Asioita, joissa olen säästänyt rahaa

Jotkut kyllästyvät yltäkylläisyyteen ja ryhtyvät minimalisteiksi ilman minkäänlaista taloudellista tarvetta siihen. Useimmilla taitaa kuitenkin osasyynä olla halu hillitä rahankäyttöä. Itsellänikin minimalistiset ajatukset alkoivat voimistua samoihin aikoihin, kun aloin miettiä hoitovapaalle jäämistä. Olen aina ollut tarkka rahoistani, katsantokannasta riippuen säästäväinen tai pihi. Olen matkustellut paljon ja omistanut kiitettävän määrän merkkilaukkuja (tosin aina myyden vanhat pois uusien tieltä), mutten ole koskaan ottanut muuta velkaa kuin asuntolainan. Käytän luottokorttia maksamiseen, mutten anna luottolaskun kertyä. Onnistuin juuri ennen lapsensaantia kipuamaan lähelle suomalaisten keskipalkkaa päivätyössäni, mutta olen tullut toimeen alle puolellakin siitä – ja pariin otteeseen myös muutaman kuukauden kokonaan ilman palkkaa, elämäntyylin merkittävästi muuttumatta. Mistä sitten olen säästänyt?

Nämä eivät siis todellakaan ole mitään tarkan markan säästövinkkejä, vaan ainoastaan havaintoja, missä tällainen keskituloinen on ehkä käyttänyt vähemmän rahaa kuin esimerkiksi jotkut kaverinsa. Opiskelijabudjetin säästövinkkejä on netti pullollaan. Jos taas joku ei osaa itse laskea, että latte päivässä maksaa pitkälle toista tonnia vuodessa, ei siihen mitkään blogit auta.

En ole koskaan kokenut säästäväisyyttä kurjistelemisena, oikeastaan päinvastoin. Arvostan jokaista ostosta, kun tiedostan sen hinnan, oli kyse sitten ruoasta tai tavarasta. Suoraan sanottuna elämme melkoisessa etuoikeutetussa yltäkylläisyydessä. Olen kiitollinen, että minulla on varaa kaikenlaiseen, enkä siksi sure myöskään jääkaapin hajoamisia tai vastaavia (vaikka minua vihastuttaakin ympäristön puolesta niiden lyhentynyt elinkaari). Kokemus säästäväisyydestä olisi varmasti hyvin erilainen, jos se olisi pakko, nyt se on enemmänkin etuoikeutetun harrastus.

Tupakka, alkoholi ja “bilettäminen”

En ole koskaan polttanut tupakkaa, alkoholiakaan en käytä enää sitäkään vähää mitä ennen, ja inhoan baareja ja yökerhoja. Voin istua hetken rantabaarissa, jos musiikki ei soi liian lujalla ja saan istua varjossa. Viimeksi kävin yökerhossa työkavereiden kanssa Barcelonan Opiumissa 2013 ja heti perään 2014 DJ Hellin keikalla Berliinin Watergatessa. Kummallakin kerralla oli oikein hauskaa, muttei ole tullut minkäänlaista tarvetta mennä uudestaan. (Dar es Salaamissa jouduin useamman kerran yökerhoon työn puolesta ja niistä reissuista teki siedettäviä vain erittäin hyvä seura ja korvatulpat. Mutta työnteko ei toki mene kulupuolelle.) Rantabaarissa voin juoda smoothien, yökerhojen juomavalikoimasta yleensä eniten miellyttää vesi. Tiedän, että monelle viina, rööki ja bilettäminen ovat viimeisiä, mistä luopua, mutta henk.koht. ne eivät edusta “elämistä” vaan ennemminkin sen vastakohtaa.

Ostokset

Tykkään kierrellä kaupoissa, etenkin matkustaessa. On hauskaa (vaikkakin joskus myös ahdistavaa) katsella, mitä kaikkea tavaraa maailmaan mahtuukaan. Hyvin harvoin kuitenkaan ostan mitään uutta tavaraa kaupasta. Oikein ihanista tavaroista saatan napata kuvan muistoksi. Ne hymyilyttävät usein vielä vuosien päästäkin, kun kyseinen tavara – jos sen olisin ostanut – ei olisi enää käytössä.

Miten mahtavasti sanottu, Karl Lagerfeld. Otin tämän kuvan laukusta Pariisissa 2015 ja se hymyilyttää minua edelleen.

