Vyölaukkumatkahaaveilua

Bloggaaja Virve Fredman teki mainion listauksen minimalisti-Tubettajista. Mukana oli muutama tuttukin, muttei kuitenkaan kumpaakaan kahdesta suosikistani, joten ehkä teen omankin listauksen joskus. Virven listalta bongasin kiinnostavan uuden tuttavuuden, bumbag travel -seikkailuistaan tubettavan Benjaminin. Lost yet free -kanava ei ole päivittynyt yli vuoteen, mutta taidokkaiden videoiden sanoma ei sitä vaadikaan: kun matkustat pelkän vyölaukun kanssa, matkatavarat eivät rajoita seikkailujasi.

Olen tunnetusti minimalistinen omien matkatavaroitteni suhteen (ihan pienten lasten kanssa reissaaminen ansaitsee oman postauksensa, kunhan sellaisen aika taas on). Kerroin, mitä pakkasin reppuuni kolmen päivän Tallinnan matkalle. Kannoin reppua selässäni ensimmäisen ja viimeisen reissupäivän, ja vaikka se onnistui ongelmitta, oli kuitenkin aina helpotus istua ja ottaa reppu pois selästä. Vyölaukkumatkailun ajatus on, että kaikki matkatavarat voivat aina kulkea mukana ilman ongelmia. Vyölaukku on tietysti myös reppua turvallisempi taskuvarkaita ajatellen.

Ajatus pelkän vyölaukun kanssa reissaamisesta sai mielikuvitukseni liikkeelle: mitä omassani olisi? Olen reissannut Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta kaikilla mantereilla, mutta tämän mielikuvareissuni tein siellä, minne monet reppureissut suuntautuvat: Kaakkois-Aasiassa. Lämmin sää oli toki tämän mielikuvitusmatkan kulmakivi: kevyet vaatteet kuivuvat yön aikana, joten vaihtovaatteita ei tarvita.

Olen tehnyt useita parin viikon Kaakkois-Aasian matkoja pelkillä käsimatkatavaroilla. Lähdin tässä oletuksesta, että matkani olisi jokseenkin niiden kaltainen; en siis varautunut yöpymään rannoilla ja oletin, että majoituksestani löytyy niin lakanat kuin pyyhekin.

Kuvittelin mielessäni vähintään parin kuukauden pituisen matkan, jossa oleilisin niin kaupungeissa kuin rannoillakin, kuitenkaan en viikkotolkulla sivistyksen ulottumattomissa. Matkaseuraan tai heidän tavaroihinsa haaveiluni ei ottanut kantaa – ehkä tekisin vyölaukkumatkan yksin tai mieheni kanssa lasten aikuistuttua, ehkä kymmenen vuoden päästä teinieni kanssa. Matkaseura saattaisi jopa helpottaa pakkaamista, sillä kaikkia tavaroita (laturi, kynsileikkurit, hammastahna…) ei tarvitsisi jokaiselle omaa.

Mitä pukisin päälle?

Kun vaihtovaatteita ei ole, kaikkien vaatteiden täytyy kuivua yön aikana myös kuumankosteassa ilmastossa. Puuvillan voi unohtaa. Asun täytyy sopia rantakadulle, ravintolaan, liikuntaan ja luontoretkille. Omalla kohdallani päädyin tällaiseen asukokonaisuuteen:

  • Riekerin sandaalit. Tarpeeksi siistit vaikka juhliin, mutta mukavat pitkällekin kävelylle. Keinonahkaa, joka ei säikähdä kastumisesta. Jo toinen parini näitä kenkiä, ensimmäinen hajosi parin vuoden ahkerassa kesä- ja lomakäytössä.
  • Shortsit, jotka tein merkittömistä lempparihousuistani, kun niiden polvet olivat kuluneet. Keinokuitua, joista tahrat voi vain pyyhkiä pois. Täysin joustavat, mutta malliltaan siistit. Lahkeet voi pitää polvipituisina tai kääntää lyhyiksi. Kuivuvat muutamassa tunnissa.
  • Vilan spagettiolkaintoppi. Joustava perustoppi, joka toimii kaikessa urheilusta juhliin. Edessä olevan tuplakankaan ansiosta en tarvitse tämän kanssa rintsikoita. Toppia voi käyttää myös ylösalaisin tuubitoppina. Kuivuu parissa tunnissa.
  • Ohut paita pidemmillä hihoilla. Tämä vaate on periaatteessa lämpimässä ilmastossa turha, mutta haluan suojata käsivarsiani, olkapäitäni ja rintaani auringolta (aurinkovoiteen lisäksi), joten käytän topin päällä aina ohutta paitaa tai huivia. Tämä kirpparilta löytämäni, Italiassa valmistettu paita maksoi neljä euroa. Se on riittävän siisti hienoonkin ravintolaan ja niin ohut, että kuivuu puolessa tunnissa. Toimii bikineiden päällä myös ilman toppia. Tämä toppi on niin ohut, että menee taiteltuna vyölaukkuunkin.
  • Huivi. En omista tällaiselle reissulle sopivaa riittävän isoa huivia, joten sen paikkaa esittää tässä kuvassa pienempi punainen Alexander McQueen -kirppislöytöhuivini. Tämän reissun huivin pitäisi olla ohut mutta niin suuri, että se toimisi tarvittaessa myös hameena tai rantamekkona. Lennoilla tai kovassa ilmastoinnissa huivi toisi lämpöä ja tarvittaessa se toimisi rantavilttinä tai jopa pyyhkeenä. (Olen lukenut mainion Linnunradan Käsikirjan Liftareille pariinkin otteeseen ja niinpä matkatavaroistani pitää aina löytyä jotain pyyhkeeksi kelpaavaa.) Muista vaatteista poiketen huivi saisi mieluiten olla puuvillaa, mutta aivan ohutta. Kun huivi ei ole käytössä, sen voisi sitoa roikkumaan vyölaukusta.
  • Bikinit. Rantaloman välttämättömyys. Alaosa toimii myös vaihtoalushousuina silloin kun alushousut ovat pesussa.
  • Alushousut. Pitsistringit kuivuvat alle tunnissa. Sen aikaa voi pitää bikinien alaosaa tai tehdä huivista hameen ja olla ilman. (Ajatuksenani olisi siis nukkua alushousuissa, kuten normaalistikin lämpimällä säällä. Öisen palohälytyksen iskiessä kietoisin päälleni jättihuivini.)
  • Hattu. En oleile auringossa ilman hattua. Olen ominut mieheni Boracaylta ostaman hatun, joka ei ole moinaansakaan lyttäämisestä.
  • Aurinkolasit. Sain luotto-Pradani palkkioksi työkeikasta seitsemän vuotta sitten. (Nämä näkyvät vyölaukkukuvassa.)

Kuten sanottu, tämä varustus on suunniteltu lämpimään Kaakkois-Aasiaan. Sillä pärjää suunnilleen 17 lämpöasteesta alkaen. Viileämmälle seudulle pitäisi valita shortsien sijaan pitkät housut ja pitkähihainen paita sekä sandaalien sijaan luottokenkäni Converset sekä niihin sukat. Toisaalta bikinit ja ehkä hatunkin voisi jättää kotiin. Lost yet free -videoiden Benjamin antaa hyvän vinkin: Ajoita kylmempi kohde matkasi alkuun, niin voit lahjoittaa ylimääräiset vaatteet niitä tarvitseville, tai matkan loppuun, milloin voit ostaa lämpimämmän vaatekerroksen ja viedä sen mukanasi kotiisi.

Vyölaukkuni sisältö

  • Puhelin kotelossaan, jossa luottokortit ja ajokortti. Puhelimella pidän yhteyttä tärkeisiin ihmisiin, luen uutisia ja kirjoja ja teen tarvittaessa myös töitä, jos reissu on pidempi.
  • Kuulokkeet, jotka korvilla voin joogata tai tehdä töitä ja jotka toimivat myös videonauhoitusten mikrofonina.
  • Laturi, joka sopii niin puhelimeen kuin kuulokkeisiin.
  • Passi.
  • Silmälaput ja korvatulpat.
  • Kestokassi. Pieneen tilaan menevä kestokassi tarvitaan ruokakauppaan ja retkelle eväitä varten.

