä, miten voisin saada haluamiani asioita elämääni, vaikka tuloni ovat tällä hetkellä… noh, minimaaliset. Tämän blogin pitäminen on minulle puhdas harrastus, vaikka kuukausilukijoita onkin kertynyt jo mukavasti yli 5 000. Jos tavoitteenani olisi kaupallinen menestys, en kirjoittaisi sangen epäkaupallisesta minimalismista. Jostain kumman syystä yhteistyötarjouksia ei satele, kun kannustan jättämään turhat tavarat ostamatta ja suosimaan kierrätettyä…

Kirjoitan kuitenkin myös työssäni markkinointitoimistolla kaupallisia sisältöjä, tällä hetkellä siis osa-aikaisesti, ja siitä sainkin idean: Mitä jos ottaisin yhteyttä johonkin lähellä sijaitsevaan kauneushoitolaan ja ehdottaisin yhteistyötä – minulle hoitoa, heille tekstiä. 

Haussa monipuolinen asiantuntija tositarkoituksella

Seuraavana haasteena oli löytää kauneushoitola, jonka kanssa arvomaailma kohtaisi. Kirjoitin heinäkuussa kauneusihanteista ja siitä, kuinka toivon, että kenenkään ei tarvitsisi tavoitella liian kaukana itsestään olevia ihanteita. Näyttävien huulitäytteiden sijaan lähdin etsimään hoitolaa, jossa jaksettaisiin aidosti paneutua ihoni kuntoon, tarpeisiini ja mahdollisuuksiini, joihin ei valitettavasti tällä hetkellä kuulu kovin monimutkaiset kauneudenhoitorutiinit. Toisaalta esimerkiksi kasvojooga kuuluu päivittäiseen elämääni ja kasvoni ovatkin – ehkä ainakin osittain sen ansiosta – pysyneet nuorekkaina. Halusin jonkun oikeasti tutustuvan minuun ja arvioivan, mistä hoidoista hyötyisin, ja toisaalta sanovan rehellisesti, mitä minulle ei kannata tehdä. 

Käytin varmaan neljä tuntia surffaillessani lähialueiden kauneushoitoloita. Halusin löytää paikan, jossa tehtäisiin muutakin kuin hemmotteluhoitoja, mutten toisaalta halunnut joutua itselleni vääränlaisen laitehoidon mannekiiniksi vain hoitolan eduksi. Haussa oli siis kauneushoitola, jolla olisi riittävän laaja tarjonta ja josta välittyisi asiantunteva, luotettava ja miellyttävä kuva. 

Kauneushoitolan kanssa kannattaa solmia pitkä suhde

Leppävaaran Sello-kauppakeskuksen lähellä sijaitseva Albergan Bella Rosette vaikutti juuri täydelliseltä paikalta. Heillä on laaja palvelutarjonta ripsistä ja kynsistä monenlaisiin kasvo- ja vartalohoitoihin. Laitoin heille viestin ehdottaen yhteistyötä ja sainkin pian vastauksen. Löysimme yhteisen ajan kalentereistamme ja menin tapaamaan sekä paikan omistajaa, SKY erikoiskosmetologi-meikkaaja Mariannaa että toista SKY erikoiskosmetologia Hannaa. Pohdimme pitkään, mistä hoidosta hyötyisin eniten. Sain myös kuulla rehellisesti, mitä hoitoja minulle ei kannata vielä tehdä. Tarjolla on nykyisin niin tehokkaita laitehoitoja, että niitä ei kannata aloittaa liian nuorena. Oli imartelevaa kuulla, että neljääkymmentä lähentelevät kasvoni eivät vielä välttämättä kaipaa niitä kaikkein tehokkaimpia hoitoja. Ja hyvin lohdullista tietää, että tehokkaita keinoja löytyy siihen hetkeen, kun kasvojooga ei enää yksin riitä ylläpitämään kaipaamaani positiivista ilmettä. 

Keskustellessamme kävi erittäin selväksi, että arvomaailmamme todellakin kohtaavat. Albergan Bella Rosettessa tehdään monipuolisesti tehokkaita hoitoja mikroneulauksesta RF-hoitoihin sekä plasmapen-hoidoista täyttöliftauksiin. Hoidot valitaan aina asiakkaan ihon kunnon ja tarpeiden mukaisesti. Joskus se tarkoittaa asiakkaiden toiveista kieltäytymistä ja sopivamman hoidon ehdottamista. Esimerkiksi minua olisi kiinnostanut testata kasvoilleni hurjasti kehuttua HIFU-hoitoa, joka korkeaintensiivisen ultraäänen avulla kiinteyttää hoidettavaa aluetta niin, että esimerkiksi kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin ja iho silottuu. Se on kuitenkin kortti, jonka nyt tiedän jättää omien kasvojeni kohdalla odottamaan tulevaisuutta.

Puhuimme myös siitä, kuinka ammattitaitoinen kosmetologi kyselee asiakkaansa kuulumisia muutenkin kuin kohteliaisuudesta. On esimerkiksi tärkeää tietää, onko asiakas viettämässä lähiviikkoja paahtavassa auringonpaisteessa, sillä joidenkin hoitojen jälkeen ihon pitäisi saada toipua rauhassa. Osa hoidoista on tosiaan niin tehokkaita, että ihon uudistuessa palautumiseen saattaa kuulua punoitusta ja hilseilyä. Jos siis haluaa näyttää hyvältä vaikka pikkujouluissa tai häissä, kannattaa hoidot aloittaa ainakin 2-3 kuukautta aiemmin. Niin, moni hoitoja tosiaan kannattaa tehdä sarjoina, että tuloksista saadaan toivotunlaisia ja mahdollisimman pitkäkestoisia. Yhtäkkiä Suomen pimeä syys-talvikausi ilman aurinkolomia näyttäytyykin mahdollisuutena!

Raskausmuistoksi riittävät valokuvat

Kattavan konsultaation avulla löysimme hoitovaihtoehdon, joka tyydytti uteliaisuuttani tehokkaiden laitehoitojen suhteen. Kuten olen kertonut, on minulla raskauksien jäljiltä edelleen hieman vatsalihaserkaumaa. Ihanan fysioterapeuttini mukaan lihastoimintani on jo “aivan hyvä”, mutta entinen tankotanssija ja fitness-malli minussa ei ole vielä tyytyväinen sen enempää vatsalihasten kuntoon kuin niiden ulkonäköön. Erkaumaa ei kauheasti enää ole, kliinisellä mittapuulla ei ollenkaan. Kovassa rasituksessa vatsan keskellä pystyssä kulkeva jännesauma, linea alba, painuu kuitenkin edelleen kuopalle. Ja vaikka olen valtavan iloinen, että seisoessa vatsan iho näyttää hyvältä, ei tarvitse mennä kuin alaspäin katsovaan koiraan tai konttausasentoon huomatakseen, että mahassa on asunut joku. Toisia häiritsee, toisia ei. Kadehdin heitä, joita ei häiritse. Minua nimittäin häiritsee aika paljonkin.

Seisaaltaan vatsan iho näyttää hyvältä, mutta vähänkin rutistuessaan iho kurtistuu ja näyttää paperiselta.

