Minimalistikin nauttii laadukkaista palveluista

Yhteistyössä Albergan Bella Rosetten kanssa. 

Kirjoitin hiljattain, kuinka olen vuosien mittaan toteuttanut tavoitteitani life designin avulla. Kerroin, että olen onnistunut erinomaisesti kaikilla muilla osa-alueilla, mutta taloudellisiin tavoitteisiini en ole vielä päässyt, koska olen panostanut muihin asioihin. Kuten nyt tähän hoitovapaaseen, joka syö tämän hetken tulojen lisäksi myös eläkekertymääni. Yritän kompensoida sitä jatkuvalla säästämisellä ja sijoittamisella mahdollisuuksien mukaan. Vaikka en todellakaan ole köyhä millään muotoa – tämä muutaman vuoden kestävä pienituloisuus on täysin oma valintani – on joitain houkutuksia ollut pakko jättää väliin. 

Life designiin kuuluu olennaisena osana sen miettiminen, mitä tekisi, jos raha ei olisi esteenä. Minimalistina en haaveile tavarasta enkä sen puoleen kaipaa isompaa kotiakaan, eikä kukaan oikein tiedä, koska matkustaminen on taas mahdollista. Mutta jos se ei olisi rahasta kiinni, käyttäisin palveluja reippaasti enemmän. Olisi ihanaa istuttaa useammin koko perhe ravintolaan palveltavaksi ja käydä katsomassa vaikka jokainen Kansallisoopperan uusi baletti. Osallistua pieniin ja ekslusiivisiin tanssiworkshopeihin ja joogaretriitteihin. Ja aivan erityisesti haluaisin käyttää hyvinvointi- ja kauneuspalveluita, etenkin nyt, kun arjessa pienten lasten kanssa kauneudenhoidolle on minimaalisesti aikaa. 

Vaihdantatalous pienituloisen haaveiden mahdollistajana

Pitkän linjan life designerina aloin miettiä, miten voisin saada haluamiani asioita elämääni, vaikka tuloni ovat tällä hetkellä… noh, minimaaliset. Tämän blogin pitäminen on minulle puhdas harrastus, vaikka kuukausilukijoita onkin kertynyt jo mukavasti yli 5 000. Jos tavoitteenani olisi kaupallinen menestys, en kirjoittaisi sangen epäkaupallisesta minimalismista. Jostain kumman syystä yhteistyötarjouksia ei satele, kun kannustan jättämään turhat tavarat ostamatta ja suosimaan kierrätettyä…

Kirjoitan kuitenkin myös työssäni markkinointitoimistolla kaupallisia sisältöjä, tällä hetkellä siis osa-aikaisesti, ja siitä sainkin idean: Mitä jos ottaisin yhteyttä johonkin lähellä sijaitsevaan kauneushoitolaan ja ehdottaisin yhteistyötä – minulle hoitoa, heille tekstiä. 

Haussa monipuolinen asiantuntija tositarkoituksella

Seuraavana haasteena oli löytää kauneushoitola, jonka kanssa arvomaailma kohtaisi. Kirjoitin heinäkuussa kauneusihanteista ja siitä, kuinka toivon, että kenenkään ei tarvitsisi tavoitella liian kaukana itsestään olevia ihanteita. Näyttävien huulitäytteiden sijaan lähdin etsimään hoitolaa, jossa jaksettaisiin aidosti paneutua ihoni kuntoon, tarpeisiini ja mahdollisuuksiini, joihin ei valitettavasti tällä hetkellä kuulu kovin monimutkaiset kauneudenhoitorutiinit. Toisaalta esimerkiksi kasvojooga kuuluu päivittäiseen elämääni ja kasvoni ovatkin – ehkä ainakin osittain sen ansiosta – pysyneet nuorekkaina. Halusin jonkun oikeasti tutustuvan minuun ja arvioivan, mistä hoidoista hyötyisin, ja toisaalta sanovan rehellisesti, mitä minulle ei kannata tehdä. 

Käytin varmaan neljä tuntia surffaillessani lähialueiden kauneushoitoloita. Halusin löytää paikan, jossa tehtäisiin muutakin kuin hemmotteluhoitoja, mutten toisaalta halunnut joutua itselleni vääränlaisen laitehoidon mannekiiniksi vain hoitolan eduksi. Haussa oli siis kauneushoitola, jolla olisi riittävän laaja tarjonta ja josta välittyisi asiantunteva, luotettava ja miellyttävä kuva. 

Kauneushoitolan kanssa kannattaa solmia pitkä suhde

Leppävaaran Sello-kauppakeskuksen lähellä sijaitseva Albergan Bella Rosette vaikutti juuri täydelliseltä paikalta. Heillä on laaja palvelutarjonta ripsistä ja kynsistä monenlaisiin kasvo- ja vartalohoitoihin. Laitoin heille viestin ehdottaen yhteistyötä ja sainkin pian vastauksen. Löysimme yhteisen ajan kalentereistamme ja menin tapaamaan sekä paikan omistajaa, SKY erikoiskosmetologi-meikkaaja Mariannaa että toista SKY erikoiskosmetologia Hannaa. Pohdimme pitkään, mistä hoidosta hyötyisin eniten. Sain myös kuulla rehellisesti, mitä hoitoja minulle ei kannata vielä tehdä. Tarjolla on nykyisin niin tehokkaita laitehoitoja, että niitä ei kannata aloittaa liian nuorena. Oli imartelevaa kuulla, että neljääkymmentä lähentelevät kasvoni eivät vielä välttämättä kaipaa niitä kaikkein tehokkaimpia hoitoja. Ja hyvin lohdullista tietää, että tehokkaita keinoja löytyy siihen hetkeen, kun kasvojooga ei enää yksin riitä ylläpitämään kaipaamaani positiivista ilmettä. 

Keskustellessamme kävi erittäin selväksi, että arvomaailmamme todellakin kohtaavat. Albergan Bella Rosettessa tehdään monipuolisesti tehokkaita hoitoja mikroneulauksesta RF-hoitoihin sekä plasmapen-hoidoista täyttöliftauksiin. Hoidot valitaan aina asiakkaan ihon kunnon ja tarpeiden mukaisesti. Joskus se tarkoittaa asiakkaiden toiveista kieltäytymistä ja sopivamman hoidon ehdottamista. Esimerkiksi minua olisi kiinnostanut testata kasvoilleni hurjasti kehuttua HIFU-hoitoa, joka korkeaintensiivisen ultraäänen avulla kiinteyttää hoidettavaa aluetta niin, että esimerkiksi kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin ja iho silottuu. Se on kuitenkin kortti, jonka nyt tiedän jättää omien kasvojeni kohdalla odottamaan tulevaisuutta.

Puhuimme myös siitä, kuinka ammattitaitoinen kosmetologi kyselee asiakkaansa kuulumisia muutenkin kuin kohteliaisuudesta. On esimerkiksi tärkeää tietää, onko asiakas viettämässä lähiviikkoja paahtavassa auringonpaisteessa, sillä joidenkin hoitojen jälkeen ihon pitäisi saada toipua rauhassa. Osa hoidoista on tosiaan niin tehokkaita, että ihon uudistuessa palautumiseen saattaa kuulua punoitusta ja hilseilyä. Jos siis haluaa näyttää hyvältä vaikka pikkujouluissa tai häissä, kannattaa hoidot aloittaa ainakin 2-3 kuukautta aiemmin. Niin, moni hoitoja tosiaan kannattaa tehdä sarjoina, että tuloksista saadaan toivotunlaisia ja mahdollisimman pitkäkestoisia. Yhtäkkiä Suomen pimeä syys-talvikausi ilman aurinkolomia näyttäytyykin mahdollisuutena!

Raskausmuistoksi riittävät valokuvat

Kattavan konsultaation avulla löysimme hoitovaihtoehdon, joka tyydytti uteliaisuuttani tehokkaiden laitehoitojen suhteen. Kuten olen kertonut, on minulla raskauksien jäljiltä edelleen hieman vatsalihaserkaumaa. Ihanan fysioterapeuttini mukaan lihastoimintani on jo “aivan hyvä”, mutta entinen tankotanssija ja fitness-malli minussa ei ole vielä tyytyväinen sen enempää vatsalihasten kuntoon kuin niiden ulkonäköön. Erkaumaa ei kauheasti enää ole, kliinisellä mittapuulla ei ollenkaan. Kovassa rasituksessa vatsan keskellä pystyssä kulkeva jännesauma, linea alba, painuu kuitenkin edelleen kuopalle. Ja vaikka olen valtavan iloinen, että seisoessa vatsan iho näyttää hyvältä, ei tarvitse mennä kuin alaspäin katsovaan koiraan tai konttausasentoon huomatakseen, että mahassa on asunut joku. Toisia häiritsee, toisia ei. Kadehdin heitä, joita ei häiritse. Minua nimittäin häiritsee aika paljonkin.

Seisaaltaan vatsan iho näyttää hyvältä, mutta vähänkin rutistuessaan iho kurtistuu ja näyttää paperiselta.

Olen kerran aikaisemmin kokeillut RF-hoitoa vatsalleni ja olin oikein tyytyväinen saamiini tuloksiin. Iho kiinteytyi selvästi ja ennenkaikkea linea alba napakoitui tuntuvasti. HIFU-hoitoa tehdään Albergan Bella Rosettessa eniten kasvoille, erityisesti leuan seudun napakoittamiseen. Hoitoa voi kuitenkin tehdä myös vartalolle ja Bella Rosettessakin sitä on tehty esimerkiksi alleille ja vatsan alueelle. HIFU eli High Intense Focused Ultrasound vaikuttaa kasvoilla jopa 4,5 mm syvyyteen, vartalolla hoitoa tehdään jopa 13 mm syvyyteen. Sovimme siis ajan vatsanseudun HIFU-hoitoon. Kalenteria piti katsoa tarkasti, sillä HIFU lämmittää kudoksia voimakkaasti, eikä viikkoon hoidon jälkeen saa mennä saunaan, oleskella kuumassa auringonpaisteessa tai tehdä rankkaa hikitreeniä.

Hoitoaamuna jopa vähän jännitti, mutta HIFU osoittautui kivuttomaksi, ainakin vatsani kohdalla.

Hetki omaa aikaa ja rutkasti kosteutta kasvoille

Etenkin pienten lasten äidit usein tietävät mitä tarkoitan, kun sanon jopa hammaslääkärikäynnin tuntuvan ihanalta omalta ajalta. Hoitokokemus Albergan Bella Rosettessa oli kuitenkin ihan aidosti rentouttava, siitäkin huolimatta, että olin kuin mikäkin kyselyikäinen varmistaessani, että osaisin kertoa teille hoidoista. Muistelin käyneeni kasvohoidossa viimeksi vuonna 1998, joten en aivan ole perillä nykyisestä hoitotarjonnasta. Hanna lohdutti minua, ettei asiakkaan tarvitsekaan olla. Halutessaan voi varata ajan esimerkiksi vain “laitehoitoon”, ja yhdessä kosmetologin kanssa valitaan hoito, mistä omat kasvot parhaiten hyötyvät.

Hanna teki minulle ProFacial-kasvohoidon. Kyseessä on etelä-korealainen aqua peeling -hoito eli syväpuhdistava vesikuorinta. ProFacialissa mikrokokoiset vesipisarat ja vahva tyhjiövirtaus kuorivat iholta kuollutta solukkoa ja avaavat mikrokanavia, joiden kautta ravinteet imeytyvät syvälle ihoon. Hoito tuntui miellyttävältä ja sen jälkeen sain kasvoilleni kosteuttavaa hyaluronihappoa sisältävän sheet maskin. Se sai jäädä vaikuttamaan, sillä seuraavaksi oli HIFUn aika!

HIFU-hoito antaa pitkäkestoiset tulokset

Hanna aloitti hoidon tekemällä suunnitelman kuinka hoitopäällä edetään hoitoalueella. HIFU-hoitolaite antaa ultraääntä sykäyksinä ja hoito saattaa kuulemma olla joillekin hieman kivulias, etenkin sellaisilla alueilla, jossa luu on heti ihon alla. Hoitoa tehtiin vatsalleni kolmeen eri syvyyteen, mutta en onneksi tuntenut kuin yksittäisiä pieniä nipistyksiä.

HIFUn jälkeen iho saattaa olla hieman turvonnut ja kipuakin saattaa esiintyä. Tulokset voimistuvat vähitellen ja valmis lopputulos on näkyvissä 2-3 kuukautta hoidon jälkeen. Vitsailimme, että voin sitten jouluna ihastella timmiä vatsaani. Hoitoa tehdään tyypillisesti kertaluontoisesti, mutta mikäli lähtökohta vaatii useamman käsittelykerran, tekee hoitaja yhdessä asiakkaan kanssa sarjahoitosuunnitelman. Ylläpitöhoitona HIFUa voidaan tarvittaessa tehdä esimerkiksi kerran vuodessa.

Ostin mukaani kollageenijauhetta, josta tehokkaan hoidon saaneet kudokseni saavat rakennuspalikoita. Fysioterapeuttinikin suosittelee erkaumaa kuntouttaville kollageenilisää. Sen tehosta ja toimintamekanismista on vielä ristiriitaisia tuloksia, mutta työssään äitiysfysioterapeuttina hän on huomannut, että kollageenilisästä on ollut asiakkaille selvästi hyötyä. 

Vaikka ostokseni jäivät tällä kertaa tuohon kollageenijauheeseen, oli Hanna miettinyt valmiiksi minulle kotona tehtävään ihonhoitoon sopivat tuotteet, ja huomioinut minimalisminikin: iS Clinicalin cleansing complex toimisi ainoana puhdistustuotteena, saman merkin Youth Eye Complex silmänympärysvoiteena ja Extreme Protect -voide kosteusvoiteena ja aurinkosuojana. Muita tuotteita en välttämättä tarvitsisi. Hanna esitteli tuotteet minulle mutta minkäänlaista tyrkyttämistä ei ollut – tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni oli jo entuudestaan hyvin selvillä, sehän tähän blogiyhteistyöhönkin oli johdatellut. Tasaista, kirkasta ja kerrankin kunnolla kosteutettua ihoani katsellessani mietin kyllä, että kunhan tuloni nousevat, olisi ihonhoitoon ihana panostaa enemmän. Kuukausittainen kasvohoito tekisi hyvää tällaiselle hyväihoisellekin.

Suositaan suomalaista työtä

Kun joka tuutista toitotetaan taantumaa, moni laittaa kukkaronnyörit kiinni, vaikka oma talous olisikin kunnossa. Itse olen säästäväinen nousukaudellakin, mutta MBA:na ymmärrän toki, miten talous toimii. Ystävän neuvo: Turhan tavaran tilaaminen Amazonista, Wishistä tai AliExpressistä rasittaa planeettaamme eikä elvytä Suomen taloutta. Jos oma taloutesi sen sallii (tai mietit lahjatoivetta), pyri samalla tukemaan suomalaista työtä. Jos olet tällainen koronavarovainen, kuten minä, voit kysyä jo palvelua varatessa, käyttääkö henkilökunta maskia. Olen aivan varma, että viimeistään pyynnöstä maski puetaan. Albergan Bella Rosettessa tätä ei tarvinnut edes erikseen pyytää. Hanna kertoi, että suuri osa Suomen kosmetologeista toimii sopimusyrittäjinä, joten kauneushoidossa käyminen on mitä parhain keino tukea kotimaan pienyrittäjiä.

Kolme pointtia hyvinvointisi puolesta

Kirjoituksesta tuli melko pitkä ja polveileva, joten otetaan loppuun stubbmaisesti kolme pointtia:

  • Mieti, millaisia asioita haluat elämääsi. Kekseliäisyys saattaa auttaa toiveiden toteuttamisessa, jos esimerkiksi varallisuus ei muutoin antaisi myöten. 
  • Pitkäaikainen asiakassuhde on henkilökohtaisissa palveluissa usein etu. Niin myös kauneushoitoloissa, joiden ammattilaisten tehtävänä on selvittää paitsi ihosi kunto myös elämäntapasi ja suositella parasta hoitoa niiden mukaan. 
  • Jos mietit, miten voisit sijoittaa itseesi ja läheisiisi, voit samalla tukea myös suomalaista työtä – siitä hyödymme me kaikki. 

Ostatko kotimaisia palveluita? Käytkö kauneushoidoissa? Oletko kokeillut HIFUa?

Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa.

Joogaa joka päivä

Jooga tuntuu olevan joka toisen minimalistin luottoharrastus. Syy vai seuraus, en tiedä. Olen joogannut parikymmentä vuotta. Koskaan en ole kuitenkaan joogannut päivittäin viikkoa pidempää aikaa. Koronavuosi 2020 muutti tämänkin.

Jooga on kuulunut elämääni aina aikuisiällä jollain muotoa. Vuonna 2014 aloitin opettajakoulutuksen ja aloin myös ohjata joogaa. Hankalimpina aikoina, kuten selkäni vihoitellessa pahiten tai kuopuksen vaikean raskauden aikana, olen tehnyt vain yksittäisiä liikkeitä. Toisina vuosina olen osallistunut hot jooga -leireille ja ohjannut joogaa parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) kahdeksan tuntia viikossa päivätöiden päälle. Ohjelmat olen aina suunnitellut omien joogaharjoitusten lomassa matolla.

Artikkelin kuvat ovat vuodelta 2014 verkkojoogapalvelu Yogaian – silloisen Yoogaian – mainoskuvauksista, joissa olin mallina. Full disclosure: Sijoitin minimisumman heidän joukkorahoituksessaan.

Ikävä ohjaamaan

Vaikken ole suostunut ottamaan omia viikkotunteja ohjattavaksi nyt lasten ollessa pieniä, olen ollut vakituuraaja tutulla joogakoululla. Aloitin jopa jouluaattoaamun joogaohjauksella, ja onkin vaikea keksiä ihanampaa juhla-aamun avausta. Maaliskuussa jouduin koronan vuoksi ilmoittamaan, etten voi tehdä tuurauksia. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ohjannut vain kasvojoogaa, sitäkin lähinnä etänä, ja kuvannut YouTube-kanavalleni hieman ilmajoogaa. Ohjaamista on ikävä, mutta toistaiseksi kymmenien, maskittomien, vaihtuvien ihmisten tapaaminen sisätiloissa ei tule kohdallani kysymykseen.

Päähänpistosta rutiiniksi

Ajattelin heti maaliskuun alussa, että nyt täytyy etsiä tälle pilvelle hopeisia reunuksia ja vähän äkkiä. Päätin joogata joka päivä. Kyse ei ollut mistään suuresta lupauksesta vaan ennemminkin päähänpistosta. Nyt yli puoli vuotta myöhemmin huomaan pitäneeni päätökseni: olen joogannut joka ikinen päivä jo lähes 200 päivän ajan.

Useimpina päivinä joogaan 20-30 minuuttia, joskus enemmän. Yleensä teen jonkinlaisen flow-joogan, johon yhdistyy myös vatsalihaserkaumaani korjaavia harjoitteita. Joinain päivinä, jotka ovat muutenkin kuormittavia, teen hyvin kevyen, hyvään uneen valmistavan iltajoogan. Tai jotain siltä väliltä. Tärkeintä on se, että joogaan. Joka namasteen päivä.

