Miksi kirjoitan minimalismista

Pidin vuosina 2012-2015 melko aktiivisesti hyvinvointiblogia. Ehdin tuona aikana kirjoittaa melkein 300 kirjoitusta liikuntaharrastuksistani, joita ylläpidin myös matkustaessani ympäri maailmaa. Se oli mahtava, joskin melko kuluttava ja paikoin hieman yksinäinenkin elämänvaihe. Perheen myötä elämäni rauhoittui ja tasapainottui valtavasti. Vielä en ole saanut kokea paljonpuhuttua ruuhkavuosivaihetta, se saattaa tulla myöhemmin, kun päiväkotirumba alkaa. Tähänastinen kokemukseni on, että elämä oli moninkertaisesti ruuhkaisampaa ennen 2016 syntynyttä esikoistani.

Elämän rauhoittuminen on antanut aikaa pysähtyä ajattelemaan. Ennen kävin kotona vain pesemässä pyykkiä ja nukkumassa, nyt olen pääsääntöisesti kotosalla. Aiemman elämänvaiheen ruuhkaisuus tuntuu tukahduttavalta. Mahtavaa, että se tuli elettyä, koska nyt en todellakaan kaipaa pois perheeni luota.

Kuva on työmatkaltani Sansibarin Pemban saaren Eco Lodgesta, yhdestä ihanimmista paikoista, missä olen koskaan majoittunut. 

Pemba Eco Lodge Shamiani (20)

Tavaraa minulla ei ollut aiemminkaan kovin paljoa. Vuokrasin entistä asuntoani Airbnb:ssä ja oli mukava tarjota vieraillekin kaappitilaa – ja arvokkaiden tai kovin henkilökohtaisten tavaroiden piti mahtua pieneen lukittavaan senkkiin. Aktiivisemmin aloin ajatella minimalismia, kun kohtasin mieheni hieman runsaammat tavarakokoelmat. Aika pian tuli myös ajankohtaiseksi yhdessä miettiä, miten välttyä lapsen myötä uhkaavalta esineiden tulvalta. Äitiysvapaat ja hoitovapaasuunnitelmat pakottivat myös kiristämään ennestäänkin säästäväistä budjetointiani. Ja kuten niin usein lasten myötä käy, myös ympäristöasiat alkoivat kiinnostaa entistä enemmän. Yleisiä “jälkipolvia” enemmän koskettaa ajatus, että tämä rakas ihminen tässä voi elää planeetallamme puoli vuosisataa pidempään kuin minä.

Hain inspiraatiota suomalaisista minimalistiblogeista ja löysinkin muutaman ihan mukavan, mutta en yhtään täysin omaan ajatusmaailmaani istuvaa. En pidä itseänikään minään täysverisenä minimalistina, mutta silti naurahdin “minimalismibloggaajalle”, joka selitti kuinka “ei uusia vaatteita” -haastevuoden joku kuukausi meni oikein hyvin, kun uusia vaatteita tuli ostettua vain kolme… Tarkennettakoon, että naurahdukseni oli hyväntahtoinen, sillä kyseessä oli hänen kohdallaan massiivinen parannus entiseen ja arvostan hänen tekemäänsä elämänmuutosta. Mutta inspiraatioksi siitä ei minulle ollut.

Toisessa ääripäässä olivat sitten nollahukkaajat, jotka soimasivat itseään suklaapatukan ostamisesta, koska käärepaperihan on ROSKA! Jos käärepaperi päätyy muovinkeräykseen, tai edes energiaksi menevään sekajätteeseen, en itse ripottelisi tuhkaa päälleni. En myöskään menisi ystäväni tärkeisiin juhliin epäkunnioittavasti kulahtaneissa varvastossuissa ja nukkavierussa mekossa vain pitääkseni kynsin hampain kiinni omista aatteistani. Onko länsimainen elämämme tosiaan niin helppoa, että haasteita täytyy ehdoin tahdoin kehittää? Ikäänkuin keinotekoisesti yrittää saada kokea jotain muutakin kuin ensimmäisen maailman ongelmia? Ei siis löytynyt inspiraatiota sieltäkään.

Löysin toki paljon kivoja blogeja, kirjoja ja ryhmiä, voin listailla suosikkejani myöhemmin. Ehkä blogosfääristä löytyy paikka myös tällaiselle jalat maassa -minimalismille, jossa elämästä ei haluta tehdä tarkoituksenmukaisesti vaikeampaa vaan ennemminkin helpompaa. Vaikka kunnioitan nollahukkaajia, en vaihda HankyPankyjäni vanhoista leggingseistä itse ommeltuihin alushousuihin. Omassa minimalismissani on tilaa niin kalliille brändituotteille kuin kirppislöydöillekin; valmisruoille ja luomuraparperille; elämää helpottaville autoille ja lähijunille; lähimatkailulle ja lomalennoille.

Mietin pitkään, julkaisenko kirjoituksiani, vai jätänkö omaan digitaaliseen pöytälaatikkooni. Toivon, että voisin tarinoillani saada muita miettimään omia hankintojaan. Siis heitä, jotka eivät itsekään ole nollahukkaajia tai valmiita luopumaan rahankäytöstä, vaan jotka haluavat vain elää ihan vähän helpompaa, kevyempää ja samalla ekologisempaa elämää.

Seuraavaksi kerron, miten minusta tuli juuri sellainen minimalisti kuin nyt olen.

Leave a Reply