Viikonlopun kasvojoogamatka Kristiinankaupunkiin ja Närpiöön

Kasvojooga on viime vuosina kasvattanut kovasti suosiotaan Suomessa. Kyselyitä tunneista tulee useampi viikossa, ja osa on vienyt PK-seudun ulkopuolellekin. Mieleen on jäänyt erityisesti kuopuksen raskauspahoinvoinnin aikaan junalla heitettämäni Pietarsaaren keikka ja viime syksyn vierailu Kristiinankaupungissa. Jälkimmäiseen minun oli tarkoitus palata jo keväällä, mutta korona sotki suunnitelmat. Kristiinankaupungin kansalaisopisto onneksi uusi kutsunsa syksylle. Roadtrip!!

Pieni on kaunista

Pikkukaupungit ovat jostain syystä mielestäni kiehtovia. Upealta Norjanmatkaltamme jäi hyvin mieleen 250 asukkaan Lavik ja sen mainio koulun leikkipaikka luumupuineen. Olen käynyt yli 40 maassa ja useammassa miljoonakaupungissa kuin mitä nyt tähän hätään pystyn laskemaan. Metropoleissa on jotenkin vaikeaa saada kiinni ihmisten elämästä. Pikkukaupungissa kaikki on selkeämpää: Tuolla asutaan, tuolla käydään töissä ja tuossa koulussa, tuossa on ruokakaupat, apteekki ja kuntosali. Ei tule päätösväsymystä.

Toisaalta: viikon lomalle Lontoo on varmasti Lavikia kiinnostavampi vaihtoehto. Pienestä kylästä taas ehtii jo yhden yön vierailulla saada aika hyvän käsityksen. Sanotaan, että Euroopan pääkaupungit muistuttavat toisiaan enemmän kuin valtioiden muut seudut niiden pääkaupunkia. Niinpä Suomen pk-seutua asuttava suurkaupunkimatkaaja tulee pysytelleeksi eräänlaisessa kuplassa. Matkailu avartaa aina, myös kotimaassa.

Närpiö – Närpes

Vuosi sitten kasvojoogakeikallani olimme koko perheen voimin yötä Kristiinankaupungissa ja yövyimme kodikkaassa, pienessä hotellissa vanhassa puukeskustassa. Korona näytti kurittaneen hotellivalikoimaa, joten saimme hyvän tekosyyn tutustua myös 20 kilometrin päässä olevaan Närpiöön. Sieltä löytyi siisti ja ihan viihtyisä Hotel Red & Green – epäilen, että nimi viittaa punaisiin tomaatteihin ja vihreisiin kurkkuihin. Tiesitkö, että yli 70% kotimaisista kurkuista ja tomaateista tulee Närpiöstä? No, tällaisen mainoksen näin, Wikipedia tarjoaa maltillisempia lukuja.

Taustalla Hotelli Red&Green, etualalla liukumäki, joka meni aivan liian lujaa.

9500 asukkaan Närpiön ravintolatarjonta oli yllättävän hyvä. Valitettavasti kehutusta Linds Kök -kasvihuoneravintolasta ei vastattu, joten teimme valinnan Närpiön keskustan ravintoloista. Voiton vei vuodesta 1989 toiminut Casa Pizzeria eikä se todellakaan pettänyt, pizzat olivat todella maukkaita.

Närpes on jopa eksoottinen paikka. 80% närpiöläisistä on ruotsinkielisiä ja vuoteen 2016 asti Närpes olikin yksikielinen – viimeinen ruotsinkielinen yksikielinen paikkakunta Suomessa. Jäljelle jäävistä vajaasta 20 prosentista vain muutama on suomenkielisiä. Pizzeriassa oli ruokalistat myös vietnamiksi ja venäjäksi.

Aasia-marketteja keskustasta löytyi kaksin kappalein, sillä kasvihuoneissa ja roska-autoihin erikoistuneella metallipajalla riittää töitä maahanmuuttajille. Yksinomaan vietnamilaisia on 700. On vaikeaa sanoa, millainen todellisuus on, mutta Närpiö mainitaan usein malliesimerkkinä onnistuneesta kotouttamisesta. Lukemieni lehtijuttujen perusteella maahanmuuttajat ovat tervetulleita ja kiitellään, että heidän lapsensa ovat pelastaneet kyläkouluja. Be like Närpes!

Reippaat reissaajat

Jokainen lapsen ikä on ihana ja kamala yhtä aikaa, mutta reissuseurana 2- ja 3-vuotias ovat kyllä lystikkäitä. Nelituntisen automatkan aikana esikoinen ehti kysyä muutaman kerran, paljonko matkaa on jäljellä, mutta pääsääntöisesti tytöt viihtyivät eväiden, minikirjojen ja lehmien sekä tuulivoimaloiden bongailun voimalla oikein hyvin. Liikkuvaan kuvaan emme autossa vielä ole turvautuneet, mutta sen aika tulee varmasti.

Tämän ikäiset ovat myös erittäin edullista matkaseuraa. Hotellissa he saavat vielä yöpyä vanhempien huoneessa ilman erillismaksua. Emme mahdu mitenkään samaan sänkyyn, joten pakkasimme tytöille mukaan pinnasängyistä jääneet patjat. Niitä lukuunottamatta tämän ikäisten kanssa pärjää jo suhteellisin vähillä matkatavaroilla: rattaita ei enää välttämättä tarvita ja sapuskaksi maistuu sama kuin aikuisillekin. Matkapotan – mainion pieneen tilaan menevän Potette Plussan – kyllä pakkasimme mukaan.

Heti Hotelli Red&Greenin vieressä oli iso leikkipaikka, joten pitkän ajomatkan jälkeen ei tarvinnut enää hypätä autoon etsimään tekemistä. Kävimme paikallisessa S-Marketissa ostamassa eväitä ja matkamuistoksi uudet hammasharjat kuopukselle ja minulle. Söimme taivaalliset pizzat ja menimme kaikki ajoissa nukkumaan. Hotellihuoneessa oli pimeää ja hiljaista, vaikka oli lauantai-ilta, joten yöelämän takia ei kannata Närpiöön suunnata. Tulipa toisaalta nukuttua hyvin, mitä nyt ensimmäistä kertaa makuupussissa nukkuva esikoinen piti kerran käydä asettelemassa pussiin uudestaan.

Valitako hyvä kuvakulma…
…vai kaunis valo?

Kasvojoogaa kunnes poskia pakottaa

Erittäin hyvän hotelliaamiaisen jälkeen pakkasimme punkkamme ja ajoimme Kristiinankaupunkiin. Mies ja lapset ulkoilivat sillä aikaa, kun minä kävin rahoittamassa tämän syksyisen minilomamme. Kahden ja puolen tunnin kasvojoogaworkshop Kristiinankaupungin kansalaisopistolla ei kyllä tuntunut työltä. 12 osallistujan nauru täytti tanssisalin, kun kävimme kasvojen lihaksia läpi osa-alue kerrallaan.

Tilaa oli onneksi koko tanssisalin verran ja pyysinkin osallistujia pitämään kunnolla turvaväliä tällaiseen uusmaalaiseen. Olen elänyt sangen eristettyä elämää ja olen ahkera maskin- ja suorastaan uskonnollinen käsidesin käyttäjä. Töiden puolesta olen kuitenkin muutamia ihmisiä tavannut, ja silloinhan ei voi tietää, onko oireeton viruksenkantaja. En totisesti halua olla syynä koronan leviämiseen, joten olen mieluummin liioitellun varovainen.

150 minuuttia kasvojen työstöä tuntuu ammattilaisenkin naamassa. Rakastan kasvojoogan ohjaamista, sillä en tulisi koskaan muutoin tehneeksi noin pitkää kasvojoogasessiota. Sen jälkeen kasvot hehkuvat ja kihelmöivät. Jouduimme valitettavasti suuntaamaan heti kasvojoogan päätyttyä kotia kohti. Olisinpa tajunnut pakata käsilaukkuuni jonkun ihanan kasvonaamion pitkää ajomatkaa varten!

Teoriassa olen kiinnostunut sympaattisista, yksityisistä taukopaikoista. ABC on kuitenkin todella hyvin rakennettu ketju, jota tulee ulkomailla ajellessa ikävä. Toimivat rengaspainemittarit, siistit vessat ja kasvisruokaa jopa Forssassa. Ja loppumatkalle jättikuppi minttuteetä.

Ensi kerralla Kaskisiin

Nähtävää jäi kyllä mahdollisille tulevillekin vierailuille, sillä emme ehtineet Närpiön keskustaa kauemmas ja Kristiinankaupungista ehdin tällä kertaa nähdä vain kansalaisopiston tanssisalin. ”Mitä tekisit, jos viettäisit vapaata viikonloppua Närpiössä?” mieheni kysyi hotellin aamiaisella katsoessaan ainoita kanssaruokailijoitamme, brittiläiseksi ja tanskalaiseksi tuulivoima-asentajaksi olettamiamme miehiä. ”Kävelisin!” vastasin empimättä. Olisin halunnut tutustua keskustan laitamiin ja ympärysalueisiin paremmin, käydä ihmettelemässä kaupungin läpi virtaavaa jokea ja tutkimassa kirkon ympärillä säilyneitä kirkkotalleja. Ulkoilumaastoja löytyisi muutaman kilometrin säteeltä paljon, ehkä hotellin kautta järjestyisi polkupyörä? Hotellin kanssa samoissa tiloissa toimi elokuvateatteri, jossa olisi pyörinyt Tove-elokuva, ja teatterikin.

Olisin myös kovasti olisin halunnut tutustua naapurikaupunki Kaskisiin, joka on alle 1300 asukkaalla väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta. Erityisesti sen Sininen Hetki -ravintolaa suositeltiin. Ei auta kuin toivoa, että tie tuo tälle seudulle vielä uudestaan!

Onko sinulla suosituksia suomalaisista pikkupaikkakunnista, joilla kannattaisi vierailla?

Vinkkaa Facebookissa tai Instagramissa!