Miksi minun on helppo olla shoppailematta

Aloitetaan taas disclaimerilla: Minähän siis en ole missään ostolakossa. Keväällä tuli sitä olosuhteiden pakosta kokeiltua, eikä se ollut erityisen mieltä ylentävää saati tehnyt minusta parempaa ihmistä. Jos jotain tarvitsen, tai ihan vaikka vain oikein kovasti haluan, etsin sen käytettynä ja ostan. Joitain tavaroita ostan uutenakin, kuten vaikka hiljattain kuulokkeet ja sandaalit, kun sopivia käytettyjä ei useamman kuukaudenkaan etsimisellä kertakaikkisesti löytynyt.

Shoppailulla tarkoitan tässä kauppojen kiertelyä, uusimpien trendivaatteiden tai kodin sisustustavaroiden hankkimista, nettikauppojen valikoiman selaamista… Kyllä te tiedätte.

Tässä muutamia syitä, miksi shoppailemattomuus ei ole minulle ongelma:

  • Olen tottunut olemaan outolintu. Erityisesti nuorempana oli vaikeaa olla se, joka ei juo alkoholia. Todella vaikeaa. Kun siitä selvisi, oli jo helpompaa olla se, joka ei syö lihaa. Se, etten shoppaile, ja että minut nähdään usein samoissa vaatteissa, menee ihan siinä sivussa.
  • Pyrin elämään säästäväisesti. En kuitenkaan halua, että minun säästöni lähtökohtaisesti revitään jonkun köyhässä maassa asuvan puuvillanviljelijän tai ompelijan selkänahasta. Siksi alennusmyyntien kiertelykään ei ole ratkaisu.
  • Olen keskituloisesta kodista, eikä minulta ole koskaan puuttunut mitään. Ei ole traumoja paikattavana, mistä olen hyvin kiitollinen. Pyrin luomaan saman turvallisuudentunteen myös lapsilleni, enkä siksikään halua heidän kasvavan liian askeettisessa ympäristössä.
  • Ympärilläni on enimmäkseen samanhenkisiä ihmisiä. Tärkeimpinä mieheni ja äitini ovat säästäväisiä ja arvostavat kohtuutta myös tavaroiden määrässä. Myös läheisistä ystävistäni moni ostaa käytettyä eikä viihdy tavaravuorien keskellä.
  • Tavarat eivät tuo minulle turvaa. Tiedän, että tarpeen tullen saan lainattua, vuokrattua tai ostettua tarvitsemani asian. Vara saattaa sitäpaitsi kaataa veneen.
  • Minun ei ole pakko omistaa. Lainaan ja vuokraan mielelläni. En ole ollenkaan varma, että parempi pyy pivossa. Mitä pyyt edes syövät?
  • Osaan laskea. Tai käyttää Nordnetin säästölaskuria. Jos jätän joka kuukausi 10 euron ostoksen tekemättä ja sijoitan sen vaikkapa Nordnetin Superrahastoon, voin 65-vuotiaana tehdä useamman kuukauden lomamatkan.
  • En halua yhtään enempää tavaraa kotiini. Kun ostan jotain, joudun luopumaan jostain, sillä en halua kaappien pullistelevan.
  • Omanarvontuntoni tulee muista asioista kuin siitä, että pystyn ostamaan itselleni jotain kallista. Kävin tämän vaiheen läpi tulojeni vakiinnuttua, nyt ymmärrän paremmin. You are not the contents of your wallet, kuten Chuck Palahniuk kirjoitti.
  • En käytä vaatteita tarkoitushakuisesti persoonani tai mielialani kuvaamiseen. “Nimeni on Körmy ja tapani tulette tuntemaan”, Heikki Kinnunen sanaili yhdessä lapsuuteni lempielokuvista kuolematonta Täällä Pohjantähden Alla -lausahdusta soveltaen. Vääpeli luotti siihen, että persoonattomasta univormusta huolimatta alokkaille tulisi selviämään, ettei tässä mikään Koskela olla. Uskon omankin luonteeni tulevan esille vaatteista riippumatta. (Se on jossain Körmyn ja Koskelan välimaastossa.)

Vuoden 2012 toiseksi viimeinen päivä oli viimeinen kerta, kun oikein tosissani shoppailin. Ostoskierros Riikassa uuvutti myös matkaseurani Pölö-pöllön. Käytössä ovat edelleen silloin ostamani Eccon nilkkurit ja mötivin shortsit. Tuolloin ostamani rintsikat käytin seuraavien vuosien aikana loppuun. Mutta mukaan tarttui myös biletoppi, joka pääsi päälleni ehkä kolme kertaa, ja feikkinahkatrikoot, jotka kuluivat puhki nopeasti.

  • Kaupat eivät enää oikeastaan kiinnosta minua kauhean paljon. Taidemuseot, kirjastot, puistot ja kahvilat vievät voiton reaalimaailmassa, silloin kun niihin pääsee, ja laadukas sisältö voittaa nettikaupat puhelimessa.
  • Kun on ostanut pitkään lähes kaiken käytettynä, kauppojen hinnat tuntuvat hirveiltä. Neljäkymppiä paidasta?! Eikä tämä edes ole niin kiva kuin se minkä ostin vitosella!
  • Uusien vaatteiden ostaminen on ihan arpapeliä. Vaate kulahtaa joko nopeasti tai ei ollenkaan. Muutaman kerran käytetystä kirpparilöydöstä tietää, kumpi.
  • En altista itseäni mainosviestinnälle niiltä osin, kun voin itse siihen vaikuttaa: Ovessa lukee “ei mainoksia”, en tilaa uutiskirjeitä jne.
  • Vaikka en tietenkään ole immuuni kaikkialta vyöryvälle mainonnalle, katson sitä kuitenkin ehkä erilaisin silmin kuin on tarkoitus. Hieno kuva, kukakohan sen on ottanut? Omituinen fonttivalinta. Hyvä tempo tässä videossa.
  • Luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin totesin, että olen mieluummin osa ratkaisua, kuin osa ongelmaa.
  • Olen mieluummin aikaani edellä. Meidän kaikkien on pakko vähentää kulutusta ennemmin tai… No, todennäköisesti ennemmin.

One thought on “Miksi minun on helppo olla shoppailematta”

Comments are closed.