Pärjäisitkö 88 vaatteella?

Minulle minimalismi ei ole tavaroiden laskemista, mutta numerot voivat silti olla hyödyllisiä. Kirjoitin Google Spreadsheetiin omistamieni vaatteiden kappalemäärät, ja tajusinkin monen vaatteen kohdalla, että kyllähän tuolla määrällä täytyy pärjätä. Minulla on esimerkiksi 12 alushousut, joten pärjään kyllä, vaikka parit hajoaisivatkin.

Vaatteiden vähyys ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Se käytätkö viittäkymmentä vai kolmeasataa vaatetta ei ole olennaista. Mutta se, että kierrättää vaatteet, joita ei koskaan käytä, ja harkitsee ostoksensa jatkossa erittäin tarkasti (ja ostaa välttämättömyydet mielellään eettisinä ja/tai käytettynä), tekee kyllä planeetallemme hyvää.

Paljonko vaatteita keskimäärin omistetaan

Virallista tutkimustietoa keskiverroista vaatemääristä ei taida olla olemassa, mutta muutaman vuoden takaisessa Ylen Kuningaskuluttajan #vaatehaaste :essa päästiin jonnekin 250-300 vaatteen huitteille. Jostain puolestaan luin Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn laskeneen, että suomalaisella olisi keskimäärin 150 vaatekappaletta. Se tuntuu aika ympäristön kannalta optimistiselta arviolta, sillä ainakin monen tuttuni kaapit suorastaan pullistelevat vaatteita.

Helsingin Yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan kaltaiseni alle 45-vuotiaan naisen pitäisi pärjätä ympäri vuoden 88 vaatteella, miehen 68:lla. Teineille pitäisi riittää vielä vähempi, ilmeisesti koska erillisiä työvaatteita ei varsinaisesti tarvita.

Sata plus

Omasta vaatevarastostani löytyy hieman yli sata vaatekappaletta, mukaanlukien seitsemän sukkaparia, ne 12 alushousut, takit ja hatut. Jos haluaisin päästä johonkin tiettyyn lukemaan, vaikka siihen sataan, se kävisi helposti karsimalla neljästä identtisestä mustasta topista kahteen jne. Mutta mitä sitten, kun ne kaksi jäljelle jäänyttä toppia hajoaisivat kovasta käytöstä? Menisinkö ostamaan uusia? Liian usein minimalismin nimissä hävitetään käyttökelpoista tavaraa, ja sitten ostetaan uutta tilalle. Ei kovin ympäristöystävällistä, eikä mielestäni oikein minimalismiakaan.

Olen varautunut urheiluun niin sisällä kuin ulkona, pakkaseen ja helteeseen, työhön, juhlaan ja arkeen kotona lasten kanssa. Tästä päästäänkin erääseen havaintooni…

Urheillaanko?

Eräs tekemäni havainto monista vaatehaasteessa esitellyistä vaatekaapeista oli, että niissä ei ollut urheiluvaatteita, tai niitä ei oltu laskettu mukaan. Itselläni on:

  • 3 pitkät urheilutrikoot, joilla tanssin, joogaan, ilmajoogaan yms
  • 2 urheilu-T-paitaa (ilmajoogassa kainalot täytyy olla peitettynä)
  • 2 hihatonta urheilupaitaa
  • 2 urheilutoppia (ei ihan urheilurintsikat mutta sinne päin)
  • 2 urheilushortsit (tankotanssiin ja hot joogaan)
  • Säärystimet (tankotanssiin ja kaikenlaiseen tanssiin, missä on konttaamista, myös polvisuojiksi)

Tämäkin arsenaali on joskus meinannut loppua kesken, kun on ollut esimerkiksi kaksi hot jooga -ohjausta peräkkäin ja sen jälkeen jotain muuta urheilua. Sellaiset tilanteet ovat kuitenkin niin harvinaisia, että olen päättänyt vain luovia niistä, sillä suurimman osan aikaa lisävaatteet vain seisoisivat kaapissa.

Univormulla helppoutta

Paljon vähemmälläkin vaatemäärällä kuin 88 tietysti pärjää. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole vaihtoehtoja, mutta myös vapaaehtoisesti voisi tietysti karsia vaatteensa mimimiin. Äärimmäisen minimalisminsa dokumentoinnista kuuluisuuteen nousseella Fumio Sasakilla on kuulemma vain kolme paitaa, neljät housut ja neljät sukat. Myös esimerkiksi Mark Zuckerbergin ja edesmenneen Steve Jobsin univormut ovat hyvin tunnettuja. Suomalaisista Peter Vesterbacka luottaa punaisen hupparin voimaan.

