Lomakin on asennekysymys

Elämä on opettanut (vai oliko se Anthony Robbins?), että et voi vaikuttaa kaikkeen, mitä sinulle tapahtuu, mutta voit aina vaikuttaa, miten siihen suhtaudut. Tämä kevät ja kesä ovat olleet oivaa aikaa harjoitella tätä taitoa, etenkin, jos kuuluu niihin hyväosaisiin, jotka täällä voileivän ja matcha latten ääressä joutavat tällaisia pohtimaan.

Onnellisuuden sanotaan olevan odotusten ja todellisuuden erotus. Itse kyllä vaadin paljon, etenkin itseltäni, mutta joustan tavoitteista ja suunnitelmista sujuvasti olosuhteiden mukaan. Ja tänä kesänä ne olosuhteet laittoivat lomasuunnitelmat uusiksi lähes kaikilta, meiltäkin.

Nyt kesän ollessa kukkeimmillaan olemme olleet jo yli neljä kuukautta kesämökillämme Hämeenlinnassa, joten siitä en kauheasti lomafiilistä enää odottanut irtoavan. Mutta niin vain olosuhteiden muutokset tekivät muutamasta päivästä unohtumattomia, vaikka paikka ei vaihtunut.

Usko tai älä: yrittävä pätkätyöläinen lomailee

Vaikka olen ollut pian kaksi vuotta perhevapailla, olen koko ajan tehnyt osa-aikaisesti töitä. Äitiysvapaalla tietysti vain sunnuntaisin (huom. Kela!) mutta sittemmin melkeinpä joka päivä, yhteensä 10-20 tuntia viikossa. Blogissakin esille tulleiden mallintöiden ja joogaohjaamisen lisäksi minulla on ihan ns. kunniallinenkin työ osaomistamassani markkinointitoimistossa. Noita töitä, enimmäkseen sisällöntuotantoa, olen tehnyt lasten puuhatessa omiaan, iltaisin ja viikonloppuisin – tuttua monelle tältä etätyökeväältä.

Totaalista lomaa on tullut pidettyä aivan liian vähän, vaikka tuollainen puolikkaan työviikon tekeminenkin voi olla välillä aika kuormittavaa yhdistettynä pienten lasten hoitoon, puhumattakaan tämän kevään stressitekijöistä yt-neuvotteluineen. Päätin korjata asian ja ilmoitin olevani kaksi viikkoa poissa yrityksemme pikaviestimistä. Omistajalle tuo haaste on paljon suurempi kuin vaikkapa somelakko.

Yksi lapsihan on kuin ei olisi lapsia ollenkaan

Yhden lapsen äitinä inhosin, kun isompien perheiden vanhemmat vähättelivät yksilapsisia perheitä. Sitten sain itse toisen lapsen…

Pian kaksivuotias kuopuksemme on ollut maailman helpoin tapaus, jota olen kiikuttanut mukanani myös lukemattomiin työtapaamisiin hallituksen kokouksista lähtien. Pari vuotta vanhempi esikoisemmekin on rauhallinen ja viihtyy mainiosti tuntikausiakin esimerkiksi palapelien parissa. Mutta kun nuo kaksi ovat samassa paikassa, esikoisen uhmaikä pakottaa olemaan jatkuvasti hälytystilassa, sillä kuopus saattaa saada köniinsä pienestäkin virheestä. Vaikka 95 % ajasta menee hurjan hyvin, keho on jatkuvassa stressitilassa.

Niinpä laitamme mieheni kanssa aika usein lapset jakoon: hän tekee jotain toisen kanssa ja minä toisen. Niin kaikilla on leppoisaa. Yleensä kyse on tunnin tai parin hommista, mutta tällä kertaa mieheni vei esikoisen mukanaan peräti kolmeksi yöksi mummolaan. Vapaus!