Niistä vaatteista ja tavaroista, jotka oikeasti tarvitsen (tai oikein kovasti haluan), ostan kaikki käytettynä, jos suinkin mahdollista. Ostaisin vaikka HankyPankyni ja sukkani käytettynä, jos joku myisi. Saahan ne pestyä! Rajat siihen, mitä on ok ostaa käytettynä, ovat täysin keinotekoisia. Ravintolassa juodaan sujuvasti lasista, mistä on juonut tuhat muutakin ihmistä, ja hotellissa kuivataan pyyhkeeseen, mihin aika moni muukin on itseään hinkannut. Mutta toisen käyttämien sukkien pukeminen on jotenkin sopimatonta. Just.

Kahvilat

Lopetin kahvin- ja teenjuonnin 2012. Kotona juon kauramaitoon tehtyä matcha lattea. Matcha on valitettavasti hirvittävän kallista mutta kotona tehtynä mukillinen ei kuitenkaan maksa kuin n.0,50€. Nykyisin matcha lattea saa myös monista kahviloista. Vaikka se on usein juomalistan kalleimpia juomia, se ei onneksi kaipaa seurakseen mitään muuta, otan siis vain sen. Jos taas olen nälkäinen tai mieleni tekee jotain herkkua, otan yleensä juomaksi vain vettä, mikä sopii ruoan kyytipojaksi mielestäni muita juomia paremmin.

Hong Kongissa McDonaldsin McCaféssakin saa matcha latten näin tyylikkäästi tarjoiltuna.

Ravintolat

Olen kasvissyöjä, ja vaikka syön silloin tällöin kalaakin, valitsen yleensä kasvisruoan. Ne ovat aina ravintolan halvimpia annoksia. Nordic Business Forumissa 2017 (vieläkin ähkyssä edellisen illan bakkanaaleista) kuuntelin Selina Juulin puheenvuoroa ruokahävikistä ja tein päätöksen, etten enää tilaa ravintolassa kolmea ruokalajia vain muiden seuraksi, koska silloin lähes aina osa jää syömättä. Kirjoitin Juulille kiitosviestin ja hän vastasi usein tilaavansa alkuruoan ja pääruoan sijasta kaksi alkuruokaa, toisen tarjoiltavaksi kun muut syövät pääruokaa. Loistava idea! Fine dining -ravintoloissa tulee syötyä harvoin ja omalla rahalla vielä harvemmin. Sen sijaan rakastan monenlaista street foodia ja melkein joka viikko tulee syötyä jotain ravintolaruokaa, usein edullisempaan lounasaikaan. Jos tilaamme tai haemme ruokaa kotiin, syön yhdestä normaalikokoisesta pizzasta ja useimmista aasialaisista take-away annoksista kaksi kertaa. Työpaikkalounaaksi söin lähes aina omia eväitä.

Mustafa’s Gemüse Kebab Kreuzbergissä Berliinissä, maailman kuuluisimpia kebab-paikkoja. Heidän kuuluisaa kasviskebabiaan joutuu lähes aina jonottamaan hyvän tovin, mutta (viimeksi kun tarkistin) hinta on alle kolme euroa. Ruoka ei mielestäni paremmaksi muutu, vaikka nollia lisäisi perään kuinka monta.

Ruokakauppa

Emme ole erityisen säästeliäitä ruokakaupassa, mutta emme tuhlaavaisiakaan. Teemme ruokaostokset pääsääntöisesti Lidlissä tai Prismassa. Ostamme paljon kaupan omia merkkejä. Kasvissyöjälle on nykyisin tarjolla monenlaisia lihankorvikkeita, jotka ovat jauhelihaa kalliimpia mutta pihvejä halvempia. Niitä tulee ostettua silloin tällöin, mutta koska ehdin olla kasvissyöjä jo ennen niiden saapumista, en kaipaa niitä kaiken aikaa. Vihanneksista ja hedelmistä suosimme niitä, mitkä ovat sesongissa. Ruokahävikkiä meillä kotona ei juurikaan tule. Syömme siis melko edullisesti, jossain määrin ekologisesti ja aika terveellisesti, mutta suurin ajaja ruokaostoksilla on nyt lasten ollessa pieniä arjen helppous.

