Mitä vaatteita ostan uutena ja miksi

Greenpeacen arvion mukaan maailmassa tehdään 80 miljardia uutta vaatekappaletta vuodessa, keskimäärin hieman yli kymmenen per henkilö. Pyrin ostamaan kaikki vaatteeni käytettynä ja olen erityisen tarkka siitä, että uusien vaatekappaleiden määrä pysyy reilusti tuon keskiarvon alla. Joitain olen kuitenkin päätynyt kantamaan kotiin ihan tavallisesta kaupasta. Tässä kerron mitä ja miksi.

Alushousut

Olen erityisen mieltynyt tietynlaisiin pitsialushousuihin, jotka eivät näy housujen läpi, ja olen tullut varsin asiantuntevaksi niiden laadun suhteen. Sekä Victoria’s Secret että HankyPanky ovat tässä hävinneet murto-osan maksaville Cubuksen housuille. Cubuksen housuihin ei tule niitä sellaisia kuminauhahapsuja eivätkä ne nukkaannu. Niitä myydään kassoilla hintaan kolme kappaletta 9,90€. En osta kyseisestä kaupasta koskaan mitään muuta. Täytynee luottaa siihen, että koska nuo alushousut ovat heidän myyntinsä kulmakiviä vuodesta toiseen, ne luultavasti teetetään jollain tutulla, paljon käytetyllä tehtaalla (eikä siis hämärillä alihankkijoiden alihankkijoilla, kuten pienten, kiireellisten muotivaate-erien kanssa saattaa käydä).

Vaihdan alushousut aina aamuisin ja iltaisin, joten vuoden aikana pesen 700 alushousut. Käytössäni on kymmenisen paria, jotka kestävät yleensä parisataa pesua eli kolmisen vuotta järkevän näköisinä. En liiku kulahtaneissa alusvaatteissa missään koskaan ikinä, käytin samoja pitsialkkareita myös raskauksien läpi – minkä jälkeen jouduin tosin uusimaan venähtäneitä kappaleita.

Voisin hyvin ostaa alushousuni käytettynä, jos niitä olisi tarjolla. Säännöt siihen, mitä voi ostaa käytettynä ja mitä ei, ovat täysin keksittyjä. (Vai onko tullut mieleesi kauhistella, että lääkäri tekee sisätutkimuksen samoilla välineillä muillekin, tai että hotellin pyyhkeeseen kuivasi itsensä eilen joku aivan muu?) Alushousut saa pestyä ja ainakin nuo Cubukset kestävät kokemukseni mukaan silloin tällöin pesun 60 asteessa. Jos siis olet ostanut kuvan pikkareita koossa M, etkä tykännyt, nakkaa viestillä niin ostan ne sulta!

Rintsikoista käytän sellaisia heppoisia teinimallin kolmioliivejä, jos ylipäätään vaivaudun moisia pukemaan. Uusimmat liivit ostin uutena kympillä Tukholman Monkilta 2017 – ja melkein myöhästyin laivasta enkä ole sen koommin uskaltanut liivejä ostaa. Nyt imetysaikana pesen liivit iltaisin saippualla, ripustan yöksi kuivumaan ja puen aamulla, jos huvittaa. Jos löydän sopivat rintsikat käytettynä, ostan. Kiusattuna peruskoululaisena olisin halunnut isommat rinnat, nyt en voisi olla tyytyväisempi. Niin sitä on tullut tissienkin suhteen minimalistiksi.

Sukat ja sukkahousut

Minulla on vain yhdenlaisia sukkia, Lindexin ohuita mustia polyamidisukkia, kolme paria 12 euroa. Minulla on niitä kuusi paria ja joudun hakemaan tuon kolme paria lisää kerran vuodessa. Ostan aina samanlaisia ja myös parsin niitä tarvittaessa. Samanlaisia sukkia ei pitäisi joutua parittamaan tai heittämään pareittain pois, mutta Lindex on muuttanut sukkiaan vuosien mittaan ja eri vuosien sukat ovat melko erilaisia sävyiltään ja paksuudeltaan. Näiden lisäksi omistan yhdet vanhat Niken juoksusukat ja yhdet Kari Traan hiihtosukat, joista kummatkaan eivät oikein koskaan pääse käyttöön. Syyskuusta toukokuuhun pidän lisäksi villasukkia, joskin villa on alkanut kutittaa. (Lisäksi Suomessakin vallitsevan australialaisvillan luovuttavat lampaat kohtaavat karmivaa kohtelua.)

