Lockdownin lohdut

Miljardien ihmisten arki on tänä vuonna muuttunut. Meistä suurin osa on terveitä ja tylsistyneitä. Ainakin Suomessa enemmistö tuntuu ajattelevan, että rajoitukset ovat paikallaan, ja heihin kuulun itsekin. Astmaatikkona olen koronan riskiryhmää, ja me olemmekin viettäneet jo pari viikkoa vapaaehtoisesti välttäen vältettävissä olevia ihmiskontakteja. Jos kaikki toimisivat samoin, tämä olisi pian ohi.

Maailma tuntuu olevan rikki, ja välillä synkkyys uhkaa vallata mielen. YT:iltä ei vältytty osaomistamassani markkinointitoimistossakaan, ja niistä päättäminen oli välttämättömyydessäänkin todella raskasta.

Oman ja läheisten terveyden lisäksi huoli on huonompiosaisista niin Suomessa kuin maailmallakin. Serkuntytön lähettämässä meemissä muistutettiin, että Anne Frank asui kaksi vuotta komerossa. Kehtaako tässä maapallon etuoikeutetuimpaan prosenttiin kuuluvana edes myöntää, että peruutetut tanssitunnit harmittavat?

Ammattiauttajien haastatteluja lukiessa hyväosainenkin saa synninpäästön: Itselleen voi antaa luvan olla pahoillaan peruuntuneista suunnitelmista ja ikävöidä niitä läheisiä, joita ei voi nyt tavata. Huoli tulevasta on ymmärrettävää sekin.

Jos kuitenkin perusasiat (turvallinen paikka, terveys, ruoka, vessapaperi) ovat kunnossa, ei synkkyyteen ole mikään pakko vaipua. Itse pyrin etsimään lohtua pienistä asioista. Tässä niistä muutamia:

Matcha

Instagramiani seuranneet tietävät, että rakastan matchaa (jonka toivoisin kirjoitettavan suomalaisittain matsa). En juo kahvia, enkä tavallista teetä (kofeiinittomia joskus harvoin), mutta keitän joka päivä pari kertaa kupillisen matsa lattea kauramaitoon. Se on rutiini, josta haluan pitää kiinni poikkeustilanteessakin. Tuota vihreää ihmejauhetta on nyt kaapissa riittävästi, vaikka olisimme jumissa juhannukseen asti.


Kuva ajalta, jolloin matchaa vielä saattoi juoda kahvilassa.

Jokapäiväinen jooga

Jooga pitää minut järjissäni sekä lantiota ja alaselkääni 30 vuotta vaivanneen säryn jotenkin hallittavana. Erityisen tärkeää se on nyt, kun en hetkeen pääse osteopaatilleni. On hauskaa joogata koko perheen voimin, mutta pidän silti kiinni myös siitä, että saan joogata ihan yksin ja näin viettää myös hetken ilman lapsia.

Monilla joogayrittäjillä on nyt suuri ahdinko, joten heidän etätunneilleen osallistuminen on lämpimästi suositeltavaa! Itse kuvasin viisi kasvojoogaharjoitusta Yoga Nordicin juuri avattuun Omline-joogastudioon sekä pari lyhyempää ilmaista pätkää Instagramiin ja Kasvojoogaa -Facebook-sivulle.

Sain joululahjaksi YouTubesta tutun Boho Beautifulin täyspitkiä videoita. Kun ihastuttava Juliana kehoittaa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on, minä hyväksyn.

Etäjutut

Olen tottunut tekemään töitä etänä, mutta nyt paljon muutakin elämää on verkon varassa. Onneksi nopealiikkeiset varhaiskasvattajat ovat kehittäneet niin muskareita (lasten musiikkituokioita) kuin lasten tanssituntejakin verkkoympäristöön. Esikoinen osaa jo kärttää videopuheluita rakkailleen ja itsekin olen vuosien tauon jälkeen löytänyt itseni rupattalemasta puhelimessa. Työt, joita itse teen osa-aikaisesti, ovat meillä jo pitkään hoituneet pääsääntöisesti etänä.

Ulkoilu

Ulkoilu kuuluu myös jokaiseen päivään, kuten varmaankin kaikissa pikkulapsiperheissä. Ulkoillessa huomaa olla kiitollinen siitä, että olemme menossa kevättä kohti. Leskenlehdet ja sinivuokot tuovat iloa ja toivoa. Samoin naapuruston suorissa riveissä nököttävät rintamamiestalot, jotka olemassaolollaan muistuttavat, että Suomi on selvinnyt pahemmastakin.

Projekti

Poikkeustilanteessa ihan tavallisesta arjesta selviäminenkin on jo aivan riittävä suoritus. Olen kuitenkin sitä sorttia, joka voi parhaiten, kun olo tuntuu aikaansaavalta. Niinpä otin työn alle projektin, joka on ollut listallani jo pitkään: Skannaan päiväkirjani, jotta voin hävittää alkuperäiset – ajoissa vielä ennenkuin lapseni oppivat lukemaan. Kyse ei ole mistään pikkuhommasta, sillä päiväkirjoja on yli 20 ja viimeisimmät ovat paksuja kansioita A4-koossa. Nyt on aikaa, ja kirja per päivä -tahti riittää mainiosti.

Kiitollisuusmantrat

Välillä hyvinvointivalmentajien hyväätarkoittavat vinkit menevät liian pitkälle. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että jokainen heistä muistaa mainita saman harjoituksen:  listaa kiitollisuudenaiheesi – paperille, perheenjäsenille tai mielessäsi.
Itselläni on muutama lause, joita toistelen itselleni, jos ahdistus uhkaa.

The kids are having a great time. Lapsista ei tarvitse huolehtia. 3,5- ja 1,5-vuotiaat ovat muutenkin olleet kotihoidossa, ja vaikka esikoinen ikävöikin kerhoa ja tanssituntejaan, isin alituinen kotonaolo tuntuu painavan vaakakupin plussalle.

Olemme turvassa. Olemme omissa oloissamme ja tällä hetkellä ainoa tapa, jolla me voisimme saada koronan, olisi (netistä tilattujen) elintarvikkeiden pinnoilta. Eikä se taida olla kovin todennäköistä. Myös muut läheiseni ovat sangen eristyksissä.

Meillä on täällä hyvin. Vaikka Singaporen tehokkuutta sopiikin ihailla, ei moni kuitenkaan olisi valmis luopumaan suomalaisesta demokratiasta. Verrattuna vaikkapa Yhdysvaltojen, Brittien, tai naapureidemme Ruotsin ja Venäjän toimintatapoihin, meillä on fiksu hallitus, joka kuuntelee asiantuntijoita ja on valmis tekemään kipeitäkin ratkaisuja. Ihmishenget ovat Suomen johdolle tärkeimpiä, ei talous.

Ja tietysti aina niin lohdullinen vanha persialainen sanonta:

This too shall pass.

One thought on “Lockdownin lohdut”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *