Blogi

Kasvojoogan opettajakoulutus

Kasvojoogan opekoulutuksista on tullut mulle niin paljon kysymyksiä, että päätinpä puhaltaa virtuaaliset pölyt blogin päältä ja tarttua näppikseen. Olen kirjoittanut kasvojoogan hyödyistä ja postannut kasvojoogavinkkejä niin Instagramiini kuin Youtubeenkin. Mutta se on saattanut jäädä mainitsematta, että olen kouluttanut itselleni jo 30 kasvojoogaopettajakollegaa! (Ja kyllä, olen pahoillani, kasvojoogaopettajakollega ja kasvojoogaopettajakurssi ovat ihan oikeita sanoja.)

Lisää kollegoita, kiitos!

Kasvojooga on Suomessa vielä lapsenkengissä. Vaikka olen saanut kasvojoogaoppini monesta paikasta, kävin uteliaisuudesta pari vuotta sitten Danielle Collinsin kasvojoogaopettajakoulutuksen. Huomasin, että pelkästään Briteissä on äkkilaskemalta viisisataa kasvojoogaopettajaa – ja siinä listauksessa oli vain Daniellen koulutuksen käyneet. Vaikka meillä onkin vain kymmenes Iso-Britannian väestöstä, totesin, että lajin tunnettuuden nostamiseksi tarvitaan lisää opettajia – ja aloin kouluttaa heitä. Tokihan se tuo kilpailua, mutta tärkeämpänä se kasvattaa kokonaismarkkinaa. Nyt opekoulutuksia on takana jo neljä ja 19 – 21.11.2021 järjestetään Yoga Nordicilla ensimmäinen opettajakoulutuksen jatko-osa!

Näin innokkaana vedin kasvojoogan opettajakoulutusta viikko sitten Yoga Nordicilla, yleisönäni tällä kertaa vain etäosallistujia.

Tarvitseeko siihen nyt mitään koulutusta?

Jos saisin euron joka kerta, kun minulta on kysytty, tarvitseeko kasvojoogaan oikeasti mitään opettajakoulutusta, voisin ostaa matcha latten. (Ne on kalliita, ja kasvimaidosta joutuu joissain paikoissa maksamaan ekstraa – terve vaan kahvilanpitäjät, oletteko osa ongelmaa vai ratkaisua?) Aika moni tuntuu ajattelevan, että opettamiseen riittää se, että osaa jonkinlaisen repertuaarin kasvojoogaliikkeitä. (Tästä saisi vaikka mitä hauskoja vertauksia, kun liittäisi saman ajatusmallin vaikkapa poliisin ammattiin, mutta annetaan nyt olla. Maailmassa on nimittäin ainakin yksi maa, missä kuvitellaan, että poliisiksi voi opiskella muutamassa viikossa.)

Tämä lienee samalla hyvä paikka esittää julkinen anteeksipyyntö kaikille niille, jotka kävivät kasvojoogatunneillani, kun aloitin kasvojoogan opettamisen vuonna 2017. En kertakaikkisesti löytänyt mitään koulutusta käytäväksi, mutta olin tehnyt erilaisia harjoituksia lapsesta saakka, ja olin kuitenkin muilta osin koulutettu ja pätevä joogaopettaja. Osasin tosiaan melkoisen valikoiman erilaisia liikkeitä, mutta en ymmärtänyt kasvojen lihasten anatomiaa saati sitä, mikä erilaisen lihaskuormituksen vaikutus on ulkonäköön. Silloisista harjoituksistani tuskin oli suurta hyötyä kenellekään, mutta kivaa sentään oli.

Puolustuksekseni täytyy sanoa, että olen sittemmin tuottanut paljon ihan ilmaistakin kasvojoogasisältöä, josta kaikki halukkaat harrastajat voivat oppia toimivan kasvojoogan perusteita. Ja sekin, että rakentamani kasvojoogan opettajakoulutus on kattavampi ja pedagogisempi kuin Danielle Collinsin vastaava. Olen rakentanut monenlaisia koulutuksia ja opettanut ja kouluttanut kaikenlaista liikuntalajeista myyntiin ja asiakaspalveluun. Kasvojoogan opettamisesta on kertynyt yli 200 tunnin kokemus – aika paljon lajista, joka on toistaiseksi aika marginaalinen. Tiedän siis, mitä asiakkaat haluavat, ja osaan kertoa kasvojoogaopettajaksi haluaville, miten he voivat sitä tarjota.

Mitä kasvojoogan opekoulutuksessa oppii?

Kasvojoogan opettajakoulutuksessa, ainakin minun pitämässäni siis, oppii kaiken, mitä kasvojoogan opettamisessa alkuun päästääkseen tarvii.

