Itsetehdyt mehiläisvahakelmut

Vihaan kelmua. Siis elmukelmua. Miten voikin olla kehitetty tuote, joka tarttuu vain itseensä, eikä mihinkään muuhun, esimerkiksi lautasen reunoihin? Enkä vielä yli 30 vuoden harjoittelun jälkeenkään saa kelmua katkaistua fiksusti niillä pakkauksen omilla sahalaidoilla. En kuitenkaan jaksa eväsrasioiden vaatimaa ylimääräistä tiskiä, joten jos ruokaa jää yli, säilön sen annoksina suoraan lautasille. Tällöin niiden päälle täytyy laittaa jotain, käytännössä folio tai kelmu. (Foliohan on siis ihan ok vaihtoehto. Samaa foliota voi käyttää useasti ja lopulta rytistää sen metallinkeräykseen. Mutta sen ääni ja jotenkin ajatus ruoan kietomisesta pehmeään metalliin tökkii.)

Ihastuin jo pari vuotta sitten ajatukseen Beeswax wrapista eli mehiläisvahalla käsitellyistä kankaista, jotka toimivat kelmun tapaan astian päällä ja joihin voi myös kääräistä vaikkapa eväsleivän. Tyyriytensä vuoksi valmiit mehiläisvaha”kelmut” jäivät ostamatta, ja tee-se-itse ohjeet jojobaöljyineen ja pihkoineen vaikuttivat hankalilta ja käytännössä tarvikkeineen yhtä kalliilta kuin valmiit tuotteetkin. Kunnes löysin helpon ohjeen, johon tarvitaan vain mehiläisvahaa (joko valmiina raasteena tai +raastin, veitsikin käy), leivinpaperia ja silitysrauta!

Beeswax kelmu itsetehtynä

  1. Aseta kangas leivinpaperin päälle.
  2. Raasta kankaalle mehiläisvahaa tai leikkaa veitsellä pieniä paloja (4,50€ Ruohonjuuresta, n.60g pala, saa vinkata muita ostopaikkoja!)
  3. Laita päälle toinen leivinpaperi
  4. Silitä keskilämmöllä – kuumalla, kunnes mehiläisvaha sulaa kankaaseen
  5. Tarkista kankaasta kuivat (vaaleammat) kohdat ja toista prosessi niiden kohdalla.
  6. Anna kuivua.

Mehiläisvahakangas silittämällä

Mehiläisvahakelmu muotoutuu astian mukaiseksi käsien lämmöstä. Sen voi pestä miedolla saippualla tai tiskiaineella, mutta älä käytä liian kuumaa vettä, ettei mehiläisvaha ala sulaa. Mehiläisvahakelmu ei ole tarpeeksi ilmatiivis helposti pilaantuville tuotteille, joten jos syöt lihaa, lopeta. Eikun siis käytä muovia tai foliota.

Hattivattikangas on ylijäämäpala kirpparilta löytyneestä kotimaisesta tyynyliinasta, jonka pienensin (kirjaston saumurilla) lasten kokoon. Muut “kelmut” syntyivät Kierrätyskeskuksesta eurolla ostetusta myöskin kotimaisesta Muumi-tyynyliinasta. Keittelin kankaita hyvän tovin kiehuvassa vedessä, kun en halunnut käyttää pesukonetta 95 asteessa vain näiden takia.

Muut kankaat leikkasin pyöreään muotoon ja huolittelin reunat leikkaamalla ne kirjaston siksak-saksilla, etteivät reunat rispaannu. Ainakin 20 vuotta vanha silitysrauta on perintöä isältä.

Tää on mun ensteks ekologisin hetki ikinä.

Beeswax wrap itsetehtynä

Rentoa osakestovaippailua

Kirjoitus on julkaistu myös Kodin Kestot ry:n Kestoillaan-blogissa.

Ehdimme elää kahdeksan kuukautta kahden vaippaikäisen taloudessa, kunnes esikoinen 2,5 vuoden iässä oppi kertaheitolla päiväkuivaksi. Kuopus on käynyt nelikuisesta potalla aina ruokailun jälkeen, ja jo tottunut tekemään isommat tarpeensa pottaan, jos vain mahdollisuus suodaan.