Olen kerran aikaisemmin kokeillut RF-hoitoa vatsalleni ja olin oikein tyytyväinen saamiini tuloksiin. Iho kiinteytyi selvästi ja ennenkaikkea linea alba napakoitui tuntuvasti. HIFU-hoitoa tehdään Albergan Bella Rosettessa eniten kasvoille, erityisesti leuan seudun napakoittamiseen. Hoitoa voi kuitenkin tehdä myös vartalolle ja Bella Rosettessakin sitä on tehty esimerkiksi alleille ja vatsan alueelle. HIFU eli High Intense Focused Ultrasound vaikuttaa kasvoilla jopa 4,5 mm syvyyteen, vartalolla hoitoa tehdään jopa 13 mm syvyyteen. Sovimme siis ajan vatsanseudun HIFU-hoitoon. Kalenteria piti katsoa tarkasti, sillä HIFU lämmittää kudoksia voimakkaasti, eikä viikkoon hoidon jälkeen saa mennä saunaan, oleskella kuumassa auringonpaisteessa tai tehdä rankkaa hikitreeniä.

Hoitoaamuna jopa vähän jännitti, mutta HIFU osoittautui kivuttomaksi, ainakin vatsani kohdalla.

Hetki omaa aikaa ja rutkasti kosteutta kasvoille

Etenkin pienten lasten äidit usein tietävät mitä tarkoitan, kun sanon jopa hammaslääkärikäynnin tuntuvan ihanalta omalta ajalta. Hoitokokemus Albergan Bella Rosettessa oli kuitenkin ihan aidosti rentouttava, siitäkin huolimatta, että olin kuin mikäkin kyselyikäinen varmistaessani, että osaisin kertoa teille hoidoista. Muistelin käyneeni kasvohoidossa viimeksi vuonna 1998, joten en aivan ole perillä nykyisestä hoitotarjonnasta. Hanna lohdutti minua, ettei asiakkaan tarvitsekaan olla. Halutessaan voi varata ajan esimerkiksi vain “laitehoitoon”, ja yhdessä kosmetologin kanssa valitaan hoito, mistä omat kasvot parhaiten hyötyvät.

Hanna teki minulle ProFacial-kasvohoidon. Kyseessä on etelä-korealainen aqua peeling -hoito eli syväpuhdistava vesikuorinta. ProFacialissa mikrokokoiset vesipisarat ja vahva tyhjiövirtaus kuorivat iholta kuollutta solukkoa ja avaavat mikrokanavia, joiden kautta ravinteet imeytyvät syvälle ihoon. Hoito tuntui miellyttävältä ja sen jälkeen sain kasvoilleni kosteuttavaa hyaluronihappoa sisältävän sheet maskin. Se sai jäädä vaikuttamaan, sillä seuraavaksi oli HIFUn aika!

HIFU-hoito antaa pitkäkestoiset tulokset

Hanna aloitti hoidon tekemällä suunnitelman kuinka hoitopäällä edetään hoitoalueella. HIFU-hoitolaite antaa ultraääntä sykäyksinä ja hoito saattaa kuulemma olla joillekin hieman kivulias, etenkin sellaisilla alueilla, jossa luu on heti ihon alla. Hoitoa tehtiin vatsalleni kolmeen eri syvyyteen, mutta en onneksi tuntenut kuin yksittäisiä pieniä nipistyksiä.

HIFUn jälkeen iho saattaa olla hieman turvonnut ja kipuakin saattaa esiintyä. Tulokset voimistuvat vähitellen ja valmis lopputulos on näkyvissä 2-3 kuukautta hoidon jälkeen. Vitsailimme, että voin sitten jouluna ihastella timmiä vatsaani. Hoitoa tehdään tyypillisesti kertaluontoisesti, mutta mikäli lähtökohta vaatii useamman käsittelykerran, tekee hoitaja yhdessä asiakkaan kanssa sarjahoitosuunnitelman. Ylläpitöhoitona HIFUa voidaan tarvittaessa tehdä esimerkiksi kerran vuodessa.

Ostin mukaani kollageenijauhetta, josta tehokkaan hoidon saaneet kudokseni saavat rakennuspalikoita. Fysioterapeuttinikin suosittelee erkaumaa kuntouttaville kollageenilisää. Sen tehosta ja toimintamekanismista on vielä ristiriitaisia tuloksia, mutta työssään äitiysfysioterapeuttina hän on huomannut, että kollageenilisästä on ollut asiakkaille selvästi hyötyä. 

Vaikka ostokseni jäivät tällä kertaa tuohon kollageenijauheeseen, oli Hanna miettinyt valmiiksi minulle kotona tehtävään ihonhoitoon sopivat tuotteet, ja huomioinut minimalisminikin: iS Clinicalin cleansing complex toimisi ainoana puhdistustuotteena, saman merkin Youth Eye Complex silmänympärysvoiteena ja Extreme Protect -voide kosteusvoiteena ja aurinkosuojana. Muita tuotteita en välttämättä tarvitsisi. Hanna esitteli tuotteet minulle mutta minkäänlaista tyrkyttämistä ei ollut – tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni oli jo entuudestaan hyvin selvillä, sehän tähän blogiyhteistyöhönkin oli johdatellut. Tasaista, kirkasta ja kerrankin kunnolla kosteutettua ihoani katsellessani mietin kyllä, että kunhan tuloni nousevat, olisi ihonhoitoon ihana panostaa enemmän. Kuukausittainen kasvohoito tekisi hyvää tällaiselle hyväihoisellekin.

Suositaan suomalaista työtä

Kun joka tuutista toitotetaan taantumaa, moni laittaa kukkaronnyörit kiinni, vaikka oma talous olisikin kunnossa. Itse olen säästäväinen nousukaudellakin, mutta MBA:na ymmärrän toki, miten talous toimii. Ystävän neuvo: Turhan tavaran tilaaminen Amazonista, Wishistä tai AliExpressistä rasittaa planeettaamme eikä elvytä Suomen taloutta. Jos oma taloutesi sen sallii (tai mietit lahjatoivetta), pyri samalla tukemaan suomalaista työtä. Jos olet tällainen koronavarovainen, kuten minä, voit kysyä jo palvelua varatessa, käyttääkö henkilökunta maskia. Olen aivan varma, että viimeistään pyynnöstä maski puetaan. Albergan Bella Rosettessa tätä ei tarvinnut edes erikseen pyytää. Hanna kertoi, että suuri osa Suomen kosmetologeista toimii sopimusyrittäjinä, joten kauneushoidossa käyminen on mitä parhain keino tukea kotimaan pienyrittäjiä.

Kolme pointtia hyvinvointisi puolesta

Kirjoituksesta tuli melko pitkä ja polveileva, joten otetaan loppuun stubbmaisesti kolme pointtia:

  • Mieti, millaisia asioita haluat elämääsi. Kekseliäisyys saattaa auttaa toiveiden toteuttamisessa, jos esimerkiksi varallisuus ei muutoin antaisi myöten. 
  • Pitkäaikainen asiakassuhde on henkilökohtaisissa palveluissa usein etu. Niin myös kauneushoitoloissa, joiden ammattilaisten tehtävänä on selvittää paitsi ihosi kunto myös elämäntapasi ja suositella parasta hoitoa niiden mukaan. 
  • Jos mietit, miten voisit sijoittaa itseesi ja läheisiisi, voit samalla tukea myös suomalaista työtä – siitä hyödymme me kaikki. 

Ostatko kotimaisia palveluita? Käytkö kauneushoidoissa? Oletko kokeillut HIFUa?

Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa.

Viikonlopun kasvojoogamatka Kristiinankaupunkiin ja Närpiöön

Kasvojooga on viime vuosina kasvattanut kovasti suosiotaan Suomessa. Kyselyitä tunneista tulee useampi viikossa, ja osa on vienyt PK-seudun ulkopuolellekin. Mieleen on jäänyt erityisesti kuopuksen raskauspahoinvoinnin aikaan junalla heitettämäni Pietarsaaren keikka ja viime syksyn vierailu Kristiinankaupungissa. Jälkimmäiseen minun oli tarkoitus palata jo keväällä, mutta korona sotki suunnitelmat. Kristiinankaupungin kansalaisopisto onneksi uusi kutsunsa syksylle. Roadtrip!!

Pieni on kaunista

Pikkukaupungit ovat jostain syystä mielestäni kiehtovia. Upealta Norjanmatkaltamme jäi hyvin mieleen 250 asukkaan Lavik ja sen mainio koulun leikkipaikka luumupuineen. Olen käynyt yli 40 maassa ja useammassa miljoonakaupungissa kuin mitä nyt tähän hätään pystyn laskemaan. Metropoleissa on jotenkin vaikeaa saada kiinni ihmisten elämästä. Pikkukaupungissa kaikki on selkeämpää: Tuolla asutaan, tuolla käydään töissä ja tuossa koulussa, tuossa on ruokakaupat, apteekki ja kuntosali. Ei tule päätösväsymystä.

Toisaalta: viikon lomalle Lontoo on varmasti Lavikia kiinnostavampi vaihtoehto. Pienestä kylästä taas ehtii jo yhden yön vierailulla saada aika hyvän käsityksen. Sanotaan, että Euroopan pääkaupungit muistuttavat toisiaan enemmän kuin valtioiden muut seudut niiden pääkaupunkia. Niinpä Suomen pk-seutua asuttava suurkaupunkimatkaaja tulee pysytelleeksi eräänlaisessa kuplassa. Matkailu avartaa aina, myös kotimaassa.

Närpiö – Närpes

Vuosi sitten kasvojoogakeikallani olimme koko perheen voimin yötä Kristiinankaupungissa ja yövyimme kodikkaassa, pienessä hotellissa vanhassa puukeskustassa. Korona näytti kurittaneen hotellivalikoimaa, joten saimme hyvän tekosyyn tutustua myös 20 kilometrin päässä olevaan Närpiöön. Sieltä löytyi siisti ja ihan viihtyisä Hotel Red & Green – epäilen, että nimi viittaa punaisiin tomaatteihin ja vihreisiin kurkkuihin. Tiesitkö, että yli 70% kotimaisista kurkuista ja tomaateista tulee Närpiöstä? No, tällaisen mainoksen näin, Wikipedia tarjoaa maltillisempia lukuja.

Taustalla Hotelli Red&Green, etualalla liukumäki, joka meni aivan liian lujaa.

9500 asukkaan Närpiön ravintolatarjonta oli yllättävän hyvä. Valitettavasti kehutusta Linds Kök -kasvihuoneravintolasta ei vastattu, joten teimme valinnan Närpiön keskustan ravintoloista. Voiton vei vuodesta 1989 toiminut Casa Pizzeria eikä se todellakaan pettänyt, pizzat olivat todella maukkaita.

Närpes on jopa eksoottinen paikka. 80% närpiöläisistä on ruotsinkielisiä ja vuoteen 2016 asti Närpes olikin yksikielinen – viimeinen ruotsinkielinen yksikielinen paikkakunta Suomessa. Jäljelle jäävistä vajaasta 20 prosentista vain muutama on suomenkielisiä. Pizzeriassa oli ruokalistat myös vietnamiksi ja venäjäksi.

Aasia-marketteja keskustasta löytyi kaksin kappalein, sillä kasvihuoneissa ja roska-autoihin erikoistuneella metallipajalla riittää töitä maahanmuuttajille. Yksinomaan vietnamilaisia on 700. On vaikeaa sanoa, millainen todellisuus on, mutta Närpiö mainitaan usein malliesimerkkinä onnistuneesta kotouttamisesta. Lukemieni lehtijuttujen perusteella maahanmuuttajat ovat tervetulleita ja kiitellään, että heidän lapsensa ovat pelastaneet kyläkouluja. Be like Närpes!

Reippaat reissaajat

Jokainen lapsen ikä on ihana ja kamala yhtä aikaa, mutta reissuseurana 2- ja 3-vuotias ovat kyllä lystikkäitä. Nelituntisen automatkan aikana esikoinen ehti kysyä muutaman kerran, paljonko matkaa on jäljellä, mutta pääsääntöisesti tytöt viihtyivät eväiden, minikirjojen ja lehmien sekä tuulivoimaloiden bongailun voimalla oikein hyvin. Liikkuvaan kuvaan emme autossa vielä ole turvautuneet, mutta sen aika tulee varmasti.

Tämän ikäiset ovat myös erittäin edullista matkaseuraa. Hotellissa he saavat vielä yöpyä vanhempien huoneessa ilman erillismaksua. Emme mahdu mitenkään samaan sänkyyn, joten pakkasimme tytöille mukaan pinnasängyistä jääneet patjat. Niitä lukuunottamatta tämän ikäisten kanssa pärjää jo suhteellisin vähillä matkatavaroilla: rattaita ei enää välttämättä tarvita ja sapuskaksi maistuu sama kuin aikuisillekin. Matkapotan – mainion pieneen tilaan menevän Potette Plussan – kyllä pakkasimme mukaan.

Heti Hotelli Red&Greenin vieressä oli iso leikkipaikka, joten pitkän ajomatkan jälkeen ei tarvinnut enää hypätä autoon etsimään tekemistä. Kävimme paikallisessa S-Marketissa ostamassa eväitä ja matkamuistoksi uudet hammasharjat kuopukselle ja minulle. Söimme taivaalliset pizzat ja menimme kaikki ajoissa nukkumaan. Hotellihuoneessa oli pimeää ja hiljaista, vaikka oli lauantai-ilta, joten yöelämän takia ei kannata Närpiöön suunnata. Tulipa toisaalta nukuttua hyvin, mitä nyt ensimmäistä kertaa makuupussissa nukkuva esikoinen piti kerran käydä asettelemassa pussiin uudestaan.

Valitako hyvä kuvakulma…
…vai kaunis valo?

Kasvojoogaa kunnes poskia pakottaa

Erittäin hyvän hotelliaamiaisen jälkeen pakkasimme punkkamme ja ajoimme Kristiinankaupunkiin. Mies ja lapset ulkoilivat sillä aikaa, kun minä kävin rahoittamassa tämän syksyisen minilomamme. Kahden ja puolen tunnin kasvojoogaworkshop Kristiinankaupungin kansalaisopistolla ei kyllä tuntunut työltä. 12 osallistujan nauru täytti tanssisalin, kun kävimme kasvojen lihaksia läpi osa-alue kerrallaan.

Tilaa oli onneksi koko tanssisalin verran ja pyysinkin osallistujia pitämään kunnolla turvaväliä tällaiseen uusmaalaiseen. Olen elänyt sangen eristettyä elämää ja olen ahkera maskin- ja suorastaan uskonnollinen käsidesin käyttäjä. Töiden puolesta olen kuitenkin muutamia ihmisiä tavannut, ja silloinhan ei voi tietää, onko oireeton viruksenkantaja. En totisesti halua olla syynä koronan leviämiseen, joten olen mieluummin liioitellun varovainen.

150 minuuttia kasvojen työstöä tuntuu ammattilaisenkin naamassa. Rakastan kasvojoogan ohjaamista, sillä en tulisi koskaan muutoin tehneeksi noin pitkää kasvojoogasessiota. Sen jälkeen kasvot hehkuvat ja kihelmöivät. Jouduimme valitettavasti suuntaamaan heti kasvojoogan päätyttyä kotia kohti. Olisinpa tajunnut pakata käsilaukkuuni jonkun ihanan kasvonaamion pitkää ajomatkaa varten!

Teoriassa olen kiinnostunut sympaattisista, yksityisistä taukopaikoista. ABC on kuitenkin todella hyvin rakennettu ketju, jota tulee ulkomailla ajellessa ikävä. Toimivat rengaspainemittarit, siistit vessat ja kasvisruokaa jopa Forssassa. Ja loppumatkalle jättikuppi minttuteetä.

Ensi kerralla Kaskisiin

Nähtävää jäi kyllä mahdollisille tulevillekin vierailuille, sillä emme ehtineet Närpiön keskustaa kauemmas ja Kristiinankaupungista ehdin tällä kertaa nähdä vain kansalaisopiston tanssisalin. ”Mitä tekisit, jos viettäisit vapaata viikonloppua Närpiössä?” mieheni kysyi hotellin aamiaisella katsoessaan ainoita kanssaruokailijoitamme, brittiläiseksi ja tanskalaiseksi tuulivoima-asentajaksi olettamiamme miehiä. ”Kävelisin!” vastasin empimättä. Olisin halunnut tutustua keskustan laitamiin ja ympärysalueisiin paremmin, käydä ihmettelemässä kaupungin läpi virtaavaa jokea ja tutkimassa kirkon ympärillä säilyneitä kirkkotalleja. Ulkoilumaastoja löytyisi muutaman kilometrin säteeltä paljon, ehkä hotellin kautta järjestyisi polkupyörä? Hotellin kanssa samoissa tiloissa toimi elokuvateatteri, jossa olisi pyörinyt Tove-elokuva, ja teatterikin.

Olisin myös kovasti olisin halunnut tutustua naapurikaupunki Kaskisiin, joka on alle 1300 asukkaalla väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta. Erityisesti sen Sininen Hetki -ravintolaa suositeltiin. Ei auta kuin toivoa, että tie tuo tälle seudulle vielä uudestaan!

Onko sinulla suosituksia suomalaisista pikkupaikkakunnista, joilla kannattaisi vierailla?

Vinkkaa Facebookissa tai Instagramissa!

Converseiden ylistys

Tämä ei valitettavasti ole minkään sortin kaupallinen yhteistyö, mutta jos joku siellä haluaa lähettää minulle Consseja niin kokoni on 40!

Riemastuin Instagramissakin hiljattain luettuani, että Joe Bidenin varapresidentti Kamala Harris muistuttaa minua ainakin yhdessä asiassa: hänkin rakastaa Converseja. Jos naisella, josta saattaa tulla yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, on jalassaan Conssit, tallaan omillani entistäkin suuremmalla ylpeydellä lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Kamala Harrisin tapauksessa kyse on varmasti myös laskelmoivasta imagonluonnista. Hän on käyttänyt Converseja jo pitkään, mutta se, ettei hän luovu niistä vaalikiertueellakaan, tuo hänet vähän lähemmäs tavan kansalaista. Ja Converset vähän salonkikelpoisemmiksi.

Korkoa koroille

Sanotaan, että kun yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisemmaksi, naisten korot madaltuvat. (Kuka tahansa Tallinnassa ysärillä vieraillut voi todistaa tämän.) Sievät ballerinat tai matalat saappaat ovat kuitenkin vielä eri asia kuin tennarit. Mutta Converset ovat oma juttunsa. Peräti kaksi kaveriani (naispuoleista) on mennyt naimisiin Consseissa! (Uskomatonta kyllä, mutta minut vihittiin korkkareissa. Vihkiminen kesti onneksi vain pari minuuttia!)

Tankotanssivuosina käytin välillä myös strippaleilta tuttuja Pleaser-kenkiä. 99 % ajasta tanssin kuitenkin paljain jaloin, ja joskus jopa Converseissa.

Olen aina ollut tennarityttö. Selkäni ei kertakaikkisesti kestä korkokenkiä pidemmän päälle, eivätkä ne hyvää tee kenellekään. Hauskaa sinänsä, että mallintöiden vuoksi osaan kävellä korkokengillä oikein sujuvasti ja olen jopa opettanut korkkarikävelyä. No, tuskin keskiverto kemianopettajakaan käyttää oppejaan kauheasti arjessaan. (Ei, en ole katsonut Breaking Badia, mutta tiedän sarjan.)

Vastaus kaikkeen: Converse

Puolentoista vuoden ajan yritin sopeutua paljasjalkakenkiin, sillä ne jos jotkin olisivat todelliset minimalistin kengät. Valitettavasti ne sopivat kovasti kärsineelle selälleni yhtä hyvin kuin korkkarit, ja menivät siis vaihtoon.

Vivobarefootin Kannat olivat jalassa kuin sukat, mutta lantioni kaipaa iskunvaimennusta.

Palasin Consseihin. Niitä on helppo löytää myös nettikirppareilta, sillä moni kokeilee suosittua merkkiä, mutta ei koe sitä omakseen. Mitkään erityiset eettiset kengäthän Converset eivät ole, mutta minimalistina arvostan niiden monikäyttöisyyttä, jälkimarkkinaa ja kohtuullisen hyvää laatua.

Conssirakkauteni alkoi aivan sattumalta. Minua vähän ärsytti moinen jenkkimerkki, enkä ollut tainnut sellaisia koskaan kunnolla edes sovittaa – korkeintaan pitänyt kuvauksissa hetken joitain pari numeroa liian pieniä. Yhdestä promokeikasta jäi kuitenkin markkinointitoimistollemme kasa punaisia Consseja, ja oman elämäni roopeankkana otin sellaiset käyttöön. Olin myyty. Kun markkinoille tuli Lunarlon-pohjaisia malleja, tuntui kuin kävelisin pilven päällä. Consseissa viehättää se, ettei niissä ole droppia, eli pohjaa on päkiän alla yhtä paljon kuin kantapään.

