Osa-aikainen työ jättää aikaa muullekin

Minimalismia voi olla monenlaista. Jotkut vähentävät vain tavaroitaan, ja se riittää heille. Itsekin kirjoitan usein tavaroista, sillä se on helppoa. Tavaroiden vähyys ei kuitenkaan ole minulle mikään itseisarvo.

Yksi suosikkisanonnoistani on All this clutter used to be money. All that money used to be time. Eli kaikki se tavara, joka kotisi nyt täyttää, oli ennen rahaa, ja se raha puolestaan oli aikaa, ennen kuin myit sen työlle. Tähän heti kärkeen oma kritiikkini kyseistä sanontaa kohtaan: Rakastan töitäni, kaikkia niistä. Töihin käyttämäni aika ei totisesti mene hukkaan. Mutta kuten tiedätte, työskentelen osa-aikaisesti, sillä haluan ehtiä tehdä paljon muutakin kuin vain töitä.

Tässä muutamia asioita, joihin töiden lisäksi haluan elämässäni olevan aikaa:

  • Perheen kanssa ajan viettäminen
  • Miehen kanssa kahdestaan oleminen
  • Muiden läheisten näkeminen
  • Yksin oleminen
  • Liikunta: Jooga, tanssi, tankotanssi, uiminen, lenkkeily
  • Ulkoilu ja retkeily, pyöräily, talvella hiihtäminen
  • Itsestäni huolehtiminen muin keinoin: matchan juonti, saunominen, varpaankynsien lakkaaminen jne
  • Kirjojen lukeminen
  • Elokuvien katsominen
  • Kielten opiskelu
  • Matkustaminen Suomessa ja ulkomailla kohtuullisissa määrin
  • Tämän blogin kirjoittaminen

Viikon suosikkipäiväni taitaa nykyisin olla perjantai, aivan kuten tänäänkin. Lapset painoivat aamulla innosta piukkoina ovesta ulos uimarengas olalla ja rantapyyhkeet kassissa, sillä päiväkodissa leikitään koko porukalla rantalomaa. Sisätiloissa, sillä ulkona on nollakeli. Lähtiessään he toivottivat minulle hyvää vapaapäivää. Haen heidät iltapäivällä, mutta sitä ennen aion kirjoittaa tämän blogin loppuun, käydä keskustassa matchalla, joogata ja ehkä tutustua hieman seuraavaan digitointiprojektiin, joka koskee lapsuusvalokuviani.

Onko 25 tuntia töitä viikossa paljon vai vähän?

Teen päivätyötäni markkinointitoimistossa 70 % täydestä työajasta eli 26.25 tuntia viikossa. Niistä yksi tunti on aivan mahtava henkilöstöetumme Wellness Hour, josta kirjoitin toimistomme blogiin. Wellness Hour on tunti, jolloin voi tehdä vapaavalintaisesti mitä tahansa hyvinvointia lisäävää. Varsinaista työaikaa jää siis 25 tehokasta työtuntia ja vartti päälle. Käytännössä useimmiten teen maanantaista torstaihin 6.5 tunnin työpäivän ja pidän perjantain vapaana. Se on mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Tällä mallilla olen mennyt viime syyskuusta eli hoitovapaan päättymisestä asti. Hoitovapaalla tein markkinointitoimiston töitä keskimäärin 8-12 tuntia viikossa.

Koska teen myös muita töitä, välillä viikon työtunnit nousevat korkeammiksi. Kuvauspäivät ovat usein pitkiä, välillä vedän keskellä päivää kasvojoogatunnin, ja muutaman kerran vuodessa vedän 20-tuntisia, viikonlopun mittaisia joogan opettajakoulutuksia. Vuositasolla tarkasteltuna en kuitenkaan pääse lähellekään täyttä työaikaa.

Minimalismin voisi määritellä vaikka karsimiseksi, niin että vain aidosti tärkeä jää jäljelle. Kirjoitin 1,5 vuotta sitten Life Designista, eli keinoista joilla ole itse suunnitellut ja auditoinut elämääni niin, että pystyn keskittymään juuri niihin minulle tärkeisiin asioihin. Mainitsin tuossa kirjoituksessa myös Aki Hintsan eeppisen Voittamisen anatomia -kirjan, joka jokaisen kannattaisi lukea. Kaikkihan me sanomme, että perhe ja läheiset ovat tärkeimpiä, eikö? Miksi sitten käytämme suurimman osan ajastamme ja energiastamme työntekoon? – Mekin, joilla riittäisi leipää pöydässä vähemmälläkin työnteolla.

Kun asiaa ajattelee, eikö olekin hullua, että työn tuottavuus on Suomessa joidenkin arvioiden mukaan jopa 30-kertaistunut viimeisen 150 vuoden aikana, mutta silti moni meistä raataa aamusta iltaan, osa aidosti henkensä pitimiksi, osa ylläpitääkseen tiettyä elintasoa? Laki 40-tuntisesta työviikosta tuli Suomessa voimaan vuonna 1966, ja sen jälkeen on lähinnä muuttunut se, että meidät tietotyöläiset on pitkälti laitettu syömään lounasta omalla ajallamme ja 8-tuntista työpäivää tekevä saakin palkkaa enää 37.5 tunnista. No eihän tämä elämä ole 60 vuodessa mihinkään muuttunut… Ai mikä digitaalinen vallankumous?

Minulle on osa-aikaisuuteeni liittyen useasti sanottu, että sinä et näköjään halua työn häiritsevän vapaa-aikaa. Yli 40-vuotiaat sanovat tämän yleensä ivallisesti, alle 40-vuotiaat ihaillen. Jako on häiritsevän tarkka. Minua vanhemmat tuntuvat elävän toisen maailmansodan jälkeistä arvomaailmaa, jossa sotakorvaukset oli maksettava ja teollisuus rakennettava. Minua nuoremmat puolestaan tuntuvat itsekin miettivän, mitä elämältään oikeastaan haluavat.

Oikeastaanhan 25 tuntia työntekoa joka viikko häiritsee vapaa-ajan viettoa erittäin paljon. Työni on kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja mukavaa, joten lohkaisen tuon osuuden sille mielelläni – ja tietenkin työstä saa palkkaa.

Tiedätkö aikasi rahallisen arvon?

Olen siinä harvinaisen onnekkaassa asemassa, että minulla on useampikin aidosti rakas työ, joista ainakin paria voisin tehdä enemmänkin, jos haluaisin. Olen korkeasti koulutettu, useammankin raikkaan kaupallisen alan arvostettu ammattilainen. Aloitin työelämässä lähes 30 vuotta sitten perheyrityksessä ja pian sen jälkeen myös muilla työnantajilla. Olen aina elänyt säästäväisesti, ja Onnetarkin on ennemmin suosinut kuin syrjinyt minua. Oliko riittävästi disclaimereita siihen, ettei kukaan pahoita mieltään, kun sanon, ettei minun enää tarvitse tehdä töitä täysipäiväisesti?

Olen laskenut, paljonko ylimääräisestä työtunnista nettoaisin, ja päätynyt osapuilleen 25 euroon. (Laskutan esimerkiksi yritykselle pidetystä kasvojoogatunnista 120 € + alv, mutta tämä vaatii toki markkinointityötä, kommunikaatiota asiakkaiden kanssa, tuntien suunnittelua ja valmistautumista, laskuttamista sekä kirjanpitoa veroilmoituksineen, nyt puhuttiin nettoamisesta.)

Jos jonkin minulle epämieluisen asian pystyy ulkoistamaan korkeintaan 25 € tuntikustannuksella, tartun siihen, koska minun kannattaa ennemmin tehdä itselleni mieluisia töitä. Käännettynä: Jos jostain työlään tuntuisesta hommasta on luvassa alle 25 euron tuntikorvaus, jätän tekemättä. Esimerkiksi 10 € tavaran myyminen Torissa saa viedä aikaani korkeintaan 24 minuuttia kuvaamisineen, ilmoittamisineen, viestittelyineen ja postittamisineen – muuten tuote olisi kannattanut viedä kierrätykseen. Tämä esimerkki on minun kohdallani aika huono, sillä tavaroiden myynti nettikirppiksillä on mielestäni hauskaa ja palkitsevaa. Tiedän, ettei monikaan jaa ajatustani.

Oman tuntityön arvon tietäminen auttaa arvottamaan, mitä kannattaa lähteä tekemään, kun kyse on ansaitsemisesta.