Yksi lempiruoistani on kaurapuuro. Selvää säästöä.

Harrastukset

Jotenkin harrastuksista melkein aina tulee minulle sivutyö. Näin on käynyt esimerkiksi tankotanssin ja joogan kohdalla. Tankotanssiharrastus vei minut usean vuoden ajan livestreamaamaan tankotapahtumia eri puolilla maailmaa, ja joogaa aloin itse ohjata muutama vuosi sitten. Kerroin matkustaneeni paljon, mutta osan matkoista olen tosiaan tehnyt töiden puolesta – eikä kyse ole ollut mistään seminaarimatkoista vaan esimerkiksi tankoleiristä Karibialla ja somekuvauksista Sansibarilla. Käyn työväenopiston tanssitunneilla läheisellä koululla. Ne ovat opetukseltaan aivan yhtä laadukkaita kuin tanssikoulujen tunnit, mutta yhden tunnin hinnaksi tulee vain viitisen euroa.

Kun työmatkamaisemat ovat tällaisia, voi lomailla Hämeenlinnassa.

Rakastan lukemista ja olenkin kirjaston ja erityisesti sen sähkökirjapalveluiden innokas käyttäjä. Käyn kirjastossa silloin tällöin myös ompelemassa, vaikken sitä harrastukseksi sanoisikaan.

Rakastan myös elokuvia, ja käymme lähes jokaisessa Vauvakinossa (7,50€/kerta). Muutaman kerran vuodessa käyn elokuvissa yksin tai miehen kanssa, yleensä tarjouslipuilla. Evääksi otan kotoa pari palaa tummaa lempisuklaatani, anteeksi vain Finnkino.

Olen museokortin ylpeä omistaja ja kierrän pienten tyttöjeni kanssa niin taide- kuin muitakin museoita. 69 euron vuosihinta on tarjontaan nähden aivan mitätön.

Ammatit

En ole valinnut rahakkaimpia ammatteja, mutta minulla on aina ollut niitä useampia. Työskentelen markkinointitoimistossa, jossa olen myös osakkaana. Tällä hetkellä päätyöni on olla äiti, mutta teen markkinointihommia osa-aikaisesti enimmäkseen kotoa käsin. En osaisi olla kokonaan poissa yritykseni toiminnasta.

Olen työskennellyt keikkaluontoisesti ammattimallina jo parin vuosikymmenen ajan. Se on hyvinpalkattu ammatti, ja yksi niitä harvoja maailmassa, jossa naiset tienaavat miehiä enemmän. Keikkoja on harmikseni harvakseltaan, mutta ne ovat aina mukavia ja ihanaa vaihtelua kaikkeen muuhun.

Portugalilaisen Guya-lehden kuvauksissa 2002.

Muutaman vuoden ajan olen tosiaan ohjannut erilaisia joogatunteja ja myös kouluttanut uusia ilmajoogaohjaajia. Kaikenlaista muutakin on tullut vuosien mittaan kokeiltua aina TV-toimittajan töistä lähtien. Työt ovat toki enemmänkin tulo- kuin säästöpuolella, mutta onhan vapaa-ajan kuluminen hauskoissa kakkostöissä myös säästänyt pitkän pennin muista riennoista. Lisäksi olen päässyt töiden puolesta paitsi matkustamaan upeisiin paikkoihin myös osallistumaan jos jonkinlaisiin tapahtumiin, kuten nuorempana monille festareille. Promoottorivuosien jäljiltä messuille meneminen tuntuu oudolta, jos siitä ei saa palkkaa. Onneksi sentään lippuja saa edelleen usein töistä ilmaiseksi!

Timantit eivät ole naisen paras ystävä

En käytä timantteja. Eettisinäkin myydyt timantit saattavat olla aivan muuta, sillä ne sekoittuvat varastoinnissa ja käsittelyssä (samaan tapaan kuin ei ole mahdollista ostaa ekosähköä kotiinsa asti, mutta sen valinta antaa toki hyvän signaalin sähköyhtiöille). Synteettiset timantit kasvattavat kokonaismarkkinaa – En käytä edes timantinnäköisiä korukiviä, koska joku saattaisi luulla niitä oikeiksi ja saada siitä impulssin oikeiden timanttien hankkimiseen. (Samasta syystä en ole kovin innoissani tekoturkiksista.) En voi toki ajatella säästäneeni tällä omia rahojani, sillä harva nainen muutenkaan ostaa itselleen timantteja, mutta ehkä tästä syystä olen saanut lahjaksi muita tarvitsemiani esineitä, kalliitakin.