Conssit ovat vastaukseni kaikkeen. Sen lisäksi, että käytän niitä kaiken vapaa-aikani ja aina töissä, korvaan Consseilla myös hyvin satunnaisesti tarvittavat harrastusjalkineet.

  • ”Onko sulla sisäpelikenkiä?” Onhan toki!
  • ”Salikenkiä?” Tottakai!
  • ”Tanssisneakereita?” Ilman muuta. (Yleensä tanssin paljan jaloin.)
  • ”Vaelluskenkiä?” Löytyy! …kunhan sää ja reitti on kuiva. (En ole niin innokas vaeltaja, että lähtisin muihin olosuhteisiin muutenkaan.)
  • ”Juoksukenkiä?” Juokse keskenäsi.

Aloita nyt hyvä ihminen sijoittaminen

Viimeinkin on ihan ok sijoittaa! Kymmenen vuotta sitten sain vielä osakseni lähinnä kummeksuntaa tehtyäni päätöksen sijoittaa pieneen työnantajayritykseeni sen sijaan, että olisin laittanut nuo rahat kulutukseen, ostanut vaikka tosi kivan auton. Nyt sijoittaminen on vähintäänkin normaalia, suorastaan hyväksyttyä. Moni on alkanut epäillä Suomen eläkejärjestelmän kantokykyä (ja syystä!) ja monelle maistuisi hieman suurempi taloudellinen vapaus, tai ainakin turva pahan päivän varalle.

Silti aina välillä törmään ihmisiin, jotka toteavat ykskantaan, että sijoittaminen ei ole heitä varten. Tässä kuulemiani argumentteja ja vastaukseni niihin. Kirjoituksessa on täysin omasta aloitteestani mukana mainoslinkki, jolla pääset alkuun sijoittamisessa, ilman mitään kuluja. Voit sijoittaa halutessasi vaikka 15 euroa.

“Kapitalismi on pyrstöstä”

Jopa Nalle Wahlroos tietää, että vapaassa markkinataloudessa on puutteensa. Eipä kuitenkaan äkkiseltään tule mieleen parempaakaan systeemiä, saati keinoa siihen siirtymiseen. Yksittäisen ituhipin jättäytyminen järjestelmän ulkopuolelle ei muuta mitään. Mielestäni ennemmin kannattaa pyrkiä vaurastumaan, että voi niin kulutuksellaan kuin sijoituksillaan tukea oman arvomaailmansa mukaisia yrityksiä – tai hyväntekeväisyyskohteita.

Yritysvastuuta peräänkuuluttavalle Helsingin pörssi on itse asiassa oiva paikka. Julkisesti listattujen eli pörssiyritysten vastuullisuutta seurataan monilla indekseillä, kuten esimerkiksi 100 vastuullisimman yrityksen listauksella, jonne suomalaisista pörssiyrityksistä pääsi peräti kahdeksan (seitsemän, jos Nordeaa ei lasketa suomalaiseksi). Vastuullisista yrityksistä on muodostettu myös monenlaisia rahastoja, joihin sijoittamalla on helppo tukea vastuullista yrittäjyyttä. Nämäkään yritykset eivät tietenkään ole mitään auvoisia onneloita, mutta joka tapauksessa kilpailijoitaan parempia vaihtoehtoja, joita suosimalla voi lähettää selkeän viestin vastuullisuuden vaatimisesta – niin kuluttajana kuin sijoittajana.

(On mahdotonta keksiä poliittisesti korrektia tapaa sanoa tätä: Maailma muuttuu sitten, kun sijoittajina on enemmän muita kuin harmaahapsisia, liituraitapukuisia konservatiiveja.)

“Ei minulla ole varaa sijoittaa”

Pienin mahdollinen Nordnetin indeksirahastoon sijoitettava summa on 15 euroa. Jos sinulla ei ole viittätoista euroa, hyväksyn selityksesi. Jos tiukkaakin tiukempi elämä ei häiritse sinua, jatka samaan malliin. Jos häiritsee, mieti, olisiko sinulla mahdollista aloittaa joku side hustle eli sivutuloa tuova toimi.

Tässäpä esimerkkilaskelma, jos olet suunnilleen ikätoverini ja aiot jäädä eläkkeelle noin 30 vuoden päästä. Jos saisit myytyä viiden euron tarvikkeista tehtyjä käsitöitäsi 50 eurolla kuussa ja sijoittaisit tuon summan, olisi sinulla eläkkeelle jäädessäsi yli 31 000 € ylimääräistä, josta joudut maksamaan myyntivoiton osuudelta veroa. Jos laitat tuon 45 euroa kuussa sukanvarteen, on sukassasi 30 vuoden päästä alle 19 000 €. (Käsitöitä voi kaupitella esimerkiksi Facebookissa ja verottaja katsoo käytännössä tuollaista hyvin vähäistä myyntiä sormiensa läpi. Lisää kirpputori- ja käsityömyynnin verotuksesta voi lukea täältä.)

Sijoituslaskureita löytyy netistä lukuisia, jos korkoa korolle -laskutehtävät eivät maistu. Tuotto-odotuksena sijoitukselle käytetään usein 7 %, mutta se on mielestäni optimistinen ja ylläolevan laskelman teinkin 4 %:lla (mikä riittää kompensoimaan tavanomaisen rahan reaaliarvon alenemisen eli inflaation).

“Sijoittaminen on niin vaikeaa”

Jostain käsittämättömästä syystä sijoittamisesta on saatu tehtyä ihmisten mielissä järisyttävän vaikeaa, vaikka voin kertoa, että lasten vaatettaminen säänmukaisiin varusteisiin on huomattavasti haastavampaa, ja siitä selviää moni kunnialla ihan peruskoulupohjallakin. Ei ole ollenkaan vaikeaa sijoittaa joka kuukausi pientä summaa esimerkiksi täysin kuluttomaan rahastoon. Jos osaat käyttää vaikkapa nettipankkia, osaat sijoittaa. Kerron tämän kirjoituksen lopuksi, mitä voit tehdä.

Tässä tärkein termi, joka sinun täytyy ymmärtää, jos haluat sijoittaa: hajauttaminen. Se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan, että älä tee kuten minä aluksi tein ja laita kaikkia rahojasi yhteen yritykseen. Sijoitusten hajauttaminen tarkoittaa sitä, että sijoitat eri kohteisiin. Varakkaan sijoittajan kohdalla se voi tarkoittaa sitä, että sinulla on sijoitusasuntoja, osakkeita eri maista ja lisäksi vaikkapa korkorahastoja tai kultaa. Aloittelevalle sijoittajalle se voi yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä, että laitat kuukausittain pienen summan rahastoon, jossa on mukana riittävän erilaisia arvopapereita, esimerkiksi eri alojen yritysten osakkeita.

Kuukausittainen sijoittaminen tuo automaattisesti myös ajallista hajautusta. Se tarkoittaa sitä, ettei ole niin väliä, ovatko pörssikurssit korkealla vai matalalla, sillä toisena kuuna ostat arvopapereita kalliimmalla ja toisena halvemmalla.

“Pelkään menettäväni rahani”

Se kymmenen vuoden takainen sijoitukseni vaikuttaa edelleen hyvin kannattavalta, mutta tiesin, että voisin menettää joka sentin. Ei siis ehkä ihme, että valintaani kummaksuttiin. Sijoitin säästöjäni, eikä sijoitukseni vaikuttanut asuntolainaani tai vienyt leipää pöydästäni. Olin itse kyseisen yrityksen toimitusjohtaja, joten koin myös, että minulla oli kaikki vaikutusmahdollisuudet yrityksen menestykseen. Kyse oli paljon muustakin kuin rahasta, sillä pääsin rakentamaan itselleni unelmatyöpaikan.

Sijoittaessa on aina hyväksyttävä ja ymmärrettävä se riski, että sijoituksensa saattaa menettää, jopa kokonaisuudessaan. Itse ajattelen näin: Jos varallisuuteni on hajautettu 25 suureen suomalaiseen yhtiöön ja niistä merkittävä osa menee nurin, on meillä kaikilla paljon suurempiakin ongelmia kuin laskennallinen varallisuutemme. Jos sitä skenaariota pitää todennäköisenä, ei kannata jättää sijoittamatta, mutta kannattaa ehkä lisäksi sijoittaa metsästyskivääriin ja opetella omavaraiseksi.

Mainitsinkin jo inflaation, joka syö rahasi vähitellen, jos makuutat niitä tilillä. Arvo ei säily oikein missään käyttötavarassakaan, eikä elämyksistä kertyneitä ihania muistoja voi syödä tai pukea päälleen. Kultaharkot vaativat tallelokeron pankissa tai kassakaapin ja hyvän vakuutuksen. Asuntosijoittaminenkaan ei ole riskitöntä, etkä pääse siihen kiinni 15 eurolla.

Siinä ei ole mitään väärää, jos ei halua erityisemmin vaurastua. Hyvinvointivaltiossakin on silti hyvä varautua esimerkiksi sairastumisen varalta. Olen valitettavasti päässyt todistamaan tapauksia, jossa työkyvytön ihminen on vakuutusyhtiön toimesta katsottu täysin työkykyiseksi. Tällaisessa tilanteessa säästöt pelastavat.

“Haluaisin aloittaa sijoittamisen, mutta en tiedä mitä tehdä”

En ole sijoitusneuvoja, vaan ihan vain tällainen random nainen internetissä. Ammattilaistenkaan neuvoja ei kannata kuunnella sokeasti: legendaarisissa kokeissa apina sai tikkaa heittämällä parempia tuloksia kuin asiantuntijat. Rahastonhoitaja itse asiassa ani harvoin saa rahastonsa kasvamaan enemmän kuin markkinaindeksi eli markkina yleisesti. Itse suosin passiivisia rahastoja, eli sellaisia, joita ei hoida kukaan ihminen vaan johon kuuluu ennaltamäärätyllä tavalla valittavat arvopaperit, kuten vaikkapa ne Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta. Kone on sitä paitsi halvempi kuin pankkiiri, joten passiivinen rahasto on yleensä pienempikuluinen. Tai jopa ihan täysin kuluton, toisin kuin esimerkiksi pankkitilit nykyisin. (Negatiivisia korkojakin on taas väläytelty, eli kohta maksamme siitä, että saamme pitää rahojamme pankissa.)

Kuten sanottu, sijoitusneuvoihin kannattaa aina suhtautua suurella varauksella. Tällä viisaudella on se huono puoli, että kukaan ei oikein koskaan sano tarkalleen, mitä pitäisi tehdä, jos haluaisi aloittaa sijoittamisen. No, minäpä teen poikkeuksen ja kerron justiinsa tarkalleen, mitä sinä voit tehdä juuri nyt, jos haluat aloittaa sijoittamisen heti tältä istumalta ja sinulla on 15 euroa tai enemmän sijoitettavaksi.

  1. Klikkaa tätä linkkiä. Se vie sinut Nordnetiin, jonne voit luoda täysin maksuttoman arvo-osuustilin. Helpoiten se käy suomalaisilla pankkitunnuksilla. Kun luot tilin juuri tuon linkin kautta, minä saan pienen rahallisen komission. (Pidän tätä blogia ihan harrastuksena, mutta kaikki roposetkin ovat erittäin tervetulleita osa-aikaisesti työskentelevän hoitovapaalaisen arkeen, joten iso kiitos!)
  2. Aloita kuukausisäästäminen Indeksirahasto Suomeen, joka seuraa Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. Voit säästää rahastoon 15 eurolla tai jollain suuremmalla summalla kuussa. Rahasto on tosiaan täysin kuluton. Jos Nordnetin tililläsi ei jossain kuussa ole rahaa, rahastoa ei osteta. Periaatteessa voit siis ostaa tuon 15 € rahasto-osuuden vain kerran, mutta kannustan toki säästämään ainakin sen verran joka kuussa. Voit laittaa valitsemasi summan menemään pankkitililtäsi Nordnetin tilillesi joka kuukausi.

Siinä se! Onneksi olkoon, olet nyt sijoittaja! Sitten vain otat lokoisan asennon sohvallasi ja käyt välillä tarkistamassa sijoituksesi kasvun.

Jos oikein innostut, niin vastaavia täysin kuluttomia rahastoja löytyy myös Ruotsiin ja Norjaan (lisää hajautusta!). Jos sinulla on laittaa 50 €/kk, kannattaa mielestäni jo ostaa useampaa rahastoa, ja summan kasvaessa kannattaa melko pian ottaa mukaan sijoituksia muualtakin maailmasta esimerkiksi pienikuluisen rahaston muodossa.

Lisäys: Ylläoleva ei ole minkäänlainen sijoitussuositus. Se on ainoastaan kuvaus siitä, miten esimerkiksi voi toimia, jos haluaa aloittaa sijoittamisen. Kerron alempana tarkemmin, miten itse sijoitan.

Sijoittaminen LV arkku auki

Miten itse sijoitan

Tämä blogikirjoitus sai alkunsa itse asiassa aivan sattumanvaraisesta ajatuksesta. Kummityttöni ylioppiluus lähestyy, ja halusin antaa hänelle lahjaksi arvopapereita, mutta kävi ilmi, ettei hänellä ole vielä sijoitus- eli arvo-osuustiliä. Muistin nähneeni, että Nordnet tarjoaa kaltaisilleni mikrovaikuttajille komissiota, joten hankin linkin. Kirjoitus linkin ympärille syntyi yhdessä päivässä. Olen jo pitkään halunnut huutaa, että sijoittaminen kuuluu kaikille!

Itse pyrin säästämään noihin kuluttomiin tai joihinkin matalakuluisiin rahastoihin 400 € kuussa, joka auttaa eläkepottiani jo noin 280 000 eurolla miinus myyntivoiton verot. Jos Suomen eläkejärjestelmä feilaa totaalisesti, voinen tuon summan turvin viettää eläkepäiviäni jossain silloisessa kehittyvässä maassa. Minulla on hyvä kielipää, opin kyllä vaikka swahilia. Karibu Rwanda!

