Mitä ostin vuonna 2021

Helmikuu on aavistuksen myöhäinen ajankohta tehdä yhteenvetoa vuodesta 2021, mutta kuten kerroin, osaomistamani yrityksen fuusio vei aikaani ja energiaani syksyn ja tammikuun aikana. Ja kyllä, nythän se työ sen fuusioitumisen suhteen vasta alkaa, mutta totesin, että kaipaan lukuisien erilaisten tiedotteiden vastapainoksi kevyempää kirjoittamista. Niinpä teen nyt hieman myöhässä tiliä viime vuoden ostoksistani, aivan kuten tein vuodesta 2020 ja vuodesta 2019.

Palaan tämän kirjoituksen lopussa enemmän siihen, miksi kirjaan kulujani ylös. Lyhyesti: Mielestäni jokaisen aivan taloustilanteesta riippumatta pitäisi tietää oman elämänsä kulurakenne. Omalla kohdalla haluan huolehtia siitä, että hankin tavaraa ja vaatteita hyvin kohtuudella, sekä määrällisesti että rahallisesti että ympäristökuormallisesti. Haluan vahtia, että käytän isomman osan tuloistani palveluihin ja elämyksiin.

Se, miksi kirjoitan omasta kulutuksestani, onkin sitten mielenkiintoisempi kysymys, johon jokaisella keittiöpsykologilla – minä mukaan lukien – on varmasti jokin vastaus. Haluanko inspiroida muitakin kiinnittämään huomiota omaan kulutukseensa? Todellakin. Haluanko tunnustaa kulutussyntini, kun olen livennyt itse itselleni asettamista tavoitteista? Ilman muuta. Haluanko kiillottaa omaa sädekehääni tarkkana kuluttajana? Voi, haluaisin kyllä, mutta omasta mielestäni en ole ollenkaan niin tarkka, että ansaitsisin suitsutusta keneltäkään, etenkään itseltäni. Ainakin tämä kirjoittaminen on yksi keino lisää tuntea olonsa tilivelvolliseksi omasta kulutuksestaan.

Muuton ja muutosten vuosi

2021 jää monille varmasti mieleen “toisena koronavuotena”. Me muistamme varmasti vanhoinakin vuoden siitä, että muutimme “mökillemme” Hämeenlinnaan ja lapset aloittivat päiväkodin. Tämä näkyi myös tavaravirroissa niin sisään kuin ulos.

Tavaran osalta olimme vahvasti myyntipuolella, kun myimme tuplatavaroita pois. Jäimme osto-myynti-saldossa yli tonnin plussalle, vaikka hankimme “uuteen” kotiimme kasvihuoneen. (Siitä ehkä lisää, kunhan ehdin saada sinne jotain kasvamaan – saimme sen vasta vähän ennen juhannusta viime kesänä, joten viime kesänä en ehtinyt paljoakaan kasvattaa.)

Muilta osin hankinnat olivat maltillisia ja 95% käytettynä tehtyjä – ostin mm. Singer-ompelukoneen Torista viidelläkympillä. Tähän mennessä ompelukone on päässyt käyttöön kymmenisen kertaa. Vaikka olen minimalisti, suhtaudun tällaisiin käytettynä tehtyihin hankintoihin melko rennosti, ikäänkuin vuokraamisena. Jos ompelukoneelle ei jossain vaiheessa olisikaan käyttöä, voin myydä sen eteenpäin. Jos en saa siitä samaa viittäkymppiä, voin ajatella myyntitappiota erittäin edullisena vuokrana.

Loppuvuodesta ostin myös hieman joulukoristeita kirppareilta. Rakastan joulua, olenhan itsekin joulukuun lapsi, ja iso talo kaipasi mielestäni enemmän koristeita kuin kerrostalokolmio.

Vanha saksalainen pähkinänsärkijä oli vuoden lempiostoksiani.

