Life designilla unelmat toteutukseen

Life design on kuuma termi, jonka kuulin ensimmäisen kerran lukiessani Stanfordin supersuosituista kursseista. Itse pääsin onnekkaasti aloittamaan life designin, tosin silloin tuota nimeä ei tunnettu, jo vuonna 2006. Kyllä, tämä on juuri sellainen ”minä tein tätä jo ennenkuin se oli suosittua” -kirjoitus. Omakehun lomassa vinkkaan muutaman helpon tavan päästä alkuun, vaikket (sinäkään) sattuisi olemaan kirjoilla Stanfordissa.

Tähän pitääkin varmaan sitten heti alkuun laittaa disclaimer, että ymmärrän toki, että oikein kurjissa oloissa elävälle life design on vain kaukainen haave. ”Uusliberalistinen fantasia” sanoi joku ajatuksesta oman elämänsä herruudesta. Jos kuitenkin kuulut siihen suomalaisten enemmistöön, joka ehtii murehtia paljon muutakin kuin rahan riittämistä ruokaan, lue toki eteenpäin.

Life design… mitä ihmettä nyt taas?

En ihmettele, jos kiitollisuuspäiväkirjojen, meditaatioiden ja kaiken maailman kasvojoogien ristitulessa elävän ensimmäinen reaktio ajatukseen life designista on väliotsikon mukainen. Oman elämänsä suunnittelu huomista pidemmälle – mistä life designissa siis on kyse – on kuitenkin keino nimenomaan tehdä aikaa niille asioille, millä on väliä, ja päästää irti niistä, joita tekisi vain ulkopuolisen paineen takia. Life design ei myöskään välttämättä vaadi paljon aikaa.

Aihe on haastava kuvitettava. Kuvat lauseiden taustalla ovat otoksiani vuodelta 2012. Kun luet jutun, saat tietää, miksi tuo vuosi on minulle merkityksellinen.

Life design -historiani

Ideaalitilanne olisi varmasti aloittaa life design jo koulussa. Itse olin 24-vuotias, kun pääsin työni puolesta osallistumaan hieman erilaiseen teamleader-koulutukseen. Perinteisten myynti- ja johtamistaitojen lisäksi meille esiteltiin itsensä johtamisen keskeisiä ajatuksia vaikuttamisen kehästä superegoon, egoon ja idiin. Kun olimme päässeet sopivaan mielentilaan, meidät laitettiin vastaamaan liutaan kysymyksiä tavoitteistamme. Vastailin kysymyksiin kiltisti, mutta koulutuksen jälkeen kihisin kiukusta koulutuksen järjestäneelle kollegalleni: Tällaista hihhuliroskaako me haluamme saarnata työntekijöillemme? Vain minun kuolleen ruumiini yli!

Hyviä asioita alkoi kuitenkin tapahtua sattumalta(?) juuri tuon koulutuksen jälkeen. Olin esimerkiksi määritellyt tavoitteekseni säännöllisen liikunnan harrastamisen, mikä oli edeltävät 15 vuotta ollut terveydentilani takia sula mahdottomuus. Minua iäisyyden piinanneeseen mysteeritulehdukseen löytyi kuitenkin lääkitys ja ensi töikseni aloitin tanssitunneilla käymisen. Lisäksi sain uusia työtehtäviä ja palkankorotuksen.

Vuotta myöhemmin toistuneeseen koulutukseen ja sen tavoiteosioon suhtauduin jo avoimemmin. Kokeilin huvikseni pistää tavoitteet taas korkeammalle, ja kas vain, nehän toteutuivat myös.

Life design ei ole toivomusautomaatti

Tässä välissä on syytä tehdä välihuomautus: life design ei ole mikään kaikki toiveet toteuttava automaatti. Se muistuttaa enemmän personal traineria kuin lampun henkeä: life design varmistaa, että tavoitteesi ovat kirkkaana mielessäsi, kun on valintojen tekemisen aika. Siinä on koko jutun ydin! Ilman selkeitä tavoitteita saattaa ajautua tilanteisiin, jotka eivät lopulta tunnu omilta.

…eikä raha-automaatti

Raha tulee varmasti monella ensimmäisten asioiden joukossa mieleen, kun elämän tavoitteista puhutaan. Myönnän auliisti, että etenkin nuorempana tuli itsekin haaveiltua rikkauksista, ja joskus kokeilin myös kirjata rahantulon tavoitteekseni. Rahan suhteen kirjaamani tavoitteeni eivät kuitenkaan täysimääräisinä toteutuneet.

Kun jälkikäteen analysoin syitä tälle, totesin, etten ollut juurikaan edes ajatellut rahaa. Olen siinä suhteessa valtavan onnekas, etten ole koskaan ollut vähävarainen. Opiskeluaikanakin minulla riitti aina töitä ja vaikka välillä söinkin lähinnä nuudelia herne-maissi-paprikalla, oli kyse enemmän laiskuudesta ja kiireestä kuin ruokabudjetin tiukkuudesta. Työelämässä minua on aina motivoinut enemmän työn sisältö ja mielekkyys kuin raha. Säästän ja sijoitan, mutta en tee kumpaakaan rikastuakseni vaan turvatakseni tulevaisuutta. Uskon ja toivon, että tulen aina tulemaan ihan hyvin toimeen, mutta miljonääriä minusta tuskin tulee koskaan.

Unleash the Power Within

Näiden välihuomautusten jälkeen uskaltanen jatkaa omaa life design -historiaani vielä yhden kokemuksen verran. Vuonna 2012 matkustin muutaman työkaverini kanssa Lontooseen Anthony Robbinsin Unleash the Power Within -seminaariin. Herra Robbins lienee maailman kuuluisin self help -guru, joka on auttanut niin olympiaurheilijoita, eturivin Hollywood-näyttelijöitä kuin Yhdysvaltojen presidenttejäkin menestymään.

Taas välihuomautus: Koska sanaa life design ei vielä käytetty, puhuttiin vuonna 2012 self helpistä, jolla on ikävämpi kaiku. Ensinnäkin ”self help” indikoi, että lähtökohtaisesti sen puoleen kääntyvällä on jokin ongelma. Toiseksi sanapari vihjaa, että ongelmiin ei haeta ihan oikeaa apua ammattilaisilta, vaan pyritään pärjäämään kaikenlaisten puoskarien neuvoilla. ”Life design” kuvaa asiaa paremmin. Kukapa ei haluaisi, että elämässä on tavoitteita?

UPW-seminaari O2-areenalla 6000 ihmisen kanssa ei unohdu ikinä. Herra Robbinsin metodiin kuuluu ensin hajottaa kuulijansa palasiksi ja sitten koota heidät uudestaan – neljässä päivässä. Tuon seminaarin jälkeen tavoitteeni olivat kirkkaina mielessäni ja tiesin, etten tyytyisi enää vähempään millään elämäni osa-alueella. Enkä ole tyytynyt. Kahdeksan vuotta myöhemmin muistan kaikki tuolla tekemäni päätökset yhä kirkkaasti, olen elänyt niitä tavoitellen ja olen erittäin tyytyväinen elämääni.

Seminaarissa tuli myös käveltyä tulisilla hiilillä. Ymmärrän, miksi urheilijat kaipaavat yleisön tukea, sillä tuhansien ihmisten kannustamana pystyy uskomattomiin suorituksiin. Vasta junassa yksin takaisin kämpillemme Lontoon keskustaan huomasin, että jalkapohjissani oli pari palovammaa. Mikään määrä life designia ei muuta fysiikan lakeja.

Robbinsin seminaari oli kallis, mutta koska yhtiökumppanini on saman henkinen, reissasimme firman piikkiin. Life design ei kuitenkaan vaadi tuhansia euroja tai edistyksellistä työnantajaa. Olen vuosien mittaan oppinut monia tapoja suunnitella elämää ja asettaa tavoitteita, ja kerron seuraavaksi niistä kolme.

1. Tavoitekyselyt

Sain itselleni hyvän kysymyspatteriston aikoinani käymistäni teamleader-koulutuksista. Kerran vuodessa tai kahdessa otan puhelimestani sekuntikellon ja vastaan kysymyksiin. Juju on siinä, että kysymyksiin täytyy vastata nopeasti, laajuudesta riippuen 30 tai 60 sekunnissa. Silloit et ehdi sensuroida itseäsi, vaan vastaat, mitä intuitiivisesti ensimmäisenä ajattelet.

Olen päässyt vetämään näitä harjoituksia myös markkinointitoimistomme työntekijöille, joskus kavereillenikin. Alle tunnin harjoituksessa käydään läpi tavoitteet kaikille elämän osa-alueille. Mielentilan pitää toki olla oikea, joten aikaa kannata varata enemmän. Alle voi katsoa vaikka muutaman inspiroivan Ted Talkin (jos et tiedä mitä ne ovat, mene YouTubeen ja katso joku miljoonia katsomiskertoja saanut Ted Talk. Lupaan, ettet pety.)

Käyttämääni vastaava kysymysluettelo löytyy suomalaisen self-helpin klassikkoteoksesta, Jari Sarasvuon Sisäisestä sankarista. Olipa henkilöstä tai kirjasta mitä mieltä tahansa, kysymykset ovat oikeita.

2. Vuosikyselyt

Tavoitekyselyiden lisäksi täytän jokaisen vuoden lopussa vuosikyselyn, jossa reflektoin kulunutta vuotta. Mikä meni hyvin, mikä huonosti, mitä olen saanut aikaan. (Kaverini sanoi kerran miettivänsä näitä asioita aina potkurikonelennolla Riikaan, mutta sittemmin kyseiset elämykset on taidettu lopettaa. Ne olivat kieltämättä hyviä hetkiä reflektoida elämäänsä. Itse raitistuin yhdellä Riika-Helsinki -lennolla, puolisen vuotta Anthony Robbisin seminaarin jälkeen.)

Alunperin törmäsin vuosikyselypohjaan jossain blogihaasteessa, mutta vastattuani muutaman vuoden täysin irrelevantteihin kysymyksiin muokkasin kyselystä oman versioni, jossa elämän osa-alueet käydään läpi kattavammin. Täytän kyselyn sähköisesti, jolloin samalla näen edellisen vuoden vastaukset. Jos olen kahdessa kyselyssä peräkkäin tyytymätön johonkin asiaan, sen korjaamiseen täytyy laittaa enemmän resursseja.

3. Rikas mies jos oisin…

Olen pitkään aina silloin tällöin miettinyt, mitä olisin kyseisenä päivänä tehnyt toisin, jos raha ei olisi millään muotoa kynnyskysymys. Yleensä tuo harjoitus tulee mieleen lomamatkalla tai muutoin vapaapäivänä. Olisinko valinnut ruokapaikan toisin? Ostanut jotain pitkään haaveilemaani mutta kallista? Tehnyt jotain, mitä en nyt raaskinut?

Parhaina – tai pahimpina – päivinä olen päässyt muutamaan tuhanteen euroon. Silloin olen jäänyt haaveilemaan Chanelin jakusta, kävellyt Lamborghineja vuokraavan liikkeen ohitse tai nähnyt upean hotellin. Yleensä kyse on muutamasta kympistä: olen jättänyt mielestäni ylihinnoitellun smoothien ostamatta tai jättänyt menemättä hierontaan.

Nämä laskelmat ovat vahvasti leikkimielisiä, eikä niistä tule minulle millään tapaa paha mieli, päin vastoin. Niiden avulla olen huomannut, että raha ei ole merkittävä rajoite elämässäni. Minimalistina en haluaisi esimerkiksi itse omistaa Lamborghinia, joten en tarvitse satoja tuhansia euroja lisää. Jos asia olisi minulle tärkeä, voisin vuokrata haluamani laisen auton jo nyt. Joudun kuitenkin rajoittamaan, mitä hankintoja pidän todella tärkeänä, joten tavoittelen edelleen hieman enemmän taloudellista riippumattomuutta.

Laskelmieni ansiosta tiedän aika tarkasti, millaisista summista puhutaan. Jos tavoittelee vain ”lisää rahaa”, ei sitä ole koskaan tarpeeksi. Kun taas tietää tarkkaan, mitä haluaa ja mitä se maksaa, voi tehdä realistisia suunnitelmia tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Life design on myös luopumista

Jos benchmarkaat itseäsi yhden kaverin matkustustahtiin, toisen urheilusuorituksiin, kolmannen aktiiviseen perhe-elämään ja neljännen nousukiidossa olevaan uraan ja vielä kadehdit viidennen harrasteautoa, olet tuhoon tuomittu. Meillä on nimittäin yksi rahaa lahjomattomampi rajoite: aika.

Minulle perhe on tällä hetkellä kirkkaasti kaikkein tärkein. Kaikkihan niin sanovat, mutta silti leijonanosa hereilläoloajasta käytetään töiden parissa. No, ei mennä siihen. Sanon vain tämän: Aki Hintsan Voittamisen anatomia on yksi niitä kirjoja, joka jokaisen pitäisi lukea. Kyseinen opus ei ole huono paikka aloittaa loppuelämänsä suunnittelu.

Perheen lisäksi olen panostanut elämässäni terveyteen ja hyvinvointiin sekä siihen, että saan tehdä mielestäni kiinnostavia, miellyttäviä töitä. Tavoitteeni näillä elämän osa-alueilla ovat toteutuneet, useimmiten ylittyneet. Sen sijaan niiden kuuluisien miljoonien metsästämisen olen jättänyt muille. Olen myös luopunut kokonaan joistain asioista, jotka kuuluvat monien elämään itsestään selvinä, kuten ns. ulkona käymisestä (baarit, yökerhot, terassit), sosiaalisen median selaamisesta ja tv-sarjojen katsomisesta. Aika ja energia ei vain riitä kaikkeen.

Life design on myös luopumista. Missä asioissa riittää keskinkertainen ja mistä voit luopua kokonaan saadaksesi aikaa ja varoja niille asioille, jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä?

Välillä elämä yllättää

Elämä ei koskaan tietenkään mene täysin haaveiden mukaan. Kukaan ei aseita tavoitteekseen sairastumista, eivätkä perhekuviotkaan aina mene toivotusti. Se, että suunnitelmien täytyy välillä joustaa, ei ole syy jättää niitä tekemättä. Vastoinkäymisten edessä voi tarkastella, mitkä osat suunnitelmasta pystyy yhä toteuttamaan.

Väitän, että ajoissa aloitetulla life designilla pystyisi välttämään pahimmat ikäkriisit. Ne tuntuvat useimmiten kumpuavan siitä, että oma elämä ei näytä siltä, kuin oli ajatellut. Ajatteleminen kun ei riitä: tavoitteet täytyy konkretisoida, kirjoittaa ylös, määritellä välitavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet. Hyvä tavoite on tarkka ja mitattavissa. Ei siis ”haluan olla rikas” vaan ”vuoteen 2027 mennessä tienaan 150 000€/vuodessa ja päästäkseni tavoitteeseeni…” (Huom. Tämä on vain esimerkki, ei todellakaan minun tavoitteeni. Uskon tutkimustuloksiin, joiden mukaan onnellisuus ei lisäänny 70 000 euron vuositulojen jälkeen. Se on sitä paitsi jo varmasti aivan riittävästi ihan kenelle tahansa – planeettaa ajatellen aivan liikaakin.)

Loppuun vielä huomautus asiasta, joka toivottavasti on itsestäänselvyys: Jos tunnet olosi masentuneeksi tai kärsit muista mielenterveyden ongelmista, hakeudu ammattiapuun. Mielen- tai fyysisen terveyden ongelmat eivät ole syy jättää life design tekemättä, mutta se ei korvaa lääkkeitä tai terapiaa.

Minkälaisia ajatuksia life design sinussa herättää?