Meillä osakestoillaan mahdollisimman rennolla otteella, eli kotona pidetään kestovaippoja ja kodin ulkopuolella kertakäyttövaippoja. Meillä on vain yhdenlaisia kestovaippoja, samanlaisia Pilvi-vaippoja kuin 2016 saamassamme äitiyspakkauksessa. Niissä on tasku, johon laitetaan kaksi imua eli suorakaiteen muotoista tyynyä. Meillä on käytössä samanlaiset mikrokuituimut kuin äitiyspakkauksessakin oli. Kestovaippojahan on valtavasti erilaisia, mutta en jaksanut lähteä vertailuun ja testailuun. Pilvi-vaippoja löytyy hyvin käytettynä juuri siksi, että ainakin parin vuoden ajan sellaisen sai äitiyspakkauksesta. Meillä olevat yhdeksän vaippaa imuineen maksoivat käytettynä yhteensä 18,50€, millä saisi uutena yhden. Pari kappaletta lisääkin saisi olla, joten pidän silmät auki kirppareilla.

Märät vaipat heitetään ihan normaalisti pesukoriin (housut tarrat suljettuna ja imut erikseen) ja pestään muun pyykin kanssa 60 asteessa. Pesukone pyörii muutenkin vähintään joka toinen päivä, ja muutama kestovaippa mahtuu hyvin mukaan. Imut kuivuvat kuivausrummussa harsojen ja pyyhkeiden kanssa, housut kuivaustelineessä. Koska vaippoihin tulee vain pisuja, en ole tutustunut riisipapereihin, jotka on kai tarkoitettu helpottamaan kakkojen heittämistä pönttöön. Ilmeisesti aika moni pitää niitä turhina ainakin isompien vauvojen kohdalla. Voisihan ne kakat varmasti tipauttaa pönttöön tarvittaessa käsisuihkulla huuhtoen.

En tiedä kestovaippailusta oikein mitään, eikä nähtävästi tarvitsekaan.

Vaippoja kuluu vauvalla keskimäärin seitsemän päivässä ja meillä niistä puolet on kestoja, joten säästöä tulee pari pakettia eli n.20 € kuussa. Kertakäyttövaipoista käytämme vain kotimaisia Pirkkaa ja Muumia ja niitä raahataan ulkomaanmatkoillekin. Ne sopivat perheen pienimmän herkälle iholle muita kertakäyttövaippoja merkittävästi paremmin.

Pieniä ohivuotoja tulee enemmän kuin kertakäyttövaipoissa, pari viikossa. Se ei ainakaan näin kesäaikaan ole ongelma, mutta vaikuttaa osaltaan siihen, ettei kestoissa lähdetä lähipuistoa tai -kauppaa kauemmas kotona. Ehkä joku toinen vaippamalli toimisi paremmin. Kestot ovat myös aika massiivisia kooltaan niin vaatteiden alla kuin kaapissakin, kertakäyttövaipat vievät paljon vähemmän tilaa hoitolaukussa.

Osakestoilu on helpottanut elämäämme merkittävästi!

Kaksi vaippapakettia kuukaudessa vähemmän raahattavana helpottaa kauppareissuja, mitkä enimmäkseen teen tyttöjen kanssa kolmistaan. Koska esikoinen oppi päiväkuivaksi samaan aikaan, kun hankimme nuoremmalle kestot, mahtuu kärryjemme pieneen tavarakoriin nykyisin muutakin kuin vaippoja. Isoin helpotus on uloskantopuolella, sillä ennen vaipparoskis täytyi tyhjentää lähes päivittäin, nyt 4-5 päivän välein. Pissavaipat eivät juuri haise. Pahoittelumme Vantaan jätteenpolttolaitokselle, jolle materiaali kyllä kelpaisi.

Pilvi-vaippoja saa nepeillä säädettyä pienemmäksi, mutta 8kk ikäisellä nepit ovat jo kokonaan auki. Pilvit mahtuvat luultavasti 12-15kk ikään asti. Silloin täytyy miettiä ostetaanko isompia kestovaippoja. Toisaalta kuopuksen pottailu sujuu nytkin niin hyvin, että vaipat saattavat alkaa pysyä kuivana melko aikaisinkin. Veikkaan, että potalle täytyy päästä aina silloin kun isosiskokin…

Yksi potta ei riitä, kun siskosten pitää päästä samaan aikaan. Tällaisissa asioissa käytännöllisyys menee minimalismin edelle. Potat maksoivat käytettynä vitosen kappale ja menevät aikanaan seuraaville käyttöön.

Tein (melkein) itse kestovanulappuja

Kuten kerroin, ihastuin kestovanulappuihin ja muodostin myös testieni perusteella tarkan mielikuvan, millaisia toivoin lappujen olevan. Sain ensimmäiset kestovanulappuni testiin Kodin Kestot Ry:ltä, mutta tajusin, että kotoani löytyy hyvin materiaalia pinoon lappuja. Puuttui vain saumuri, mutta onneksi minulle taannoin ihanan hameen ommellut kaverini lupasi taas auttaa.

Halusin toiselle puolelle froteeta ja toiselle puolelle sileää trikoota. Froteeksi leikkelin pari puuvillaista pikkupyyhettä ja yhden mikrokuituliinan. Trikoopuolen luovuttajaksi päätyi esikoisen äitiyspakkauksessa tullut pöllöhaalari, joka hihattomana oli syysvauvoillemme turhan epäkäytännöllinen. Harmitti leikata ehjä vaate, joka toki olisi pitänyt ennemmin kierrättää sellaisenaan, mutta vanhojen äitiyspakkausten vaatteet eivät pääsääntöisesti ole mitään kovin haluttuja, onhan niitä paljon tarjolla. Ainakin ihana kangas tulee ilahduttamaan pitkään tätä pöllöfriikkiä.

Halusin lapuista suunnilleen samankokoisia kuin perinteiset vanulaput, en niin suuria kuin markkinoilla olevat kestolaput usein ovat. Leikkasin pahvisen jogurttitölkin kyljestä harpin avulla sopivan muotin. Piirsin lapun ääriviivat kankaaseen vesiliukoisella puuvärillä. Laitoin keskelle lappua nuppineulan, että puoliskot pysyisivät yhdessä ja nurjat puolet vastakkain ompeluun asti. Leikkasin laput valmiiksi melko lähelle oikeaa kokoa.

Materiaalia jäi vielä hauskaan kestorättiin!

Taitava kaverini surautti kestovanulaput ja rätin saumurilla yhdessä hujauksessa. Iltapuhteekseni jäi vain vetää langanpäät neulalla lappujen sisään.

Ennen käyttöä heitin laput vielä pesupussiin, koneeseen ja kuivausrumpuun, että sain puuvärin pestyä pois ja kangashaituvat irtoamaan.

Testissä kestovanulaput

Yhteistyössä Kodin Kestot Ry, jonka blogissa kirjoitus on myös julkaistu.

Olen pitkään halunnut testata kestovanulappuja. Pienten lasten kanssa pyykkikone käy joka tapauksessa useamman kerran viikossa, joten lappujen heittäminen pesupussiin, koneeseen ja kuivausrumpuun/ pyykkinarulle menee siinä samalla. Ja koska vanulaput joutuvat minulla kovaan käyttöön, vanu ei ole paras mahdollinen vaihtoehto… Selvennän hieman.

Käytän aika vähän kosmetiikkaa. Pesen kasvot pelkällä vedellä tai tarpeen mukaan Marseille-saippualla. Sen jälkeen viimeistelen puhdistuksen LV:n kotimaisella misellivedellä, mihin käytän vanulappua. Muita meikinpoistoaineita en omista ja tällä kombolla on selvitty myös todella paksuista kuvausmeikeistä. Tähän asti suhteellisen normaalia.

Sen jälkeen kaadan samaisen vanulapun toiselle puolelle vodkaa ja pyyhin kainaloni.

Tämä saattaa vaatia hieman avaamista. Pesen kainalot aina aamuisin Marseille-saippualla ja vedellä. Olen testannut kohtuuttoman arsenaalin antiperspirantteja ja deodorantteja Triple-Drysta kristallideodoranttiin ja Calvin Kleinista luomubrändeihin. Lopputuloksena on ollut itkettävä määrä kainaloista kellastuneita paitoja ja viimeistään iltapäivästä kainaloihin hiipivä hientuoksu. Kun desinfioin kainalot aamulla, en tarvitse deodoranttia, eikä hajua muodostu. Aluksi käytin tähän tarkoitukseen ihan kunniallisesti desinfiointiainetta, joka ei toki isossa kanisterissa ole kohtuuttoman kallista sekään, mutta tähänkin löytyi vaihtoehto kotoa.

Kun näin mieheni lähinnä kaapinkoristeeksi opiskeluajoista asti keräämät vodkakokoelmat, iski minimalismi ja pihiys. Lähes kaikki pullot olivat avattuja, mutta niistä oli käytännössä tarjottu yhdet drinkit vieraille. Seuraavien vieraiden kanssa oli nähtävästi korkattu seuraava pullo. Itse en käytä alkoholia sisäisesti nautittuna eikä miehenikään juo juuri satunnaista saunakaljaa kummempaa. Vodkapulloista riittää loppuelämäksemme vieraille tarjottavaksi, vaikka käyttäisinkin osan etanolista desinfiointiin. Etenkin kun en muista yhdenkään vieraamme viime vuosina juoneen vodkaa. Mainittakoon, etten hulauta juomaa suoraan pullonsuusta vanulappuun, vaan minulla on desinfiointivodkalle oma pikkupullo kylppärin peilikaapissa. Tällä hetkellä menossa on kotimainen Koskenkorva Vodka, mutta odotan mielenkiinnolla pääsyä sitruunan ja mustaviinimarjan tuoksuisiin vodkiin (kaverini kyllä varoitteli, että sokeri ja kainalot eivät ole hyvä yhdistelmä).

