Matkalaukkuelämää ja prodepatukoita vuosilta 2012-2015

Aloitettuani tämän blogin piilotin vanhan, vuosina 2012-2015 pitämäni hyvinvointiblogin näkyvistä. En tiedä ajattelinko, että reissaaminen ympäri planeettaa veisi uskottavuuttani leppoisana minimalistina – leppoisia nuo vuodet eivät ainakaan olleet, tavaraa tosin ei kiinnostanut hankkia silloinkaan. Häpesin vähän myös trendinenääni: kirjoitin treenaamisesta silloin kun se oli coolia, nyt kirjoitan uudesta trendiaiheesta minimalismista.

Ajatus vanhan blogin julkaisemisesta uudestaan tuli lopulta pienestä asiasta. Kävin poistattamassa kaksi pientä luomea leuastani ja huomasin, että klinikka oli löytänyt edellisestä luomenpoistosta tekemäni blogikirjoituksen ja käytti sitä referenssinä – nyt vain linkki ei enää toiminut. Ajattelin ensin julkaista vain tuon kirjoituksen, mutta päädyin klikkailemaan näkyville kaikki melkein 300 postausta (tuohon tylsään tehtävään meni 20 minuuttia, jonka aikana ehdin katsoa Josh Kaufmanin mainion Ted Talkin siitä, kuinka 20 tunnissa oppii jo paljon).

Markkinointi-ihmisen tuskin tarvitsee häpeillä trendien haistamista, eikä minulla ole muutakaan syytä hävetä elämääni elämää – lentomailitkin kertyivät lähes yksinomaan töiden puolesta. Tässä lyhyt alustus siihen, mistä hyvinvointiblogissani oli kyse, ja muutama lukuvinkki, jotka saattavat kiinnostaa myös minimalisteja.

(Pahoitteluni, että vanhimpien postausten kuvat eivät vanhassa blogissa tule näkyville, eivätkä kaikki sisäiset linkit toimi. Yritän saada nämä fiksattua.)

Go POLE! or Go Home

Tankotanssittuani parin vuoden ajan olin spinnannut itseni niin syvälle peliin, että aloin pitää tankotanssiaiheista blogia. Elettiin maaliskuuta 2012 kun julkaisin ensimmäisen, englanninkielisen tankotanssin SM-kisoja käsittelevän kirjoitukseni silloin Go POLE! or Go Home -nimisessä blogissani. Kieli oli helppo valita, sillä Oona Kivelän myötä Suomi oli tiukasti tankotanssin maailmankartalla ja maamme tankotanssiskene kiinnosti kansainvälisestikin.

Tankoilusta kirjoittamisen oli tarkoitus olla vain harrastus, mutta minulla on mysteerinen tapa / kyky / vika tehdä harrastuksista vähintäänkin sivuduuneja. Niinpä päädyin matkustamaan ympäri maailmaa tekemässä livestreameja tankotanssitapahtumista. Joskus leikkipuistossa kiipeillessäni muistelen esimerkiksi sitä kertaa, kun päädyin Harlem Shake -videolle maailman huipputankoilijoiden kanssa.

Koska en koskaan kuvitellut joutuvani elämään ilman tankotanssia, kirjoitin yhteenvedon kaikesta, mitä tankoilu elämässäni muutti. Kaipaan tankotanssia valtavasti, mutta minulla on edelleen vatsalihaserkaumaa raskauksista, joten paria yksittäistä kokeilua lukuunottamatta en ole uskaltanut tankoiluun vielä palata. Yksi motivaattoreistani erkauman päivittäiseen kuntouttamiseen on juurikin takaisin tangolle pääseminen. Ehkä yhtenä syynä vanhan blogin piilottamiseen olikin, että entisten, upeiden vatsalihaksieni katseleminen tekee minut aavistuksen surulliseksi. Vanity, definitely my favourite sin, kuten Al Pacino sanoi Paholaisen asianaja -elokuvassa.

Kotimaisen, nyt jo kuopatun tankoiluvaatemerkin Flow Motion Wearin mallina. Nuo lihakset!

Matkalaukkuelämästä leppoisaan perhearkeen

Olen usein sanonut, että uskon olevani niin valtavan onnellinen kotona lasteni kanssa, koska je ne regrette rien. Ehdin elää aivan riittävästi matkalaukkuelämää (kirjaimellisesti!), jopa aivan liikaakin. Kulminoitumispisteenä pidän erästä kertaa, kun seisoin yhtiökumppanini kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöselvityksestä, eikä kumpikaan meistä tiennyt, minne olimme lentämässä. Asiakas oli ostanut lentomme ja järjestänyt meille kyydin lentokentältä. Lentokenttävirkailijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kysyi, emmekö todellakaan tiedä, missä tuo lentokenttä on. “Italiassa?” ehdotin.

Tuo oli kuitenkin vain sivutyöni. Päätyöni markkinointitoimistossa vei minua välillä kuukausiksi Tansaniaan. Dar es Salaamissa sattui mitä ihmeellisimpiä asioita. Kaipaan välillä Afrikan värejä, mutta lähinnä kaipaan kourallista ihmisiä, joista vain pari ylipäätään asuu enää Tansaniassa. Aika aikaansa kutakin.

I kissed a giraffe and I liked it. Ainakin, kunnes ystäväni huomautti, että kirahvi (ainoana eläimenä) yltää puhdistamaan kaikki ruumiinaukkonsa kielellään.

On jännittävää, kuinka puheeseemme on vakiintunut tuo verbi “elää” synonyymina erittäin kuluttavalle elämälle, johon tuntuu kuuluvan paljon matkustamista, paljon töitä ja harrastuksia ja paljon ihmissuhteita. Voin vakuuttaa, että käydessäni nukkumaan mieheni viereen, lasteni tuhistessa viereisessä huoneessa, tunnen paljon voimakkaammin olevani elossa kuin esimerkiksi nukkuessani Zürichin lentokentällä.

Prodepatukoita ja muita tärppejä

Vanhassa blogissani tarjoilin muutamia helppoja reseptejä, kuten superherkullisen ja täyttävän Green with envy -smoothien (joka ei kuitenkaan ole vihreää), banskupannarit, joiden yksinkertaisinta versiota tarjoilen nyt myös lapsilleni, ja prodepatukat, joita pitäisikin taas pitkästä aikaa tehdä.

Olen sivunnut joogaa tässä minimalismiblogissanikin. Hyvinvointiblogia pitäessäni kävin joogaopettajakoulutuksen ja kirjoitin aiheesta enemmänkin, mm. näkemyksestäni joogan hengellisestä puolesta. Julkaisin blogissani myös koko joogaopettajakoulutuksen lopputyöni, Yoga for Pole Dancers. Noista liikkeistä on hyötyä kenelle tahansa, tankotanssija tahi ei!

Vanha blogini kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta https://paivisusannas.wordpress.com/
Lue omalla vastuulla!