  • Riittävän määrän aidosti toimivaksi testattuja liikkeitä.
  • Liikkeiden toimintaperiaatteet, eli ymmärryksen siitä, miksi mitäkin liikettä tehdään.
  • Tärkeimmät kasvojen lihakset (n. 20 kpl) suomeksi (halutessaan myös englanniksi / latinaksi) ja niiden aikaansaamat liikkeet.
  • Ymmärryksen siitä, mitkä lihakset työskentelevät arjessa liikaa ja mitkä liian vähän.
  • Keskeiset kasvohierontatekniikat ylityöskentelevien lihasten rentouttamiseksi ja nesteiden poistamiseksi kasvoilta.
  • Hyvinvoinnin kannalta oikean kasvojen ryhdin ja keinot sen harjoittelemiseksi.
  • Eri pituisten kasvojoogatuntien rakentamisen ja pitämisen. Kurssimateriaalin pohjalta voi suoraan koostaa erilaisia 15-120 minuutin pituisia kasvojoogatunteja.
  • Kasvojoogan olennaisen historian ja tämän hetken tunnetuimmat kasvojoogaopet, joilta voi hakea lisäinspiraatiota.

Lisäksi kasvojoogan opekoulutuksessa keskustellaan kasvojoogan opettamisen etiikasta – esimerkiksi siitä, miten voisimme omalta osaltamme kaataa kapeita kauneuskäsityksiä ja ikuisen nuoruuden tavoittelua. (Opettamani kasvojooga pyrkii elämän läpi pysyvään positiiviseen ilmeeseen, ei niinkään rypyttömään ikinuoruuteen.) Paljon käydään läpi myös asiakkaiden kohtaamista.

Lisäksi, koska olen työskennellyt 20 vuotta markkinoinnin parissa, annan koulutuksessa suoria vinkkejä kasvojoogaopeuran luomiseen. Puhun myös aina ihan avoimesti rahasta ja kerron, miten työ kannattaa mielestäni hinnoitella – kasvojooga ei yleensä “kilpaile” asiakkaiden mielissä muun joogan kanssa vaan ennemminkin esimerkiksi kalliiden pistoshoitojen kanssa.

Vaikka kasvojoogan opettaminen ei kiinnostaisi pätkääkään, opekoulutus on mahtava tapa syventää omaa kasvojoogaosaamista aivan toiselle tasolle. Minkäänlaista velvoitetta kasvojoogan opettamiseen ei siis ole, ja kurssille saa tulla ihan vain oppimaan omista kasvoistaan!

Kasvojoogan opettajakoulutus

Miten koulutus toteutetaan?

Kasvojoogan opettajaksi voi opiskella aivan yhtä sujuvasti sekä etänä että livenä. Koulutuksia löytyy tosiaan Yoga Nordicilta, seuraava Kasvojoogan opettajakoulutus 1 on tulossa näillä näkymin kevättalvella. Koulutus on perjantai-iltana (yleensä klo 17-20), lauantaina (8-17) ja sunnuntaina (8-16). Yleensä poissaoloistakin on saatu sovittua, sillä koulutuksesta tehdään aina täydelliset tallenteet.

Oppimateriaalina on spesifisti tätä koulutusta varten tehty opettajan opas. Ainoa varsinainen koe on kasvojen lihasten kuulustelu, mutta niiden oppimisen tueksi löytyy videomateriaalia – ja ne kerrataan kyllä myös koulutuksen aikana niin monta kertaa, että moni sanoo oppineensa lihasten nimet kurssin lomassa ilman erillistä opettelua.

Loppukokeena on oman 10-minuuttisen kasvojoogavideon tekeminen ja kollegoiden videoiden vertaisarviointi. Nämä ovat koulutuksen pitäjälle aina parasta antia!

Tähän astiset koulutukset ovat maksaneet 425 euroa etäosallistujilta ja 495 euroa paikan päälle tulleilta, mutta suuren suosion vuoksi nämä tulevat jatkossa luultavasti olemaan ns. early bird -hintoja.

Olen järjestänyt myös räätälöityjä koulutuksia, esimerkiksi kauneushoitolassa, jonka henkilökunta halusi laajentaa hoitolan palvelutarjontaa kasvojoogaan. Jos sinulla on vähintään kolmen hengen ryhmä, joka haluaa räätälöidyn kasvojoogan opettajakoulutuksen joko paikan päällä tai verkon yli, ota yhteyttä! (Hinta per henkilö ja laajuus pysyvät yllä mainittuina, mutta voimme sumplia järjestämispaikan, -ajan ja tavan toivotunlaiseksi.)

