Mitä ostin vuonna 2020?

Kerroin vuosi sitten, että kirjoitan lähes kaiken ostamani ylös. Kerroin millä metodilla itse kirjaukseni toteutan ja kehoitin kokeilemaan samaa. Tästä vuodesta tuli varmasti monen kohdalla erilainen kuin oli ajatellut, myös kuluttajana. Ainakin meillä.

Suunnitellut ulkomaanmatkat siirrettiin hamaan tulevaisuuteen, joten siinä suhteessa säästimme tuhansia euroja tämän vuoden osalta. Tallinnanmatka elokuun alussa oli vuoden ainoa piipahdus ulkomailla, ja sekin oli osittain tuömatka. Marraskuun lähes perinteeksi muodostunut Kaakkois-Aasian matka vaihtui ihanaan Saariselkään.

En ole ostanut artikkelikuvan hienoja lampunvarjostimia, ne ovat Viru Keskuksen Roberts Coffeesta. Niistä tulee mieleen tarina hölmöläisistä kantamassa säkeissä valoa pirttiin. Sellaisia on ollut osa tämän vuoden hankinnoista, yrityksiä tuoda valoa pimeyteen.

Hankintoja mökille

Vietimme viisi kuukautta putkeen ”mökillämme” Hämeenlinnassa. Lainausmerkit, koska mökki ei ole mökki vaan ihan tavallinen omakotitalo. Palasimme kotiin Espooseen, kun tyttöjen kerho taas syksyllä alkoi, mutta olemme käyneet mökillä aiempaa ahkerammin, kun muita menoja ja reissuja on vähemmän.

Koska perheemme pakkaamisessa mökkireissua varten on aivan tarpeeksi hommaa, olen tänä vuonna alistunut siihen, että mökille on järkevää hankkia joitain tavaroita, jotka voisi periaatteessa tuoda joka kerta kotoakin – jos liikkuisi pakettiautolla ja ottaisi aina päivän vapaata pakkaamiseen. Hankittu on niin mökin omat tuplarattaat, voimistelurenkaat, sähköhammasharja, epilaattori, nenäkannu kuin kirjoja ja palapelejäkin – kaikki käytettynä, toki. Tavaroihin kului 638 euroa ja myin vanhoja tavaroitani 79 eurolla.

Lasten uima-allas Torista, 5 €, oli hätävarahankinta, jos läheiselle uimarannalle ei olisi uskaltanut mennä. Niin pahaksi ei koronatilanne mennyt.

Kaksi kallista hankintaa kotiin

Kotiin ei ole lisää tavaraa tarvittu, mutta kaksi kallista hankintaa osui tälle vuodelle: pitkään haaveiltu kiinteä ilmastointilaite (”ilmalämpöpumppu”, mutta ilman sitä lämpöä) ja pesukone. Ilmastointi asennuksineen kustansi lähes 1700 € ja 12 vuotta palvelleen pesukoneen korvaaja sekin melkein tonnin. Kallis kuin mikä, mutta Saksassa valmistettu kone kestää toivottavasti kovaa käyttöämme yhtä kauan kuin edeltäjänsä. Käytettyjäkin katselin, mutta riittävän kokoisella rummulla varustettua, uudehkoa, eurooppalaista konetta ei löytynyt.

On vain ajan kysymys, koska yhtä vanhat kuivausrumpu, astianpesukone ja uuni/hella luovuttavat. Ensi vuoden kuluihin tulee myös sähkölatauspaikkojen asennus taloyhtiömme parkkihalliin.

Siinä se nyt on, vuoden kallein hankinta.

Lasten tavaroihin ja vaatteisiin 130 €?!

Kohisten kasvavat ja uutta oppivat 2- ja 4-vuotiaat tuntuvat tarvitsevan jatkuvasti jotain, elipä sitten kuinka minimalistisesti hyvänsä. Vaatteet hajoavat ja jäävät pieniksi, kerhoon tarvitsee viedä varavaatteet ja viime viikolla viihdyttäneet palapelit ovat käyneet aivan liian helpoiksi. Eikä yksi pulkkakaan enää riitä kahdelle tytölle – ja sellaiset täytyy saada mökillekin lumisen talven toivossa.