Muuta varsinaista tavaraa en yleensäkään matkoilleni ota. En tarvitse joogaamiseen enää välttämättä mattoa ja tanssikin sujuu aina paljain jaloin. En käy juoksulenkeillä, ja kävely sujuu sandaaleissa tai paljain jaloin.

Vaikka rakastan ajatusta metallisesta juomapullosta, jota sitten täytetään, käytännössä reissaan aina muovipullojen kanssa. Ostan yhden pienemmän vesipullon, jota sitten täytän isoista kanistereista.

En valitettavasti omista reissuun sopivaa vyölaukkua, sillä sisäleikkipuistoja varten kolmella eurolla ostamani, litteän mallinen Björn Borgin vuölaukku on auttamatta liian pieni. Katselin jo huvikseni Torista vyölaukkuvalikoimaa ja esimerkiksi 15 eurolla saisi kauniin vyölaukun, jota ei hävettäisi kantaa olallakaan tarpeen tullen.

Kauneudenhoitoarsenaalini

Tämä on vyölaukkumatkani suurin riippakivi, sillä olen tarkka kauneudenhoidostani. Olen kertonut minimalistisesta kauneudenhoitorutiinistani, ja lämpimissä, kosteissa maissa reissatessa yksinkertaistan sitä vieläkin enemmän. Siis normaalistikin, en vain tällä kuvitteellisella vyölaukkumatkallani.

  • Meikkipussina toimii litran minigrip-pussi. Jokainen lentomatkustaja tietää miksi.
  • Hammasharja. Matkaharjani on normaalistikin junior-kokoa.
  • Minihammastahna. Näitä on Aasian maissa hyvin saatavilla, joten korvaaminen uudella onnistuu helposti.
  • Hammaslankaa. Hammashygieniastani en tingi. Pakkaisin mukaan lankaimen ja sen hajotessa ostaisin tilalle mahdollisimman pienen pakkauksen tavallista hammaslankaa.
  • Aurinkorasva sk 50. Käytän aurinkorasvaa aina ja runsaasti, joten pieni pakkaus ei kestä montaa päivää, mutta niitäkin saa joka kioskista. Kosteassa kuumuudessa en tarvitse muuta kosteutusta iholleni, kuin aamuisin levitetty aurinkorasva.
  • Pala oikeaa saippuaa (tämä puuttuu kuvasta). Tällä pesen kädet, kainalot ja vaatteet. Säilytykseen oma minigrip-pussinsa. Pala saa olla minimaalisen pieni, sillä yleensä kaikissa majoituksissa on tarjolla jonkinlaista saippuaa ja ne kelpaavat minulle. Saippuaa myös saa ihan mistä vain.
  • Kampa. Normaalisti pakkaisin rakkaan Mason Pearson -hiusharjani, mutta vaikka minulla onkin pienikokoinen, koirille tarkoitettu malli (ne ovat ihmisille markkinoitavis huomattavasti edullisempia!), harja veisi neljäsosan pussista. Koska kuumuudessa pidän hiuksiani enimmäkseen kiinni, ne eivät mene takkuun, ja kammalla pärjää. Joutuisin kyllä hommaamaan tähän tarkoitukseen harvapiikkisemmän kamman kuin mitä kuvassa.
  • Pari hiuslenkkiä, joita voi säilyttää ranteessa.
  • Rannekoru ja sormukseni, joita käytän aina. En käytä timantteja, joten sormuksieni kanssa voi matkustaa turvallisesti köyhissäkin maissa. (Nämä eivät näy kuvassa, sillä ne olivat päälläni kuvaa ottaessakin.)
  • Pinsetit, kynsileikkurit ja vanha kunnon Gillette Mach III:ni, vaikka periaatteessa voisin toki tukea paikallisia turvautumalla yksinomaan kauneudenhoitopalveluihin.
  • Särkylääkettä. Valitettavasti tarvitsen särkylääkkeitä lähes päivittäin, joten niitä kulkee aina mukanani. Aasian maissa niitä myydään levyittäin, joten suurempaa varastoa ei tarvitse.
  • Nenäliinapaketti. Näitä myydään onneksi Aasian maissa yksittäispakkauksina.