Tonni lastenvaatteisiin ja tavaroihin

Lasten tavarat ovat tavallaan vain lainassa, tai vuokralla, miten sen haluaa ajatella. Pieni osa tavaroista toki hajoaa käytöstä, mutta suurimman osan ostamme käytettynä ja myymme eteenpäin. Tarkoitukseni ei ole kasvattaa lapsistani minimalisteja, sellaisten aatteiden täytyy olla jokaisen oma valinta. Sen sijaan pyrin kasvattamaan heidät pitämään hyvää huolta tavaroistaan, ja luopumaan sellaisista tavaroista, joita ei enää käytetä. Lasten tavaroista luopumisesta olenkin kirjoitellut aiemmin tässä blogissa.

Viime vuoden saldo lasten tavaroiden osalta oli ostoksia 1075 eurolla ja myyntiä 571 eurolla, eli netto 504 euroa. Ei mielestäni paha summa yhteensä kahdelle lapselle, kun on kaksi työssäkäyvää aikuista maksamassa.

Kalleimpia hankintoja olivat uutena ostettu turvaistuin, käytettynä ostettu 16″ Jopo, sekä päiväkodin edellyttämät luistelutarvikkeet luistimineen, kypäröineen, kaulasuojineen ja reppuineen – näiden luistelukamojen hankinta tuli niin puskista, että ainoastaan reput ehdin etsiä käytettynä. Lisäksi kummallekin ostettiin lätkämaila vanhemman lapsen osallistuessa päiväkodin lätkäkerhoon.

Vuoden ehdottomasti harmillisin tapaus oli 143.90 euroa, jotka lähetin oululaiselle S.P.:lle. Hänen piti lähettää minulle Hamaxin pyöräkärry, mutta sitäpä ei koskaan kuulunut. Tein asiasta toki rikosilmoituksen, mutta eipä poliisilla taida tuollaisia olla aikaa tutkia. Olen miettinyt, mitä itse olisin voinut tehdä toisin: Sain tuotteesta lisäkuvia, mutta toki olisin voinut pyytää kuvaa, jossa olisi ollut nimeni paperilapulla. Tarkistin myyjän taustat, mutta lopulta ei ollut mitään apua siitä, että nainen löytyi Facebookista, tai siitäkään, että toiminimen (toimialanaan käytettyjen tavaroiden myynti) kautta netistä löytyi hänen kotiosoitteensa. Eikä siitäkään, että Mobile Payn myötä minulla oli hänen puhelinnumeronsa. Tämä petos on siis budjetissani laskettu lasten tavaroihin menneeksi kuluksi, vaikka pyöräkärryä emme koskaan saaneetkaan. Sellainen jäi sitten kokonaan hankkimatta, niin paljon tuo huijaus harmitti. Jos tämä kuulostaa tutulta ja epäilet tulleesi saman henkilön huijaamaksi, ota yhteyttä!

Lastenvaatteita ja -kenkiä ostettiin 586 eurolla, ja kahden lapsen käyttämistä vaatteista myyntiin pääsi enää 85 euron edestä tavaraa. Nettokustannus siis 501 euroa kahdelle lapselle, taas maksajana kaksi työssäkäyvää aikuista – ei ongelmaa tässä vaiheessa, palataan asiaan, kun teini-ikä iskee. Ostamiemme vaatteiden lisäksi tytöt saivat vaatteita lahjaksi isoäideiltään.

Tuplasti entistä enemmän kosmetiikkaa

Aiempina vuosina olen käyttänyt kosmetiikkaan rahaa melko lähelle suomalaista 189 euron keskiarvokulutusta. Suosin kotimaista kosmetiikkaa, jota saa erittäin hyvin myös marketeista, sillä raskaiden ja paljon vettä sisältävien pullojen lähettely ympäri maailmaa ei tunnu järkevältä. Olen kertonut sangen vaatimattomasta kosmetiikankulutuksestani tässä blogissa. Näistä syistä koen, että tuon suomalaisen keskiarvon pitäisi hyvin riittää minullekin. Vuonna 2021 onnistuin kuitenkin ostamaan kosmetiikkaa aavistuksen kauhistuttavalla 416 eurolla!