Palaute koulutuksista on ollut erinomaista, ja kouluttautujat ovat todella kokeneet saavansa hyvät eväät kasvojoogan opettamiseen – vaikka osallistujien aiempi kasvojoogatausta on vaihdellut suurestikin, ja moni tuntuu tulevan opettajakoulutukseen aika kevyellä harrastuspohjalla. Täytyy kuitenkin sanoa tässä yhteydessä, että kasvojoogaopettajakoulutukseni vastaa pitkälti siihen kysyntään, mitä markkinoilla kasvojoogaa kohtaan on – ja siihen kuuluu aika olennaisena jonkinlaisen muutoksen toivominen ulkonäköön. Jos kaikki ulkonäköön viittaava on sinulle punainen vaate, ei tämäntyylisen kasvojoogan opettaminen ehkä ole sinua varten.

Mitä siellä opekoulutus 2:ssa sitten voi enää oppia?

Odotan marraskuun Kasvojooga 2:sta kuin kuuta nousevaa, vaikka olenkin opena ja opit ovat siis mulle jo tuttuja. On kuitenkin aina mahtavaa päästä puhumaan kasvojoogasta sellaisten kanssa, joilla on jo jonkin verran kokemusta paitsi lajista myös sen opettamisesta.

Ajatus on, että Kasvojooga 1:n jälkeen pystyy vetämään annetun rungon mukaisia ryhmätunteja. Kasvojooga 2:ssa olisikin sitten tarkoitus oppia palvelemaan myös yksityisasiakkaita. Opetukseen kuuluu mm:

  • Kasvojen lihastyön analysointi kuvien ja videoiden perusteella.
  • Henkilökohtaisten neuvojen ja opastuksen antaminen niin erilaisissa esteettisissä haasteissa kuin esimerkiksi kasvohalvausten ja kasvohermohalvausten jälkeen.
  • Lisää kasvojoogaliikkeitä, myös hyvin spesifeihin ulkonäkötoiveisiin kapeammasta nenästä vinompiin silmiin… (ja taas keskustellaan asiakkaan kohtaamisesta ja ulkonäköpaineisiin suhtautumisesta.)
  • Lisää kasvohierontatekniikoita, mm. gua sha -hierontaa.
  • Kasvojen akupainantaa.

Innostuitko? Ihanaa! Jos haluat tulla mukaan opekoulutuksiin, ota yhteyttä paivi@paivisalminen.fi

Kuva on Fit-lehdestä vuodelta 2013 eli kahdeksan vuoden takaa. Jos saisin ihanan Suvi Tiilikaisen tekemään uudestaan tuon meikin ja kampauksen, näyttäisin ihan samalta. Kiitän kasvojoogaa.

Instagramissa kasvojoogaa ja kirppislöytöjä!

Muutosta Hämeenlinnaan on jo pari kuukautta, ja kesä on mennyt vauhdilla! Blogien kirjoittamista ei ole ehtinyt ajatellakaan, mutta sen sijaan olen ahkeroinut mm. julkaisemalla verkko-oppimisympäristön kasvojoogalle.

Kuulumisiani voi seurailla Instagramissa. Sieltä löytyy kasvojoogavideoita, lähimatkailua, vatsalihaserkauman kuntouttamista, mallikuviani ja kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä. Kirppislöytöjäni jaan erityisesti Stooreissa!

Minimaalisesti kieltenopintoja

Tämäkään postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan aito hehkutus mahtavalle palvelulle, jonka löysin ensimmäisenä koronavuotena (kyllä, pahoin pelkään, että joudumme käyttämään kyseistä ilmaisua). Olen aina rakastanut kielten opiskelua. Ylioppilaskirjoituksissa sain englannista, ruotsista ja saksasta laudaturit ja ranskasta eximian. Harmittelin, ettei aikani riittänyt opiskella muita tarjolla olleita kieliä. Olen myös aina halunnut käyttää kielitaitoani: Päädyin opiskelemaan liiketaloutta englanniksi ja vaihto-oppilaaksi Ruotsiin. Saksaakin olen joutunut autonhakureissuilla puhumaan – ja kyllähän nyt pitkän linjan BMW-harrastajan pitää saksaa osata.

15 vuotta sitten opiskelin muutaman kuukauden venäjää opistolla, mutta matkustusaikoineen kokonaisen illan syönyt harrastus oli liian vaativa. Sanskritia tuli opeteltua suunnilleen sadan sanan verran joogan opettajakoulutuksessa, saman verran swahilia Tansaniassa oleskellessa. Ajattelin, että palaan kunnollisten kieltenopintojen pariin sitten joskus, kun aikaa on. Ja yhtäkkiähän sitä sitten oli, mutta opistot olivat kiinni.