En juurikaan käytä meikkiä, ja trooppisissa maissa vielä vähemmän. Usein pakkaan mukaan peitevoiteen silmänalusille, mutta parin päivän päästä en jaksa enää laittaa sitäkään, joten vyölaukussani en aio sellaista kantaa.

Mitä jäisin kaipaamaan?

Lämpimissä maissa pärjään viikkotolkulla repullisella tavaraa, joten siirtyminen vyölaukkuun ei itseasiassa tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta. Toki on muutamia asioita, joita normaalisti pakkaisin mukaan:

  • Erillinen kesämekko ja toinen toppi, parit alushousut lisää. Erityisesti UV-paitaa tulisi ikävä!
  • Jos kyseessä on korkeintaan parin kuukauden reissu, pärjään ilman muita lääkkeitä tai lisäravinteita kuin nuo mainitut särkylääkkeet. Pidemmälle reissulle tarvitsisin ainakin B- vitamiinia, koska olen kasvissyöjä. Mahdollisesti myös kalsiumia. Mutta pidemmällä matkalla tulisi varmasti oltua välillä pidempiä aikoja samassa paikassa, milloin voisi syödä aina paikalla pysyessään ostaa ja syödä lisäravinteita.
  • Tavalliselle matkalle lähtee mukaan myös astmalääke-kortisoni. Pärjään kuitenkin ilman sitäkin, erityisesti, kun en joudu pakkaseen. En normaalistikaan kanna mukanani kovin kummoista lääkekaappia, en edes lasten kanssa, sillä etenkin Aasiassa joka nurkalla on kiska, josta saa lääkkeitä ja laastareita. Hyttysmyrkkykin tulee joissain paikoissa tarpeeseen.
  • Normaalisti pakkaisin konjac-sieneni, sillä aurinkorasva täytyy saada iltaisin pestyä pois kunnolla. Vyölaukkureissulla täytyisi tyytyä hyödyntämään pyyhkeenkulmaa pesulappuna.
  • Normaalille matkalle pakkaisin mukaan vielä jotain sulfaatitonta ainetta hiusten pesuun, mutta se ei ole välttämättömyys. Hiukset voi pestä ihan vain vedellä ja halutessaan välillä puhdistaa paremmin monella ruokakaupasta löytyvällä aineella (ruokasooda, etikka, kaurahiutaleet ainakin toimivat) ja samoin niitä voi hoitaa tarvittaessa vaikkapa banaanilla, avocadolla, kananmunalla tai kookosöljyllä. Tästä tulee kuitenkin helposti ruokahävikkiä, minkä takia suosin normaalisti hiuksille tarkoitettuja teollisia aineita matkoillakin.
  • Hiusharja. Sitä tulisi vyölaukkureissulla varmasti ikävä! Ehkä kävisin paikallisissa kampaamoissa pesettämässä, harjattamassa (onko se sana?) ja letittämässä hiukseni!

Tämä matkahaaveilu oli hyvin terapeuttista kaikkien koronarajoitusten keskellä! Niin, korona. Kuten huomaat, vyölaukussani ei ole kasvomaskeja eikä käsidesiäkään. Laitetaan tämä pakkauslista siis talteen tulevaisuutta varten, aikaan, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse rattaita ja turvaistuimia.

Harjoitus oli hauska ja hyödyllinenkin: kun kerran aidosti koen, että pärjäisin lämpimässä maassa pitkänkin matkan pelkällä vyölaukulla, repullinen tavaraa tuntuu jo ylellisyydeltä. Eikö oikeastaan ole hullua, että monilla lentoyhtiöillä saa yhä ilman eri maksua ottaa mukaansa jopa 20 kiloa matkatavaraa? 20 kilon rahti maksaisi kuitenkin kymmeniä ellei satoja euroja! Tämä olisi mielestäni oiva paikka tarkastaa lentojen hinnoittelua kestävämpään suuntaan.

Pärjäisitkö vyölaukullisella matkatavaroita? Mitä pakkaisit?