Ihan kiva, mutta minun rahani eivät riittäisi

Tärkein keinoni vapauttaa aikaa työnteosta muihin asioihin on tehdä töitä vain osa-aikaisesti. Oliko ensimmäinen reaktiosi: “Tuo ei olisi mahdollista minun kohdallani”?

Tuohon reaktioon on yleensä kaksi syytä. Ensimmäinen on ajatus siitä, että rahat eivät riittäisi mitenkään. Monen kohdalla on varmasti totta, että jokainen euro tulee tarpeeseen. Aika moni on kuitenkin rakentanut itselleen niin sanotun kultaisen häkin. Elintason noustessa on muutettu isompiin koteihin ja hankittu kesämökkejä, veneitä ja jos jonkinlaisia harrastusvälineitä – olen saanut seurata tällaista läheltä useampaankin otteeseen. Hankintakustannuksen lisäksi näiden ylläpitoon menee paljon rahaa.

Kannattaa huomioida myös progressiivinen verotus – 20 % vähemmän töitä ei tarkoita 20 % vähemmän nettotuloja. Suosittelen lämpimästi arveluiden sijaan tekemään ihan oikean laskelman tuloista ja kuluista. Samalla kannattaa arvioida, onko kuluissa mukana sellaisia kultaisen häkin elementtejä, joista voisi luopua leppoisamman elämän puolesta. Meille tällainen luopuminen oli mökille muuttaminen.

Ihan kiva, mutta ei ikinä onnistuisi meidän firmassa

Toinen vastaus saadaan sellaisilta, jotka ovat laskeneet, että kiitos säästäväisyyden ja progressiivisen verotuksen, osa-aikaisuus olisi itse asiassa taloudellisesti hyvinkin mahdollista. Mutta työntantajani ei ikinä suostuisi siihen. Lähes poikkeuksetta tämä on oletus, eikä työnantajalta ole edes kysytty asiaa. Olen itse työnantaja ja voin luvata, että jokainen järkevä työnantaja ainakin harkitsee, riittäisikö esimerkiksi 80 % työpanoksestasi vastaavalla kustannussäästöllä. Jos työnantajasi vastaus on kategorinen ei, kannattaa ottaa harkintaan työnantajan vaihto.

Osa-aikaisuus ei saa tarkoittaa 100 % töiden tekemistä 80 % palkalla. Tämä edellyttää työajan käytön tarkkaa seuraamista. Useimmissa markkinointitoimistossa tämä on itsestään selvää, niin meilläkin. Osaan sanoa vartin tarkkuudella, mihin työaikani on kulunut vuodesta 2019 alkaen. Jos tämä ei ole teillä tapana, kannattaa omaa työajan käyttöä seurata oma-aloitteisesti ainakin kuukauden ajan ennen osa-aikaisuuden ehdottamista. Työnantajalle kannattaa olla esittää valmis ehdotus, mitkä 20 % töistäsi kannattaisi jättää muiden tehtäväksi. Etenkin jos nämä muut ovat sinua pienempipalkkaisia, on ehdotus varmasti melko vastustamaton.

Muissa Pohjoismaissa osa-aikaisuus on tavallisempaa kuin Suomessa. Ja teille, jotka murehditte kansantaloudesta: ei ole mieron tielle jouduttu niissäkään.

Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen

Huomaathan, että jos sinulla on tokaluokkalaisia tai sitä nuorempia lapsia, sinulla (tai toisella vanhemmalla) on lakisääteinen oikeus osittaiseen hoitovapaaseen eli n. 30-tuntisen viikon tekemiseen. 1- tai 2-luokkalaisen lapsen vanhempana sinulla on oikeus Kelan osittaiseen hoitorahaan, joka on n. 98 €/kk. Itse tulen nauttimaan tätä etua tulevaisuudessa yhteensä neljän vuoden ajan. Se ei toki korvaa ansiotuloa verrattuna täysipäiväisyyteen, mutta jo yhden lapsen kohdalla siitäkin kertyy reilusti yli 2000 euroa.

Pienten lasten vanhemmilla riittää ruuhkaa elämässään osa-aikaisissa töissäkin. Lyhyemmät työpäivät ja arkivapaat mahdollistavat kuitenkin sen, ettei elämä ole pelkkää suorittamista ja selviytymistä, vaan aikaa jää myös muille tärkeille asioille.

Työskenteletkö osa-aikaisesti tai houkutteleeko osa-aikaisuus? Kerro Instagramissa!