Pelillistettyä kieltenopiskelua Duolingon kanssa

Kaverini olivat hehkuttaneet Duolingo-sovellusta, ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Jo parissa päivässä kyllästyin maksuttoman version mainoksiin ja rajoitteisiin ja investoin 86 euroa koko vuoden lisenssiin. Samalla päätin, että harjoittelisin joka päivä minimissään 10 minuuttia.

Aluksi jaksoin harjoitella useampaa kieltä: yritin saada tolkkua mandariinin alkeista (ei onnistunut), aloitin swahilia, tein ruotsin kielen vaikeimmat tehtävät ja kertailin ranskaa. Aika pian päätin kuitenkin keskittyä tällä hetkellä minua eniten kiinnostaneeseen kieleen ja aloin hakata venäjäntehtäviä läpi. Vanhaa pohjaa ei valitettavasti noista muutamasta kuukaudesta 15 vuotta sitten juuri ollut, sillä en muistanut edes kyrillisiä aakkosia.

Vartti venäjää joka päivä

Nyt rutiinini on vakiintunut niin, että teen joka päivä kaksi pätkää venäjää. Duolingo on jaettu lyhyiksi kurssipätkiksi, joista yhden tekemiseen menee muutamasta minuutista korkeintaan kymmeneen. Pätkät muodostavat oppimiskokonaisuuksia ja kokonaisuudet puolestaan tasoja. Tasoja on yhteensä viisi, ja nyt vuoden jälkeen olen melkein puolivälissä venäjän kokonaisuutta.

Duolingossa harjoitellaan sanastoa, lukemista, kirjoittamista, kuuntelua ja ääntämistä, aivan kuten koulussakin tehtiin. Jos et juuri sillä hetkellä voi puhua, voit valita mikin sulkemisen tunniksi. Niinpä harjoituksia voi kuulokkeiden kanssa tehdä vaikka junassa. Ainoastaan kielioppi on kevyemmällä painotuksella. Vuoden jälkeen en osaa selittää venäjän kielioppisäännöistä mitään, mutta osaan kyllä monissa tapauksissa sanoa, mikä kuulostaa tai näyttää oikealta. Tämä on häirinnyt minua yllättävän vähän, vaikka lapsena nimenomaan nautin kieliopin opettelusta ja halusin aina osata kieliopin moitteettomasti. Luin jostain, että Duolingo perustuisi samanlaiseen oppimismekanismiin, millä lapset oppivat vierasta kieltä. Tiedä häntä, mutta tehokasta se tuntuu kuitenkin olevan.

Osaan sanoa sellaisia hyödyllisiä asioita, kuten “Karhut syövät kaikkea”, “Isoäitini puhui paljon Saksasta”, “Lääkärini vaimo on nyt Euroopassa” ja “Käske hänen tulla huomenna, me olemme väsyneitä”. Venäjän kulttuuri ei yksittäisistä lauseista valitettavasti aukea, mutta kielen oppiminen kyllä kannustaa ottamaan siitä selvää muuta kautta. En pysty seuraamaan venäjänkielistä keskustelua, mutta kun katsoin loistavaa Mandariinit-elokuvaa, huomasinkin ymmärtäväni sanan sieltä, toisen täältä. Kyrillisiä aakkosia luen nyt riittävän nopeasti, että KHL-jääkiekkoa katsoessa tiedän, mikä suuryritys mitäkin joukkuetta sponsoroi.

Aion todellakin jatkaa opintojani ja annoin seuraavan 86 euroa mennä luottokortiltani. Nykytahdillani (max vartti päivässä) tunnin hinnaksi tulee vähän toista euroa. Ja hei, minimalistin tunnustus! Olen harmitellut, että menin luopumaan vanhoista venäjänkirjoistani. Ne saivat pölyyntyä 15 vuotta kaapissa, koska niihin ei koskaan kiinnostanut palata, mutta nyt niitä olisi pitkästä aikaa mukava vilkaista. Täytyy kääntyä kirjaston puoleen.

Ja niin, olen tosiaan opiskellut venäjää ihan joka päivä. Duolingossa on kaikenlaisia “streak freezejä”, mitkä sallisivat jonkun päivän jättämisen väliin, mutta en ole hyödyntänyt niitä. Olen treenannut lomilla, kipeänä ja tosiaan myös näin muuton keskellä. Omalla kohdallani olen huomannut toimivimmaksi, että jos jotain on tarkoitus tehdä joka päivä, niin se kannattaa tehdä joka päivä eikä antaa sen kummempaa siimaa asiassa.