Kasvojen puhdistukseen vanulaput ovat olleet ihan hyviä, mutta kainaloihin jää helposti puuvillahaituja lapuista. Vanulappuja menee siis yksi illalla ja yksi aamulla, eli yli 700 kpl vuodessa. Arvostan suomalaista hyvää jätteenkierrätystä, mutta puuvillanviljelyn tarvitsema kohtuuton vesimäärä kirpaisee. Luomupuuvilla tarvitsee yhtä paljon vettä, vaikka on viljelijöiden ja työntekijöiden turvallisuuden kannalta parempi vaihtoehto. Kustannuksena vanulappuihin menee sellainen 7-14€ vuodessa brändistä riippuen, luomut ovat kalliimpia eikä niitä aina löydy marketeista, mistä esimerkiksi kasvoveteni ostan. Kestovanulappuja saa siis hankkia aika pinon ja maksavat silti itsensä vuodessa takaisin, ja laput toivottavasti kestävät pidempäänkin.

Sain Kodin Kestot Ry:ltä testiin erilaisia kestovanulappuja. En malttanut odottaa seuraavaa pyykkikoneellista vaan pesin ne käsin ja nappasin lastenämpärin kuivaustelineeksi.

Ensimmäisenä testasin punapilkullisesta Kuplis-kankaasta tehtyjä paksuja froteelappuja. Pyyhintätuntuma oli suorastaan nautinnollinen, mutta kangas niin imukykyistä, että kasvovettä katosi sen uumeniin harmillisesti enemmän kuin vanulappuun. Väriyhdistelmäkin on aika ärhäkkä omaan makuuni.

Seuraavana testasin ohuemmasta froteesta ommeltua kokonaan persikanväristä lappua, jonka olin etukäteen toivonut olevan suosikkini, koska sen rauhallinen värimaailma sopisi minulle parhaiten. Imukyvyn suhteen lappu toimi optimaalisesti, mutta se ei pysynyt lappuna vaan rullautui sormien alla ikävästi. Kangas oli kai jotenkin liian lötköä. Lapun reunoista irtosi ensikokeilulla pientä kangasmujua, mutta se korjaantui kuivausrumpukäynnillä.

Kolmanneksi testasin lappua, jossa toinen puoli oli samaa persikanväristä froteeta, mutta toinen puoli sileää puuvillakangasta. Kaadoin kasvoveden sileälle puolelle. Imukyky oli juuri sopiva. Lappu oli ryhdikkäämpi kuin edellinen eikä rullaantunut. (Tajusin, että tästä syystä kestovanulappujen olisi ehkä hyvä olla melko pieniä.) Olin jo ehtinyt ihastua froteen pyyhintätuntumaan, joten froteepuoli oli tästä lapusta mieluisampi.

Viimeisenä vaihtoehtona oli lappu, jonka kumpikin puoli oli sileä. Kaadoin sille kasvovettä totuttuun tapaan, en erityisen runsaasti, mutta kasvovesi ei imeytynytkään kokonaan lappuun vaan osa valui pöydälle. Froteen imukyvyn lisäksi siitä puuttui tietysti ihana froteekosketus.

Suosikkilappuni oli siis toiselta puolelta froteinen, toiselta puolelta sileä, ja kooltaan tarpeeksi pieni pysyäkseen jämäkästi lappuna rullautumatta. Tämä korvaa hyvin tavallisen vanulapun, itseasiassa frotee oli jopa mukavamman tuntuinen kuin puuvillavanu. Ainoastaan kynsilakan poistoon suosisin edelleen kertakäyttöisiä lappuja (taisi olla viimeksi ajankohtaista helmikuussa…) Viikonloppureissuun voin hyvin pakata muutaman kestovanulapun ja tuoda ne kotiin pesuun muun pyykin mukana. Pidemmät reissut täytyy katsoa tapauskohtaisesti. Ainakin rantalomilla käsin pyykättävää on joka tapauksessa joka päivälle ainakin UV-vaatteiden verran. Eiköhän siinä samalla mene muutama lappukin.

Käytön jälkeen laitoin laput suoraan pieneen verkkopussiin, jonka heitin pesupussina seuraavaan koneelliseen ja siitä suoraan kuivausrumpuun. Jos rumpuun ei olisi ollut menossa muuta, olisin ripustanut pussin sellaisenaan kuivumaan. Ylimääräisestä vaivasta ei voi puhua, täytyyhän tavalliset laputkin kantaa kaupasta kotiin, laittaa roskikseen ja viedä roskat.