Mukana oli kolme kalliimpaa ostosta:

  • Nudestix-poskipunakynä, postimaksuineen 26.65 €, jonka edeltäjä kesti käytössäni neljä vuotta. Tälle en ole löytänyt kotimaista vastinetta, mutta jatkan etsintöjä, kun asia muutaman vuoden päästä on taas ajankohtainen. (edit. Korjaus: Huomasin ilokseni, että kynä onkin valmistettu Saksassa – luulin sitä Kiinassa tehdyksi.)
  • Toinen arvokkaampi hankinta oli takavuosieni suosikki, saksalaisen luomukosmetiikkamerkki Dr Hauschkan klassinen ruusuvoide, josta maksoin hämeenlinnalaisessa Life-myymälässä hetken mielijohteesta kovan ylihinnan 32.50 €. Tällekin lempparille kelpaisi kotimainen vastine!
  • Lisäksi ostin käytetyn IPL- eli karvankasvun lamauttavan laitteen, 36 euroa posteineen Torista. Tämä ei toki ole varsinaisesti kosmetiikkaa, mutta lasken tällaiset laitehankinnat samaan kastiin. Minulla on ollut tällainen IPL-laite ennenkin; sen vaikutus näytti omalla kohdalla kestävän noin kymmenen vuotta. En käyttänyt edellistäkään laitetta loppuun vaan myin sen eteenpäin, kun olin tyytyväinen lopputulokseen. Niin aion tehdä nytkin.

Käytännössä siis ne kerrat, kun ostin jotain muuta kuin kotimaista, tulivat kalliiksi.

Edellinen Nudestix-poskipunani oli oikeasti loppu.

Muilta osin ostokseni olivat hyvin edullisia, mutta jostain syystä tänä vuonna tuli ostettua vähän kaikkea enemmän kuin tavallisesti. Tämä on outoa, koska luulisi ennemmin, ettei olisi tarvinnut ostaa mitään, kun kahden kodin varastot yhdistyivät! Tiedän toki, että paljonkin kalliimpaa kosmetiikkaa olisi tarjolla, ja ehkä joskus vanhempana itsekin sellaisiin siirryn, kuka tietää. Tällä hetkellä kuitenkin suosin tuota kotimaista, usein sangen edullista kosmetiikkaa, ja vuoden 2022 tavoitteeni on pysyä alle tuon 189 euron.

Yhden lupauksen voin tehdä tässä heti: En osta enää sheet maskeja (olisiko se suomeksi kangasnaamio?), sillä niistä tulee aivan turhaa roskaa.

Matkoja ja palveluita

Tavaroiden sijaan käyttäisin mielelläni rahaani elämyksiin, matkoihin ja palveluihin, mutta korona-aikana se ei ole aina ollut mahdollista. Näissä kategorioissa seuraan kulutustani enemmän sillä mielellä, että onhan näihin tullut käytettyä enemmän rahaa kuin tavaraan. Etuoikeutetun puhetta, tiedetään.

Muutaman kunnon lomareissun pääsimme sentään tekemään, tosin kotimaassa: Kävimme Tahkolla, Vuokatissa (se oli teknisesti ottaen työmatka eikä näin ollen maksanut mitään) ja kesällä Ahvenanmaalla. Lisäksi vierailin lasten ja äitini kanssa Muumimaailmassa ja olimme yötä Airbnb:ssä Naantalissa. Kesällä olin mieheni kanssa Kirkkonummen ihanassa Långvikissä (taas työmatka). Syksyllä pääsimme pitkästä aikaa ystäväperheen kanssa Tukholmanristeilylle. Myös Korkeasaaressa ja Hämeenlinnan Keskiaikafestivaaleilla tuli vierailtua, samoin entisen kotikaupunkini Lohjan Asuntomessuilla.

