Autojunalla Saariselälle

Liityimme siihen suomalaisten sankkaan joukkoon, joka vaihtoi tropiikin Lappiin. Vaihto sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä aiemmat kolme Lapinreissuani olivat kaikki työkeikkoja. Ajankohta valikoitui mökkiarvonnan perusteella ja mahdollisti suhteellisen edullisen loman. ”Viikko Lapissa maksaa enemmän kuin etelänmatka” -väitteistä oltiin kaukana. Valitettavasti emme myöskään olleet niitä parhaita Lapinmatkailun pelastajia, mutta yritimme sentään!

Raiteilla nukkuen

Valitsimme matkustustavaksi autojunan ennen kaikkea helppouden vuoksi. 12 tunnin ajoaika ei houkutellut: emme halunneet ajaa yöllä emmekä kyllä päivälläkään, etenkään koska miehelläni ja minulla ei varsinaisesti ollut lomaa vaan teimme viikon aikana töitä.

Autojuna kahteen suuntaan maksoi 528 € ja sillä sai autopaikan ja oman ihan siistin hytin, jossa oli oma vessa ja suihku. Me aikuiset valtasimme kerrossängyn ja 2- ja 4-vuotiaille tehtiin joogamatoista pedit lattialle. Varhaisesta aamuherätyksestä huolimatta esikoinen ilmoitti Rovaniemelle saavuttaessa, että tämä on hänen suosikki-lomamatkansa koskaan. Yöjunasta on puhuttu koko syksy ja puhutaan varmasti vielä pitkään.

Saariselällä omissa oloissa

Lehdistä on saanut lukea, kuinka me suomalaiset emme mitenkään korvaa ulkomaalaisia Lapinkävijöitä. Kieltämättä ei käynyt mielessäkään maksaa 400 euroa retkestä laavulle tai vastaavaa. Rinteet eivät vielä olleet auki ja lyhyen lumetetun ladun käyttö ei tietenkään maksanut mitään.

Sää ei suosinut talviurheilua mutta oli sen sijaan täydellinen metsäretkille, joita teimme lasten kanssa melkein joka päivä. Yhtenä iltapäivänä jätimme lapset isoäitinsä hoiviin ja kävelimme Kiilopään tunturilta mökillemme Kaunispään tunturilla. Noin 14 kilometrin matkaan meni kolmisen tuntia. Välillä kävelimme leveitä lenkkipolkuja, välillä hankalakulkuisempia tunturipolkuja. Pari sillatonta jokeakin osui ylitettäväksemme.

Koska matka kulki UKK:n kansallispuistossa, jossa aiemmin syksyllä metsästäjä ampui pyöräilijän, kiinnitin huomiota musta-harmaaseen asuuni. Lainasin tytöiltä punaisen Salama McQueen -tyynyliinan hartiahuiviksi. Turvallisuus ennen tyyliä!

Teimme valtaosan ruokaostoksista jo Rovaniemen Prismassa, pienillä täydennyksillä Ivalon ja Saariselän K-Marketeista. Söimme reissun aikana ravintolassa neljä kertaa ja kävimme kerran kahvilassa. Tällä reissulla en murehtinut ravintolaruoan hintoja vaan pistelin hyvillä mielin. Kaikkialla huolehdittiin turvaväleistä ja henkilökunta käytti maskeja. Käsidesiä oli myöskin tarjolla kaikkialla ja sen käyttöön kehoitettiin niin kyltein kuin sanallisestikin.

Huskyajelu jäi haaveeksi, mutta rapsuttamaan pääsin

Haaveenani oli huskyajelu juuri 4v täyttäneen esikoiseni kanssa. Erityisesti huskytilojen ahdinko koskettaa ja olisin halunnut omalta pieneltä osaltani tukea heitä. Olen pahasti allerginen koirille, mutta ulkoilmassa pärjään kyllä. Saariselällä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi lunta. Vasta viimeiseksi päiväksi satoi sentin lumikerros, ja se päivä kuluikin pulkkamäessä mökin pihalla – huolimatta siitä, että asfaltti hieman rouskui pulkan alla.

Paluupäivänä ennen junan lähtöä Rovaniemeltä ehdimme vierailla Joulupukin Pääpostissa ja sen vieressä sijaitsevassa Huskyparkissa ihan vain ihastelemassa ja vähän rapsuttamassa koiria. Koko perheen 20€ pääsymaksu ei toki paljon auta, mutta toivottavasti somepostaukseni innostaisivat suomalaisia Lappiin ja huskyajeluille. Ja toivottavasti pääsisin sellaiselle itsekin vielä tänä talvena!

Menkäähän Lappiin!

Jos mieli tekee lomailla, suosittelen lämpimästi Lappia. Jos pystyy elämään Etelä-Suomessa saamatta tai levittämättä koronaa, onnistuu se pohjoisessakin. Oma junahytti on virusturvallinen, samoin tietysti oma auto. Budjettimatkaajalle on tarjolla yön yli kulkeva OnniBus Helsingistä Rovaniemen kautta Saariselälle. Maskisuositus!

Moni ihan kiva hotelli näytti mainostavan 60€ öitä, ja myös hulppeimmissa paikoissa kuten Ivalon Aurora Villagessa (jossa pyörähdimme hieman vain fiilistelemässä lasikattomökkejä takapihan poroineen) oli alehinnat – normaalisti 700€ maksavan mökin sai nyt puoleen hintaan tai allekin. Aiemmin haaveilin Kakslauttasen Arctic Resortin igluista, mutta paikasta meni totaalisesti maku kuultuani niiden omistajan polttavan roskia maillaan 11 miljoonan tuotoista huolimatta. Sen sijaan tuo Aurora Village oli saanut Green Key -ekosertifikaatin. Kallistahan majoittuminen tuollaisissa paikoissa on alehinnoillakin, mutta jos mahdollisuuksia on niin kotimainen yrittäjyys jos mikä on nyt tukemisen arvoista. Voisiko ainakin osan ensi joulun tavaralahjoista korvata tänä vuonna suomalaisilla palveluilla?

Me aloimme ainakin heti haaveilla toisesta Lapinmatkasta kevättalvelle. Toivottavasti talous- ja virustilanne on sille suotuisa!