Oikeaan aikaan myymisestä

“Mikäs meininki teillä on, kun kaikki muu paitsi lapsi näyttää olevan myynnissä?” kysyi kaverini kerran minulta. Meininkinä oli toinen raskaus, sen aiheuttama sairasloma (liikaa kotona vietettyä aikaa) ja tarve tehdä tilaa toisen lapsen tavaroille. Isoa osaa tavaroista myin mieheni puolesta, mutta niin vain omistakin tavaroista löytyi edelleen myytävää, vaikka olenkin lähes aina suosinut minimalismia. Paras aika myydä tavaraa on tietysti silloin, kun tarvitsee joko tilaa, rahaa tai on ylipäätään aikaa moiseen projektiin.

Olen aina ollut kovempi myymään kuin ostamaan, oli kyse sitten tavaroista tai yritysmaailman palveluista. Pari kertaa elämässäni olen ollut myös tilanteessa, että väliaikaisesti ainoa tulonlähde on ollut kirppismyynti. Kai siitäkin on sitten tullut tehtyä omanlaistaan taidetta.

Muutaman kerran olen itsekin seisoskellut päivän myymässä kirpparilla. Se on ihan hauskaa ja sosiaalista puuhaa, mutta kannattavampaa on myydä netissä.

Tärkein asia kaiken tavaran myymisessä on ajoitus. Tämän suhteen olen yleensä ollut aika onnekas (toisin kuin vaikkapa parin kryptovaluutan kanssa). Useimmiten kyse on ollut yksinkertaisesti siitä, että olen ollut valmis luopumaan tavarasta ajoissa. Myin muutaman kansion kokoisen postimerkkikokoelmani melkein kaksi vuosikymmentä sitten, aika pian ensimmäisten tarramerkkien ilmestyttyä. Jaaha, se on tämä huvi sitten ohitse, totesin kyynel silmäkulmassa käteviä tarralappuja pyöritellessäni. Sain kokoelmastani ihan hyvän hinnan. Nykyisin vastaavasta ei meinaa päästä eroon ilmaiseksikaan. Olisinpa ottanut kokoelmistani valokuvia!

Mittavan Barbie-kokoelmani myin yläasteikäisenä. Vaikka nuket olivat todella siistikuntoisia, pikkutavarat ja myyntipakkauksetkin tallessa, arvokkaita keräilyaarteita niistä ei olisi tullut, koska ne olivat kuitenkin käytettyjä. Aika pian Barbien ruumiinrakenne muuttui, eivätkä vanhanmalliset olisi enää kelvanneet leikkeihinkään. Onneksi en myöskään kuvitellut säästäväni niitä omille lapsilleni, sillä niissä oli varmasti jos jonkinlaista muovinpehmennintä. Jopa Barbien ostaja surkutteli: Voi, etkö aio säästää näitä! Yläasteikäisen hyvä tili vai kasa jätettä (jota kantaa asunnosta toiseen)? Barbeistakaan en hoksannut silloin ottaa kuvia, mutta onneksi löysin netistä kuvia innokkaiden Barbie-keräilijöiden 80-90-lukujen aarteista. Ne ovat nyt tallessa, tiedostoina siis.

Kokoelmaani kuului esimerkiksi tällainen Barbie + pandanpoikanen -kombinaatio. Eipä taitaisi tällaisesta enää oikein hyvä heilua, ja olen iloinen, ettei tullut tätäkään omille lapsille säästettyä.

Kirjani myin vuonna 2011 tyhjentääkseni vitriinikaapin silloisen poikaystäväni pokaalikokoelmalle. Se kirpaisi kaltaistani lukutoukkaa, mutta olen ollut asiasta lukemattomat (heh) kerrat kiitollinen. Nykyisin kirjat kierrätetään paperinkeräykseen, kannet kartonki/pahvinkeräykseen, minä sain omistani vielä rahaa viimeisten joukossa. Erottuamme myin koko vitriinin, eikä esittelyhyllytilaa ole sen jälkeen kodissani enää ollut.

Nämä Harry Potterit tuli luettua moneen kertaan. Nyt luen kirjani elektronisina, joten näille ei ollut tarvetta.

Myös DVD:t ja CD:t sain myytyä viime tingassa. Ei minulla mitään hienoja kokoelmia ollutkaan, mutta toistasataa CD:tä ja joitain kymmeniä leffoja kuitenkin, sain muutaman euron kappaleelta. Toistaiseksi CD- ja DVD-levyjä voi viedä Kierrätyskeskukseen, mutta pian nekin muuttuvat sekajätteeksi.

Tällä hetkellä myyntisuositukseni osuu Muumimukeihin. Omani myin muutamia vuosia sitten ennen valmistuksen siirtymistä Thaimaaseen, eivätkä vanhojekaan mukien hinnat ole siitä enää nousseet. Muumimukiskene on niin ylikuumentunut, etten oikein usko jatkuvaan arvonnousuun. Mutta tehkää omat ratkaisunne. Jos mukit jaksavat ilahduttaa, mikäs niitä katsellessa.

Erityisen muotia juuri nyt on kaikki retro, joten jos 70-luvun huonekalut tai astiat pölyttyvät varastossa, kauppaa ne ennenkuin on liian myöhäistä! Nyt jo näkee huolestuneita kirjoituksia vanhojen astioiden materiaaleista, joka lienee lopun alkua retroastioiden matkalla sekajätteeseen. Juuri mitään ei ylipäätään kannata säilyttää, jos ei sitä aktiivisesti itse käytä. Moni kokee saavansa jonkinlaista turvaa tavaroista, mutta mitä ihmeen turvaa tuovat vähitellen jätteeksi muuttuvat tavaravuoret?

Mitä sitten suosittelisin säästämään? Oikeasti vanhat esineet, tuollaiset maailmansotien aikaiset tai vanhemmat, eivät ole tällä hetkellä arvossaan. Satavuotiaita vintagekorujakin saa muutamalla kympillä! Globaali Konmaritushuuma on saanut ihmiset tyhjentämään kaappinsa niistä todellisistakin aarteista ja tietysti nykyisten kuolinpesien myötä tarjonnasta ei ole pulaa. Tuolta aikakaudelta näihin päiviin säilyneet esineet ovat kuitenkin huippulaadukkaita ja uskon niiden arvostuksen nousevan vielä uudestaan. Ei tällaistakaan tavaraa tietysti kannata säilyttää, jos tilasta on muutoinkin pulaa. Tavara, jonka omistat, määrittelee käsityksesi tilantarpeestasi. Jos säästät sitä sun tätä arvonnousun toivossa, päädyt pahimmillaan vuokraamaan/ostamaan tarpeettoman ison asunnon. Se siitä tienaamisesta.

Vintagekorujen suhteen saattaisin olla jopa ostokannalla, sillä ne ovat juhlakoruina taatusti ketjuliikkeiden pukukoruja kiinnostavampia eivätkä vie säilytyksessäkään paljoa tilaa. Älä kuitenkaan osta sellaista mitä et itse käytä. Suosittelen etsimään sijoituskohteet lähtökohtaisesti muualta kuin tavaroista.

Leave a Reply