Raittiita ajatuksia

Teininä join liikaa, kuten aivan liian moni 90-luvun Suomessa varttunut. Vielä parikymppisenä vaihto-oppilaanakin alkoholi jaksoi innostaa, puolen lukukauden ajan. Silloin tuli ensimmäisen kerran mitta täyteen, ja vietin 1,5 vuotta raivoraittiina, kieltäytyen jopa lempijälkiruoastani tiramisusta sen sisältämän vähäisen alkoholin takia. Raittiusjakso muutti jotain, koska sen jälkeen juominen ei ollut enää yhtä hauskaa. En halunnut menettää kontrollia. Join silloin tällöin, yhä harvemmin ja harvemmin, ja näin touhussa yhä vähemmän mieltä. Viimeiset vuodet join enää lasin viiniä silloin tällöin, korkeintaan kaksi. Ei punaista, koska se värjää hampaat. Joskus hieman viskiä ollakseni cool. En ollut.

Esikoisen saatuani, imetyksen loputtua, saatoin vielä skoolata skumpalla tai juoda lasin valkoviiniä kalan kanssa. Vajaan vuoden aikana join yhteensä ehkä viisi annosta alkoholia. Toisen raskauden aikana kypsyi ajatus, että tässä asiassa haluan olla mustavalkoinen. En juo enää mitään alkoholia.

Tässä hajatelmia raivoraittiista elämästäni:

  • Kaipaan lapsuuteni superhienoa karusellikynää enemmän kuin alkoholia.
  • Jos iltaisin kaipaa rentoutusta, kannattaa juoda kamomillateetä. Rauhoittava vaikutus perustuu joka tapauksessa eniten rituaaliin, ja yksikin alkoholiannos voi heikentää unenlaatua. En paheksu vähäistä alkoholinkäyttöä millään tapaa, haluaisin vain ihmisten olevan tietoisempia pientenkin alkoholimäärien vaikutuksesta.
  • En halua jakaa ison seurueen ravintolalaskua tasan, jos muut juovat alkoholia. Jos pyöräytit tälle silmiäsi, suosittelen kirjaamaan vuoden ajan ylös, paljonko rahaa käytät alkoholiin.
  • Jos joka viikko juo 10 euron viinilasin ravintolassa ja 10 euron viinipullon kotona, menee siihen vuodessa yli tonni riihikuivaa rahaa. Suomalainen käyttää keskimäärin alkoholia (100-prosenttikseksi muutettuna) yli 10 litraa vuodessa, joten laskelmani on erittäin maltillinen. (Viiniksi muutettuna tuo keskiarvo on noin 107 pullollista eli pari pulloa viikossa.)
  • Pahoitteluni ravintoloille, että heidän kurkkukuohuvalla alkava ja kuusenkerkkäsiirappiin päättyvä 60 euron alkoholiton juomamenunsa jää minulta ostamatta. Olen otettu huomioinnista, mutta ei. (Ymmärrän, että alkoholin myynti on tärkeä ravintoloille katemielessä. Yrityksien täytyy uusiutua, BTDT.)
  • Mocktailit… Miksi? Onko joku joskus juonut Harvey Wallbangeria tai Sex on the Beachia maun takia? En kaipaa mehuuni siirappia, kiitos.
  • Miksi on normaalia juoda kolme puolen litran siideriä putkeen, mutta 1,5 litran vissypullon juominen yhdeltä istumalta on outoa. Teininä kaverini joi usein 12-packin siideriä illassa. Kuka ylipäätään juo neljä litraa yhtikäs mitään nestettä muutamassa tunnissa? Ei edes maratoonari!
  • Jos joku tekee ääneen oletuksen, että juomattomuuteni liittyy lapsiin, autoiluun tai muuhun vastaavaan syyhyn, korjaan olevani raitis. (Olen oppinut myös sanomaan olevani kasvissyöjä sen sijaan, että sanoisin “en syö lihaa”.)
  • Oikein toivon, että minulle tyrkytettäisiin alkoholia nähdäkseni ilmeiden kirjon, kun kerron olleeni raittiina kolme vuotta, kahdeksan kuukautta ja yksitoista päivää (tai jonkun muun täysin päästä keksityn mutta tarkan päivälukeman). En tarkoita vitsailla alkoholismilla, vaan ennemminkin tasoittaa tietä je suis -hengessä.
  • Kolmen euron kombuchapullo tekee uuden vuoden aatosta juhlavan. (Teen kombuchaa itsekin, mutta sitä ei ole koskaan oikeaan aikaan valmiina.) Saunan jälkeen parhaalta maistuu jääkylmä kookosvesi. Pommac on aina parempaa kuin juhlissa tarjottava Latviantuontiskumppa.

  • Ei tarvitse koskaan miettiä, koska ehtii Alkoon ennen jotain juhlapäivää. Ei tarvitse koskaan miettiä, onko sopivia ruokajuomia.
  • Ei tarvitse koskaan miettiä, onko ajokunnossa, tai mikä kyseisen maan promilleraja on. (Perheellisestä ei onneksi tehdä automaattisesti juoppokuskia.)
  • Ei kiinnosta pätkääkään, mikä pullo on tarjouksessa Ruotsinlaivan tax freessä tai paljonko viinan hinta halpenee Virossa. No, jälkimmäinen kiinnostaa yhteiskunnallisista syistä vähäsen.

Viking Gracen mainoskuvauksissa muutama vuosi sitten. Voin hyvin skoolata skumpalla kuvauksissa, sehän on eräänlaista näytelmää. En paheksu vähäistä alkoholinkäyttöä millään tavalla. Kuvan otti huippukuvaaja Juha Mustonen.

  • Olisipa all inclusive -hotelleista ja buffeteista alkoholiton hinnoittelu!
  • Ei tunnu sopivalta viedä kyläilypaikkaan viinipulloa.
  • Juhlistimme avioitumistamme kavereidemme kanssa kahvilassa. Alkoholin vaihtoehtona skoolata sai erikoiskahvilla tai smoothiella.
  • Monien yritysten kulttuuri tuntuu pyörivän yhteisen alkoholinjuonnin ympärillä. Asiakastilaisuuksissa ja liikelahjoissa on jo siirrytty eteenpäin, mutta sisäisesti meininki on kuin suoraan yrityksiä johtavien, 90-lukua nostalgisoivien keski-ikäisten nuoruudesta.
  • Monen aikuisen ihmisen elämä tuntuu pyörivän alkoholinjuonnin ympärillä. Ihmiset sanovat “tarvitsevansa” alkoholia.
  • Mommy doesn’t need a glass of wine. En kaipaa keskushermostoa lamauttavia aineita selvitäkseni arjesta lasteni kanssa. Kaipaan läheisten apua, joogaa ja matcha lattea, mutta en alkoholia.
  • Olen varmasti päässyt tosi helpolla raittiuteni kanssa, koska olen naimisissa, pienten lasten äiti, ja ihmiset ympärilläni ovat tottuneet jo ajat sitten siihen, että en juo.

Hauska mallikeikka vuosien takaa: 50-luvun kotiäitinä Alkon asiakaslehdessä.

Ja vielä kaksi hajatelmaa loppuun:

  • Miten raittius voi olla poikkeus ja alkoholin juominen normi?
  • Jos alkoholi keksittäisiin nyt, saisiko sitä myydä ollenkaan?

3 thoughts on “Raittiita ajatuksia”

  1. Samat mietteet kahvista. Jos se keksittäisiin nyt, se aivan varmasti olisi kiellettyä.
    Tsempit toiselta (lähestulkoon) raittiilta. Lähestulkoon= tasan yksi alkoholilaji ja -merkki mitä suostun kurkustani alas kaatamaan. 😀

    1. Saattaisi hyvinkin olla! Mä en juo kahviakaan, enkä mustaa teetäkään, enkä kyllä tavallista vihreääkään. Oon sellanen kauhuvieras, mille on mahdoton tarjota juotavaa. Tai ei edes ole, kun olen aidosti iloinen vesilasillisesta, mutta se ei tunnu tarjoajia tyydyttävän.

Leave a Reply