Käytän paljon mekkoja ja shortseja, mikä Suomen ilmastossa tarkoittaa käyttöä myös sukkahousuille. Heistin sukkahousut ovat aivan omassa luokassaan. Minulla on niitä yhdet, kolme vuotta sitten ostetut 80 denieriset mustat. Ne ovat siis ainoat sukkahousuni. Juhlakäyttöön on muutama identtinen musta H&M stayup-sukka, joista hävitän vain hajonneen kappaleen.

Perustopit

T-paitoja löytyy kirppareilta pilvin pimein, mutta en ole vielä löytänyt mitään Vilan spagettiolkaintopin voittanutta. Minulla on niitä kuusi mustana ja käytän sellaista joka päivä nyt kun vielä imetän (mitään virallisia imetysvaatteita minulla ei ole). Käytin niitä myös läpi kummankin raskauteni, mistä syystä joutunen karsimaan kokoelmastani pari pahiten kärsinyttä. Toisaalta olen myös korjannut näitä ahkerasti, ja ehkäpä saumat vielä leppyisivät, jos niitä vähän vahvistaisi kirjaston Berninalla. Olen ostanut näitä kaksi lisää vuodessa, yhteensä 19,90€, mutta toivon, että kun käyttö ei imetyksen jälkeen enää ole niin kovaa, topit kestäisivät kauemmin.

Kolmet alushousut, kolmet sukat, pari perustoppia – siinä on jo kahdeksan uutta vaatekappaletta. Eikö ole kauheaa, että länsimaalaisesta 10 uutta vaatekappaletta vuodessa tuntuu todella vähältä?

UV-paita

Pitkähihaiset aikuisten UV-paidat ovat Aasian ulkopuolella vielä sen verran uusi juttu, että ostin omani tammikuussa 2018 Vietnamista Rip Curlin omasta liikkeestä (alessa 37,50€). UV-ominaisuudet eivät myöskään säily ikuisesti, eikä uimapukukangas muutenkaan, joten tämän kohdalla päädyin ilolla uuteen.

Vaikka ostan lasten vaatteet 99% käytettynä, myös heille olen ostanut UV-paidat uutena (siitä se 1% melkein sitten tuleekin).

Kengät

Kengät ostan lähes aina uutena ja käytän ne loppuun. Niin tuntuvat tekevän muutkin kohtuulaadukkaiden kenkien ystävät, tai ainakin kirppareilla näkee lähinnä tehtaalla hätäisesti kasaanliimattuja halpisketjujen kenkien irvikuvia. Selkävaivaisena haluan myös olla varma, ettei kenkiäni ole astuttu valmiiksi linttaan.

Omistan kymmenisen paria kenkiä mukaanlukien kumisaappaat, yhdet lenkkarit ja yhdet sandaalit. Kenkäni maksavat yleensä 80-200€/pari. 2018 ostin Vivobarefootin paljasjalkakengät päivittäiseen käyttöön talvea lukuunottamatta. 2017 ostin Riekerin sandaalit (50€ alessa), kirpparilta parilla kympillä käyttämättömät Converset sekä uudet lenkkarit hajonneiden tilalle. 2016 ostin nudet Pura Lopezin korkokengät häitäni varten (209€). 2015 syksyllä ostin talvikenkäni, Sorelit, joiden huopaosassa on nyt reikä, jota suutarin mielestä ei kannata korjata. Vaihdatin niihin kuitenkin vielä kantalaput ja mietin ratkaisua. Tokihan niillä on asteltu neljä kertaa viitisen kuukautta putkeen eli noin 600 päivää, mutten haluaisi huippuhyvien kenkien tarun loppuvan yhteen pieneen reikään. Olen joskus lapsena huovuttanut… Kuten Jeremy Clarkson sanoisi: How hard can it be?