Tavararumba on hengästyttävä, mutta onneksi kaiken saa käytettynä ja tavara kiertää vielä eteenpäinkin. Niihin kuuteenkymmeneen(!) vaatekappaleeseen, mitä tytöille vuoden mittaan hankittiin, kului 440 euroa ja myynneistä kertyi 192 euroa takaisin. Niihin melkein sataan (!!) tavaraan, joita lapsille ostettiin (osittain sinne mökille), kului 786 euroa. Lähes poikkeuksetta kaikki hankittiin käytettynä. Yksi poikkeuksista oli samalla vuoden kallein hankinta lapsille – uusi turvaistuin esikoiselle, joka kasvoi liian isoksi matkustamaan selkä menosuuntaan.

Hyvänä puolena lasten tavaraa tuli myytyä enemmän kuin ostettua, peräti 903 euron edestä. Kalleimpana myyntinä Mountain Buggy -tuplarattaat, jotka olimme tapamme mukaan ostaneet käytettynä. Niinpä lasten vaatteisiin ja tavaroihin kului tänä vuonna nettona vain noin 130 euroa!

Tämä tavaran jatkuva kulku totisesti ahdistaa minua, mutta toisaalta, kun tavarat ostaa käytettynä ja myy tai antaa eteenpäin, voi leikkiä oikeastaan vuokranneensa niitä – halvalla.

Huppari ja huopakori kirppikseltä. Huppari on mennyt jo eteenpäin, koska mikään ei tunnu mahtuvan päälle kauaa.

Omiin vaatteisiin nettona vähän alle 500 €

Tiesin, että tälle vuodelle olisi edessä väistämättömiä kenkähankintoja. Hirmuisella tuurilla löysin talvikengiksi Torista lähes uudet Pomarit. Kyllä, Pomskut. Ne on suunniteltu Suomessa ja tehty Virossa ja ne kestävät Etelä-Suomen loskatalvet pitäen sukkani kuivana, toisin kuin aiemmat, coolimmat talvikenkäni. Käytettynä ostin myös yhdet Converset ja Kontio-kumisaappaat mökille. Sandaalit jouduin hankkimaan uutena – parin harhaostoksen jälkeen loppui aika etsiä käytettyjä, sillä vanhat kesäkengät hajosivat totaalisesti. Yksi harhaostos hajotti varpaani niin pahasti, että jouduin hankkimaan myös 0,50 euron varvassandaalit, koska parin loppukesän viikon ajan en pystynyt käyttämään muuta.

Kallein hankinta oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin kenkiä. Pohjustan hieman: kerroin kesällä 2019 neljästä takistani, joilla ajattelin pärjääväni suunnilleen loppuelämäni. Mutta talvi 2019-2020 oli Etelä-Suomessa sellainen kammotus, että mittani tuli täyteen: Ei enää yhtään talvea ilman vedenpitävää talvitakkia! Kun jotain ostan, haluan sen olevan laadukasta ja kestävää. Pidän kovasti Patagonian brändistä, sillä he huomioivat eettiset ja ympäristöseikat montaa muuta toimijaa paremmin. Iskin silmäni heidän 3-in-1-parkatakkiinsa (Vosque parka), jonka (kierrätetyllä) untuvalla täytettyä tikkitakkia ja vedenpitävää kuoritakkia voi käyttää erillisinä tai yhdessä. Ovh 600 €! Löysin kyseisen takin jenkki-ebaysta vähän käytettynä, mutta postikulut, tulli ja verot tuplasivat sen hinnan 367 euroon. Kannatti silti, hankinta on osoittautunut loistavaksi (ja jenkkipesuaineen pistävä haju alkaa sekin hälventyä).

Osittain tuon kalliin takkihankinnan ansiosta vaatteisiin ja kenkiin kului tänä vuonna melko hikoiluttavat 885 euroa, eli 25 euroa enemmän kuin keskivertosuomalaisella. Tosin tässä on mukana paljon sellaista, jonka olen ostanut nettikirpparilta ja todennut epäsopivaksi ja laittanut heti eteenpäin myyntiin. Uutena ostin vain neljät alushousut ja kahdet sukat sekä ne sandaalit. Lisäksi sain Kotirouvan kuvauksista yhden pakasta vedetyn kesämekon.

Kuva Kotirouvan kuvauksista. Sain pitää tämän lempparimekkoni! Toinen kerta 22 vuoden aikana, kun sain kuvauksista vaatteen!

Myin vaatteita ja kenkiä 386 eurolla, mukana ne nopeasti takaisin kiertoon laitetut, joten todelliset vaatekulut jäivät sentään alle viidensadan.

Nuo virhehankinnat ärsyttävät suunnattomasti, mutta kun ostaa yksityiseltä myyjältä, ei palautusoikeutta tietenkään ole. Takin kanssa ostaminen ei jännittänyt, sillä kävin sovittamassa tismalleen samaa mallia Partioaitassa. Anteeksi vain moisesta hyväksikäytöstä, mutta olisin oikeasti saattanut ostaa kyseisen takin sieltä uutena, jos en olisi löytänyt samaa käytettynä. Useimmiten nettikirpparien vaatemallit ovat kuitenkin jo poistuneet myymälöistä, eikä niitä voi sovittaa muuten kuin ostamalla. Tein jo päätöksen hylätä vaatteiden ostamisen nettikirppareilta ja ostaa niitä vain kivijalkakirppareilta, mutta sitten tuli korona.

Vaatteet ovat sektori, jonka kulut ovat ensi vuonna toivottavasti merkittävästi pienemmät! Isoja hankintoja ei pitäisi olla, lähinnä tarvitsen pari T-paitaa, sukkia ja alushousuja ja jotkut housut. Toivon pärjääväni ensi vuonna parilla sadalla eurolla ja toivon voivani taas suosia kivijalkakirppareita.

Tyytyväisenä hampaiden valkaisun jälkeen. Päälläni on Patagonian parkan sisempi osa, eli kierrätetyllä untuvalla täytetty kevyttoppis.

Kosmetiikkaan nettona 39 €

Suomalainen käyttää kosmetiikkaan keskimäärin 189 € vuodessa. Itse jäin tänä vuonna hieman tämän alle, vaikka ostin (Torista) Lumenen mainion joulukalenterin. Kosmetiikkakalenterit leimataan helposti turhakkeiksi, mutta jos kaikki tuotteet tulevat käytetyksi ja pakkausmateriaalit ovat kierrätettäviä, saa oman lempimerkin kalenterin avulla hankittua moninkertaisesti arvokkaammat tuotteet muutamalla kympillä. Itse ostin kalenterin Torista 50 eurolla + postitus 7.90 €, ja olen myynyt itselleni tarpeettomia tuotteita tähän mennessä 20 eurolla.

Tänä vuonna viimein myönsin itselleni, ettei minusta ole enää tuoksujen käyttäjäksi, ja myin vähäiset hajuveteni pois. Niinpä vuoden kosmetiikan nettokuluiksi jäi vain 39 €.

Poikkeuksellisen paljon kauneudenhoitopalveluja

Kauneudenhoitopalveluita käytin tänä vuonna niin paljon, että olen oikein ylpeä itsestäni suomalaisen (ja hieman myös virolaisen) työn tukijana. Kymmenkertaistin kauneudenhoitopalveluihin käyttämäni sunman viime vuoteen nähden. Kävin kampaajallakin kolme kertaa leikkauttamassa hiuksia (yht. 141 €). Lisäksi totesin korona-ajan olevan täydellinen hetki luomien poistolle (250 €) ja diatermialle (61 €). Käytin kauneudenhoitopalveluihin yhteensä 699 €. Kaikkein kalleimman hoitopaketin sain kuitenkin kaupallisena yhteistyönä Albergan Bella Rosettesta. Teetin muuten itselleni myös purentakiskot, mutta niitä ei voine laskea kauneudenhoidoksi?