Omaa aikaa vai perheen yhteinen harrastus

Jooga on niitä harvoja hetkiä päivässä, jotka otan kokonaan itselleni. Se on itsekästä, sillä koko muukin perhe kuopusta myöten pitää joogasta. Tarvitsen kuitenkin päivään jonkin hetken, jolloin en ole lasten kanssa. Kun sellaisia hetkiä alkaa löytyä muualta, olisi mahtavaa joogata taas enemmän koko perheen voimin.

Päivittäinen joogaaminen on vaatinut minulta valtavaa päättäväisyyttä nimenomaan ajan ottamisen puolesta. Kahden pienen lapsen kanssa kaksi aikuista olisi toki aina kiva, ja etenkin aluksi tuntui todella vaikealta jättää toinen milloin mihinkin tilanteeseen ainoana aikuisena. Sain muistuttaa itseäni, että minähän olen lastemme kanssa koko päivän kolmistaan. Olisin säälinyt itseäni, jos joku olisi kertonut minulle viisi vuotta sitten, että käyn mieheni kanssa keskustelua siitä, onko ihan ok joogata puoli tuntia. Eipä näitä yhden lapsen vanhempina vielä tarvinnutkaan käydä, mutta kun lapsiluku kasvoi kahteen, oma aika mystisesti katosi. Päätellen siitä, miten paljon kunnioitusta olen saanut muilta 2-3 lapsen äideiltä päivittäisestä joogaamisesta, en ole yksin aikahaasteideni kanssa. Onneksi minulla on fysioterapeutit puolellani.

Aikahaasteessa on hyväkin puolensa: motivaatiota ei tarvitse edes miettiä. Jos johonkin tarpeelliseen on hetki aikaa, teen sen, huvitti tai ei.

Koska hengaan päivät pienten tyttöjeni kanssa mm leikkipuistoissa ja myös työt hoituvat etänä, olen käytännössä aina vaatteissa, joissa voin myös joogata. Vaatteiden vaihtoon ei siis kulu aikaa. Olen myös tottunut joogaamaan niin heti ruokailun jälkeen kuin nälkäisenäkin. Ei ideaalia, mutta mieluummin joogaan kuin jään odottamaan sitä täydellistä hetkeä, jota luultavasti ei koskaan tule – ei ainakaan joka päivä.

Uskokaa tai älkää, ihan jopa ostin jotain

Tein jopa itselleni harvinaisen tavarahankinnan edistääkseni rauhallisia joogahetkiäni: ostin langattomat nappikuulokkeet, törkeän hintaiset Apple AirPod Prot. Hankinta on ollut kyllä joka euron väärti, sillä kuulokkeet pysyvät korvissa joogatessa ja blokkaavat ulkopuolista melua. Kun suljen oven perässäni (makuuhuoneeseen tai parvekkeelle, lämpötilasta riippuen) ja laitan AirPodit korville, saan hetken rauhaa keskittyä.

Joogahetken lisäksi AirPodit ovat käytössä päivittäisissä Duolingo-harjoituksissa. Lisäksi ne ovat tehneet etätyöarjesta helpompaa, koska liikkuminen palaverin aikana onnistuu esteettä. Hyvä hankinta siis, vaikka uuden elektroniikan ostaminen kirpaisikin niin kukkaroa kuin periaatteitani. Valitettavasti tämä ei ole maksettu mainos. En ole löytänyt tahoa, joka haluaisi lähettää minimalistibloggaajalle ilmaisia Applen tuotteita.

Ihana Juliana

Vaikka osaisin tietysti koostaa omat joogaharjoitukseni, mutta kuten monet muutkin ohjaajat, nautin heittäytyä jonkun muun ohjattavaksi. Pidän valtavasti Boho Beautifulin YouTube-kanavasta. Kauniissa maisemissa kuvatut tunnit, joita on kertynyt vuosien mittaan valtava valikoima, auttavat myös korona-ajan kaukokaipuuseen. Boho-Julianan lempeä ääni rauhoittaa ja motivoi tekemään niitäkin liikkeitä, jotka eivät ole lemppareitani.

Vatsalihaserkaumani vuoksi joudun soveltamaan Bohon harjoituksia, mutta se sujuu lennosta. Juliana myös teettää niin paljon alaspäin katsovaa koiraa ja chaturanga-punnerruksia, että ranteeni ovat olleet aika kovilla. Niissäkin olen päätynyt modifioimaan asanoita. Välillä olen yhdistänyt 10 minuutin keskivartalon pilatesharjoituksen 20 minuuttiin joogaa. Boho Beautifulin valikoima on onneksi todella laaja kattaen myös pilatesta. Pidempiä harjoituksia saa lisämaksusta esimerkiksi Boho Beautifulin Patreonista.

YouTube ja netti ylipäätään on täynnä muitakin ihania joogaharjoituksia, myös suomeksi. Jos kaipaa vuorovaikutusta, Yogaia on tosi hyvä vaihtoehto. En kuitenkaan suosittele oikein minkään liikuntaharrastuksen aloittamista netin varassa. Jooga kannattaa aloittaa mieluiten ihan alkeiskurssilta, mutta jos se ei ole mahdollista, kannattaa etsiä harjoituksia aloittelijoille ja tehdä oikeasti varovasti ja ohjeita kuunnellen.

Jokapäiväisen joogan vaikutukset

Puolen tunnin harjoitus on melko lyhyt, mutta päivittäin toistettuana puolen vuoden ajan sen kerrannaisvaikutukset alkavat kyllä näkyä. Tärkeimpänä vatsalihaserkaumani osoittaa viimein lupaavia merkkejä paranemisen suuntaan. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, etten ole enää puoleen vuoteen imettänyt, ja kudoksia pehmeinä pitäneet hormonit ovat siis poistumassa kehostani. Muualta vartalostakin huomaa joogan vaikutuksen, samoin siitä, että monet raskauksien jälkeen vaikeiksi käyneet asanat alkavat taas sujua. Mutta edelleenkään en saa kantapäitä maahan alaspäin katsovassa koirassa. 20 joogavuoden jälkeen alan epäillä, ettei se tule koskaan tapahtumaan.

Päivittäisen joogan psyykkinen vaikutus on vähintään yhtä merkittävä kuin fyysinen puoli. Lyhyelläkin joogaharjoituksella saa mielen rauhoittumaan, ja vaikkei seesteinen olo kestäkään vuorokautta, on lohdullista tietää, että seuraava joogasessio on jo lähellä. Kun pipo alkaa kiristää, on helpottavaa tietää, että olonsa voi omalla toiminnallaan muuttaa nopeastikin.

Juuri psyykkisten vaikutusten vuoksi alan kallistua siihen, että 20-30 minuutin jooga päivässä sopii itselleni paremmin kuin 90 minuutin jooga pari kertaa viikossa. Odotan sitä elämäntilannetta, että voin joogata joka päivä tuon 1,5 tuntia. Asetetaan tavoitteeksi!

Joogaatko sinä? Haluaisitko joogata? Kärsitkö aikahaasteista vai vaivaako motivaatiopula? Keskustellaan Facebookissa tai Instagramissa!

Matkalaukkuelämää ja prodepatukoita vuosilta 2012-2015

Aloitettuani tämän blogin piilotin vanhan, vuosina 2012-2015 pitämäni hyvinvointiblogin näkyvistä. En tiedä ajattelinko, että reissaaminen ympäri planeettaa veisi uskottavuuttani leppoisana minimalistina – leppoisia nuo vuodet eivät ainakaan olleet, tavaraa tosin ei kiinnostanut hankkia silloinkaan. Häpesin vähän myös trendinenääni: kirjoitin treenaamisesta silloin kun se oli coolia, nyt kirjoitan uudesta trendiaiheesta minimalismista.

Ajatus vanhan blogin julkaisemisesta uudestaan tuli lopulta pienestä asiasta. Kävin poistattamassa kaksi pientä luomea leuastani ja huomasin, että klinikka oli löytänyt edellisestä luomenpoistosta tekemäni blogikirjoituksen ja käytti sitä referenssinä – nyt vain linkki ei enää toiminut. Ajattelin ensin julkaista vain tuon kirjoituksen, mutta päädyin klikkailemaan näkyville kaikki melkein 300 postausta (tuohon tylsään tehtävään meni 20 minuuttia, jonka aikana ehdin katsoa Josh Kaufmanin mainion Ted Talkin siitä, kuinka 20 tunnissa oppii jo paljon).

Markkinointi-ihmisen tuskin tarvitsee häpeillä trendien haistamista, eikä minulla ole muutakaan syytä hävetä elämääni elämää – lentomailitkin kertyivät lähes yksinomaan töiden puolesta. Tässä lyhyt alustus siihen, mistä hyvinvointiblogissani oli kyse, ja muutama lukuvinkki, jotka saattavat kiinnostaa myös minimalisteja.

(Pahoitteluni, että vanhimpien postausten kuvat eivät vanhassa blogissa tule näkyville, eivätkä kaikki sisäiset linkit toimi. Yritän saada nämä fiksattua.)

Go POLE! or Go Home

Tankotanssittuani parin vuoden ajan olin spinnannut itseni niin syvälle peliin, että aloin pitää tankotanssiaiheista blogia. Elettiin maaliskuuta 2012 kun julkaisin ensimmäisen, englanninkielisen tankotanssin SM-kisoja käsittelevän kirjoitukseni silloin Go POLE! or Go Home -nimisessä blogissani. Kieli oli helppo valita, sillä Oona Kivelän myötä Suomi oli tiukasti tankotanssin maailmankartalla ja maamme tankotanssiskene kiinnosti kansainvälisestikin.