Täytin loppuvuodesta 40, ja sitä juhlistimme miehen kanssa kahdestaan viikonlopulla Tallinnassa. Jo kesällä itselleni lahjaksi ostamani kuumailmapallolento siirtyi ensi kesään. Muutamia elämyksiä pääsin sentään kokemaan: Apocalyptican upean kirkkokonsertin, taidokkaan Pietarin Festival Balletin Joutsenlammen sekä koko perheen hauskan Viirun ja Pesosen Joulu -näytelmän. Ihanaa oli myös ihan vain käydä elokuvissa, ja vietimmekin miehen kanssa yhden hotelliyön Lahdessa käyttäen sillä reissulla peräti kahdet vanhentumassa olleet leffaliput. Erilaisiin pääsylippuihin kului vuoden aikana 786 euroa, kalleimpana tuo 258 euron kuumailmapallolento, joka on siis vielä lentämättä. Reissuihin kului 950 euroa (oma osuuteni ja puolet lasten osuudesta). Näihin olen valmis käyttämään enemmänkin rahaa, kunhan mahdollisuuksia tulee.

Toinenkin Tallinnanreissu tuli tehtyä, ja se olikin vuoden kallein, sillä kävin vatsalihaserkauman korjausleikkauksessa. Tuo leikkaus oli vuoden kirkkaasti isoin investointi, sillä laivoineen se kustansi n. 1500 euroa. Siitä lupaan kirjoitella lisää, kunhan keväällä saan alkaa kunnolla käyttää vatsalihaksiani ja osaan kertoa myös niiden toiminnasta enemmän. Tähän mennessä vaikuttaa lupaavalta.

Kauneudenhoitopalveluita tuli taas käytettyä turhankin vähän: kävin kampaajalla kolmesti, akupunktiossa kerran, kauneushoitolassa kahdesti. Yhteensä 292 euroa. Vaikka kuinka päätän panostaa tähän sektoriin enemmän, en vain koskaan tunnu ehtivän. Varaankin heti tämän jälkeen kampaajan!

Föglön lautalla Ahvenanmaalla. Tuulitukasta ei huomaa, että hiustenleikkuusta on aikaa.

Vaatehankinnoissa sekoilua ja virheostoksia

Viime vuoden häpeäpaaluni on vaateostokset. En todellakaan halua olla ihminen, joka ostaa vaatteita valtavilla summilla joka vuosi. Haluan säästää rahani muuhun, säästää luonnonvaroja, tukea palvelusektoria ennemmin kuin epäinhimillisiä tehdastyöoloja, ja pistää kampoihin sille ajatukselle, että aina pitäisi olla uutta päällepantavaa.

Järjellä ajateltuna vaatetilanteeni on ihan hyvä, ja viime vuoden alussa ajattelin tarvitsevani korkeintaan vähän uusia sukkia, muutamat alushousut ja pari T-paitaa. Sitten iski jokin tarve uusia vaatekaappia, varmaan jonkinlaisena siirtymäriittinä kotiäitiydestä työelämään, vaikka käytännössä pysyin kotona ja siirryin vain osaksi päivää muutaman metrin työpöydän ääreen.

Olen aiempinakin vuosina ostanut vaatteita vertais-nettikirppareilta, todennut ne epäsopiviksi ja myynyt eteenpäin suunnilleen samaan hintaan, ehkä postikulut häviten. Vuonna 2021 tällainen lähti jotenkin aivan käsistä. Lopputuloksena käytin vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin kauheat 918 euroa. Keskivertosuomalaisella tämä summa on 860 €, ja haluaisin kyllä kiitos kovasti olla siellä keskiarvon alapuolella tässä suhteessa! Tässä summassa ei ole edes mukana niitä 283 euroa, jotka käytin urheiluvaatteisiin ja -kenkiin, sillä aloitin juoksuharrastuksen ja ostin vuoden aikana useammatkin (vähänkäytetyt) lenkkarit, sekä (vähänkäytetyt) Pleaser-tolppakorkokengät tulevista tankotanssitreeneistä haaveillen.