Haaveissa ainakin ranska ja latina

Taidan jatkaa venäjää niin kauan kuin intoa suinkin riittää, mutta seuraavaksi aion palata ranskan pariin. Se kun on minulle aina ollut tyhjä arpa, jota en ole lukion jälkeen käyttänyt pätkääkään siitä huolimatta, että minulla on ranskankielisiä kavereita ja olen käynyt Ranskassa ainakin viisi kertaa.

Latinakin Duolingosta nykyisin löytyy, joten pääsen vielä toteuttamaan ikihaaveeni latinanopinnoista. Latinan kielitaitoni kun nykyisellään rajoittuu kasvojoogassa tarvittaviin kasvojen lihaksiin, kuten levator labii superioris alaeque nasi.

Onko siellä muita Duolingosta tai muutoin kielten opiskelusta innostuneita? Kerro Instagramissa @paivisusannas!

Asketismia ennen muuttoa

Muutamme ylihuomenna ”mökillemme” Hämeenlinnaan. Koska siellä on jo kaikki tarvittavat huonekalut ja paljon muutakin, tavoitteemme on, että muuttokuorma täältä päästä mahtuisi kerralla pieneen pakettiautoon. Tämän takia olemme myyneet ison osan huonekaluistamme.

Ensin lähti sohva huhtikuun alussa. Se ei tehnyt isoakaan lovea mukavuuteen, sillä laitoimme tilalle pari varapatjaa. Mutta kun myimme sänkymme kolme viikkoa sitten, tarvitsimme varapatjat nukkumiseen. Niinpä olohuoneen ”sohvana” on viime viikot ollut vain pari räsymattoa lattialla. Ison olohuoneen maton myin samoihin aikoihin sohvan kanssa.

Pesukoneen myimme 1,5 kuukautta sitten. Kyseessä oli kallis, puoli vuotta aiemmin ostettu Miele, joten sen dumppaaminen viime tingassa halvalla ei tullut kysymykseen. Saimme siitä onneksi hyvän hinnan – puolen vuoden päivittäiselle käytölle jäi hintaa reilu satanen.

Pesukone on ehdottomasti ollut tavara, jota olen eniten tässä kahden pikkulapsen perheessämme kaivannut! Olemme pesseet pyykkiä mökkireissuilla ja lapset on viety jo monta kertaa mummille hoitoon varavaatteinaan lähinnä pyykkiä, jotka ovat sitten tulleet puhtaana takaisin… (kiitos äiti!) Muutaman kerran olen silti joutunut käsipyykille. Yksin matkustaessa se voi olla rituaalinomaista rentoutumista, mutta näin lapsiperheen äitinä en löydä samaa fiilistä.

Tyttöjen TrippTrappit myimme viikkoa ennen muuttoa. Samalla luovuimme mikrosta, minkä ansiosta söimme edeltävänä iltana iltapalaksi viimeisen ThaiCuben pakastimesta. Viikon ruokailut on muutenkin hoidettu kaapintyhjennysperiaatteella, että elintarvikkeita olisi muutettavaksi mahdollisimman vähän.

Tänään lähtee ruokapöytä, minkä jälkeen loput ruokailut täytyy hoitaa sillä olohuoneen räsymatolla.

Olen valmis muuttamaan!

Oletko koskaan muuttanut niin, että myisit suurimman osan tavaroistasi? Kerro kokemuksesi Instagramissa!

Nelihenkisen perheen minimalistinen kerrostalokolmio

Kuten kerroin, päätimme muuttaa Hämeenlinnaan omakotitaloon, jota olemme viime vuodet pitäneet mökkinämme. Tilanpuute ei ollut muuttomme syynä, sillä mahduimme 74-neliöiseen kolmioomme oikein hyvin. Asunnon joogamahdollisuuksia tulikin esiteltyä ihan Hesaria myöten.

Tässä kuvat, jotka otin vuokrausilmoitusta varten. Tein niitä ennen 30 minuutin pikasiivouksen ja piilotin osan leluista siltä varalta, että vuokralainen ei samaistuisi lapsiperhe-elämään. Vuokralainen löytyikin aika nopeasti, ja kas näin minusta tuli puolivahingossa asuntosijoittaja. Huh!

Minimalismi voitti – muutamme mökille

Kuten saatat tietää, olemme Espoon kotimme lisäksi viettäneet paljon aikaa “mökillämme” Hämeenlinnassa – nämä lainausmerkithän tulevat siis siitä, ettei kyseessä ole mikään varsinainen vapaa-ajan asunto vaan omakotitalo taajama-alueella, kuitenkin aivan ulkoilualueen vieressä, lähellä uimarantaa. Ennen pandemiaa vietimme mökillä lähinnä viikonloppuja, sillä miehen työ Helsingin keskustassa piti meidät arkisin pk-seudulla ja itsekin kävin lähes viikottain osaomistamani markkinointitoimiston toimistolla Valimolla. Nyt oli kuitenkin mahdollisuus valita, ja monipaikkaisuustrendin (eli mökkien/kakkoskotien hankkimisen suursuosion) vastaisesti päätimme asettua pysyvästi yhteen paikkaan. Muuttopäätökseen vaikutti moni asia, joista tässä muutamia.

Etätyö FTW

Työelämän murros covid-19:n myötä on jotain sellaista, mitä varmasti muistellaan historiankirjoissa siinä missä teollistumista nyt. Helmikuussa 2020 sain itsekin vielä kuulla: “Tähän osallistuminen ei mitenkään onnistu etänä.” Itse olen koko työurani ajan ollut sitä mieltä, että saan työni tehtyä paremmin kotoa! Nyt minua ei enää odoteta toimistolle, eikä miestäkään kuin kerran-pari viikossa, sekin tietysti vasta pandemian jälkeen.

Sen sijaan, että viettäisimme lomia ja pitkiä viikonloppuja Hämeenlinnassa, voimme olla siellä aina. Siellä meillä on pikkuinen oma piha, järvi ja ulkoilualue vieressä ja upeat pyöräilymaastot. Eipä voi Espoon kotimmekaan lenkkeilymahdollisuuksia moittia, mutta kyllä ne ovat Hämeenlinnan talomme ympäristössä vielä paremmat. Viime kesänä teimme harvase päivä pyöräretkiä Vanajaveden rantoja pitkin, Hämeen Linnan ympäristössä. Niin idyllistä, että oikein hävettää.

Päiväkoti alkaa!

Tähän asti 2- ja 4-vuotiaamme ovat käyneet Espoon kaupungin tarjoamassa kerhossa 3 x 3h viikossa. Syksyllä kuopus täyttää kolme ja kummankin tytön on aika aloittaa päiväkodissa. Päiväkoti löytyy kummastakin kaupungista aivan vierestä, joten se ei ollut ratkaiseva tekijä.

Sen sijaan mietin pitkään äitini eli tyttöjen Mummin ja lasten välimatkaa. Äitini on ajanut meille Espooseen joka viikko hoitamaan tyttöjä, että olen saanut tehtyä töitä. Hämeenlinnaan tulee ajomatkaa tuplasti, mutta viikottaista apua ei nyt päiväkodin myötä enää tarvita. Sen sijaan Mummi voi tulla Hämeenlinnaan halutessaan koko viikonlopuksi (talossa on vierashuone) tai me voimme viedä tytöt viikonlopuksi Mummilaan. Päiväkodin alkamisen myötä oli siis mahdollista muuttaa niin, että Mummin ja tyttöjen välit pysyvät yhtä läheisinä kuin tähänkin asti.

Päiväkodin aloitus tarkoittaa myös sitä, ettei kaikkea lastenhoitoapua ole enää pakko käyttää työntekoon, mutta se on niin järisyttävä ajatus, etten osaa edes ajatella sitä vielä. Eikä se toki liity tähän muuttoon.

Espoon kerho on aivan ihana, ja päiväkodeista olen kuullut vain hyvää. Sen sijaan tulevia itsenäisesti liikkuvia lapsiamme ajatellen asuinalueemme on muuttunut kovin levottomaksi. Huumekauppaa ja joukkotappeluita taitaa tosin olla kaikkialla Suomessa.

Ei enää ainaista pakkaamista

Joka toinen viikko olen viimeistään keskiviikkona alkanut miettiä, mitä mökille tarvitaan mukaan, ja pessyt pyykkiä sen mukaan – vaikka sekä mökille että takaisin on aina kulkenut likaisiakin vaatteita. Hyvin suunniteltuna varsinaiseen pakkaamiseen on kulunut torstaina sellaiset pari tuntia, siis niin että tavarat ovat olleet autossa asti. Vähemmän suunniteltuna aikaa on mennyt paljon enemmänkin. Mökin päässä tavaroita on purettu tottuneesti sellaiset 20 minuuttia. Sama rumba on toistettu toiseen suuntaan sunnuntaina. Kahden yön reissuihin en ole enää suostunut, koska pakkaamisen osuus koko reissun kestosta on silloin noussut niin suureksi.

Parhaista yrityksistäni huolimatta jotain on aina ollut väärässä paikassa. Lempileluja en ole unohtanut, mutta villasukat kyllä. Useimmiten väärässä paikassa on jotain sellaista, mitä keksitään kaivata vasta kesken viikonlopun. Sää ei olekaan ennustetun lainen tai leikki vaatisikin juuri sitä tanssihametta, mitä ei todellakaan tullut mieleenkään pakata. Pari kertaa vuodessa lomamatkalla tällainen olisi ihan ok, mutta joka toinen viikko toistuvat reklamaatiot olivat liikaa.

Tämä pakkaaminen on asia, jonka olen huomannut epätasoarvon yhdeksi viimeisistä linnakkeista sellaisissakin perheissä, joissa isät hoitavat lapsia siinä missä äitikin. Pakkaaminen on naisten hommaa. Mies heittää louisvuittoniinsa parit kalsarit ja T-paidan, kun minä pakkaan omieni lisäksi lasten vaatteet ja rakkaimmat lelut isoon rinkkaan. Jos lapsilta puuttuu jotain, on selvää, keneen syyllistävät katseet kohdistuvat.

Eikös muuten joku (ei oma) mies ehdottanut, että hurjaa vauhtia kasvavilla lapsilla, joilla kummallakin on yksi lempipaita, olisi mökillä omat mökkivaatteet (jotka ilmeisesti aina mökkireissun loppusuoralla riisuttaisiin ja pestäisiin?). Ja tietysti omat lelut. Jokainen eroperhe voinee kertoa, miten hyvin tällainen toimii.

Käyttötavaroita vielä isompana ongelmana on ruoka. Kotiin ei voi jättää mökkireissun aikana pilaantuvaa ruokaa, eikä mökillä voi olla sellaista valmiina. Vaikka käytämme ruoan verkkokauppaa ja tilaamme ravintolaruokaa joka viikko, on neljän hengen kaikkien aterioiden suunnittelussa ja resursoimisessa valtava työ, jota paikan vaihtuminen kesken kaiken hankaloittaa lisää. Pakkaukset täytyy teipata kiinni ja/tai sujauttaa pusseihin. Kylmäkassit tulevat aina täyteen. Hedelmät liiskaantuvat matkalla.

Sitten vielä pistokkeet irti seinästä, varmistuskierros, että pesukoneiden vedet on suljettuna ja ikkunat ja ovet kiinni, valot pois… Niin ja tietenkin jos jotakin on halunnut kasvattaa, vaikka vain yrttejä tai salaattia, kaikki viljelykset on täytynyt pakata mukaan aina paikkaa vaihtaessa.

Kohtuullisesti siivottavaa

Toivottavasti kaikki ”koronahuumassa” mökkiä ostavat ymmärtävät, miten raskasta kahden paikan asuttaminen on! Tuo pakkaaminen on yksi asia, ja kahden paikan ylläpito ja siivoaminen on toinen.

Omakotitalossa on enemmän hommaa kuin kerrostalossa, sehän on selvä. Mutta miettikääpä, että tähän asti olemme ylläpitäneet sekä 74 kerrostaloneliötä että 155 neliön taloa ja sen pientä pihaa. Elättelen toivoa, että muuton myötä edes jossain olisi joskus suhteellisen puhdasta. (Ns. ”siistiä” meillä tulee helposti, koska tavaraa on vähän, kaappien päällä ja alla on tosin pölykerros…)

Hei hei tuplatavarat!

Tähän väliin on ihan pakko heittää disclaimer eli vapauttaa kirjoittaja vastuusta. Raptori räppäsi nuoruudessani ”ostaisko auton vai ostaisko veneen” ja tätä tasoa ovat tässäkin kirjoituksessa esitellyt ”ongelmat”. Uskon kuitenkin pohdinnallani palvelevani lukijoitani, jotka painivat enemmänkin tavaran ylenpalttisuuden kuin vähyyden kanssa.

Kerroin vuoden 2020 ostoyhteenvedossa, että viime vuonna ostimme monia tavaroita mökille, kun vietimme siellä paljon aikaa. Paljon jäi silti vielä hankkimatta, ja olimme miettineet jopa toisien polkupyörien ostamista (niitä kun ei saa kuljetettua autolla, jossa ei ole kattokaiteita ja johon ei akkujen takia saa peräkoukkua…)

Nyt siirryimme tuplatavaroiden hankkijoista niiden myyjiksi ja olemme netonneet jo pari tonnia (onneksi suurin osa tuli hankittuakin käytettynä). Jokaisen myydyn tavaran myötä mieli rauhoittuu hieman.