Tankoilusta kirjoittamisen oli tarkoitus olla vain harrastus, mutta minulla on mysteerinen tapa / kyky / vika tehdä harrastuksista vähintäänkin sivuduuneja. Niinpä päädyin matkustamaan ympäri maailmaa tekemässä livestreameja tankotanssitapahtumista. Joskus leikkipuistossa kiipeillessäni muistelen esimerkiksi sitä kertaa, kun päädyin Harlem Shake -videolle maailman huipputankoilijoiden kanssa.

Koska en koskaan kuvitellut joutuvani elämään ilman tankotanssia, kirjoitin yhteenvedon kaikesta, mitä tankoilu elämässäni muutti. Kaipaan tankotanssia valtavasti, mutta minulla on edelleen vatsalihaserkaumaa raskauksista, joten paria yksittäistä kokeilua lukuunottamatta en ole uskaltanut tankoiluun vielä palata. Yksi motivaattoreistani erkauman päivittäiseen kuntouttamiseen on juurikin takaisin tangolle pääseminen. Ehkä yhtenä syynä vanhan blogin piilottamiseen olikin, että entisten, upeiden vatsalihaksieni katseleminen tekee minut aavistuksen surulliseksi. Vanity, definitely my favourite sin, kuten Al Pacino sanoi Paholaisen asianaja -elokuvassa.

Kotimaisen, nyt jo kuopatun tankoiluvaatemerkin Flow Motion Wearin mallina. Nuo lihakset!

Matkalaukkuelämästä leppoisaan perhearkeen

Olen usein sanonut, että uskon olevani niin valtavan onnellinen kotona lasteni kanssa, koska je ne regrette rien. Ehdin elää aivan riittävästi matkalaukkuelämää (kirjaimellisesti!), jopa aivan liikaakin. Kulminoitumispisteenä pidän erästä kertaa, kun seisoin yhtiökumppanini kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvityksestä, eikä kumpikaan meistä tiennyt, minne olimme lentämässä. Asiakas oli ostanut lentomme ja järjestänyt meille kyydin lentokentältä. Lentokenttävirkailijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kysyi, emmekö todellakaan tiedä, missä tuo lentokenttä on. “Italiassa?” ehdotin.

Tuo oli kuitenkin vain sivutyöni. Päätyöni markkinointitoimistossa vei minua välillä kuukausiksi Tansaniaan. Dar es Salaamissa sattui mitä ihmeellisimpiä asioita. Kaipaan välillä Afrikan värejä, mutta lähinnä kaipaan kourallista ihmisiä, joista vain pari ylipäätään asuu enää Tansaniassa. Aika aikaansa kutakin.

I kissed a giraffe and I liked it. Ainakin, kunnes ystäväni huomautti, että kirahvi (ainoana eläimenä) yltää puhdistamaan kaikki ruumiinaukkonsa kielellään.

On jännittävää, kuinka puheeseemme on vakiintunut tuo verbi “elää” synonyymina erittäin kuluttavalle elämälle, johon tuntuu kuuluvan paljon matkustamista, paljon töitä ja harrastuksia ja paljon ihmissuhteita. Voin vakuuttaa, että käydessäni nukkumaan mieheni viereen, lasteni tuhistessa viereisessä huoneessa, tunnen paljon voimakkaammin olevani elossa kuin esimerkiksi nukkuessani Zürichin lentokentällä.

Prodepatukoita ja muita tärppejä

Vanhassa blogissani tarjoilin muutamia helppoja reseptejä, kuten superherkullisen ja täyttävän Green with envy -smoothien (joka ei kuitenkaan ole vihreää), banskupannarit, joiden yksinkertaisinta versiota tarjoilen nyt myös lapsilleni, ja prodepatukat, joita pitäisikin taas pitkästä aikaa tehdä.

Olen sivunnut joogaa tässä minimalismiblogissanikin. Hyvinvointiblogia pitäessäni kävin joogaopettajakoulutuksen ja kirjoitin aiheesta enemmänkin, mm. näkemyksestäni joogan hengellisestä puolesta. Julkaisin blogissani myös koko joogaopettajakoulutuksen lopputyöni, Yoga for Pole Dancers. Noista liikkeistä on hyötyä kenelle tahansa, tankotanssija tahi ei!

Vanha blogini kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta https://paivisusannas.wordpress.com/
Lue omalla vastuulla!

Minimalismista ja kauneusihanteista

Tämä kirjoitus on kuplinut mielessäni pitkään. Siitä tuli sangen polveileva, mutta pointtinani on selventää, miksi pitkäaikaisesta minimalismistani huolimatta olen yhä kiinnostunut ulkonäöstäni, ja miksi oman kauneusihanteen löytäminen on mielestäni hyvä asia. Kuten aina, lukijalla on oikeus tehdä aiheesta omat päätelmänsä: Koulukiusaamisen traumatisoima? Mallimaailman pinnallistama? Median aivopesun uhri? Narsisti? Laskelmoiva? Esteetikko? Ihan tavallinen ihminen?

Ei naista karvoihin katsominen

Minimalismia on montaa sorttia. Extremeimmät ovat suorastaan askeetikkoja, joiden ajatusmaailmakin on kehittynyt viis veisaamaan monista maallisista seikoista – vaikkapa ulkonäöstä. Erityisesti naiset ovat kieltämättä käyttäneet maailman historiassa aivan liikaa aikaa ulkonäkönsä murehtimiseen, ja sille on jo aikakin tarjota vaihtoehtoja. Ilahtuneena olen seurannut bloggaajien meikittömyyskokeiluja ja säärikarvojen kasvatusta. Onhan se nyt aika absurdia, että sääriään ajelematon nainen on länsimaiden mittapuulla yhtä outo kuin niitä ajeleva mies.

Kauneusvaatimusten absurdiudesta huolimatta kuulun itse siihen lajiin minimalisteja, joille yksi ajuri on estetiikan kaipuu. (Kauneus on aina katsojan silmässä, ja tiedän, ettei minimalistisesti sisustettu koti ole monenkaan mielestä viehättävä, mutta minua se miellyttää.) Arvostan kauneutta niin kodissani, käyttötavaroissa kuten autoissa kuin ihmisissäkin. Tuosta luettelosta viimeisen myöntäminen tuntuu kauhealta: saako ihmisen kauneutta enää sanoa arvostavansa?

Ysärin superit 4ever

Olin yläasteella, kun 90-luvun supermallit – tiedättehän: Cindy, Claudia, Naomi, Linda ja Christy – olivat huipulla. Sain kopioida koulukaverini aarteen, Cindy Crawfordin jumppavideon, ja tahkosin sitä tunnista toiseen. (Nyt se löytyy YouTubesta!)

En ymmärtänyt, kuinka etuoikeutettu olin, että viidestä maailman kauneimpana pidetystä naisesta neljä oli edes jossain määrin samasta muotista kuin minä. Totesin vain, että tuohan olisi varmaan kivaa hommaa, ja marssin mallitoimistoon. Tuo päätös kiihdytti koulukiusaamistani, ja sain kuulla yläasteella päivittäin haukkumista niin pienistä rinnoistani kuin ”rumuudestani”. Satunnaisesti kiusaaminen oli fyysistä, enimmäkseen huutelua. Voisinpa sanoa, etten välittänyt.

Kahdeksasluokkalaisena kotipihassani. Leveä hymy on kuvan ottaneelle parhaalle ystävälleni Anulle. Kesämekon ja verkkatakin yhdistelmä on pettämätöntä Lohjaa, mutta kouluun pukeuduin muistaakseni rahtusen tyylikkäämmin. Hiusten punerrus on hennasta. Tämän jälkeen sorruin melkein 20 vuodeksi raidoittamaan hiuksiani vaaleammiksi.

Kesti pari vuotta löytää oikea toimisto ja päästä alkuun, mutta sen jälkeen olenkin tehnyt mallintöitä keikkaluontoisesti muiden töiden ohella jo yli kahden vuosikymmenen ajan. En ole koskaan ollut lähelläkään huippua edes Suomen mittakaavassa, mutta olen saanut tehdä sadoittain kivoja keikkoja ihanien ihmisten kanssa ja saanut sen verran lisätienestejä, että esimerkiksi opintolainaa en tarvinnut koskaan. Olen idoleilleni kovasti kiitollinen inspiraatiosta.

Vanhemmiten tajusin, että yksikään Supereista ei esimerkiksi ollut aasialaissyntyinen, ja että vartaloltaan he olivat kuin yhdestä puusta – pitkiä ja hoikkia. Kauneusvirhettä heissä edusti Cindy Crawfordin kuuluisa luomi.

Ensimmäiset mallikansiokuvaukseni vuonna 1998 kuvattiin sittemmin tuhopoltetuilla VR:n makasiineilla. Meikin teki Outi Varppee, mutta valokuvaajasta muistan vain etunimen Lasse. Onneksi kulmakarvani kasvoivat takaisin, tuollaisiksi ohuiksi nypin niitä vain hetken. Vetyperoksidiblondiuttakaan ei kestänyt kauaa. 16-vuotiaana hain vielä omaa ”lookiani”, mikä kuulunee nuoruuteen.

Tatuoinnit, arvet ja muut kauneusvirheet

Mallimaailma on vääjäämättä jättänyt jälkensä kauneuskäsitykseeni. Ohjeet karvojen poistamisesta, ihon kuorimisesta ja kynsien hoidosta ovat muuttuneet arjekseni, joista en laista silloinkaan, kun kuvauksia ei ole. En ottaisi rakennekynsiä tai ripsenpidennyksiä, sillä ne eivät mallille sovi, ja (ehkä siksi) ne näyttävät mielestäni edelleen kantajillaan kummallisilta.

