Näistä tavaroista minun on kaikkein vaikein luopua

Jokaisella minimalistiksi itseään kutsuvalla tuntuu olevan joku tavaratyyppi, josta luopuminen on erityisen vaikeaa.

  • Joillekin se on muistoesineet tai käyttöesineet, joita ei käytä, mutta joilla on tunnearvoa. (Olen avannut omia mietteitäni aiheesta tässä kirjoituksessa.)
  • Monelle se on fantasiaminän tavarat: Vaatteet, jotka näyttäisivät hyvältä, jos kroppa olisi toisenlainen. Koulukirjat, jotka luulee joskus lukevansa uudestaan. Harrastusvälineet, joille tulee kyllä käyttöä heti kun vain on aikaa. (Vinkki: Jos globaali pandemia ei tuonut riittävästi aikaa kuntoilla, lukea tai harrastaa, luovu näistä tavaroista.)
  • Joidenkin on erityisen vaikeaa luopua tavaroista, joista on maksanut paljon, vaikkei niitä käyttäisikään. (Se raha on mennyt, eikä palaa vaikka säästäisit turhan tavaran. Myymällä saatat saada takaisin osan sen hinnasta, tai ainakin vapautat sen viemän tilan.)
  • Monien on vaikeaa luopua lahjaksi saaduista tavaroista. (Lahja on täyttänyt tarkoituksensa, kun olet vastaanottanut sen. Sinulla ei ole velvollisuutta säilyttää sitä.)

Jos kaipaat konkreettisia vinkkejä tavaran raivaukseen, lue tämä postaus!

Minulle mikään yllämainituista kategorioista ei aiheuta minkäänlaista ongelmaa. On kuitenkin yksi tavarakategoria, josta luopuminen on minulle äärimmäisen vaikeaa: laadukkaat, jo pitkään minua palvelleet tavarat / vaatteet, jotka ovat vielä hyvässä kunnossa (mutta joita mieluummin en enää käyttäisi).

Tarkoitan siis sellaisia jokaisen minimalistin näennäisiä unelmatavaroita: laadukkaita ja kestäviä perustavaroita, jotka voi ostaa kerran elämässään, eikä koskaan enää (tai ainakaan vuosikymmeniin) tarvitse ostaa toista vastaavaa tavaraa. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Eastpakin vuonna 1997 ostettu reppu, josta kerroin reppupostauksessani. 25 vuotta palvellut reppu, joka ei enää näytä ihan tarpeeksi siistiltä esimerkiksi työkäyttöön, mutta joka kuitenkin vielä toimii täydellisesti. Ja hei, tämä on tehty Yhdysvalloissa! Tämän jos kierrättää, ja joskus haluaakin uudestaan Eastpakin tai vastaavan perusrepun, joutuu tyytymään Kiinassa valmistettuun.
  • Samaisessa postauksessa esitelty n. 40-litrainen Haltin rinkka. Täydellisen virheetön ja toimiva, ostettu niin kauan sitten, etten edes muista koska. Siisti ja kätevä monenlaisilla matkoilla. (Tämän sentään sain jo hukattua, mutta koville otti.)
  • Dieselin harmaa huppari, ostettu vuonna 2011. Harmaata hupparia tarvitsee aina. Tämä on erityisen kivan mallinen ja pysynyt siistinä, vaikka olen käyttänyt sitä arviolta 500 kertaa. Siis kirjaimellisesti 500, ainakin kerran viikossa 11 vuoden ajan – raskausaikana vähemmän, muulloin enemmän. Miten mikään vaate voi kestää tuollaisen määrän käyttökertoja, ilman, että edes hihat rispaantuvat? Miten sellaisesta vaatteesta voi luopua? Vetoketjun katkennut vedin on ainoa hajonnut osa, sen olen korvannut pienellä avainrenkaalla. Nyt vetskari on alkanut avautua alhaalta, enkä tiedä saanko sitä enää korjattua pihdeillä. Olen päättänyt, että en ryhdy vetskarin vaihtoon. Sitten katson kotimaista Gugguun hupparia, jossa on muutaman kymmenen käyttökerran jäljiltä hihojen sisäpuolella yhteensä kuusi reikää, enkä tiedä pystynkö sittenkään luopumaan siitä Dieselin hupparista, vaikka kuinka kaipaisin vaihtelua. Mihin edes laittaisin sen hupparin? Kierrätyskeskukseen? 11 vuotta vanhan, 500 kertaa käytetyn vaatteen, jossa vetoketjun vetimenä on avainrengas? Roskiin? Hyvän hupparin?
  • Eccon korolliset, vuorilliset talvinilkkurit. Oikein laadukkaat, ja mukavat kävellä, jos nyt mistään korkokengistä voi niin sanoa. Ostettu vuonna 2012, käytetty muutaman kerran. Nämä ovat täydelliset kengät, jos menee talvella teatteriin tai katsomaan balettia, mutta menee paikan päälle autolla (sillä en kävele koroilla montaa kilometriä, kenenkään ei pitäisi), kuitenkin niin, ettei itse aja (koroilla ei kannata ajaa, se ei ole turvallista, vaikka “osaisikin”) ja sää on sellainen, ettei parkkipaikalla ole liukasta (riittävän moni läheinen on murtanut luitaan liukastumalla, en ota samaa riskiä vain tyyliseikan vuoksi). Näiden ehtojen määrästä ymmärtänet, miksi kengät eivät ole päässeet käyttöön kovin usein. Mutta tuohon annettuun tilanteeseen ne ovat täydelliset!
  • Pura Lopezin nudet nahkakorkokengät. Nudet korkokengät ovat kapselivaatekaapin rakentajan peruspalikka, ja sopivat monenlaisiin asuihin saaden jalat näyttämään pitkiltä. Itse käytin näitä naimisiin mennessäni valkoisen cocktailmekon kanssa, sen jälkeen ne ovat päässeet jalkaan kerran lyhyesti kuvauksissa – joskin kuvaruudun ulkopuolella. (Ette muuten uskoisi, miten usein mallia pyydetään ottamaan kuvauksiin omia kenkiä! Olen kantanut nämä ainakin kymmeniin kuvauksiin. Turhaan.) Tällaisista laadukkaista, jollain mittapuulla peruskengistä on kauhean vaikeaa luopua – vaikka käyttäisi korkokenkiä kerran kolmessa vuodessa jonkun häissä, ja silloinkin aina niitä satiinisia mustia, jotka ovat jalassa 100x mukavammat.
  • SuperDryn kanvasvyö. Ainakin kymmenvuotias mutta kuin uusi, monikäyttöinen ja sopii täydellisesti esimerkiksi farkkujen kanssa. En käytä farkkuja, enkä vyötä ikinä muutenkaan. Olen käyttänyt tätä joskus joogavyönä, mutta se on sellaiseksi liian lyhyt. Ostin sitten oikean joogavyön, mutta tajusin, ettei vika ollut pituudessa – en vain tykkää käyttää joogavyötä. Myin joogavyön, mutta säästin tämän SuperDryn vyön. Täytyyhän ihmisellä nyt ainakin yksi vyö olla!
  • Vuonna 2000 ostetut superlaadukkaat meikkisiveltimet. Meikkasin näillä vuosikaudet itseäni ja välillä muitakin. En ole vuosiin omistanut luomiväriä tai puuterimaista poskipunaa, enkä usko, että kuivaihoisena ja minimaalisesti meikkaavana alan sellaisia enää koskaan käyttääkään. Mutta siveltimistä on mahdotonta luopua, sillä näin laadukkaita siveltimiä tuskin enää löytäisi, tai niistä pitäisi maksaa pieni omaisuus. Jälleenmyyntiarvoa tällaisilla ei ole.
Diesel – Only the Brave. Itseltäni ei löydy rohkeutta luopua tästä hupparista 11 vuoden jälkeen.

Jos mieleesi tulee kysymys, miksi näistä tavaroista edes pitäisi luopua, hyvä! Se on validi kysymys. Ei tietenkään tarvitsekaan. Jos tällaisia tavaroita on kotona viisi, se on varmasti ihan ok pienemmässäkin asunnossa. Mutta jos tällaisia tavaroita on 15 tai 50, ja etenkin, jos ne kaikki ovat samassa kategoriassa – vaikkapa vaatteita – voi olla vaikea hahmottaa, mitä oikeasti tarvitsee.

Usein esimerkiksi vaatteiden kanssa käy niin, että periaatteessa kaappi on täynnä ihan kivoja vaatteita, mutta kuitenkin tuntuu, ettei ole mitään päällepantavaa. Jos vaatteet vielä ovat periaatteessa oikein klassisia, laadukkaita ja ajattomia, alkaa epätoivo iskeä. Jos tällaiset klassikot eivät saa oloani tuntumaan hyvältä, vian on pakko olla minussa ja vartalossani!

Sanon sinulle nyt sen, mitä toivon, että joku saisi taottua minun kaaliini: Jos et käytä jotain tavaraa, anna se pois. Vaikka se olisi kuinka klassinen, laadukas, monikäyttöinen tai mitä vain. Käyttämättömänä kaapissasi se vie turhaan tilaa ja luonnonvaroja. Jollain muulla se saattaa päästä käyttöön, ja siitä saattaa jopa tulla jonkun muun luottotavara. Laadukas klassikko ansaitsee sen.

Mistä tavaroista sinun on vaikeinta luopua? Kerro Instagramissa!