Urheilupuolen hankinnat olivat hyviä ja pääsivät yhtä kolmen euron toppia lukuunottamatta käyttöön, mutta vaatepuolella oli ohisektoria toisensa jälkeen. Kallein virheostos oli Alexander McQueenin pääkallohuivi, josta en livenä tykännytkään. Se löytyy nyt Torista ja tekee toivottavasti kauppansa viimeistään keväämmällä. Muutoin virheostokset olivat maltillisempia, mutta niitä kertyi vuoden mittaan toistakymmentä. Käytettynä tehtyjä sentään kaikki, tuo huivikin.

Oli toki onnistumisiakin, parhaimpana löytönä 32 eurolla löytynyt Part Twon superlämmin untuvatakki. Kerroin viime vuonna, että ostin Patagonian 3-in-1 Vosque Parkan, sillä kammottava 2018-2019 talvi sai varautumaan vedenpitävällä talvitakilla. No, nyt eletäänkin sitten toista talvea kunnon lumipaljouden ja pakkasten keskellä, mikä on aivan ihanaa – kunhan on lämmin takki. Part Twon takki tuntui heti kirpparilla sovittaessa omalta. Myöhemmin tajusin, että rakkaalla ystävälläni on ollut aivan samanlainen untsikka 8 vuoden ajan. Hyvä takki kuulemma, eikä ihme, että se tuntui kotoisalta!

edit. Lisäys: Unohdin aiemmin mainita, että sain niistä virheostosten ja vanhempien vaatteiden ja asusteiden myynneistä 291 euroa. Se pienentää kokonaissummaa, mutta tarkoittaa melkoista määrää postipaketteja! Suomen Posti toki mainostaa itseään hiilineutraalina – joskin kompensoinnin kautta.

Tämän ostoksen laskin tavaraksi, en vaatteeksi: Käytettynä ostetun Lumikki-naamiaisasun puin mm. lasten synttäreille. Se on jo myyty eteenpäin, hankintahintaan.

Uuden vuoden lupaus: Ei vaatteita vertaisnettikirppareilta

Epäonnistumiset nettikirppareilla ja onnistumiset kivijalkakirppareilla saivat tekemään päätöksen tälle vuodelle: Ostan vaatteita ainoastaan kirppareilta, jossa pääsen niitä sovittamaan, tai sellaisilta harvalukuisilta (ei-vertais)nettikirppareilta, joilla on palautusoikeus. Tällä haluan välttää tilanteita, joissa joudun kaupittelemaan epäsopivaa nettikirppariostosta eteenpäin.

Vaikka olen pitkään suosinut käytettynä ostamista, annoin itselleni luvan ostaa myös uutena, jos siten löydän varmemmin mieluisan ja itselläni pitkään käytössä pysyvän vaatteen tai asusteen. Yhden aidosti mieluisan, runsaaseen käyttöön pääsevän hyödykkeen ostaminen on järkevämpää, ja lopulta myös ekologisempaa, kuin epäonnistuneiden nettikirppisostosten lähettely edestakaisin. Tätä periaatetta toteutin heti tämän vuoden alussa, kun ostin itselleni yhden uuden repun kolmen (8-25 vuotta palvelleen) tilalle.

Mitäs muuta?

Fyysisten tavaroiden, matkojen ja palveluiden lisäksi kirjaan ylös tietysti asumisen kulut, jotka ovat muuton jälkeen minun kohdallani enemmän kuin kohtuulliset. Ruokakulut meillä pysyvät kuukaudesta toiseen aika samansuuruisina, niitä seuraan silloin tällöin kuukauden ajan. Ruoassa pyrin optimoimaan helppoutta, terveellisyyttä ja kotimaisuutta, tarvittaessa jossain määrin hinnan kustannuksella (en kuitenkaan niin, että esimerkiksi tilailisin viikottaista Ruokaboksia tms, siihen pihi luonteeni ei taivu).

Lisäksi kirjaan ylös kaikki digitaaliset palvelut, kuten kanavapaketit tai lisämaksullisen tallennustilan. Ne tuntuvat usein olevan sellainen kuluerä, jota moni ei tule ajatelleeksi. Itse käytän niihin yleensä hieman yli satasen vuodessa. En esimerkiksi maksa Spotifysta tai vastaavista palveluista.