Huippumalleilla näkee nykyisin usein tatuointeja, mutta aloittaessani 90-luvulla ne merkattiin mallin tiedoissa kohtaan ”arvet, tatuoinnit ja muut kauneusvirheet”. Silloin kuvattiin vielä filmille, jolloin kuvien jälkikäsittely oli vaivalloista ja harvinaista. Finni saattoi viedä työkeikat, tatuoinneista puhumattakaan.

Verkkokauppojen myötä tuotettavien kuvien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti, eikä asiakkaalla ole mahdollisuutta käsitellä ”kauneusvirheitä” pois kaikista kuvista, joita saatetaan päivän aikana ottaa jopa sadoittain. Niinpä kuvauskeikan saadessani skannaan heti vartaloni mustelmien varalta ja aloitan tarmokkaan Hirudoid Forte -kuurin niiden häivyttämiseksi. Tatuointeja tulen tuskin koskaan ottamaan.

Oma kauneusvirheeni on lonkan kohdalla kulkeva pitkä arpi, joka on ollut minulla lapsuudesta saakka. Olen korjauttanut arpea useampaan otteeseen ja hieronut sitä ahkerasti. Nykyisin se on lähes huomaamaton eikä ole muodostunut esteeksi alusvaatekuvauksillekaan. Rannalla käytän aina bikineitä, enkä peittele arpeani. Kauneusvirhe se kuitenkin omassa ajatusmaailmassani on.

Miesten vai asiakkaiden mieleen

Miesten miellyttämiselle olen tehnyt elämässäni yhden myönnytyksen, jota kadun. Tarina menee näin: Sain alkuvuodesta 2004 halutun työkeikan, Cutrinin kampanjakuvaukset. Huippukampaaja Harri Paananen leikkasi juuri ja juuri olkapäilleni ulottuneet hiukset upeaksi polkaksi. Palkkio oli nelinumeroinen ja olisin tehnyt freesillä tukallani varmasti hyvin kuvauksia. Kotiin tullessani silloinen avomieheni katsoi minua kerran. Sen jälkeen hän ei päiväkausiin katsonut minua päinkään, tai puhunut minulle. Menin ottamaan kalliit ja hankalat hiustenpidennykset, ja olin niiden takia kuukausia kokonaan sivussa mallintöistä. Miehenpuolikas oli tyytyväinen.

Tämä Harri Paanasen tekemä ja valokuvaaja Marko Rantasen ikuistama look ei kelvannut silloiselle avomiehelleni.

Yritän olla ymmärtäväinen menneitä valintojani kohtaan. Suhde oli ensimmäiseni, ja olin muutamaa kuukautta aiemmin menettänyt rakkaan isäni. Myöhemmin sama miesystävä uhkaili jättävänsä minut, jos en heti palaa kotiin Wienin mallimarkkinoilta, joilla olin juuri saanut ensimmäiset kuvaukseni. Häpeäkseni on sanottava, että palasin. Keittiöpsykologi voisi sanoa jotain kauneuden näkemisestä uhkana. Myöhemmät miesystäväni ovat suhtautuneet työntekooni kannustavammin.

Muuttuvatko kauneusihanteemme?

Kuusi vuotta sitten kävin mielenkiintoisen keskustelun kahden amerikan-aasialaisen joogaopettajan kanssa. He olivat pariskunta, mies ja nainen, kuvankauniita kaikilla mittapuilla kummatkin. Ihmettelin, miksi monissa Aasian maissa halutaan näyttää länsimaisilta. Kiinahan rahoitti Yhdysvaltoja – ja koko maailmaa – jo tuolloin voimakkaasti, mikseivät kaikki halua näyttää kiinalaisilta? Pariskunta katsoi minua sillä tavalla säälien, kuten hieman yksinkertaista ihmistä katsotaan. ”Kauneusihanteemme ovat Antiikin Kreikasta, eivät ne meidän elinaikanamme muutu”, mies sanoi.

Nyt elän toivossa, että tuo arvio olisi vanhentunut. Muutoksen vauhti pois tiukoista kauneusnormeista tuntuu kiihtyneen. Veturina ovat niin ruohonjuuritason toimijat kuin mainostajatkin. Erilaisista huippumalleista voi lukea vaikka tästä Glorian artikkelista.

Vaikka Winnie Harlow, Ashley Graham, Lupita Nyong’o ja Kim Kardashian ovat kaikki pyörryttävän upeita naisia, en osaa pitää heitä kauneusihanteinani, koska he eivät ole minun näköisiäni. Mielestäni kauneusihanteen pitäisi kannustaa huolenpitoon itsestään. Katsoessani ysärin supereita – ja muutamaa heidän jalanjäljissään kävelevää Victoria’s Secret -mallia – inspiroidun yrittämään olla paras versio itsestäni: syömään terveellisesti, liikkumaan (näihin asioihin minulla on tietysti paljon muitakin motivaattoreita kuin ulkonäkö!), pitämään huolta hiuksistani ja ihostani, kasvojoogaamaan.

Jos kauneusihanteeni olisi liian kaukana omasta ulkomuodostani – jos vaikka kokisin painetta näyttää muodokkaalta Kim Kardashianilta – iskisi epätoivo. Jos kauneusihanteesi on saavutettavissa vain kirurgin veitsellä, kannattaa ehkä vielä tarkistaa, löytyisikö nykymaailman laajentuneesta valikoimasta passelimpaa ihannetta. Kuten sanottu: Toivoisin jokaiselle ulkonäöstään kiinnostuneelle sitä etuoikeutta, että oma kauneusihanne löytyisi suhteellisen läheltä omia lähtökohtia.

Oman elämänsä superiksi – hinnalla millä hyvänsä tai ihan ilman

2006 Seppälä toi mainoskuviinsa ”Oman elämänsä supermallit”, niin sanotusti ”teki Dovet” eli käytti mainoksissaan ns. tavallisia ihmisiä (termi ei todellakaan ole minun). Samoihin aikoihin muotilehtien kansia ensin Yhdysvalloissa, sitten Suomessa, alkoivat kansoittaa mallien sijaan julkkikset. Tällaisena epätavallisena(?) ihmisenä minua harmitti, sillä mallien työt vähenivät. Ammatillisesti ei tuntunut reilulta, että ”Sirpa Seinäjoelta” teki työni ilmaiseksi – tästä ilmiöstä ei toimistotöissä joudu kärsimään. Iän ja sen myötä perspektiivin ja oman taloudellisen turvan karttuessa aloin pitää mainoskuvissa nähtävien ihmisten monimuotoistumista yksinomaan hyvänä asiana – joskin olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kuvassa mallina toimivalle henkilölle kuuluu aina kunnollinen rahapalkkio siinä missä muillekin kuvausryhmän jäsenille.

Even I don’t look like Cindy Crawford in the morning

Upea Cindy Crawford on sanonut, ettei hänkään herätessään näytä Cindy Crawfordilta. Toivottavasti kaikille on selvinnyt, kuinka paljon ammattitaitoa tarvitaan, että mallit näyttävät siltä, millaisina olemme tottuneet heidät näkemään. Kyse ei aina ole kuvankäsittelystä, sillä jo ammattimeikkaaja, hyvä valaistus ja osaava valokuvaaja tekevät valtavasti. (Eihän monikaan näytä tiistaiaamuisin samalta kuin hääkuvassaan.)

Tältä näytän puhelimen etukameralla otetussa selfiessä, kun en ole edes harjannut kulmakarvojani. Ikkunasta tuleva kaunis valo kompensoi meikittömyyttä, mutta en vain totu selfiekameroiden vääristämiin kasvonpiirteisiin. Vertaapa vaikka nenäni kokoa allaoleviin kuviin. Unohda selfiekamerat!
Tältä näytän passikuvassani, joka otettiin parvekkeellamme kauniissa ilta-auringossa. Valo ratkaisee! Silmissäni on sisäkajalia, jota en laittaisi edes juhliin. Passikuvan pikselimössössä se pelastaa… no, ei juurikaan mitään. Mutta ainakin yritin.
Tämä kuva on Kotirouvan katalogikuvauksista. Tällä kertaa käytössä ei koronatilanteen vuoksi ollut meikkaajaa, joten taiteilin vähäisen meikin ja hiusten laineet itse. Kuva otettiin yksinkertaisella ns. videovalaistuksella ja kuvaajana toimi Kotirouvan in-house kuvaaja Laura.
Tämä Citymarketin katalogikuva otettiin toukokuussa 2018 kesken pahinta raskauspahoinvointiani. Minut meikkasi Leena Waggoner, yksi Suomen rautaisimmista meikkaaja-ammattilaisista. Kuvan otti Fotonokan Kristiina Hemminki, maamme huippuja hänkin. En näytä yhtään pahoinvoivalta, vai mitä?

Vuodesta toiseen itseni näköinen

Oman kauneusihanteen löytämistä voi mielestäni verrata oman tyylin löytämiseen, jota yleisesti pidetään hyvänä asiana. Minun kauneustyyliini kuuluvat esimerkiksi omat kulmakarvani, joita en tummenna, vaalenna tai kavenna sanoipa muoti mitä tahansa. En ikimaailmassa laitattaisi kasvoihini mesolankoja näyttääkseni enemmän ketulta – mitä jos ensi vuoden muotieläin onkin vaikka pöllö?