Disclaimereita: En tarkoita sanoa, että yhden lapsen yksinhuoltajien elämä olisi yhtä auvoa. Kyse oli tässä aiemmin mainitusta olosuhteiden muutoksesta. En myöskään vaihtaisi ällösöpöä, äärimmäisen heteronormatiivista ydinperhettäni mihinkään maailmassa. Paitsi tällä tavalla puoleksi viikoksi.

Avataan Google Maps ja WhatsApp naapurille

Tämä on kotimaanmatkailun luvattu kesä ja mekin olemme ehtineet käydä jo ihastelemassa Laitikkalan hienoja maatiloja ja Ähtärin eläintarhaa. Olemme myös käyneet retkellä Saaren kansanpuistossa sekä Parolan Panssarimuseossa, vierailun arvoisia paikkoja nekin.

Jäimme kuopuksen kanssa jalkamiehiksi, mahdollisuudella ylentää itsemme polkupyöräkomppaniaan, sillä perheemme ainoa ajokelpoinen auto matkasi mummon luo. Niinpä potentiaaliset lomareissukohteemme piti valita hyvin läheltä. (Lähijunalla olisi toki päässyt ilmaiseksi vaikka Tampereelle, mutta junailu ei nyt houkutellut.)

Viiden kilometrin päästä löytyi Kissankulman kotieläinpiha ja naapuri osasi vielä vinkata Tiirinkosken kahvilan vohveleista kilometrin kauempana. Lomakohde päätetty!

Kissankulman kotieläinpihan kyyttövasikat ihastuttivat taaperoa.

Hyvän loman rakennuspalikat

Leppoisat ja ympäristön kannalta kestävät lomapäivät ilman moottoroitua matkustamista saivat miettimään, mitä ylipäätään lomaltani kaipaan. Ennen koronaa olisin ilman muuta vastannut ”matkan”, sillä tuon mallin opin yrittäjäisältäni. Hänellä oli oma autokoulu, ja jos hän ei matkustanut siitä vähintään satojen kilometrien päähän, hän ei osannut pitää lomaa. Aina oli joku, joka tarvitsi enää yhden ajotunnin päästäkseen inssiin… Niinpä yhteinen loma tarkoitti meille aina matkaa.

Nykypäivän tietotyöläinen voi työskennellä – tai olla työskentelemättä – missä vain. Mieli kuitenkin kaipaa lomaan jotain eroa arjesta. Kun lomalla tekee jotain mieleenpainuvaa, sen muistaa jälkikäteen paremmin, eikä loma tunnu valuneen hukkaan. Näin siis omalla kohdallani – jos sinä osaat vaihtaa lomamoodiin ihan vain painamalla läppärin kiinni ja lomailet tyytyväisenä kotisohvalla, nostan hattua. Itse kaipaan lomaani aika monenlaisia elementtejä:

  • Luontoa: Metsäretki tai puistokävely, kaikki käy, kunhan ympäristö on vihreä. Tämänkertaisella puolen viikon lomallamme pyöräilimme maalaismaisemissa ja poimimme vadelmia metsästä.
  • Citylaiffia: Nautin myös kaupunkilomista kulttuurielämyksineen ja kahviloineen. Tällä lomalla vierailimme useammalla kirpparilla (artikkelikuvan rannerenkaat maksoivat yhteensä 2 € Pelastusarmeijan iCare-kirppiksellä) ja istuimme ihanassa Tiirinkosken Tehtaan kahvilassa (takanurkassa desinfioituamme ensin pöydän, mutta kuitenkin).
  • Kulttuuria: Kirjat, elokuvat ja esitykset kuuluvat arkeenikin, mutta lomalla niille on erityisesti aikaa. Alle 2-vuotiaan kanssa korona-aikana kulttuurielämyksiä on tarjolla rajoitetusti, joten tällä kertaa tyydytin kulttuurinnälkääni katsomalla elokuvia pienen lomakaverini nukkuessa.
  • Hemmottelua: Jokaisella lomamatkallani yritän päästä tutustumaan paikalliseen spa-tarjontaan. Taaperon kanssa se ei onnistu, joten hemmottelua edusti saunominen ja kylpy. Kumpikin on paljon rauhallisempaa kahden kuin neljän hengen kanssa, kylpyammeessakin mahtui suoristamaan jalat. (Artikkelikuvan kasvonaamiot, yhteensä 0,99 € Lidlistä, levitin vartalolleni – kasvonaamion levittäminen vartalolle tuntuu aina äveriäältä.)
  • Herkkuja: Syön herkkuja arkenakin sopivan tilaisuuden tullen, mutta lomalla niitä tilaisuuksia tulee oikein järjestettyä. Tiirinkosken Tehtaan härkäpapuvohveli oli maineensa veroinen! (Artikkelikuvassa lempparisaunajuomani Coconaut ja ananaskirsikoita, joita rakastan.)
Tiirinkosken Tehtaan härkäpapuvohveli raparperihillolla jaettiin kristillisesti taaperon kanssa. Puolikkaassakin oli liikaa sokeria minulle, kaikkiruokainen taapero oli tästäkin vain mielissään.
  • Liikuntaa: Liikun arjessakin, mahdollisuuksien mukaan joka päivä, mutta etenkään lomalla en halua olla päivääkään liikkumatta. Tämän puoliviikkoisen aikana kävelin, pyöräilin taapero tarakalla 12-15 km lenkkejä ja joogasin, kaikkia joka päivä.
  • Lepoa: Nukun mainiosti arjessakin, mutta arkipäivinä ei aina jää muita lepohetkiä kuin yöuni. Lomalla täytyy saada välillä ihan vain lööbata, lueskella kirjaa tai kirjoittaa ajatuksiaan ylös, tai vain tuijotella ohilipuvia pilviä.

Mitä lomaani ei tarvitse kuulua

  • Matkustamista. Olin hieman yllättynyt tästä, mutta nähtävästi lomafiilis tosiaan löytyy ilman lento-, juna-, laiva- tai automatkaakin. Tosin ensi viikolla tarkoitus on rohkaistua Tallinnaan asti, mutta se on jo toinen juttu.
  • Puuhastelua. Rautakauppojen myynneistä päätellen suomalaisten kesälomiin kuuluu tänä vuonna kaikenlaisia remppa- ja pihaprojekteja. Itsehän en lomallani mielellään edes siivoa tai laita ruokaa. Tämäkin puoliviikkoinen mentiin kokonaisuudessaan niin, että vaativin kokkaukseni oli mikrokaurapuuro. Olisimme kernaasti syöneet ulkona useammankin kerran, mutta kiinnostavat ravintolat Hämeenlinnan keskustassa olivat niin täynnä, että päädyimme ostamaan valmisruokaa. Ryysikseen en mene.
  • Aurinkoa. Minun käy hieman sääliksi heitä, jotka eivät pääse lomatunnelmaan, ellei aurinko porota. Pidän kyllä monista lämpimistäkin matkakohteista – suosikkinani Singapore – mutta helteinen sää ei ole minulle pakkomielle. En välitä rusketuksesta enkä siksi auringonotostakaan. Suomen kesän pilvipoutainen 15-20 astetta on mitä mainioin retkeily- ja pyöräilysää, joten kunhan ei ihan aamusta iltaan sada, olen tyytyväinen. Ja välillä sadepäivätkin ovat mukavia.

Kun ajoin polkupyörällä pellon laitaa puolipilvisellä säällä, palasin mielessäni lapsuuteni maalaiskesiin, joista vähintään puolet tuntui kuluvan polkupyörän selässä. Sen syvemmälle lomafiilikseen en voisi päästä missään.

Mistä sinun lomatunnelmasi syntyy?

One thought on “Lomakin on asennekysymys”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *