2 vuotta pandemiaa – 5 hyvää puolta

Eristystä, karanteeneja, läheisten sairastamista, hoitojonoja, YT-neuvotteluja… Kaikki tietävät mikä viimeisen kahden vuoden aikana on ollut syvältä.

Jotain on kuitenkin muuttunut parempaankin, toivottavasti pysyvästi. Voimakkain tämä arvomaailman muutos on tainnut olla Yhdysvalloissa, jossa oltiin aiemmin vielä kauempana järkevistä arvoista. Korona-aika on saanut näkemään elämän arvaamattomuuden ja arvostamaan läheisiä ja vapaa-aikaa, ja se näkyy täällä Pohjolassakin.

Marcus Aurelius totesi väitetysti jotain sen suuntaista, että este on itse asiassa se tie. Monelle, joka on selvinnyt korona-ajasta hyvin, tuntuu käyneen niin, että asiat ovat lopulta muuttuneet hyvään suuntaan. Tässä viisi asiaa, jotka omassa elämässäni ovat paremmin, kiitos tämän poikkeuksellisen ajan.

Vielä kerran selvennykseksi: Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus millään tavalla vähätellä koronan kauhuja. Niistä on aika paljon kirjoitettukin. Tämä kirjoitus on toiselta kantilta.

Kaikkea ihanaa etänä

Tiedän, että monille etäily on ihan oikeasti iso ongelma. Omalla kohdallani tilanne on päin vastoin! Tietysti välillä on kivaa nähdä esimerkiksi muita harrastajia kasvotusten, mutta en välttämättä tarvitse sitä viikottain tai edes kuukausittain. Minulla ei myöskään ole ongelmaa motivoitua harrastamaan kotona.

Etäboomin ansiosta pääsin nauttimaan huippuluokan ilmajoogatreeneistä livenä suoraan New Yorkista. Tämä on mieletön etu, sillä olen mm. kouluttanut ilmajoogaohjaajia, ja minun on ollut vaikeaa löytää itselleni Suomesta oikeanlaisia joogisia haasteita tuovaa ilmajoogaa. Pandemia myös täytti YouTuben mahtavista joogaharjoituksista ja tanssitutoriaaleista.

Kasvojoogaboomi

On ollut upeaa päästä aitiopaikalta seuraamaan kasvojoogaboomia! Moni on etäpalavereiden myötä huomannut, että oma ilmeetön naama ei näytäkään enää ihan freshiltä. Pohjois-Amerikassa tällekin ilmiölle on oma nimensä: Zoom face. Tämä on näkynyt pistoshoitojen kasvuna, mutta onneksi moni on myös intoutunut kokeilemaan luonnollisempaa, edullisempaa ja pitkäkestoisempaa keinoa: kasvojoogaa.

Olen opettanut kasvojoogaa vuodesta 2017, mutta vasta kahden viime vuoden aikana se on noussut Suomessakin todelliseen suosioon. Pidän pari kertaa vuodessa kasvojoogan opettajakoulutuksen ja pari kertaa vuodessa sille jatko-osan. Kasvojooga toimii etänä jopa paremmin kuin samassa tilassa, ja toivon, että etäopetusta suosivalle kasvojoogaopelle löytyy hommia vielä pandemian jälkeenkin.

Etätöissä luvan kanssa

Mainitun joogaopettajuuden lisäksi minulla on pari muutakin työtä: olen teinistä asti työskennellyt sivutoimisesti mallina, mutta suurimman osan työajastani käytän markkinointihommiin toimistossa, jossa olen osakkaana.

Olen tehnyt koko työelämäni ajan töitä etänä niin paljon kuin vain mahdollista – vuoden 2005 kieppeillä se alkoi oikeasti olla varteenotettava vaihtoehto. Etänä työskentely leppoistaa päivätyöelämääni valtavasti. Ensinnäkin saan tehdä töitä rauhassa. Koska pääsääntöisesti kirjoitan, työskentely avotoimistossa on painajaismaista ja jatkuva keskittymisen pinnistely superkuormittavaa.

Toiseksi tietysti säästän työmatkoihin kuluvan ajan. En olisi tietenkään edes muuttanut Hämeenlinnaan, jos toimistoillamme Helsingissä tai Tampereella täytyisi käydä joka päivä. Mutta vaikka edellisestä kodistamme oli alle puolen tunnin matka Valimon toimistollemme, kävin siellä harvakseltaan. En vain saa töitäni tehtyä hälinässä.

Nykyisin kukaan ei enää kummastele etäilyä. En ole ainoa, joka on muuttanut asumaan mukavammin mutta kauemmas. Vaikuttaa myös siltä, että yhä useampi elää digitaalisena nomadina työskennellen milloin mistäkin. Koska matkustamisesta on tullut hankalampaa, onkin järkevää pysyä yhdessä paikassa pidempään. Jos olisimme mieheni kanssa kahdestaan, meidät löytäisi takuuvarmasti jostain Kaakkois-Aasiasta läppärit sylissä.

Leppoistaja ei ole enää outolintu

USA:ssa puhutaan The Great Resignationista, sillä niin moni on irtisanoutunut itselleen epämieluisasta työstä. Moni tuntuu heränneen siihen, että kokonaisen sukupolven burnout on normalisoitu. Suomessakin puhutaan esimerkiksi ruuhkavuosista väistämättömänä totuutena.

Omista töistäni kaikki kolme ovat hyvin mieluisia, mutta en halua ajaa itseäni loppuun yhdessäkään niistä enkä niiden kombinaatiossa – aiheesta on tulossa oma kirjoituksensa piakkoin. Tämä ajatus tuntuu nyt menevän paremmin läpi muillekin.

Matkustaminen on harkitumpaa

Ihan rehellisesti, omalla kohdallani jatkuva matkustaminen ei kaatunut koronaan. Se oli loppunut jo aiemmin. Ei ensimmäiseen lapseen, jota raahasimme ympäri maapalloa joka kuukausi. Mutta kahden lapsen kanssa jatkuva reissaaminen ei enää houkutellut. Ihan kokonaan tiikeri ei raidoistaan pääse, sillä ennen koronaa tuli kahden lapsen kanssakin tehtyä vielä vähintään viikon ulkomaanreissua vuodessa.

Nyt koronan myötä matkustaminen on entistä harkitumpaa. Ei tule enää mieleenkään lentää Pariisiin vain viikonlopuksi. Varför Paris, vi har ju Åbo!

Ovatko poikkeukselliset kaksi vuotta tuoneet mitään positiivisia muutoksia elämääsi? Kerro Instagramissa!