Edes vuosia jatkunut koulukiusaaminen tai kauneusklinikan perustajaan tutustuminen eivät saaneet minua harkitsemaan rintaimplantteja. Vartaloni on hoikka, lihaksikas ja kurviton riippumatta siitä, onko se muodikas vai ei. Hiusten raidoittamisenkin lopetin jo vuosia sitten. Maantienharmaaksi juurikasvun perusteella olettamani väri olikin ihan kaunis, vähän punertava vaaleanruskea, joka vaalenee auringon vaikutuksesta.

En tuomitse kauneustoimenpiteitä millään muotoa, en isojakaan leikkauksia. Päin vastoin, mielestäni on mahtavaa, että saatavilla on toimenpiteitä, jotka voivat esimerkiksi pelastaa romuttuneen itsetunnon. Muotivirtausten perässä itsensä operoiminen sen sijaan ei tunnu järkevältä ja käy raskaaksi niin kropalle kuin lompakolle.

Minimaalisella vaivalla

Olen kertonut minimalistisesta kasvojenhoitorutiinistani niin täällä kuin kavereillenikin. Usein saan siihen kommentiksi: ”Joo, mäkään en enää jaksa välittää.” Eih! Kyse ei kohdallani ole ollenkaan tuosta. Muistetaan nyt, että tiettyä kuplaa lukuunottamatta ulkonäöllä on edelleen erittäinkin paljon väliä niin parinmuodostuksessa kuin työelämässäkin – sellaisillakin, jotka eivät ole työkseen malleja.

Kauneudenhoidossa pyrin optimoimaan prosessia. Kun kestovärjään ripseni (kehittämälläni superhelpolla tyylillä) säästän aikaa ripsarin laitossa ja puhdistamisessa, enkä altista silmänympärysihoa hankaamiselle. Säästyneet minuutit voin käyttää vaikka kasvojoogalaite Lipperin parissa, millä on pitkällä aikavälillä iso vaikutus ulkonäkööni.

Kuvauksia lukuunottamatta en juurikaan meikkaa töihin, ja hiustenlaitto tarkoittaa kohdallani niiden harjaamista ja mahdollisesti letittämistä, ei hiustuotteiden tai muotoiluvälineiden käyttöä. Laittautumisen vaikutus ulkonäkööni ei mielestäni ole vaivan arvoinen. Ihosta, hiuksista ja vartalosta huolehtimisella sen sijaan on suuri merkitys ulkonäkööni.

Eikö kukaan ajattele lapsia?

En ole pahoillani, jos tyttärilläni ei koskaan ole omia kauneusihanteita. Sellaiset eivät liene mitenkään välttämättömiä, sillä terveyden vaalimiseen löytyy ulkonäköä parempiakin syitä. (Terveys on minulle – melko paljon sairastaneelle – itseisarvo, jonka vaalimisesta en neuvottele.) Ehkä tyttäreni saavat varttua vähemmän ulkonäkökeskeisessä maailmassa, tai valitsevat vaikka ammatit, joissa ulkonäköä ei tule murehdittua.

Tyttäreni ovat vaaleita ja sinisilmäisiä, ja heistä tulee geeniensä puolesta pitkiä ja hoikkia. Nykystandardeilla upeita ilmestyksiä. Ehkä aasialaiset kaverini olivat väärässä, ja tyttärieni look ei ole enää tulevaisuudessa muodissa. Minua se ei haittaa pätkääkään, minun silmissänihän he ovat joka tapauksessa maailman kauneimpia. Toivottavasti onnistun kasvattamaan heidät niin, ettei heidän itsetuntonsa riipu siitä, ovatko he kulloisenkin kauneuskäsityksen mukaisia.

Onko sinulla kauneusihanteita? Ovatko ne muuttuneet ajan myötä? Olisi ihanaa kuulla ajatuksianne tästä kovin henkilökohtaiseksi muuttuneesta kirjoituksesta kommenteissa!

Artikkelikuva on vuonna 1999 tai 2000 tehdystä meikkikoulun loppukokeesta, jossa olin mallina. Meikkaajan nimi oli Laura, kuvaajasta ei valitettavasti ole mitään tietoa.

Lipperistä tehoa kasvojoogaan

Kaupallinen yhteistyö. Törmäsin Lipperiin sattumalta messuilla. Puhuin itselleni ilmaisen testikappaleen kasvojoogaopettajuuteen vedoten, ja ennakkoluuloistani huolimatta tykästyin laitteeseen kovasti. Nykyisin teemme niin sisältöyhteistyötä blogini kuin markkinointiyhteistyötä osaomistamani markkinointitoimiston kautta.

Olen tehnyt kasvoharjoituksia lapsesta saakka. Kerroin viimeksi, että päivittäisiin rituaaleihini kuuluu kasvojen verenkiertoa parantavia liikkeitä sekä otsan silittämistä. Lisäksi viihdytän lapsiani esimerkiksi tekemällä poskilihaksia vahvistavaa Väiski Vemmelsääri -liikettä, joka muistuttaa kanin puputusta.

Kasvojoogasta voi hakea apua monenlaisiin vaivoihin kasvohalvauksista puhevikoihin ja hampaiden narskutteluun. Suurimmalle osalle syy harjoitteluun on puhtaasti esteettinen, eli kasvojoogasta haetaan nuorekkaampaa, positiivisempaa ilmettä.

Mikä ihmeen Lipper Facelifter?

Törmäsin Lipper Facelifteriin sattumalta I <3 Me -messuilla viime lokakuussa. Olin mennyt messuille osallistuakseni koko päivän jooga- ja kehonhuoltotunneille, ja kiersin loputtomia myyntikojuja vain pikaisesti. Lipperin kohdalla kuitenkin oli pakko pysähtyä.

Kyseessä on pieni, ei juuri erotuomarin pilliä suurempi laite, joka asetetaan huulien väliin ja jota sitten huulien avulla vedetään lähemmäs. (Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kurkkaa Lipper-käyttäjien kokemuksia täältä.)

Lipper antaa siis vastusta kasvoharjoituksiin. Sitä käyttämällä aktivoituvat suun ympärillä oleva kehälihas, iso ja pieni poskiluulihas, ylähuulen ja nenänpielen kohottajalihas ja kaulan iholihas. Nämä mainitaan Lipperin käyttöohjeessa, ja oman kokemukseni perusteella voin kertoa tämän luettelon pitävän paikkansa, mutta lisäisin listaan vielä hymylihaksen eli risoriuksen. Palaan tähän.

Hyödyt ovat samoja kuin kyseisen alueen kasvojoogalla: poskien ja leuan alueen kohottaminen ja kiinteyttäminen ja huulien kiinteyttäminen. Vastuksen avulla vain saman määrän työtä pystyy tekemään vähemmässä ajassa.

Niin ja mikä mahtavinta: Lipper on suomalainen keksintö!

Kasvojoogalaite! Sitä oli toki pakko testata.

Epäluuloista testailua

Jos sanon olleeni laitteen suhteen skeptinen, se on melkoista vähättelyä. Epäluulooni oli monia syitä: Olen tehnyt kasvoharjoituksia todella pitkään, mitä laite voisi muka tarjota minulle? Tarvitaanko todella tähänkin laite, kysyi minimalisti-minä, kasvojoogahan on jo keksitty! Tuolla varmaan saa vain leuat jumiin, epäili yönarskutteleva ystävänä. Ja hartiat, lisäsi toinen.

Olin kuitenkin luvannut testata laitetta ja varsin utelias sen suhteen, joten testasin sitä ohjeen mukaan minuutin-pari päivässä usean viikon ajan. Olin kuullut lukuisia ylistäviä käyttökokemuksia, sillä moni saa Lipperin käytöstä näkyvän kasvojenkohotuksen jo ensimmäisistä viikoista. Jotkut ovat nyt yhtä riippuvaisia Lippereistään kuin hammasharjoistaan. Kuulin myös naisesta, joka oli vaihtanut säännöllisen kalliiden pistosten ottamisen Lipperiin, ja on nyt paljon tyytyväisempi ulkonäköönsä.

Minun naamassani ei tuntunut tapahtuvan muuta kuin verenkierron vilkastumista, mikä toki on loistava asia, mutta saavutettavissa myös kasvojoogalla muutamassa minuutissa.

kasvojoogalaite Lipper Facelifter

Lisää treeniä!

Totesin, että runsaan kasvoharjoittelun takia lähtötasoni on varmaan keskivertotestaajaa korkeampi, ja päätin nostaa panoksia. Aloin käyttää Lipperiä iltaisin 20-30 minuutin ajan kirjaa lukiessa, päivän ainoana rauhallisena hetkenä.

Parin viikon jälkeen huomasin jo selkeän muutokset: suupieleni hakeutuivat ylöspäin! Siis silloinkin, kun pidin kasvojani täysin rentona. Risorius- eli hymylihas oli selvästi päässyt töihin ja tykännyt hommastaan.

Tämä ei minulle ollut mikään vähäpätöinen muutos, sillä alaspäin painuvat suupielet on ollut piirre, miten olen pelännyt. Minulle ei ole tärkeää näyttää nuorelta. Olen 40 ikävuoden lähestyessä merkittävästi onnellisempi kuin parikymppisenä, enkä haikaile nuoruutta. Nuoren sijaan haluan näyttää positiiviselta, ja ylöspäin kareilevat suupielet auttavat siinä merkittävästi.

Lipperin käytön lisäännyttyä huomasin myös entuudestaankin korkeiden poskipäitteni muuttuneen vieläkin voimakkaimmiksi. Myös nenäjuonteeni tuntuivat madaltuneen!

Muutokset eivät ehkä olleet niin suuria, että muut olisivat niitä huomanneet, mutta itse olin aika yllättynyt. Kaikki ne tunnit kasvojoogaa, ja silti pystyin vielä tehostamaan harjoittelua, kun sain mukaan vastusta!