Liikuntapalveluihin vähemmän kuin toivoin

Vuosi sitten toivoin, että pääsisin tänä vuonna käyttämään enemmän liikuntapalveluita. No, te tiedätte mitä sitten tapahtui. Syksyllä löysin kuitenkin todellisen helmen: livestream-ilmajoogatunnit suoraan New Yorkista Unnata air yogan kehittäjältä. Ne ovat tarjolla vain kyseisen opettajan edistyneille oppilaille tai opettajakollegoille ja ovat olleet koronavuoden todellinen piristys.

Digitaaliseen viihteeseen 118 €

En katso TV-sarjoja, joten minulla ei ole Netflixiä tai HBO:ta. Sen sijaan katson mielelläni elokuvia ja joskus myös NHL/KHL-kiekkoa, joten osan vuodesta tilaamme Viaplayta, josta maksan osan. Olen piristänyt koronavuotta myös parilla vuokraelokuvalla ja ostamalla muutaman ekirjan, joita ei ole sähköisestä kirjastosta löytynyt. Vuoden aikana käytin digitaaliseen viihteeseen 118 €, mikä on enemmän kuin tavallisesti. Syytän koronaa.

Mitäs muuta?

Viime vuonna kerroin, etten kirjaa ylös asumis- tai ruokakulujani, koska ne pysyvät kutakuinkin samoina kuukaudesta toiseen. 2020 kuitenkin pienensi ruokakulujamme, sillä siirryimme tilaamaan ruokaa netistä, mikä edellyttää aiempaa enemmän ateriasuunnittelua ja vähentää heräteostoksia (kuten paistopistetuotteet ja valmissalaatit) merkittävästi. Säästö on enemmän kuin keräilyn tai edes kotiinkuljetuksen hinta.

Kirjaan ylös myös esimerkiksi pääsylippumaksut (tänä vuonna vähemmän kuin koskaan), lääkkeisiin käyttämäni summat, osteopaattikäynnit, ostamani lahjat (omien lastemme lahjat ovat mukana tuossa lasten tavarat -kohdassa) sekä hyväntekeväisyyteen antamani rahat.

Vuoden suurin ”kulueräni” oli kuitenkin Nordnet. Vaikka jotkut käskivät pistää jäitä hattuun ja odottaa isompaa pudotusta, ostelin jonkin verran osakkeita maaliskuussa – ja kas vain, isompaa droppia ei tullutkaan. Niihin kannatti siis törsätä.

Kirjaatko kulujasi ylös? Mitä ostit vuonna 2020? Keskustellaan Instagramissa!

Ostolakko on ohi

Kerroin huhtikuussa joutuneeni elämäni ensimmäiseen ostolakkoon, kun koronan suljettua kirpparit Postin sekoilu teki nettikirppareilta ostamisestakin mahdotonta. Jäin siis sen varaan, mitä ruoan nettikaupasta sai. Kaikenlaista, muuten. Olisin ostanut uuden vispilän ja terottimen mieluummin käytettynä Kierrätyskeskuksesta, mutta minkäs teet. En halunnut sanoa lapsille, että piirtäminen jatkuu, kun kirpparit ovat taas auki.

Aluksi jouduin miettimään, millä korvata kirppistelyn tuoma löytämisen riemu, mutta pian uuteen normaaliin tottui siinäkin asiassa. Parissa kuukaudessa harvoin oikeasti tarvitsee mitään, ja nytkin ainoaksi ongelmaksi meinasi muodostua atomeiksi hajonnut kasvohoitoni kulmakivi konjac-sieni. Sen suhteen sain turvauduttua verkkokauppaan ja Matkahuoltoon, joten kaikki hyvin ensimmäisessä maailmassa.

Paluu Aarreaittaan

Yksi ehdottomista lempikirppareistani on Aarreaitta Hämeenlinnassa. Olen käynyt siellä aina mökillä ollessani, ja onkin ollut aikamoisen outoa viettää täällä kolme kuukautta ilman Aarreaitta-vierailua! Aarreaitan yrittäjä käytti tauon viisaasti ja remontoi koko kirpparin uuteen uskoon, ja 1.6. se kaikessa uljaudessaan aukesi.

Viikon maltoin, mutta kun päivittäiset tartuntaluvut alkoivat näyttää nollaa, uskaltauduin itsekin vierailemaan Aarreaitassa. Olemme eläneet aika eristyksissä, ja tuo tuulahdus normaaliutta oli kyllä todella tervetullut! Kirpparivisiitti venähti, kun etsin kaikenlaista muuttoa tekevälle kaverilleni. Löysin myös korvaajat kahdelle eristyksen aikana hajonneelle tavaralle: Hupparin kuopukselle ja lelukorin.

Hyväkuntoinen Lindexin huppari, 2,50 €

Ostolakkoni – jollaiselle en olisi koskaan halunnutkaan – jäi siis vain parin kuukauden mittaiseksi. Suuria oivalluksia se ei tuonut, mutten niitä toki odottanutkaan. Minimalismi ei minun kohdallani tarkoita pyrkimystä kuluttamisen täydelliseen lopettamiseen, ei edes tavaroiden kohdalla. Olen säästäväinen ja ostan kaiken mahdollisen käytettynä, joten ostolakko ei tuonut suurta muutosta talouteen. Kirpparireissuja oli kova ikävä, ja olen iloinen, että olen saanut ne nyt takaisin.

Huovasta tehty H&M:n pupukori maksoi 2 €. Se korvaa monesta kohtaa teipatun paperikassin lasten pikkulelujen säilytyspaikkana ja palkitsee sangen kiltisti jälkensä siivoavia typyjämme.

Loppuiko kulutus koronaan?

Jopa Kauppalehden toimittaja ihmetteli, että rahaa jää näin sosiaalisen eristyksen aikana enemmän käteen kuin normaalisti. Varmistin pariin kertaan, että eikö kysymys tosiaankaan ollut esimerkiksi Cosmopolitanin toimittajasta. Ei ollut. Tuntuu itsestään selvältä, että jos lomautus ei ole osunut omalle kohdalle vaan työt ovat siirtyneet kotitoimistolle, jää rahaa nyt enemmän käyttöön. Kotilounaat ovat paljon edullisempia, kulkemiseen ei kulu rahaa eikä palveluitakaan voi juurikaan käyttää. Matkustelu ei tule kysymykseenkään. Tottakai rahaa jää enemmän! Paitsi että… Hetkonen, jääkö minulle?

Disclaimer: Tämä on kirjoitus henkilökohtaisesta kulutuksestani. Vaikka kirjoitus liittyykin koronaan, en tässä kirjoituksesta kerro suuresta huolestani sairastuneita tai maapallon vähäosaisempia kohtaan. Yrittäkää kestää.

Ruokaa laatikkokaupalla

Tilaamme ruokaa kaupasta kerran viikossa, 3-4 pahvilaatikollista – tai seitsemän ostoskassillista – kerrallaan. 28 ruokakassia kuussa! Niistä tehdään nyt lounasta myös aiemmin työpaikkaruokalassa käyneelle miehelle, ja niillä korvataan tietysti myös ne muutamat kerrat kuussa, jolloin olen käynyt tyttöjen kanssa ulkona syömässä tai kahvilla. Kaikki tämä huomioiden meillä kuluu nyt yhteensä n. 250 € vähemmän ruokaan kuukauden aikana. Kotona syöminen ja myös parempi ateriasuunnittelu sekä esimerkiksi kotona leivotut leivät ovat tuoneet säästöä.

Mekin muuten olemme yrittäneet tukea ravintolayrittäjiä noutoruoalla, mutta 45 minuutin ruoan odotus lounasaikaan oli todella haasteellinen. Niillä, jotka jaksavat aktiivisesti (päivittäin!) markkinoida noutoruokaa, tuntuu kiirettä riittävän.

Ruoassa säästöä siis tulee, mutta se kohdistuu enemmän päivittäin kodin ulkopuolella syöneeseen mieheeni. Hyvä sekin tietysti!

Harrastukset siirtyivät kotiin

Kevään tanssikausi loppui neljä viikkoa aiemmin kuin piti, enkä vielä tiedä, saako siitä jotain hyvitystä tai pidetäänkö tunnit myöhemmin. Olen käynyt työväenopiston edullisilla mutta superhauskoilla tanssitunneilla, ja uskon, että heidän toimintansa ei tähänkään kriisiin kaadu.

3-vuotiaan loppukauden tanssitunnit korvattiin tanssinopettajien tekemillä opetusvideoilla, joita nyt olemme tyttöjen kanssa tahkonneet useamman kerran viikossa.

Aikana e.K. (ennen Koronaa) kävin satunnaisesti tankotanssi- ja joogatunneilla, mutta enimmäkseen joogaan kotona. Olen joogannut 20 vuotta ja olen joogaohjaaja itsekin, joten en välttämättä kaipaa ohjattuja tunteja. Kun haluan jonkun muun suunnittelevan harjoituksen puolestani, etsin YouTubesta sopivan joogatunnin. Ikisuosikkini on Boho Beautiful upeine maisemineen. Nyt olen raivannut joogalle tilaa joka päivä, joten sen suhteen tilanne on jopa aiempaa parempi. Ja kustannus 0 €.

Ahkera joogaaminen on nyt välttämätöntä myös selkäni terveyden kannalta, sillä ihan hetkeen en pääse osteopaatille. Ostin jo valmiiksi itselleni neljän käynnin lahjakortin odottomaan.

Voisimmeko siirtää..?

Olimme ehtineet jo bookata kaikki vuoden lomareissut: kaksi lahjakorteilla lunastettua Tukholmanristeilyä, ilmaisien lentojen Krakovanmatka ja lähes perinteeksi muodostunut Aasianreissu loppuvuodelle. Kukaan ei vielä voi tietää, lennämmekö marraskuussa Bangkokiin, mutta kaikki muut reissut ainakin siirtyvät eteenpäin. Toistaiseksi siis tappioita ei näissä ole tullut, mutta ei säästöäkään – reissut näyttävät vain kerääntyvän yhdeksi sumaksi loppuvuodelle. Siirtäisimme mielellämme Krakovanmatkan ensi kevääseen, mutta niin pitkälle ei Norwegian vielä anna vaihtaa. Saa nähdä meneekö konkurssiin koko yhtiö.

Entäs hankinnat?

Joillekin nähtävästi syntyy säästöä siitä, että kaupoissa tai kirppareilla ei voi kierrellä huvikseen. Valitettavasti korona ei lyhentänyt tarvitsemiemme tavaroiden listaa, melkeinpä päinvastoin.

Poikkeustilasta huolimatta lapsemme ovat jatkaneet kasvamista, ja niinpä ostin nettikirppareilta toiselle välikausihousut ja toiselle haalarin. Isosisko saa myös ensimmäisen kellonsa, sillä löysin viimein pitkään etsimäni sveitsiläisen Flik Flakin käytettynä (15 € posteineen).

Koska kerhoa ei ole eikä kirjastoon, museoihin tai leikkipuistoihin pääse, on 3-vuotiaamme tehnyt ihan kohtuuttoman paljon palapelejä. Ostin niitä nettikirpparilta kuusi kappaletta lisää (19 € posteineen). Suurimmassa 180-palaisessa oli jo hieman haastetta itsellenikin.

Kuudesta palapelistä vain yhdestä puuttui pala. Koska hinta oli ollut kohtuullinen, en lähtenyt tinkimään. Tämä 80 palan palapeli on oma suosikkini, sillä siinä näkyy monia osaomistamiani hahmoja. Lue eteenpäin niin ymmärrät intoni!

Koska totesimme olevamme ensi kesänä pääsääntöisesti mökillä, päätimme hankkia sinnekin voimistelurenkaat tytöille. Suomen Voimistelutuotteen renkaat löytyivät Torista (40 € posteineen), mutta kattokiinnityksiä ja karabiinerejä en turvallisuussyistä osta käytettynä.