Vivobarefootin Kannat jalassa tuoreeltaan kesällä 2018.

Muuta

Olen ostanut kirpputoreilta vaatteita, joissa on ollut laput kiinni. Se ei ole vaikuttanut ostopäätökseeni ainakaan positiivisesti, sillä ostan mieluummin vaatteita, joiden näkee selvinneen ensimmäisistä pesuista kunnialla.

Näen silloin tällöin vaatekauppojen valikoimaa: Kävelen läheisessä kauppakeskuksessa tai marketin vaateosaston läpi, vien tekstiilijätettä H&M:n tekstiilikeräykseen tai etsin vaatteita “lainattavaksi” kuvaukseen (eli ostan ja palautan). Joillain messuilla on vaatebrändien osastoja ja matkoilla saatan kierrellä kaupoissa silkasta mielenkiinnosta tarjontaa kohtaan. Jos vastaan tulee ihana vaate, jonka tiedän pääsevän päälleni kymmeniä ellei satoja kertoja, ostan sen. Tänä vuonna olen ostanut uudet sormikkaat ja pipon (I <3 Aerobic -tapahtumasta). 2017 ostin nykyiset bikinini, jotka kyllä kovasti kärsivät, kun käytin niitä toisen raskauteni läpi. Jos kirpparilla ei tule vastaan sopivia, päällä pysyviä bikineitä, saattaa niidenkin ostaminen uutena olla edessä.

Lisäksi on vielä suurin vaatesyntini: Lempihousuni ovat made in China, eikä niitä saa kuin netistä uutena tilaamalla. Käytin ensimmäistä paria kolme vuotta ja ainakin 400 kertaa, kunnes ne kiilsivät sekä polvista että takapuolesta. Silloin lyhensin ne shortseiksi. Nyt on postissa tulossa jo kolmas pari. Maksaisin niistä ilolla tullia, ALVia ja vaikka mitä käsittelymaksuja, mutta ne nyt vain tulevat kotiin kannettuina alle yhdeksällä eurolla ilman postikuluja. Olen miettinyt, että teettäisin niistä kopiot ompelijalla Suomessa, mutta niiden (mahdollisesti myrkyllinen) kangas on niin vertaansa vailla helppohoitoisuudessaan, etten löydä mistään vastaavaa. Tai jos tiedät aidosti supermukavat, täysin puristamattomat, ehdottomasti taskulliset housut, jotka näyttävät hyvältä, joilla voi mennä yhtä hyvin palaveriin kuin HopLoppiin ja jotka voi iltaisin pyyhkäistä rätillä puhtaaksi, kerro ihmeessä!

Lempihousuni kolmen vuoden palveluksen jälkeen muuttumassa shortseiksi, lahkeet harsittuina, odottamassa vuoroani kirjaston ompelukoneelle.

Mitä vaatteita sinä ostat ehdottomasti uutena ja miksi?

4 thoughts on “Mitä vaatteita ostan uutena ja miksi”

  1. Ainakin Reima lupaa, että uv-suoja ei uimapukukankaista kulu pois, koska suoja perustuu siihen itse kankaaseen. Lisää omassa blogissani (kaupallinen yhteistyö): https://lapsennimi.com/2017/06/aurinkosuojavaatteet/

    Ostan uutena oikeastaan vain sukkia, koska niitä ei juurikaan löydy käytettynä. Siistejä alushousujakin löytyy mm. Kierrätyskeskuksesta. En ole niin nuuka pikkareiden mallista, joten melkein mikä vaan käy. Tosin niitä ei tarvitse ostaa edes joka vuosi, ehkä käytän niitä vähän turhan kulahtaneiksi asti…

    1. Kiitos taas tiedoista! Päteeköhän tuo Reiman kohdalla myös ulkopukuihin? Siis säilyykö vedenkestävyys yms, vaikka pukua peseekin?

      Saattaa olla, että nuo Cubuksen alushousut kestävät kauemmin kuin aiemmin ostamani brändit, sillä yksiäkään en ole vielä joutunut heittämään pois!

Leave a Reply