Northwesternin yliopistossa tehdyssä kasvojoogatutkimuksessa todettiin, että eniten ilmeeseen vaikuttaa poskilihasten vahvistaminen. Lipper osuu juuri niihin lihaksiin, joita kehittämällä se suurin saatavilla oleva muutos on tarjolla.

Sopiva treenitahti löytyy

Puoli tuntia Lipperiä päivässä oli pidemmän päälle minulle liikaa, ja muutaman viikon kokeilun jälkeen palasin takaisin minuutin tai kahden päivärytmiin. Lipperillä saa  minuutissa esimerkiksi poskipäälihakset ja ylähuulen kohottajalihakset yhtä väsyneiksi kuin 20 minuutin kasvojoogalla. Tällä logiikalla 20 minuuttia Lipperillä vastaa melkein täyttä työpäivää kasvojoogaa, mikä ymmärrettävästi käy lihaksille liian rankaksi. Tuo 1-2 minuuttia päivässä selvästikin riittää ylläpitämään saavuttamaani tasoa, eikä haittaa, vaikka homma jäisikin välistä parina päivänä viikossa.

Muistan kyllä asian aina ennenkuin astun kameran eteen. Minuutin Lipperöinnillä saa hehkua kasvoille ja huulet turpeiksi ja punakoiksi. Erinomainen minulle, joka en käytä huulillani kosmetiikkaa!

Lopetanko nyt kasvojoogan?

Jos kerran Lipperillä saa nopeasti treenattua kasvojen parhaimmin kehittyviä lihaksia, lopetanko nyt kasvojoogan? Voi, en todellakaan!

Kasvojoogan parasta antia minulle on ollut oppia niin sanotusti kantamaan kasvojani, olemaan kurtistelematta, mutristelematta ja siristelemättä. Lihasten vahvistaminen auttaa tässä siinä missä keskivartalon lihasten treenaaminen auttaa ryhdin ylläpitämisessä, mutta hyvään ryhtiin vaaditaan silti ennenkaikkea kehotietoisuutta. Samoin, etenkin iän karttuessa, kauniiseen kasvojen kantamiseen vaaditaan tietoisuutta omista kasvoista lihaksineen. Sitä tuo kasvojooga.

Lipper harjoittaa kasvojen keski- ja alaosan lihaksia hyvin laajalti, mutta otsaan ja silmiin se ei ylety. Jos haluaa pitää otsansa sileämpänä ja silmänsä avoimempina, kannattaa harjoitella kasvojoogaa.Aina lihaksia harjoitellessa myös lihashuolto ja rentouttaminen on tärkeää. Lihas kehittyy levossa, ei ylirasittuneen jumiutuneena. Lipper on tehokas laite, joten myös lihasten rentouttaminen on tärkeää. Kasvojoogaamalla oppii tehokkaat keinot rentouttaa leukoja ja poskia.

Lisäksi mielestäni kasvojooga on todella hauskaa! En aio vaihtaa muutakaan joogaa pelkkään punnertamiseen, joten en luovu kasvojoogastakaan Lipperin takia. Mutta käytän Lipperiä päivittäin ja säästän sen avulla paljon aikaa.

Plussat

  • Kehittää nopeasti niitä lihaksia, joilla on suurin merkitys kasvojen ulkonäön kannalta.
  • Normikäyttäjälle 1-2 minuuttia päivässä riittää.
  • Toimii tarpeen tullen pikafaceliftinä ja huulten esiintuojana esimerkiksi ennen kuvanottoa.
  • Minikokoinen laite mahtuu matkallekin mukaan.
  • Tyylikäs pakkaus ja yllättävän kestävän oloinen laite.
  • Suomalainen keksintö!
  • Lipperin käyttö herättää hilpeyttä kanssaihmisissä.

Miinukset

  • Toisin kuin kasvojooga, Lipper ei ole ilmainen (se maksaa 45 €).
  • Ei korvaa kasvojoogaa (jos joku niin ehti jo toivoa). Vaatii minimissään lihasten rentouttamisen opettelun, kasvojoogan tai muin keinoin.
  • Ei vaikuta otsan ja silmien alueelle.
  • Lipperin käyttö herättää hilpeyttä kanssaihmisissä.

Jos kiinnostuit niin paljon, että haluat oman Lipperisi, saat sellaisen täältä.

Nuo nettisivut saavat huhtikuussa uutta ilmettä, ja silloin siellä saattaa näkyä myös Päivi Salminen, kasvojoogaopettaja.

Kasvojooga on edullisinta kasvojenhoitoa

Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani, etten käytä kallista kosmetiikkaa, käy kosmetologilla tai ylläpidä monimutkaisia tai -vaiheisia ihonhoitorutiineja. Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi valmis näkemään vaivaa ulkonäköni eteen – joskin “vaivaa” on väärä sana, sillä nautin niin päivittäisestä konjac-sienellä pesusta, kuukausittaisesta mikroneulauksesta kuin kasvojoogastakin. Etenkin kasvojooga on niin luonnollinen osa elämääni, etten aina edes tajua sitä tekeväni – vähän samaan tyyliin, kuin ihmiset huomaamattaan venyttelevät herättyään.

Miten minusta tuli kasvojoogi

Tutustuin kasvojoogaan jo 80-luvulla Valittujen Palojen hyvinvointikirjasta. Lapsen mielestä harjoitukset olivat mitä hauskimpia, ja äitini oli supertaitava kasvojen vääntelijä (hän osasi mm. liikuttaa pelkkiä korviaan ja on siksi ikuisesti kasvojoogaidolini, vaikka ainakin väittää hukanneensa kyseisen taidon).

Elettiin edelleen kasaria, kun pääsin R-vikani takia puheterapiaan. Siellä opin hauskoja kielitemppuja – ja sen R-kirjaimen, sopivasti ennen koulunalkua. Moisten kielivääntelyiden ansiosta en varmastikaan ikinä saa kaksoisleukaa.

Aloin tehdä mallintöitä 16-vuotiaana, ja silloin oli opeteltava hymyilemään leveästi kuitenkin pitäen silmät auki. Kuvauksissa kyseistä taitoa sai välillä esitellä kahdeksan tunnin ajan lähes tauotta. Silloin kiinnostuin myös siitä, miten “kannan” kasvojani – hyvästä ryhdistä puhutaan paljon, mutta kasvojen perusilmettä ei koeta vastaavalla tavalla muokattavana asiana. Mielestäni kasvojoogan parasta antia on nimenomaan päästä eroon siitä kuuluisasta bitchy resting facesta, samoin kuin kurtistelusta, mutristelusta ja siristelystä. Niin ja tiesithän, että ylä- ja alahampaidesi ei pitäisi koskettaa kuin syödessä?

90-luvun lopulla tein yhden ensimmäisistä mallikeikoistani Finavialle. Mielestäni olin jo oppinut pitämään silmät auki hymyillessä, mutta tässä kuvassa se ei siltä näytä. Ainakin hampaat näkyvät kiitettävästi.

Kasvojooga teki uutta tulemista kolmisen vuotta sitten, jolloin päätin myös alkaa jakamaan osaamistani kasvojoogatuntien muodossa – olinhan ohjannut muita joogatunteja jo useamman vuoden ajan. Tunteja on tarjolla harvoin, mutta silloin ne ovat yleensä sangen suosittuja. Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, ohjasin kasvojoogaa yli 80 hengelle kerrallaan Joogafestivaaleilla. Olen myös reissannut Kristiinankaupunkiin ja Pietarsaareen kasvojoogaa opettamaan, meitä kasvojoogaopeja kun ei ole Suomessa kuin muutama. Koska muistiinpanojen raapustaminen kasvojoogatunnin aikana ei ollut mitenkään suositeltavaa, tein myös Kasvojoogaopas-ekirjan, josta onkin tullut ihan suosittu.

Olen päässyt jakamaan kasvojoogan ilosanomaa myös Nelosen Jaksa Paremmin -ohjelmassa, lehdissä ja naistenlehtien blogeissa. Jos innostut kokeilemaan, pääset katsomaan muutaman liikkeen esimerkiksi Kotilieden sivuilta tai Naiselo-blogista.

Jaksa Paremmin -ohjelman Petra testasi kasvojoogaa kanssani.

Kasvojoogan monet hyödyt

Kasvojoogaa on tutkittu Northwesternin yliopistossa, ja siinä todettiin suurimpien ulkonäöllisten hyötyjen tulevan poskilihaksien vahvistumisesta. Korkeammat poskipäät kirjaimellisesti nostavat ilmettä.

Nenän päällä oleva nirsolihas tuottaa monien kasvoille Sibelius-rypyt. Ne voi joko kantaa ylpeydellä, kuten Pikku Myy, tai opetella kasvojoogan avulla pitämään kulmakarvojen välin rentona. Myös kulmakarvojen kaarta on mahdollista vahvistaa, ja ylipäätään opetella pitämään silmiään enemmän auki – kuten ehkä joskus nuorempana. Nenän alta suupieliin kulkevat nenäjuonteet saa kohotettua erilaisilla poskiharjoituksilla, joista monet samalla nostavat suupieliä positiivisempaan ilmeeseen. Erityisesti miehet haluavat vahvistaa leukalinjaansa ja monet haluavat kiinteyttää kaksoisleukaansa. Kasvojoogatunnin toivelistalla on usein myös silmäpussien häivytys, kadonneen ylähuulen metsästys ja kaulan ryppyjen oikaisu.

Kasvojoogan avulla voi saada pulleammat huulet
Kasvojoogaamalla saa huuliin uutta täyteläisyyttä.