Kun saan jostain ylimääräistä, vaikkapa jonkun hyvän kuvauskeikan tai veronpalautuksia, ostan suoria osakkeita. Osan ostan arvo-osuustililleni, osan osakesäästötililleni. Kummatkin ovat Nordnetissa. Maaliskuussa synkimmässä koronarotkossa tuli shoppailtua jonkun verran osakkeita, vaikka uskoinkin sukelluksen jatkuvan. No, ei jatkunut, joten onneksi tuli ostettua edes ne. Ostin mm. pitkään haaveilemaani Disneytä.

Sijoituspaheeni on söpöjen yritysten joukkorahoittaminen: Olen osallistunut Yogaian ja Rekin joukkorahoituskierroksille minimisummilla, enkä sure, jos en koskaan saa niistä mitään. Haluan vain olla hengessä mukana. Samalla logiikalla olen mukana parissa startupissa pienillä osuuksilla kehittäen samalla kokemusta markkinoinnin advisorina eli neuvonantajana.

Asuntosijoittamiseen minulla ei ole koskaan ollut pokkaa lähteä, sillä luulen, että stressaisin liikaa vuokralaisista. Olen aina myynyt entiset kotini, vaikka pari niistä olisi ollut erittäin sopivia sijoitusasunnoiksi. Sen sijaan harmittelen sitä, ettei minulla ole metsää. “Buy land, they’re not making it anymore”, kuten Mark Twain sanoi.

Muutama vuosi sitten ostin myös hieman kryptovaluuttoja. Ajattelin, että ympäristöystävällisemmät valuutat, joita ei tarvitse louhia, olisivat the next big thing. Se meni pieleen.

Minulla on myös edelleen se osuus työpaikastani, joka ei enää ole mikään startup, mutta ei etenkään näinä korona-aikoina rahasampokaan. Siinä on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin rahasta, kuten mahtavan työpaikan rakentamisesta upeiden ihmisten kanssa. Tämä saattaa vaikuttaa erikoiselta loppukaneetilta sijoitusaiheiselle blogikirjoitukselle, mutta raha ei itse asiassa juurikaan motivoi minua. Vanhaa sanontaa kääntäen: Jos itkettää, itken mieluummin rakkaitteni seurassa kuin Jaguaarissa. Kaikkein mieluiten nauran hyvässä seurassa, oli se sitten matkalla pankkiin tai ei.

edit. Lisäys postaukseen Nordnetin toiveesta! Julkaisuun jossa mainostetaan Nordnetin palveluita tulee lisätä lainausmerkeissä alla oleva teksti: ”Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.”

Lisäksi Nordnetin viestissä sanottiin: “Julkaisija ei saa tehdä sijoitussuosituksia.” Ylläoleva kirjoitukseni tulkittakoon siis kuvaukseksi, mitä voi esimerkiksi tehdä, mutta minkäänlaisena suosituksena älköön sitä pidettäkö.

Mihin sinä sijoitat? Kerro minulle Facebookissa tai Instassa!

Joogaa joka päivä

Jooga tuntuu olevan joka toisen minimalistin luottoharrastus. Syy vai seuraus, en tiedä. Olen joogannut parikymmentä vuotta. Koskaan en ole kuitenkaan joogannut päivittäin viikkoa pidempää aikaa. Koronavuosi 2020 muutti tämänkin.

Jooga on kuulunut elämääni aina aikuisiällä jollain muotoa. Vuonna 2014 aloitin opettajakoulutuksen ja aloin myös ohjata joogaa. Hankalimpina aikoina, kuten selkäni vihoitellessa pahiten tai kuopuksen vaikean raskauden aikana, olen tehnyt vain yksittäisiä liikkeitä. Toisina vuosina olen osallistunut hot jooga -leireille ja ohjannut joogaa parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) kahdeksan tuntia viikossa päivätöiden päälle. Ohjelmat olen aina suunnitellut omien joogaharjoitusten lomassa matolla.

Artikkelin kuvat ovat vuodelta 2014 verkkojoogapalvelu Yogaian – silloisen Yoogaian – mainoskuvauksista, joissa olin mallina. Full disclosure: Sijoitin minimisumman heidän joukkorahoituksessaan.

Ikävä ohjaamaan

Vaikken ole suostunut ottamaan omia viikkotunteja ohjattavaksi nyt lasten ollessa pieniä, olen ollut vakituuraaja tutulla joogakoululla. Aloitin jopa jouluaattoaamun joogaohjauksella, ja onkin vaikea keksiä ihanampaa juhla-aamun avausta. Maaliskuussa jouduin koronan vuoksi ilmoittamaan, etten voi tehdä tuurauksia. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ohjannut vain kasvojoogaa, sitäkin lähinnä etänä, ja kuvannut YouTube-kanavalleni hieman ilmajoogaa. Ohjaamista on ikävä, mutta toistaiseksi kymmenien, maskittomien, vaihtuvien ihmisten tapaaminen sisätiloissa ei tule kohdallani kysymykseen.

Päähänpistosta rutiiniksi

Ajattelin heti maaliskuun alussa, että nyt täytyy etsiä tälle pilvelle hopeisia reunuksia ja vähän äkkiä. Päätin joogata joka päivä. Kyse ei ollut mistään suuresta lupauksesta vaan ennemminkin päähänpistosta. Nyt yli puoli vuotta myöhemmin huomaan pitäneeni päätökseni: olen joogannut joka ikinen päivä jo lähes 200 päivän ajan.

Useimpina päivinä joogaan 20-30 minuuttia, joskus enemmän. Yleensä teen jonkinlaisen flow-joogan, johon yhdistyy myös vatsalihaserkaumaani korjaavia harjoitteita. Joinain päivinä, jotka ovat muutenkin kuormittavia, teen hyvin kevyen, hyvään uneen valmistavan iltajoogan. Tai jotain siltä väliltä. Tärkeintä on se, että joogaan. Joka namasteen päivä.

Omaa aikaa vai perheen yhteinen harrastus

Jooga on niitä harvoja hetkiä päivässä, jotka otan kokonaan itselleni. Se on itsekästä, sillä koko muukin perhe kuopusta myöten pitää joogasta. Tarvitsen kuitenkin päivään jonkin hetken, jolloin en ole lasten kanssa. Kun sellaisia hetkiä alkaa löytyä muualta, olisi mahtavaa joogata taas enemmän koko perheen voimin.

Päivittäinen joogaaminen on vaatinut minulta valtavaa päättäväisyyttä nimenomaan ajan ottamisen puolesta. Kahden pienen lapsen kanssa kaksi aikuista olisi toki aina kiva, ja etenkin aluksi tuntui todella vaikealta jättää toinen milloin mihinkin tilanteeseen ainoana aikuisena. Sain muistuttaa itseäni, että minähän olen lastemme kanssa koko päivän kolmistaan. Olisin säälinyt itseäni, jos joku olisi kertonut minulle viisi vuotta sitten, että käyn mieheni kanssa keskustelua siitä, onko ihan ok joogata puoli tuntia. Eipä näitä yhden lapsen vanhempina vielä tarvinnutkaan käydä, mutta kun lapsiluku kasvoi kahteen, oma aika mystisesti katosi. Päätellen siitä, miten paljon kunnioitusta olen saanut muilta 2-3 lapsen äideiltä päivittäisestä joogaamisesta, en ole yksin aikahaasteideni kanssa. Onneksi minulla on fysioterapeutit puolellani.