Univormu on mielestäni oikein varteenotettava vaihtoehto. Itselläni ei ole mitään varsinaista univormua, mutta omistan vaatteita sen verran maltillisesti, että ylläni nähdään usein sama asu. Jos Jane Fonda esiintyy nykyisin aina samassa punaisessa takissa (osoittaakseen kulutuskriittisyyttä), ei minunkaan varmasti tarvitse yllättää jatkuvasti uusilla vaatteilla. Eikä vaatteiden tarvitse olla mustia ja mitäänsanomattomia, “ettei vain kukaan noteeraisi, että ne ovat aina samat”. Pikamuodin kiroista puhutaan niin paljon, että samoissa vaatteissa näyttäytyminen herättää ennemmin arvostusta kuin kummastelua.

Vaatteet, joita en käytä

Olen käynyt jokaikisen omistamani vaatekappaleen hyvin tarkasti läpi, ja osaan luetella ne silmät suljettuina. Pukeutumista helpottaa valtavasti, että tietää, mitä omistaa! Kaapissani ei siis ole salamatkustajia, eikä sieltä löydy yllätyksiä. Siellä keikkuu kuitenkin muutama vaate, joita en ole käyttänyt vuosiin. Mitä ihmettä?

Viimeiset neljä vuotta olen enimmäkseen ollut raskaana tai imettänyt. Kumpikin tilanne asettaa erityisvaatimuksia vaatteille, ja niinpä kaapista löytyy esimerkiksi kirppislöytö Naketanon “arkimekko”, jota en ole päässyt käyttämään vielä kertaakaan. Uskon sen pääsevään ahkeraan käyttöön, nyt kun en joudu enää miettimään rintojeni saatavuutta.

Kaapistani löytyy myös kolme juhlamekkoa, joista kahta (käytettynä ostettua) en ole vielä koskaan päässyt käyttämään. Juhlia kuitenkin aina tulee, enkä todellakaan halua kutsun tullessa joutua miettimään, omistanko sopivia vaatteita. Niinpä nuo kirppislöydöt ovat saaneet tulla valmiiksi kaappiini.

Sen sijaan vielä hiljattain omistamani noin viisitoistavuotiaan kerraston päästin jatkamaan matkaansa. Lienen käyttänyt sitä viimeksi viisi vuotta sitten pulkkamäessä. Pärjään yhtä hyvin trikoilla ja pitkähihaisella T-paidalla, sillä en ole kovin kummoinen talviurheilija, enkä taida sellaiseksi ihan äkkiä muuttuakaan.

Vaatekaappini ja sen sata vaatetta – muutama oli toki päällä ja pesussa, käytössä olevat ulkovaatteet eteisen kaapissa. Jutun kuvituskuva on lavastettu mökin tyhjässä vaatekaapissa, sillä oikeasti en säilytä mitään henkareissa.

Entäs epämuodikkaat vaatteet?

Säilytänkö vaatteita, jotka eivät ole muodin mukaisia? Voi kuulkaa, en ainoastaan säilytä, vaan käytän. Aina löytyy jostain joku influensseri, joka on juuri käyttänyt samanlaista. Jos ei ketään muuta, niin minä. Muodinmukaisuus ei ole kovinkaan merkittävä vaikutin vaatevalinnoissani, ja lasken tähän myös sellaiset hienovaraiset muodin aallot, joita tavallinen kuluttaja ei kuulemma tunnista. Eli siis:

  • Käytin leveitä lahkeita, kun muut käyttivät kapeita, ja toisin päin. Nykyisin asialla ei onneksi ole mitään väliä, sillä on ihan naurettavaa, että kaikkien pitäisi käyttää identtisiä housuja.
  • Hameeni ovat aina hieman polven yläpuolelle, koska se on mielestäni minulle imartelevin pituus, vaikka muodissa olisivat lyhyet hameet tai pohjepituus (joka ei muuten imartele ketään, mutta mitäpä senkään on väliä).
  • Olen käyttänyt samoja korkokenkiä (silloin erittäin harvoin kuin niitä käytän) kahdeksan vuotta. En tiennyt silloin, enkä tiedä nyt, ovatko ne muodin mukaiset.
  • Yksi olkapää paljaana oli hyvä look kasarilla ja se on hyvä look nyt, ja jos minulta kysytään, se ei mennyt koskaan pois. Jos jotkut lakkasivat käyttämästä sitä tässä välissä, ei se ole minun ongelmani.
  • Käytän aina mustaa, harmaata, sinistä ja pinkkiä, kylmiä sävyjä. Kuvauksissa on tullut todettua, että minulle sopivat värit hyvin laajalla skaalalla, mutta yhdistettävyyden säilyttääkseni en lähde laajentamaan omaa vaatekaappiani noista. Valkoista en omista edes T-paidan vertaa, sillä se ei ole järin pitkäikäinen väri.

Vaatekaappini luurangot

Yksi vaateryhmä kaapissani aiheuttaa minulle murhetta: Villasukat. Olen aina ollut hieman yliherkkä villalle, mutta jalkani ovat kai olleet niin parkkiintuneet, että olen pystynyt pitämään villasukkia. Vuosikaudet pidin sellaisia päivin ja öin, päivällä toisten sukkien päällä, öisin mahdollisimman pehmeitä ja kutittamattomia. Raskauksien myötä tulin kuitenkin entistä herkemmäksi esimerkiksi tuoksuille ja myös villalle. Nyt minulla on kahdet puuvillaiset “villasukat”, mutta puuvilla ei ole yhtä kestävää ja olenkin joutunut jo parsimaan niitä monesta kohdasta. Elättelen vielä toivoa, että allergiani lievenisi, ja säästän kahdeksaa paria villasukkia ainakin nyt vielä toistaiseksi. Järki sanoo, että paranemisen mahdollisuus on melko pieni, mutta en henno ainakaan vielä laittaa minulle varta vasten tehtyjä sukkia kierrätykseen.

Laske, jos huvittaa

Suosittelen vaatteiden laskemista samasta syystä kuin ostoksien kirjaamista ylös: siinä tulee oivalluksia. Vaatteet pitää kirjata nimenomaan kategorioittain: 5 T-paitaa, 3 housut, 7 sukkaparia (parin lasken yhdeksi vaatteeksi), 4 huivia. (Nämä esimerkkiluvut ovat omasta vaatekaapistani.) Omia oivalluksiani oli esimerkiksi, että viisi T-paitaa on aika paljon, sillä käytän T-paitoja harvoin. Sen sijaan kolmet housut ovat melkeinpä liian vähän, sillä lasten myötä käytän vähemmän hameita ja mekkoja ja enemmän kontatessakin säädyllisiä housuja. Niinpä voisin kirppareilla käydessäni unohtaa T-paidat, jotka usein pistävät silmään, ja yrittää kartuttaa ennemmin housuvarastoani.

Miksi haluan ostaa käytettyä

Blogi on julkaistu vieraskynänä myös rekki.fi -palvelussa.

Ostan käytännössä kaikki omat vaatteeni ja valtaosan 1- ja 3- vuotiaiden tytärteni vaatteista käytettynä. Tästä on salakavalasti tullut suorastaan kunnia-asia ja olen valmis näkemään vaivaa löytääkseni tarvitsemani vaatteet kirppiksiltä. Käytetyn ostamiseen on monta motivaattoria, joista tässä minulle tärkeimmät.

Luonnonvarojen säästö

Jos on viime aikoina lukenut lehtiä tai blogeja, tulee varmasti ensimmäisenä  mieleen, että second-hand on lisännyt kiinnostavuuttaan erityisesti ympäristösyistä. Teema puhuttelee toki minuakin, onhan pikamuoti pahimpia ympäristön tuhoajia. Hiilidioksipäästöjen lisäksi itseäni kaihertaa erityisesti puuvillanviljelyyn tarvittavat vesimäärät ja kankaiden värjäämiseen käytettävät myrkyt, sekä nahkatuotteiden kohdalla eläinten kohtelu. Ja vaikkei ihmistä ehkä luonnonvaraksi voikaan laskea, hiertää vaatetta ostaessa toki myös sen usein epäeettinen tuotantoketju. Kierrätetty muoti ei toki ole näistä synneistä vapaa, mutta kuitenkin valtavasti uuden ostamista parempi vaihtoehto. Tietenkään käytettyäkään ei pidä ostaa kuin tarpeeseen!
Myös lempparipaitani on kirppislöytö

Säästäväisyys

Olen aina ollut säästäväinen. Nyt kun olen tottunut käytettyjen vaatteiden edullisiin hintoihin, tuntuvat uusien vaatteiden hinnat suorastaan pöyristyttäviltä. Miksi ihmeessä maksaisin 40 € halpisketjun jakusta, kun voin saada sellaisen käytettynä kympillä? Tai parilla – kolmellakympillä jo laatumerkin vastaavan?
Vaatekaapistani löytyy jokainen sukkapari mukaanlukien satakunta vaatetta. Ostan vain tarpeeseen ja harkitsen hankintoja tarkkaan, mutta huteja silti aina välillä tulee, kun joku vaate ei toimikaan käytössä. Erityinen inhokkini ovat pölyä keräävät tummat vaatteet, jotka yleensä laitan nopeasti takaisin kiertoon. En oikein jaksa tarrarullailla. Kun on ostanut käytettynä, ei virhehankinnoista yleensä synny juurikaan taloudellista tappiota. Useimmiten kokeilussa häviää muutaman euron postikulut tai noutamisen vaivan, joita voi pitää pienenä “vuokrana” vaatteen muutamasta käyttökerrasta.

Laatu

Mielestäni ensimmäisissä pesuissa huonoksi menevät vaatteet pitäisi kieltää lailla. Sitä odotellessa käytetyn ostaminen ajaa saman asian. Kivijalkakirppareilla vaatteen kunnon arvioiminen jää omalle kontolle. Ammattimaisilla kauppapaikoilla kuten Rekillä arvioinnin ovat tehneet ammattilaiset, jotka tosiaankin työkseen syynäävät käytettyjä vaatteita.
Jos vaate on käytetty mutta edelleen hyväkuntoiseksi todettu, tiedät sen olevan laadukas.

Uskon, että second-hand markkinan kasvaessa myös vaatteiden jälleenmyyntiarvolla alkaa olla merkitystä. Autokaupoilla mietitään, miten hankinnan arvo säilyy, sillä autoille on jo olemassa käytettyjen markkina. Samaa voi sanoa esimerkiksi designkalusteista ja lastenrattaista. Vaatepuolella joidenkin lasten merkkivaatteiden kohdalla jälkimarkkina on jo varsin hyvä. Ei varmasti olla kaukana siitä, että jo ostotilanteessa mietittäisiin myös aikuisten vaatteiden käyttökestävyyttä ja siirtymistä seuraaville käyttäjille.

Tämä kirppikseltä ostettu joogahaalari ei tuntunutkaan omalta, joten se jatkoi pian matkaansa

Muoti ei aina osu

Esikoisen raskausaika tuntui pitkältä kuin nälkävuosi ja kun viimein vuoden 2016 muutuimme kahdeksi jotakuinkin erilliseksi olennoksi, lähdin vähän kiertelemään kauppoihin. Ajatus parista uudesta vaatekappaleesta raskausajan ääriminimalistisen vaatevaraston jälkeen houkutteli kovasti. Tuon talven vaatemallistot olivat kuitenkin valtava pettymys. Kaikki läheisen ostoskeskuksen ketjuliikkeet tuntuivat olevan täynnä kirjavia kuvioita sekä omituisia muumuja, joihin en halunnut hukuttautua. Onneksi nettikirppareilta löytyi muidenkin kausien vaatteita, jotka sopivat paremmin omaan makuuni. Tuo kokemus taisi olla iso sysäys yksinomaan käytetyn ostajaksi.

Herkkä iho

Yksi hieman erikoisempi syy käytetyn ostamiseen omalla kohdallani on herkkä iho. Minua harmittaa, jos vaatteen edellinen omistaja on lotrannut hajustettua pesuainetta, mutta se ei ole ollenkaan niin paha kuin uusien vaatteiden hyönteistorjunta- ja muut käsittelyaineet. Pahimpia ovat uudet, tummat housut, joita saatan joutua pesemään jopa neljä kertaa ennenkuin pystyn käyttämään niitä. Arvostan, jos joku muu on tehnyt nuo pesukerrat puolestani.

Edelläkävijyys

Jos ollaan rehellisiä, on käytetyn ostaminen ainakin minulle myös eräänlainen merkki edelläkävijyydestä. Yhä useamman siirtyessä ostamaan ainakin osittain käytettyä, on mukavaa kuulua ennemmin aikaisten omaksujien kuin viimeisten mohikaanien joukkoon.