Pitkäkestoisen mökillä asumisen varalta piti sinne viimeinkin hankkia myös minulle sopiva tyyny – eli samanlainen Familonin Muumityyny kuin tytöillämmekin (8 € posteineen). Se pääsee saavuttuaan 95 asteen pesuun ja vielä pariksi päiväksi -18-asteiseen pakastimeen.

Tässä vaiheessa saattaa tulla mieleen, että miksei minimalisti ota näitä asioita mukaan kotoa. Ottaisinkin, mutta automme on mökkireissuilla jo entuudestaan melko täynnä. Koska en siedä ruokahävikkiä, mukaan lähtevät aina kaikki pilaantuvat elintarvikkeet. Kotiin päin lähtiessä autossa on kierrätyskartonkia, -muovia, lasia, metallia ja paperia, jotka viemme joko läheisen marketin ekopisteelle tai tuomme kotiin. Mökkivaatteita meillä ei ole, joten tuomme kaikki vaatteet aina kotoa. Lapset haluavat tietysti aina pakata mukaan kasan leluja, vaikka mökillä on omakin pieni leluvarasto ja kasa lapsiemme rakastamia kirjoja. Normaalistikin käymme mökillä ympäri vuoden vähintään kerran kuussa, joten on ollut ihan perusteltua hankkia sinne tarvittavia asioita – mahdollisimman pitkälti käytettyinä, tietysti.

Itse asiassa näyttää siltä, että saatamme tarvita mökille myös omat rattaat, jos siellä kuluu koko kesä. Haussa on edulliset tuplarattaat, tietenkin käytettynä, jotka voi myöhemmin myydä hankintahintaan pois. Rattaat täyttäisivät koko takaluukun, joten niitä ei ole mitään mahdollisuutta tuoda kotoa. Yhden hengen matkarattailla ei oikein pärjää kahden kanssa yhtään haastavammassa maastossa.

Hakuvahdeissa on nyt myös pieni kahluuallas, sillä mökin läheinen uimaranta kaikessa ihanuudessaan ei välttämättä ole ensi kesänä mahdollinen retkikohde. Se kun on todella suosittu, etenkin loppukesästä, kun kaikkialla muualla on levää.

Uusi patakinnaskin oli pakko hankkia sen jälkeen, kun olin kirjaimellisesti ollut liekeissä. Vannon, etten syttynyt tuleen tahallani, vaikka (lahjana saatu) Unikko-kuosi ei suosikkini olekaan. Silikoninen patakinnas löytyi Torista kolmella eurolla, toinen mokoma kului posteihin.

Itselleni ostin Torista vitosella (postikulut sisältäen) LED-salaman, jonka avulla voin toivottavasti jatkossa kuvata kasvojoogavideoita myös silloin, kun aurinko ei paista. Kasvojooga jos mikä piristää tällaisena aikana, ja se sopiikin parhaiten kotona tehtäväksi. Minulta on pyydetty kasvojoogavideoita vuosien ajan, mutta vasta tässä poikkeustilanteessa sain aikaiseksi niitä tehdä.

Pidetään pyörät pyörimässä ja sitä rataa

Kansantalouden kannalta kulutuksen ylläpitäminen on kriittisen tärkeää, joten minua ei ainakaan voi syyttää rahahanojen sulkemisesta. Oma kulutukseni toki on melko pientä ja kohdistuu pitkälti käytettyyn tavaraan, tällä hetkellä vieläpä vertaiskauppaan, mistä ei verotuloja valtiolle heru. No, ainakin kaappejaan tyhjentävät nettikirppismyyjät saavat roposeni omaa kulutustaan varten.

Monelle tämä on varmasti hyvä hetki pohtia omaa kulutustaan. Valitettavan monelle se tulee pakolliseksi tulojen laskiessa. Suosittelen lämpimästi aloittamaan kirjoittamalla kaikki hankinnat ylös.

Ostohousut jalassa

Yhdessä asiassa olen ollut innoissani ostokannalla: Osakkeet ovat nyt todella halpoja! Toteutin muun muassa pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Disneytä. Voin luvata, että jatkossa viittaan meidän elokuviimme ja meidän elämyspuistoihimme.