Kirjattua tulee myös mm. lääkkeisiin, vitamiineihin, terveydenhoitopalveluihin, liikuntapalveluihin ja lasten harrastuksiin kuluvat summat. Näihin menee mitä menee, mutta haluan seurata, muuttuvatko summat merkittävästi tai alkaako joku kulu nousta kohtuuttomaksi. Viime vuonna liikuntapalveluihin kului suunnilleen sama kuin vuonna 2020: vain 210 euroa. Se muodostui enimmäkseen New Yorkista streamatuista online-ilmajoogatunneista.

Myös hyväntekeväisyys kannattaa budjetoida

Merkitsen ylös myös hyväntekeväisyyteen laittamani rahan, sillä haluan varmistua, että osaan budjetoida sille rahaa tulevaisuudessakin, myös sitten, kun en ole enää päivittäisessä työelämässä. Mielestäni jokaisen kynnelle suinkin kykenevän pitäisi käyttää vähintään prosentti nettotuloistaan hyväntekeväisyyteen. Itse panostin tänäkin vuonna Joulupuu-lahjoihin, ja käytin niihin paljon enemmän kuin läheisteni lahjoihin. (Kirjaan myös tuttujen ihmisten lahjoihin kuluvan summan toki ylös, koska nekin täytyy osata budjetoida.)

Joulupuu-keräyksessä parasta on, että vanhemmat pääsevät itse antamaan hankkimani lahjat lapsilleen. Ostin lahjakortteja, sillä erityisesti teini-ikäisten lahjoista on keräyksessä pulaa, ja he toivovat usein juuri ketjuvaatekauppojen lahjakortteja. Olen ennenkin kirjoittanut, että toivon käytetyn tavaran pääsevän pian stigmastaan, niin että se kelpaisi vähävaraisille siinä kuin meille hyvin toimeentulevillekin. Siihen asti ymmärrän kuitenkin hyvin, että moni toivoo lapsilleen uutta “edes jouluna”. Ruotsalainen pikamuotiketju ei ole eettisyydeltään paras, mutta ei huonoinkaan. Ostin lahjakortit tarkoituksella R-Kioskilta, sillä toivon yrittäjän hyötyvän niistä edes jotain.

Miksi kirjaan kulujani ylös?

Mielestäni jokaisen pitäisi tietää kulunsa, olipa sitten vähävarainen tai miljardööri. Moni ihmettelee, miten viitsin kirjata miltei jokaisen ostoksen ylös. Ostaessa pitäisi miettiä kustannuksen lisäksi ostoksen eettisyyttä, ympäristövaikutusta ja tarpeellisuutta. Siihen pohdintaan verrattuna 10-20 sekuntia vievän kirjauksen tekeminen puhelimesta löytyvään Spreadsheetiin on hyvin pieni vaiva.

En kirjaa kuluja ensisijaisesti säästääkseni, vaan tietääkseni. Aiemmin mainitsemieni kulutuspainotusten lisäksi seuraan kokonaiskulutustani. Länsimaissa käytännössä jokainen vanhaksi elävä jää jonain päivänä pois työelämästä. Elääpä sen jälkeen sitten säästöjen ja sijoitusten tai pelkän eläkkeen varassa, voi tulla ikäviä yllätyksiä, jos kulut eivät ole hyvin tiedossa. Varautua kannattaa tietysti myös sairastumiseen ja työttömyyteen. Kun omat kulut ovat tarkasti selvillä, on helppo sanoa, mistä täytyy tulojen muuttuessa karsia.

Itse kirjaan ylös myös ostopaikat, onko ostettu tavara uusi vai käytetty, sekä tavaran valmistusmaan, jos se on tiedossa. Vuoden mittaan tästä kertyy ihan mielenkiintoista dataa. Näihin tietoihin pohjaan sellaiset väitteeni kuten: “Ostan 95 % käytettynä.”

Kirjaatko ostoksiasi tai muita kulujasi ylös? Kerro Instagramissa!