Kun saan kehuja vaatteistani, on mukavaa sanoa niiden olevan kirpparilta. Erityisesti Karl Lagelfeldin kissapipo on herättänyt paljon kiinnostusta. Olisi suorastaan noloa kertoa maksaneensa satasen akryylipiposta, mutta 25 euron kirpputorilöytönä se saakin sympatiat.

Löytämisen ilo

Metsästäjä-keräilijänä ihminen kaipaa yhä löytämisen iloa. Joku saa sitä uudenkin tavaran shoppailusta, mutta minulle sen negatiiviset puolet peittävät riemun. Uutta ostan vain viimeisenä keinona, kun käytettyä ei kertakaikkisesti löydy, enkä tunne silloin iloa vaan enemmänkin epäonnistumista. Second-hand löydöistä sen sijaan iloitsen avoimesti ja saatan jopa postata niistä Instagramiin.Suurin syy käytetyn ostamiseen onkin tietenkin se, että minulla on siitä niin hyviä kokemuksia. Melkein kaikki lempivaatteeni ovat löytäneet tiensä luokseni edullisesti ja laatunsa todistaneina, käytettyinä.


Mitä vaatteita ostan uutena ja miksi

Greenpeacen arvion mukaan maailmassa tehdään 80 miljardia uutta vaatekappaletta vuodessa, keskimäärin hieman yli kymmenen per henkilö. Pyrin ostamaan kaikki vaatteeni käytettynä ja olen erityisen tarkka siitä, että uusien vaatekappaleiden määrä pysyy reilusti tuon keskiarvon alla. Joitain olen kuitenkin päätynyt kantamaan kotiin ihan tavallisesta kaupasta. Tässä kerron mitä ja miksi.

Alushousut

Olen erityisen mieltynyt tietynlaisiin pitsialushousuihin, jotka eivät näy housujen läpi, ja olen tullut varsin asiantuntevaksi niiden laadun suhteen. Sekä Victoria’s Secret että HankyPanky ovat tässä hävinneet murto-osan maksaville Cubuksen housuille. Cubuksen housuihin ei tule niitä sellaisia kuminauhahapsuja eivätkä ne nukkaannu. Niitä myydään kassoilla hintaan kolme kappaletta 9,90€. En osta kyseisestä kaupasta koskaan mitään muuta. Täytynee luottaa siihen, että koska nuo alushousut ovat heidän myyntinsä kulmakiviä vuodesta toiseen, ne luultavasti teetetään jollain tutulla, paljon käytetyllä tehtaalla (eikä siis hämärillä alihankkijoiden alihankkijoilla, kuten pienten, kiireellisten muotivaate-erien kanssa saattaa käydä).

Vaihdan alushousut aina aamuisin ja iltaisin, joten vuoden aikana pesen 700 alushousut. Käytössäni on kymmenisen paria, jotka kestävät yleensä parisataa pesua eli kolmisen vuotta järkevän näköisinä. En liiku kulahtaneissa alusvaatteissa missään koskaan ikinä, käytin samoja pitsialkkareita myös raskauksien läpi – minkä jälkeen jouduin tosin uusimaan venähtäneitä kappaleita.

Voisin hyvin ostaa alushousuni käytettynä, jos niitä olisi tarjolla. Säännöt siihen, mitä voi ostaa käytettynä ja mitä ei, ovat täysin keksittyjä. (Vai onko tullut mieleesi kauhistella, että lääkäri tekee sisätutkimuksen samoilla välineillä muillekin, tai että hotellin pyyhkeeseen kuivasi itsensä eilen joku aivan muu?) Alushousut saa pestyä ja ainakin nuo Cubukset kestävät kokemukseni mukaan silloin tällöin pesun 60 asteessa. Jos siis olet ostanut kuvan pikkareita koossa M, etkä tykännyt, nakkaa viestillä niin ostan ne sulta!

Rintsikoista käytän sellaisia heppoisia teinimallin kolmioliivejä, jos ylipäätään vaivaudun moisia pukemaan. Uusimmat liivit ostin uutena kympillä Tukholman Monkilta 2017 – ja melkein myöhästyin laivasta enkä ole sen koommin uskaltanut liivejä ostaa. Nyt imetysaikana pesen liivit iltaisin saippualla, ripustan yöksi kuivumaan ja puen aamulla, jos huvittaa. Jos löydän sopivat rintsikat käytettynä, ostan. Kiusattuna peruskoululaisena olisin halunnut isommat rinnat, nyt en voisi olla tyytyväisempi. Niin sitä on tullut tissienkin suhteen minimalistiksi.

Sukat ja sukkahousut

Minulla on vain yhdenlaisia sukkia, Lindexin ohuita mustia polyamidisukkia, kolme paria 12 euroa. Minulla on niitä kuusi paria ja joudun hakemaan tuon kolme paria lisää kerran vuodessa. Ostan aina samanlaisia ja myös parsin niitä tarvittaessa. Samanlaisia sukkia ei pitäisi joutua parittamaan tai heittämään pareittain pois, mutta Lindex on muuttanut sukkiaan vuosien mittaan ja eri vuosien sukat ovat melko erilaisia sävyiltään ja paksuudeltaan. Näiden lisäksi omistan yhdet vanhat Niken juoksusukat ja yhdet Kari Traan hiihtosukat, joista kummatkaan eivät oikein koskaan pääse käyttöön. Syyskuusta toukokuuhun pidän lisäksi villasukkia, joskin villa on alkanut kutittaa. (Lisäksi Suomessakin vallitsevan australialaisvillan luovuttavat lampaat kohtaavat karmivaa kohtelua.)

Käytän paljon mekkoja ja shortseja, mikä Suomen ilmastossa tarkoittaa käyttöä myös sukkahousuille. Heistin sukkahousut ovat aivan omassa luokassaan. Minulla on niitä yhdet, kolme vuotta sitten ostetut 80 denieriset mustat. Ne ovat siis ainoat sukkahousuni. Juhlakäyttöön on muutama identtinen musta H&M stayup-sukka, joista hävitän vain hajonneen kappaleen.

Perustopit

T-paitoja löytyy kirppareilta pilvin pimein, mutta en ole vielä löytänyt mitään Vilan spagettiolkaintopin voittanutta. Minulla on niitä kuusi mustana ja käytän sellaista joka päivä nyt kun vielä imetän (mitään virallisia imetysvaatteita minulla ei ole). Käytin niitä myös läpi kummankin raskauteni, mistä syystä joutunen karsimaan kokoelmastani pari pahiten kärsinyttä. Toisaalta olen myös korjannut näitä ahkerasti, ja ehkäpä saumat vielä leppyisivät, jos niitä vähän vahvistaisi kirjaston Berninalla. Olen ostanut näitä kaksi lisää vuodessa, yhteensä 19,90€, mutta toivon, että kun käyttö ei imetyksen jälkeen enää ole niin kovaa, topit kestäisivät kauemmin.

Kolmet alushousut, kolmet sukat, pari perustoppia – siinä on jo kahdeksan uutta vaatekappaletta. Eikö ole kauheaa, että länsimaalaisesta 10 uutta vaatekappaletta vuodessa tuntuu todella vähältä?

UV-paita

Pitkähihaiset aikuisten UV-paidat ovat Aasian ulkopuolella vielä sen verran uusi juttu, että ostin omani tammikuussa 2018 Vietnamista Rip Curlin omasta liikkeestä (alessa 37,50€). UV-ominaisuudet eivät myöskään säily ikuisesti, eikä uimapukukangas muutenkaan, joten tämän kohdalla päädyin ilolla uuteen.

Vaikka ostan lasten vaatteet 99% käytettynä, myös heille olen ostanut UV-paidat uutena (siitä se 1% melkein sitten tuleekin).

Kengät

Kengät ostan lähes aina uutena ja käytän ne loppuun. Niin tuntuvat tekevän muutkin kohtuulaadukkaiden kenkien ystävät, tai ainakin kirppareilla näkee lähinnä tehtaalla hätäisesti kasaanliimattuja halpisketjujen kenkien irvikuvia. Selkävaivaisena haluan myös olla varma, ettei kenkiäni ole astuttu valmiiksi linttaan.

Omistan kymmenisen paria kenkiä mukaanlukien kumisaappaat, yhdet lenkkarit ja yhdet sandaalit. Kenkäni maksavat yleensä 80-200€/pari. 2018 ostin Vivobarefootin paljasjalkakengät päivittäiseen käyttöön talvea lukuunottamatta. 2017 ostin Riekerin sandaalit (50€ alessa), kirpparilta parilla kympillä käyttämättömät Converset sekä uudet lenkkarit hajonneiden tilalle. 2016 ostin nudet Pura Lopezin korkokengät häitäni varten (209€). 2015 syksyllä ostin talvikenkäni, Sorelit, joiden huopaosassa on nyt reikä, jota suutarin mielestä ei kannata korjata. Vaihdatin niihin kuitenkin vielä kantalaput ja mietin ratkaisua. Tokihan niillä on asteltu neljä kertaa viitisen kuukautta putkeen eli noin 600 päivää, mutten haluaisi huippuhyvien kenkien tarun loppuvan yhteen pieneen reikään. Olen joskus lapsena huovuttanut… Kuten Jeremy Clarkson sanoisi: How hard can it be?

Vivobarefootin Kannat jalassa tuoreeltaan kesällä 2018.

Muuta

Olen ostanut kirpputoreilta vaatteita, joissa on ollut laput kiinni. Se ei ole vaikuttanut ostopäätökseeni ainakaan positiivisesti, sillä ostan mieluummin vaatteita, joiden näkee selvinneen ensimmäisistä pesuista kunnialla.

Näen silloin tällöin vaatekauppojen valikoimaa: Kävelen läheisessä kauppakeskuksessa tai marketin vaateosaston läpi, vien tekstiilijätettä H&M:n tekstiilikeräykseen tai etsin vaatteita “lainattavaksi” kuvaukseen (eli ostan ja palautan). Joillain messuilla on vaatebrändien osastoja ja matkoilla saatan kierrellä kaupoissa silkasta mielenkiinnosta tarjontaa kohtaan. Jos vastaan tulee ihana vaate, jonka tiedän pääsevän päälleni kymmeniä ellei satoja kertoja, ostan sen. Tänä vuonna olen ostanut uudet sormikkaat ja pipon (I <3 Aerobic -tapahtumasta). 2017 ostin nykyiset bikinini, jotka kyllä kovasti kärsivät, kun käytin niitä toisen raskauteni läpi. Jos kirpparilla ei tule vastaan sopivia, päällä pysyviä bikineitä, saattaa niidenkin ostaminen uutena olla edessä.

Lisäksi on vielä suurin vaatesyntini: Lempihousuni ovat made in China, eikä niitä saa kuin netistä uutena tilaamalla. Käytin ensimmäistä paria kolme vuotta ja ainakin 400 kertaa, kunnes ne kiilsivät sekä polvista että takapuolesta. Silloin lyhensin ne shortseiksi. Nyt on postissa tulossa jo kolmas pari. Maksaisin niistä ilolla tullia, ALVia ja vaikka mitä käsittelymaksuja, mutta ne nyt vain tulevat kotiin kannettuina alle yhdeksällä eurolla ilman postikuluja. Olen miettinyt, että teettäisin niistä kopiot ompelijalla Suomessa, mutta niiden (mahdollisesti myrkyllinen) kangas on niin vertaansa vailla helppohoitoisuudessaan, etten löydä mistään vastaavaa. Tai jos tiedät aidosti supermukavat, täysin puristamattomat, ehdottomasti taskulliset housut, jotka näyttävät hyvältä, joilla voi mennä yhtä hyvin palaveriin kuin HopLoppiin ja jotka voi iltaisin pyyhkäistä rätillä puhtaaksi, kerro ihmeessä!

Lempihousuni kolmen vuoden palveluksen jälkeen muuttumassa shortseiksi, lahkeet harsittuina, odottamassa vuoroani kirjaston ompelukoneelle.

Mitä vaatteita sinä ostat ehdottomasti uutena ja miksi?

Minimalistin takit

Takki on yleensä vaatekaupan kalleimpia vaatteita. Suomessa takkia tarvitsee lähes ympäri vuoden, eikä yhdellä pärjää oikein millään. Olen leveäharteinen ja minun on usein vaikea löytää takkeja, joissa kädentiet ovat riittävän väljät. Olen takkieni suhteen muutenkin aika vaativa. Haluan takkieni olevan laadukkaita, tyylikkäitä ja erittäin monikäyttöisiä. Oletan takin kestävän käytössä vähintään kymmenen vuotta, joten voin ostaa sen melkein yhtä hyvin uutena kuin käytettynä – Kustannus tai ympäristökuorma ei muodostu kohtuuttomaksi kummallakaan tavalla.

