Pärjäisitkö 88 vaatteella?

Minulle minimalismi ei ole tavaroiden laskemista, mutta numerot voivat silti olla hyödyllisiä. Kirjoitin Google Spreadsheetiin omistamieni vaatteiden kappalemäärät, ja tajusinkin monen vaatteen kohdalla, että kyllähän tuolla määrällä täytyy pärjätä. Minulla on esimerkiksi 12 alushousut, joten pärjään kyllä, vaikka parit hajoaisivatkin.

Vaatteiden vähyys ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Se käytätkö viittäkymmentä vai kolmeasataa vaatetta ei ole olennaista. Mutta se, että kierrättää vaatteet, joita ei koskaan käytä, ja harkitsee ostoksensa jatkossa erittäin tarkasti (ja ostaa välttämättömyydet mielellään eettisinä ja/tai käytettynä), tekee kyllä planeetallemme hyvää.

Paljonko vaatteita keskimäärin omistetaan

Virallista tutkimustietoa keskiverroista vaatemääristä ei taida olla olemassa, mutta muutaman vuoden takaisessa Ylen Kuningaskuluttajan #vaatehaaste :essa päästiin jonnekin 250-300 vaatteen huitteille. Jostain puolestaan luin Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn laskeneen, että suomalaisella olisi keskimäärin 150 vaatekappaletta. Se tuntuu aika ympäristön kannalta optimistiselta arviolta, sillä ainakin monen tuttuni kaapit suorastaan pullistelevat vaatteita.

Helsingin Yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan kaltaiseni alle 45-vuotiaan naisen pitäisi pärjätä ympäri vuoden 88 vaatteella, miehen 68:lla. Teineille pitäisi riittää vielä vähempi, ilmeisesti koska erillisiä työvaatteita ei varsinaisesti tarvita.

Sata plus

Omasta vaatevarastostani löytyy hieman yli sata vaatekappaletta, mukaanlukien seitsemän sukkaparia, ne 12 alushousut, takit ja hatut. Jos haluaisin päästä johonkin tiettyyn lukemaan, vaikka siihen sataan, se kävisi helposti karsimalla neljästä identtisestä mustasta topista kahteen jne. Mutta mitä sitten, kun ne kaksi jäljelle jäänyttä toppia hajoaisivat kovasta käytöstä? Menisinkö ostamaan uusia? Liian usein minimalismin nimissä hävitetään käyttökelpoista tavaraa, ja sitten ostetaan uutta tilalle. Ei kovin ympäristöystävällistä, eikä mielestäni oikein minimalismiakaan.

Olen varautunut urheiluun niin sisällä kuin ulkona, pakkaseen ja helteeseen, työhön, juhlaan ja arkeen kotona lasten kanssa. Tästä päästäänkin erääseen havaintooni…

Urheillaanko?

Eräs tekemäni havainto monista vaatehaasteessa esitellyistä vaatekaapeista oli, että niissä ei ollut urheiluvaatteita, tai niitä ei oltu laskettu mukaan. Itselläni on:

  • 3 pitkät urheilutrikoot, joilla tanssin, joogaan, ilmajoogaan yms
  • 2 urheilu-T-paitaa (ilmajoogassa kainalot täytyy olla peitettynä)
  • 2 hihatonta urheilupaitaa
  • 2 urheilutoppia (ei ihan urheilurintsikat mutta sinne päin)
  • 2 urheilushortsit (tankotanssiin ja hot joogaan)
  • Säärystimet (tankotanssiin ja kaikenlaiseen tanssiin, missä on konttaamista, myös polvisuojiksi)

Tämäkin arsenaali on joskus meinannut loppua kesken, kun on ollut esimerkiksi kaksi hot jooga -ohjausta peräkkäin ja sen jälkeen jotain muuta urheilua. Sellaiset tilanteet ovat kuitenkin niin harvinaisia, että olen päättänyt vain luovia niistä, sillä suurimman osan aikaa lisävaatteet vain seisoisivat kaapissa.

Univormulla helppoutta

Paljon vähemmälläkin vaatemäärällä kuin 88 tietysti pärjää. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole vaihtoehtoja, mutta myös vapaaehtoisesti voisi tietysti karsia vaatteensa mimimiin. Äärimmäisen minimalisminsa dokumentoinnista kuuluisuuteen nousseella Fumio Sasakilla on kuulemma vain kolme paitaa, neljät housut ja neljät sukat. Myös esimerkiksi Mark Zuckerbergin ja edesmenneen Steve Jobsin univormut ovat hyvin tunnettuja. Suomalaisista Peter Vesterbacka luottaa punaisen hupparin voimaan.

Univormu on mielestäni oikein varteenotettava vaihtoehto. Itselläni ei ole mitään varsinaista univormua, mutta omistan vaatteita sen verran maltillisesti, että ylläni nähdään usein sama asu. Jos Jane Fonda esiintyy nykyisin aina samassa punaisessa takissa (osoittaakseen kulutuskriittisyyttä), ei minunkaan varmasti tarvitse yllättää jatkuvasti uusilla vaatteilla. Eikä vaatteiden tarvitse olla mustia ja mitäänsanomattomia, “ettei vain kukaan noteeraisi, että ne ovat aina samat”. Pikamuodin kiroista puhutaan niin paljon, että samoissa vaatteissa näyttäytyminen herättää ennemmin arvostusta kuin kummastelua.

Vaatteet, joita en käytä

Olen käynyt jokaikisen omistamani vaatekappaleen hyvin tarkasti läpi, ja osaan luetella ne silmät suljettuina. Pukeutumista helpottaa valtavasti, että tietää, mitä omistaa! Kaapissani ei siis ole salamatkustajia, eikä sieltä löydy yllätyksiä. Siellä keikkuu kuitenkin muutama vaate, joita en ole käyttänyt vuosiin. Mitä ihmettä?

Viimeiset neljä vuotta olen enimmäkseen ollut raskaana tai imettänyt. Kumpikin tilanne asettaa erityisvaatimuksia vaatteille, ja niinpä kaapista löytyy esimerkiksi kirppislöytö Naketanon “arkimekko”, jota en ole päässyt käyttämään vielä kertaakaan. Uskon sen pääsevään ahkeraan käyttöön, nyt kun en joudu enää miettimään rintojeni saatavuutta.

Kaapistani löytyy myös kolme juhlamekkoa, joista kahta (käytettynä ostettua) en ole vielä koskaan päässyt käyttämään. Juhlia kuitenkin aina tulee, enkä todellakaan halua kutsun tullessa joutua miettimään, omistanko sopivia vaatteita. Niinpä nuo kirppislöydöt ovat saaneet tulla valmiiksi kaappiini.

Sen sijaan vielä hiljattain omistamani noin viisitoistavuotiaan kerraston päästin jatkamaan matkaansa. Lienen käyttänyt sitä viimeksi viisi vuotta sitten pulkkamäessä. Pärjään yhtä hyvin trikoilla ja pitkähihaisella T-paidalla, sillä en ole kovin kummoinen talviurheilija, enkä taida sellaiseksi ihan äkkiä muuttuakaan.

Vaatekaappini ja sen sata vaatetta – muutama oli toki päällä ja pesussa, käytössä olevat ulkovaatteet eteisen kaapissa. Jutun kuvituskuva on lavastettu mökin tyhjässä vaatekaapissa, sillä oikeasti en säilytä mitään henkareissa.

Entäs epämuodikkaat vaatteet?

Säilytänkö vaatteita, jotka eivät ole muodin mukaisia? Voi kuulkaa, en ainoastaan säilytä, vaan käytän. Aina löytyy jostain joku influensseri, joka on juuri käyttänyt samanlaista. Jos ei ketään muuta, niin minä. Muodinmukaisuus ei ole kovinkaan merkittävä vaikutin vaatevalinnoissani, ja lasken tähän myös sellaiset hienovaraiset muodin aallot, joita tavallinen kuluttaja ei kuulemma tunnista. Eli siis:

  • Käytin leveitä lahkeita, kun muut käyttivät kapeita, ja toisin päin. Nykyisin asialla ei onneksi ole mitään väliä, sillä on ihan naurettavaa, että kaikkien pitäisi käyttää identtisiä housuja.
  • Hameeni ovat aina hieman polven yläpuolelle, koska se on mielestäni minulle imartelevin pituus, vaikka muodissa olisivat lyhyet hameet tai pohjepituus (joka ei muuten imartele ketään, mutta mitäpä senkään on väliä).
  • Olen käyttänyt samoja korkokenkiä (silloin erittäin harvoin kuin niitä käytän) kahdeksan vuotta. En tiennyt silloin, enkä tiedä nyt, ovatko ne muodin mukaiset.
  • Yksi olkapää paljaana oli hyvä look kasarilla ja se on hyvä look nyt, ja jos minulta kysytään, se ei mennyt koskaan pois. Jos jotkut lakkasivat käyttämästä sitä tässä välissä, ei se ole minun ongelmani.
  • Käytän aina mustaa, harmaata, sinistä ja pinkkiä, kylmiä sävyjä. Kuvauksissa on tullut todettua, että minulle sopivat värit hyvin laajalla skaalalla, mutta yhdistettävyyden säilyttääkseni en lähde laajentamaan omaa vaatekaappiani noista. Valkoista en omista edes T-paidan vertaa, sillä se ei ole järin pitkäikäinen väri.

Vaatekaappini luurangot

Yksi vaateryhmä kaapissani aiheuttaa minulle murhetta: Villasukat. Olen aina ollut hieman yliherkkä villalle, mutta jalkani ovat kai olleet niin parkkiintuneet, että olen pystynyt pitämään villasukkia. Vuosikaudet pidin sellaisia päivin ja öin, päivällä toisten sukkien päällä, öisin mahdollisimman pehmeitä ja kutittamattomia. Raskauksien myötä tulin kuitenkin entistä herkemmäksi esimerkiksi tuoksuille ja myös villalle. Nyt minulla on kahdet puuvillaiset “villasukat”, mutta puuvilla ei ole yhtä kestävää ja olenkin joutunut jo parsimaan niitä monesta kohdasta. Elättelen vielä toivoa, että allergiani lievenisi, ja säästän kahdeksaa paria villasukkia ainakin nyt vielä toistaiseksi. Järki sanoo, että paranemisen mahdollisuus on melko pieni, mutta en henno ainakaan vielä laittaa minulle varta vasten tehtyjä sukkia kierrätykseen.

Laske, jos huvittaa

Suosittelen vaatteiden laskemista samasta syystä kuin ostoksien kirjaamista ylös: siinä tulee oivalluksia. Vaatteet pitää kirjata nimenomaan kategorioittain: 5 T-paitaa, 3 housut, 7 sukkaparia (parin lasken yhdeksi vaatteeksi), 4 huivia. (Nämä esimerkkiluvut ovat omasta vaatekaapistani.) Omia oivalluksiani oli esimerkiksi, että viisi T-paitaa on aika paljon, sillä käytän T-paitoja harvoin. Sen sijaan kolmet housut ovat melkeinpä liian vähän, sillä lasten myötä käytän vähemmän hameita ja mekkoja ja enemmän kontatessakin säädyllisiä housuja. Niinpä voisin kirppareilla käydessäni unohtaa T-paidat, jotka usein pistävät silmään, ja yrittää kartuttaa ennemmin housuvarastoani.