Kihla-/vihkisormuksemme ovat suomalaisen Aurian, harjattua punakultaa, ei kiviä. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa sormusten valintaan, mutta mieheni oli oppinut tuntemaan makuni hyvin. Kihlojen juhlistaminen Boracaylla ei toki ollut sieltä edullisimmista eikä ekologisimmasta päästä.

Lasten tavarat

Tyttäremme eivät ole saaneet uutena juurikaan muuta kuin muutaman lahjan sukulaisilta ja UV-vaatteet. Kaikki muu on joko saatu tai hankittu käytettynä. Käytettynä hankittuja tavaroita on myös myyty eteenpäin, usein hankintahintaan. Joissain vauvatarvikkeissa vuosimalli tuntuu olevan niin tärkeä, että ne kannatti ennemmin myydä välissä pois kuin säästää kuopukselle, vaikka ikäeroa on alle kaksi vuotta. En ole koskaan elämässäni kokenut vauvakuumetta, en edes raskaana ollessani, eivätkä vauvanvaatteet saa minua erityisemmin innostumaan. Intoilen enemmän lapsieni kanssa olemisesta kuin heidän vaatettamisestaan erityisen trendikkäästi. Kaikki varoittelivat, miten kallista vauva-aika on, mutten osaa oikein allekirjoittaa tätä. Myöhempien aikojen kalleus riippuu pitkälti harrastuksista ja on sitten sen ajan murhe.

Lahjat muille

Nyt astutaan heikoille jäille. Lahjojen antaminenhan on anteliaisuutta ja niiden antamatta jättäminen itsekkyyttä, eikö niin? Ei välttämättä. Mieheni kanssa vaihdamme (kohtuuhintaisia ja/tai tarpeellisia) lahjoja vain jouluna ja syntymäpäivillä (siitä oma kirjoituksensa myöhemmin). Emme siis lahjo toisiamme esimerkiksi äitien-/isänpäivänä, ystävänpäivänä, hääpäivänä tms. Sukulaisistani ainoana lahjan saa kummityttöni. Haluan muistaa läheisteni lapsia heidän syntymäpäivillään ja nautin lahjojen ostamisesta ja antamisesta siinä missä kuka tahansa muukin. En ole kuitenkaan lähtenyt kilpailemaan lasten suosiosta lahjojen kalleudella, vaan ostanut jotain pientä, etukäteen lasten vanhemman kanssa speksattua. Varhaisteinit ottavat erittäin mielellään vastaan rahaa, pienenkin summan. Olen huomannut, ettei yksikään lähipiirini lapsiperhe kaipaa lisää tavaraa, vaan ennemminkin syntymäpäivien aikaan kertyviä roinavuoria pelätään. (Tämä sanottuna, olen ostanut lahjoja aivan tuntemattomille lapsille esimerkiksi Hopen ja Facebookin auttamisryhmien kautta. Samoin moni ystävistäni. Meillä on tosiaan jo liikaa, monilla ei.)

Kaikessa en ole pystynyt säästämään. Vaikken nyt omista autoa, on minulla melkein aina ollut sellainen. Olen myös lapsesta asti käynyt vähintään kerran kuukaudessa fysioterapeutilla tai osteopaatilla. Välttämätöntä ja mukavaakin, muttei ihan ilmaista. Mieluummin silti maksan palveluista kuin kerään tavaraa.

2 thoughts on “Asioita, joissa olen säästänyt rahaa”