Kasvojoogasta saa myös apua kireisiin purulihaksiin ja sen myötä jopa yönarskutteluun. Sitä käytetään myös lihastoiminnan palauttamiseen kasvohalvausten jälkeen. Ja kuten minunkin tapauksessani, osa liikkeistä on tuttuja myös puheterapiasta.

Kasvojoogaa arjessani

Itselläni ei vielä tähän 38 vuoden ikään mennessä ole ehtinyt kertyä kohtia, mitä haluaisin muuttaa – ehkä kiitos elinikäisen kasvojoogan – mutta kylläkin monia kohtia, joiden en haluaisi kauheasti muuttuvan, ainakaan ihan vielä.

Oma naamasyntini on otsan kurtistelu. Veikeästi epäsymmetriset kulmakarvani suorastaan tanssivat otsallani puhuessani, kun innostun jostain, ja neljänkympin lähestyessä se kyllä väistämättä alkaa muodostaa ryppyjä. Silittelen ja ojentelen otsaani päivän mittaan, ja opettelen vähän vähemmän ilmeikästä esiintymistyyliä esimerkiksi presentoidessani.

Kasvojoogalla voi ehkäistä otsan ryppyjä

Teen joka päivä muutaman kasvojen verenkiertoa parantavan liikkeen, sillä vilkas verenkierto tuo mukanaan ihon keskiosiin myös C-vitamiinia, kollageenin rakennusainetta. Istun harvoin paikoilleni tekemään pitkää kasvojoogasessiota, mutta teen liikkeitä päivittäin viihdyttäen samalla 1- ja 3-vuotiaita tyttäriäni. Mahtaakohan heistäkin kasvaa elinikäisiä kasvojoogeja?

Viime syksynä sain kasvojoogaharjoituksiini uutta tehoa, kun tutustuin kasvojoogalaite Lipperiin. Olin vähintäänkin skeptinen moisen hilavitkuttimen suhteen, mutta niin vain sain todeta sen erittäin tehokkaaksi laitteeksi. Sen avulla saa tehtyä 20 minuutin harjoituksen minuutissa, mikä sopii loistavasti tällaiselle tehokkuusintoilijalle. Lipperistä tulee pian oma kirjoituksensa, pysykäähän kanavalla!

Minimalistin kasvojenhoito

Saan usein kehuja kauniista ihostani. Olen itsekin tyytyväinen ihoni sävyyn, ja siihen, että olen säilynyt näinkin lähelle neljääkymmentä suhteellisen sileäkasvoisena. (Toki on niitäkin hetkiä, jolloin näen peilissä lähinnä tummat silmänaluseni ja couperosan.)

Kasvojenhoitooni ei kuulu kallista kosmetiikkaa, kalliita laitteita, kosmetologikäyntejä tai korealaistyyppisiä, monivaiheisia rutiineja. Siksi pidän sitä minimalistisena (ei liikaa eikä liian vähän) vaikkei se olekaan aivan minimaalinen (tanskalainen huippumalli Helena Christensen väitti käyttävänsä useimmiten vain saippuaa, vettä ja Niveaa).

Kauniin ihon “salaisuuksia”

Ihon kuntoon vaikuttaa moni asia, joista osa on perinnöllisyystekijöitä. Vaikka taipumus couperosaan kulkeekin suvussa, enkä toki ole ihonväriltäni “rypistymätöntä” etnisyyttä, olen silti ihan tyytyväinen perimääni ihotyyppiin, jossa suurin ongelma on kuivuus. Se on suhteellisen selkeä taklattava.

Ne asiat, jotka eivät ole varsinaista ihonhoitoa, mutta vaikuttavat ihon ulkonäköön, eivät tosiaan ole mitään salaisuuksia. Näitä on jankattu joka mediassa kyllästymiseen asti:

Vesi

En ole hurjimpia vedenlitkijöitä, mutta pyrin juomaan kylmälläkin säällä ainakin 2-2,5 litraa nestettä päivän aikana, keväästä syksyyn tai paljon urheillessa jopa litran enemmän. En juo vahvasti kofeiinipitoisia juomia (kahvi, musta tee, energiajuomat) enkä alkoholia ollenkaan.

Kasvikset

En syö lihaa enkä lintuja. (Kananmunia syön kyllä lähes päivittäin, maitotuotteita edelleen silloin tällöin, samoin kalaa. Tummat silmänaluseni eivät johdu kasvissyönnistä vaan ovat olleet minulla aina.) Toiset ovat sitä mieltä, että kasvissyönti on hehkuvan ihon salaisuus. En osaa sanoa, onko väitteessä perää, mutta ainakin kasvisten ja hedelmien runsas syönti kannattaa jo ihan siitä syystä, että C-vitamiini on kollageenin rakennusaine.

Uni

Myös iho saa uudistua yön aikana. Nukun kahdeksan tuntia yössä, vaikka pienten lasten vanhemmalla se onkin toki pois siitä kuuluisasta “omasta ajasta”.

Aurinkosuoja

Käytän suojakerrointa 50 myös niinä talvipäivinä, kun aurinko ei näyttäydy. Silloinkin, kun en mene ulos. Aurinkolaseja käytän lähes yhtä innokkaasti kuin Kimi Räikkönen. Hattujen suhteen olen ollut aivan liian laiska, mutta nyt olen tehnyt parannuksen, ja käytän lierillistä tai lipallista hattua aina kesäisen auringon porottaessa.

Helppoa ja toimivaa ihonhoitoa

Kuten sanottu, en käytä kallista kosmetiikkaa, en käy kosmetologilla, eikä minusta olisi ylläpitämään 7-11-vaiheisia kauneudenhoitorutiineja. Ihonhoitoni kulmakiviä ovat seuraavat edulliset ja helpot tuotteet:

Konjac-sieni

Pesen kasvoni joka ilta konjac-sienellä. Se kuorii ihoa kevyesti ja hellävaraisesti. Jos kasvoilla ei ole paljon meikkiä, sienen kanssa ei välttämättä tarvitse edes puhdistusainetta (kuvausten jälkeen käytän puhdistusaineena tytöille hankittua perusvoidetta). Sienellä saa myös loistavasti kuorittua talven kuivattamat huulet! Konjac-sieni maksaa Prismassa 4,50 €. Se kestää kolmisen kuukautta, jonka jälkeen sen voi kompostoida. (Ohut pakkaus menee muovinkeräykseen.)

Kotimainen kosmetiikka

Olen siirtynyt pääsääntöisesti kotimaisen kosmetiikan käyttöön niin ympäristösyistä kuin tukeakseni suomalaista työtä. Kotimainen kosmetiikka on nostanut tasoaan huikaisevasti viime vuosina.

Konjac-sienellä pesun jälkeen levitän kestovanulapulla kasvoilleni LV:n misellivettä (3.50 € /250ml). Sen jälkeen levitän Lumenen Lähde-kosteusseerumia, tietysti myös kaulalleni ja rintaan. Aamuisin en pese kasvojani vedellä ollenkaan, korkeintaan irrottelen rähmät silmäkulmista. Misellivesi riittää puhdistukseksi.

Lumenen tuotteita muuten löytyy esimerkiksi Torista avaamattomina tai kerran testattuina. Lumenen pakkaukset muuttuvat 1-2 vuoden välein, joten jos tuote on uusinta mallia, se ei ole kovin vanha. Kosmetiikkaväärennökset ovat valtava bisnes, mutta Suomessa yksittäin vertaiskirpparilla myytävä Lumenen tuote on mitä todennäköisimmin harhaostos tai epäsopiva lahja.

Miselliveden ja seerumin lisäksi en sitten käytäkään kuin sitä aurinkovoidetta aamuisin. En edes silmänympärysvoidetta, mutta jos joskus jostain löytyy oikeasti tummiin silmänalusiin toimiva voide, otan sellaisen mielelläni käyttöön. Kaikkein kuivimmilla talvisäillä laitan illalla seerumin päälle vielä jotain voidetta, esimerkiksi jostain tuotenäytepussista tai sitä tyttöjen perusvoidetta.

Olen ottanut kosmetiikkanäytteitä ihan mielelläni vastaan – täytyy nyt tarkentaa, että niitä ei siis todellakaan ole tähän minimalismiblogiin tyrkytetty, vaan olen saanut niitä esimerkiksi promootioista tai viimeksi vierailtuani ihanassa I <3 aerobic -tapahtumassa. En kuitenkaan koe kaipaavani enempää kosmetiikkaa kasvojeni hoitoon. En myöskään mitään naamioita (en etenkään sheet maskeja, mistä tulee valtavasti roskaa).

En siis voi sanoa olevani aivan “saippuaa, vettä ja Niveaa” -linjalla, mutta “pesusientä, misellivettä ja Lumenen seerumia” on hyvin lähellä totuutta.

Mikroneulain

Kasvonaamioiden ja kosmetologikäyntien sijaan suunnilleen kerran kuussa kaivan kaapista mikroneulaimen ja hurisuttelen kasvoillani kaikkiin suuntiin. Sen jälkeen se samainen seerumikin imeytyy superhyvin, ja seuraavana aamuna kasvot hehkuvat.

Kasvojooga

Kirjoituksen viimeiseksi jäi asia, joka olisi voinut yhtä hyvin olla ensimmäisenä. Kasvojooga saa kuitenkin pian oman blogikirjoituksensa, joka avaa hieman sitä, kuinka luontainen asia minulle on. Olen tehnyt kasvoharjoituksia pikkulapsesta asti ja nykyisin myös ohjaan kasvojoogaa. Vilkas verenkierto kasvojen alueella on varmasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi en koe tarvitsevani enempää kosmetiikkaa tai esimerkiksi kosmetologikäyntejä. Palaan tähän pian!