Etsin yli vuoden vedenpitävää, ohutta kuoritakkia. Ensimmäinen Torista ostamani olikin liian pieni ja päätyi takaisin myyntiin, toisen Zadaasta löytämäni takin myyjä ghostasi minut totaalisesti. Mietin jo uuden ostamista, kunnes Facebook Marketplacesta löytyi juuri sopiva, Partioaitan oman Frilufts-merkin musta, vedenpitävä kuoritakki. 32,90 € posteineen, eli 1/3 uuden hinnasta. Uuden ostamalla olisi toki päässyt helpommalla, mutta tässä oli jännitystä ja löytämisen riemua.

Kuoritakin myötä takkikokoelmani on (minulle) täydellinen ja voin esitellä sen ylpeänä.

1. Se täydellinen musta nahkatakki

Käytössä aina kuin vain mahdollista. Sopii kaikkeen. Löytyi käytettynä vuonna 2012 huutonetistä, ja kustansi 47 €. Elloksen omaa JSFN-merkkiä ja yllättänyt laadullaan. Itken vuolaasti, jos tämä joskus katoaa.

Nahkatakki käytössä elämäni ensimmäisessä instakuvassa 2013. Mulberryn huivin ja laukun, Ray-Banit ja Niken kiilakorkotennarit olen myynyt eteenpäin, topin kulutin tekstiilijätteeksi asti, mutta farkkujen kohtalosta ei valitettavasti ole mielikuvaa.

2. Klassinen musta trenssitakki

Stockmannin omaa mallistoa. Ostin uutena alennuksesta 2014.

Trenssitakissa Web Summitissa Dublinissa 2015. Vierellä kaksi Rekin perustajista, Bertha ja Tero. Rekki myy laadukkaita käytettyjä vaatteita verkossa.

3. Tummansininen toppatakki

En käytä untuvaa enkä turkiksia, en mielelläni edes tekoturkista (koska en halua olla luomassa kysyntää turkiksille). Ostin G-Star RAWn tummansinisen vanutäytteisen Whistler-toppatakin Zürichistä 2014 ja olen käyttänyt sitä nyt viisi talvea. (Viime talveksi ostin käytetyn Makian parkan, jonka alle mahtui kantorepussa nuorempi tyttäremme, mutta se menee takaisin kiertoon syksyllä.) G-Starin vanutoppis ei ole lämpimin mahdollinen takki, mutta pitkänmallisena ja malliltaan “tiiviinä” riittävän lämmin, ja onkin käytössä puolet vuodesta. Tämä takki sopii niin pulkkamäkeen kuin talvihautajaisiinkin, jos on liian kylmää trenssitakille. Toppatakin etutaskut ovat harmillisen pienet, sillä sormikkaat tai lapaset meinaavat aina tippua niistä. Olenkin välillä klipsannut sormikkaat kiinni hihoihin kuin pikkulapsilla. Vuorikangasta olen joutunut kerran korjaamaan, mutta muutoin takki on kuin uusi ja menee toivottavasti vielä ainakin toiset viisi vuotta.

Toppatakissa markkinointitoimistomme laamavaelluksella.

4. Musta kuoritakki

Kirjoituksen alussa mainittu kuoritakki on siis uusin tulokas takkikaapissani. Lämpimän mikrokuituhupparin avulla siitä saa sopivan ympäri vuoden lukuunottamatta kovimpia pakkasia, milloin urheilen toppatakissa. Takki pitää vettä ja tuulta. Aloittaessani kuoritakin metsästyksen luovuin kymmenvuotiaasta laskettelutakista, sadetakista ja juoksutakista, joista oikein mikään ei päässyt koskaan käyttöön. Toivottavasti Frilufts lunastaa odotukset!

Jos oikeasti haluaisi pärjätä vain yhdellä takilla, musta kuoritakki olisi hyvä vaihtoehto.

Artikkelikuva on lavastettu. Oikeasti toppatakki viettää kesät vaatekaapin ylähyllyllä toppahousujen kanssa.

Tämä ei ole mikään “nämä takit tarvitset” -ohjeisto. Pyh sellaisille! Juoksija tarvinnee juoksutakin, laskettelija laskettelutakin, yksi ei käytä nahkaa ja toinen inhoaa trenssitakkeja. Nämä ovat ne takit, millä minä rullaan. Olisi tosi kiinnostavaa tietää, millaisia takkeja sinun kaapistasi löytyy, ja oletko niihin tyytyväinen.