Aikahaasteessa on hyväkin puolensa: motivaatiota ei tarvitse edes miettiä. Jos johonkin tarpeelliseen on hetki aikaa, teen sen, huvitti tai ei.

Koska hengaan päivät pienten tyttöjeni kanssa mm leikkipuistoissa ja myös työt hoituvat etänä, olen käytännössä aina vaatteissa, joissa voin myös joogata. Vaatteiden vaihtoon ei siis kulu aikaa. Olen myös tottunut joogaamaan niin heti ruokailun jälkeen kuin nälkäisenäkin. Ei ideaalia, mutta mieluummin joogaan kuin jään odottamaan sitä täydellistä hetkeä, jota luultavasti ei koskaan tule – ei ainakaan joka päivä.

Uskokaa tai älkää, ihan jopa ostin jotain

Tein jopa itselleni harvinaisen tavarahankinnan edistääkseni rauhallisia joogahetkiäni: ostin langattomat nappikuulokkeet, törkeän hintaiset Apple AirPod Prot. Hankinta on ollut kyllä joka euron väärti, sillä kuulokkeet pysyvät korvissa joogatessa ja blokkaavat ulkopuolista melua. Kun suljen oven perässäni (makuuhuoneeseen tai parvekkeelle, lämpötilasta riippuen) ja laitan AirPodit korville, saan hetken rauhaa keskittyä.

Joogahetken lisäksi AirPodit ovat käytössä päivittäisissä Duolingo-harjoituksissa. Lisäksi ne ovat tehneet etätyöarjesta helpompaa, koska liikkuminen palaverin aikana onnistuu esteettä. Hyvä hankinta siis, vaikka uuden elektroniikan ostaminen kirpaisikin niin kukkaroa kuin periaatteitani. Valitettavasti tämä ei ole maksettu mainos. En ole löytänyt tahoa, joka haluaisi lähettää minimalistibloggaajalle ilmaisia Applen tuotteita.

Ihana Juliana

Vaikka osaisin tietysti koostaa omat joogaharjoitukseni, mutta kuten monet muutkin ohjaajat, nautin heittäytyä jonkun muun ohjattavaksi. Pidän valtavasti Boho Beautifulin YouTube-kanavasta. Kauniissa maisemissa kuvatut tunnit, joita on kertynyt vuosien mittaan valtava valikoima, auttavat myös korona-ajan kaukokaipuuseen. Boho-Julianan lempeä ääni rauhoittaa ja motivoi tekemään niitäkin liikkeitä, jotka eivät ole lemppareitani.

Vatsalihaserkaumani vuoksi joudun soveltamaan Bohon harjoituksia, mutta se sujuu lennosta. Juliana myös teettää niin paljon alaspäin katsovaa koiraa ja chaturanga-punnerruksia, että ranteeni ovat olleet aika kovilla. Niissäkin olen päätynyt modifioimaan asanoita. Välillä olen yhdistänyt 10 minuutin keskivartalon pilatesharjoituksen 20 minuuttiin joogaa. Boho Beautifulin valikoima on onneksi todella laaja kattaen myös pilatesta. Pidempiä harjoituksia saa lisämaksusta esimerkiksi Boho Beautifulin Patreonista.

YouTube ja netti ylipäätään on täynnä muitakin ihania joogaharjoituksia, myös suomeksi. Jos kaipaa vuorovaikutusta, Yogaia on tosi hyvä vaihtoehto. En kuitenkaan suosittele oikein minkään liikuntaharrastuksen aloittamista netin varassa. Jooga kannattaa aloittaa mieluiten ihan alkeiskurssilta, mutta jos se ei ole mahdollista, kannattaa etsiä harjoituksia aloittelijoille ja tehdä oikeasti varovasti ja ohjeita kuunnellen.

Jokapäiväisen joogan vaikutukset

Puolen tunnin harjoitus on melko lyhyt, mutta päivittäin toistettuana puolen vuoden ajan sen kerrannaisvaikutukset alkavat kyllä näkyä. Tärkeimpänä vatsalihaserkaumani osoittaa viimein lupaavia merkkejä paranemisen suuntaan. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, etten ole enää puoleen vuoteen imettänyt, ja kudoksia pehmeinä pitäneet hormonit ovat siis poistumassa kehostani. Muualta vartalostakin huomaa joogan vaikutuksen, samoin siitä, että monet raskauksien jälkeen vaikeiksi käyneet asanat alkavat taas sujua. Mutta edelleenkään en saa kantapäitä maahan alaspäin katsovassa koirassa. 20 joogavuoden jälkeen alan epäillä, ettei se tule koskaan tapahtumaan.

Päivittäisen joogan psyykkinen vaikutus on vähintään yhtä merkittävä kuin fyysinen puoli. Lyhyelläkin joogaharjoituksella saa mielen rauhoittumaan, ja vaikkei seesteinen olo kestäkään vuorokautta, on lohdullista tietää, että seuraava joogasessio on jo lähellä. Kun pipo alkaa kiristää, on helpottavaa tietää, että olonsa voi omalla toiminnallaan muuttaa nopeastikin.

Juuri psyykkisten vaikutusten vuoksi alan kallistua siihen, että 20-30 minuutin jooga päivässä sopii itselleni paremmin kuin 90 minuutin jooga pari kertaa viikossa. Odotan sitä elämäntilannetta, että voin joogata joka päivä tuon 1,5 tuntia. Asetetaan tavoitteeksi!

Joogaatko sinä? Haluaisitko joogata? Kärsitkö aikahaasteista vai vaivaako motivaatiopula? Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa!

Miksi blogissani ei voi kommentoida ja missä sen sijaan voi

Olen saanut ihania viestejä, joissa kiitellään kivasta blogista ja toivotaan kommentointimahdollisuutta. Itse asiassa kommentointi on teknisesti ottaen ollutkin mahdollista, mutta vain WordPressiin kirjautuneille – ja kirjautuminen puolestaan on lievästi sanottuna takkuillut. No, otin muutama viikko sitten pois tuon kirjautumisvaatimuksen, ja sen jälkeen olenkin käyttänyt 20-30 minuuttia viikottain spämmipostin parissa. Vaikka olen kuinka säätänyt asetuksia ja asettanut kiellettyjä sanoja, spämmiä tulee silti päivittäin monta viestiä. Osa pääsee läpi, ja täytyy poistaa manuaalisesti. Tähän olisi olemassa toimiva, paljon mainostettu plugin – vain 7 eurolla kuussa! Arvaattekin jo, mitä mieltä olen tuollaisesta kiinteästä kuluerästä…

Kommentit olisivat kuitenkin erittäin tervetulleita, ja toivonkin, että te lukijat jaksaisitte osallistua keskusteluun. Blogilla on kuukausilukijoita jo yli 5 000, joten teillä olisi varmasti paljon annettavaa!

Keskusteluun voi jokaisen postauksen kohdalla osallistua kahdessa paikassa: Instagramissa ja Facebookissa, jossa postaan jokaisesta blogikirjoituksestani julkisesti. Tervetuloa keskustelemaan!