  1. Tämä voisi olla hyvin pitkälti minun itseni kirjoittama! En edes muista minä vuonna olen käynyt viimeksi ”bilettämässä”, enkä kaipaa ollenkaan mihinkään yökerhoihin, enkä edes pubeihin. Saatan juoda lasillisen viiniä ruoan kanssa ravintolassa, jos olemme matkoilla jossain. Kaupoissa kiertelykin on jäänyt oikeastaan täysin. Minä en tykkää käydä edes ihastelemassa, sillä juurikin tuo tavaramäärä vain ahdistaa. Ainoastaan Kierrätyskeskuksessa tulee välillä käytyä ja siellä hinnatkin miellyttävät. Kun on lapsilla käyttänyt (kierrätettyjä) kestovaippoja niin ei oikein tajua miksei juurikin sukkia tai lasten alushousuja voisi hankkia käytettynä. En ole yhtiäkään alusvaatteita ostanut kohta 4- ja 6-vuotiaille lapsilleni. Enkä myöskään tajua miksi omia pikkuhousuja vaikka pitäisi ostaa joka vuosi uusia. Kahviloissakaan en käy kotimaassa ja itse asiassa olen lopettanut kahvinjuonnin kokonaan. Lopetin kun ei tehnyt mieli raskauden aikana, mutta päätin olla jatkamatta juomista lähinnä ekologisista ja käytännöllisistä syistä. Ruokahävikkiä minulle ei tule kotona eikä ravintolassa juurikaan. Buffeteissa ei hävikkiä tule edes lapsilta kun syön niiden jämät, hah! Ruokakaupassa säästyy rahaa kun ostaa lähinnä vain prosessoimattomia ruokia. Tosin lapsille tulee välillä ostettua kalliita juttuja kuten vaikka vadelmia ja nyt kesäläl tuoreita herneitä. Harrastuksiini menee jonkin verran rahaa, mutta olen vähän samalla tavalla yhdistänyt työtä ja hupia. Täytyy jatkossa katsoa noita työväenopiston tarjontoja! Minulla on vihkisormuksessa pieniä timantteja mutta muutoin arvokoruja en osta enkä halua että mieskään niitä minulle ostaa. Vihkiin tuli tuhlattua jopa pari tuhatta euroa, mutta se tulee olemaan päivittäisessä käytössä loppuelämän. En oikein osaa käyttää muita koruja. Lapsille en ole ostanut vielä mitään vaatteita uusina (kohta 4 ja 6 v.). Myös lelut he saavat ostaa itse (kerätään tölkkejä ja pulloja) omilla rahoilla. Ja tuo lahjojen antaminenkin liippaa hyvin läheltä. Emme osta mieheni kanssa mitään lahjoja toisillemme. En osta omille lapsilleni edes synttärilahjoja (annan kuitenkin rahaa että saavat valita toisilleen jotakin) ja järjestän heille synttärijuhlat. Joululahjoja en osta kellekään. Ainoastaan synttärilahjat ostan jos saan tai lapset saa kutsun synttäreille. Matkoilta ostan joskus tuliaisia jos sattuu löytymään jotain kivaa, en siis väkisin osta.

    Lisäksi rahaa säästyy siinä, että asumme suht pienessä kerrostaloasunnossa. 74 neliötä neljälle hengelle piisaa oikein hyvin. Isomman ostamista mietimme, mutta se kariutuu aina siihen ettei tee mieli maksaa kymmeniä tuhansia kun tähänkin mahdumme ja olemme tyytyväisiä.

    Se missä en säästä rahaa on matkustaminen (laitan linkin matkablogiini). Aika monesti ihmetellään sitä, miten me voimme ja miten on varaa. Varsinkin kun hoidan lapset kotona (noh, säästyy joku 500 € / kk päivähoitomaksuja), opiskelen ja teen vain vähän töitä. Sitä välillä itsekin ihmettelen, mutta jotenkin se vaan onnistuu ihan hyvin. Pihistely on niin automaattista, etten edes koe pihisteleväni.

    1. Tuo on loistava idea, että lelut ostetaan itse kerätyillä rahoilla! Tosin kuvauspalkkioita en aio lapsilleni tähän tarkoitukseen luovuttaa. Tuokin on hyvä idea, että lapset saa valita toisilleen lahjat eikä sitten muita. Pistän nämä korvan taakse sitä varten, kun nuo 0- ja 2-vuotiaat vähän varttuvat!

      Meillä on tismalleen samat neliöt ja mahdutaan mainiosti, mutta meillä on tosiaan miehen puolelta myös kesämökkinä pidettävä kakkoskoti, mikä on melko överiä kaikin puolin. Mutta tällä mennään nyt.

      Mulle on myös hyvin tuttua tuo, että ihmetellään, miten sitä rahaa meillä riittääkin kaikkeen. No, tässä kirjoituksessa oli vähän selitystä.

Leave a Reply