Line up the usual suspects

Yksi syy, mitä käytännössä kaikki muutostamme kuulleet ovat tarjonneet, on tilantarve. 74 neliötä kerrostalossa vai 155 neliötä omakotitalossa tuntuu monelle olevan selvä valinta. Meille itse asiassa ei. Kerrostalokolmiossamme mahtuu niin etätyöskentelemään, ilmajoogaamaan tai keinumaan, grillaamaan (yläkerran naapurin suosiollisella hyväksynnällä) ja saunomaan hyvinkin väljästi. Vessojakin on kaksin kappalein sekä vaatekomero miehen tavaroille. Kyllä lisätila kelpaa, mutta se ei ollut minkäänlainen muuton syy.

Rahan takiakaan ei muuttoa tehty – olemme koko 6,5 yhdessäolomme vuotta pitäneet sekä kerrostaloasuntoa että omakotitaloa, eikä taloustilanteemme ole muuttunut (mistä olemme tietysti hyvin kiitollisia!). Jos raha olisi tiukalla, en toki olisi ollut vuosia hoitovapaalla. Tietysti säästetylle rahalle löytyy käyttöä! Säästän ja sijoitan ahkerasti, sillä hoitovapaan, aiemman yrittäjyyteni ja myös urani alun monien matalatuloisten vuosien takia eläkekertymäni on olematon.

Ja tietysti aina voi ostaa veneen!

Onko poikkeusaika muuttanut sinun ajatuksiasi asumisesta? Kerro Instagramissa!

Kiitos, Facebook, ja näkemiin

Tiedätte varmaankin Konmarin ajatuksen siitä, että jos jokin ei enää pirskahtele iloa, siitä voi olla hyvä luopua. No, Facebook ei ole tuonut minulle mainittavaa iloa enää vuosiin. Kun liityin Facebookiin vuonna 2007, se oli mahtava paikka pitää yhteyttä sellaisiinkin kavereihin, jotka luulin hävittäneeni. Nykyisin sieltä ei kavereiden kuulumisia tahdo löytyä etsimälläkään, sillä aika moni vaikuttaa lopettaneen Facebookin päivittämisen.

Omia kuuluu kuulumisiani en ole halunnut siellä enää pitkään aikaan jakaa, sillä vuosien varrella minulle on kertynyt Facebook-“kavereita” jo puolisentoista tuhatta. Tietenkään he eivät ole oikeasti kaikki kavereitani, mutta kuitenkin ihmisiä, jotka olen jossain vaiheessa elämäni varrella tavannut – usein työn merkeissä. Mukana on sellaisia vähemmän kuin puolituttuja, joiden ei mielestäni tarvitse todellisia kuulumisiani tietää.

Tietoturvaongelmat ovat yksi syy siihen, etten halua jakaa elämääni Facebookissa. Mutta ollaan rehellisiä: kirjoitan blogia, minulla on semiaktiivinen Instagram-tili ja jaan videoita Youtubessa. Puhelinnumeroni ja sähköpostiosoitteeni löytyvät niin omilta kotisivuiltani kuin myös markkinointitoimistomme sivuilta. Jos joku haluaa varastaa identiteettini, ei hän tarvitse siihen Facebookia.

Lynkkausilmapiiri ja tylyt algoritmit

Eniten minua ärsyttää se, millaiseksi Facebookin ilmapiiri on muuttunut. Siinä missä saman asian kertominen Instagramissa saa sydämiä ja kauniita kehuja, löytyy Facebookista aina joku katkeroitunut puolituttu, joka keksii asiaan ilkeää sanottavaa. Ja aivan jokaiseen kommenttiin joku keksii jotain rasistista tai sovinistista mukahuumoria, lähes poikkeuksetta. En ole selannut Facebookia enää vuosiin, joten en kovin hyvin edes tiedä, mitä sieltä nykyisin löytyy. Mutta sen perusteella, mitä olen kuullut ja ohimennen palveluun kirjautuessa nähnyt, meininki ei ole ihan omien arvojeni ja näkemystäni mukaista.

Viime vuodet olen roikkunut kiinni Facebookissa sillä ajatuksella, että tarvitsen sitä kaupallisiin tarkoituksiin. Olen jakanut sinne näitä blogipostauksia ja kasvojooga-aiheisia YouTube-videoitani lukijoiden ja katselijoiden toivossa. Toivo on ollut lähes turha, sillä Facebook ei pidä minusta eikä halua näyttää postauksiani juuri kenellekään. En ota asiaa henkilökohtaisesti, sillä tiedän Facebookin suosivan aktiivisia käyttäjiä, jotka kommentoivat muille ja reagoivat sisältöihin ahkerasti. Heidän pahimman kilpailijansa palveluun ladatun videon jakaminen saa sekin Facebookin algoritmit tuhahtamaan halveksuvasti.

On Facebookissa jotain hyvääkin

Pidän kovasti Messengeristä, jolla minuun saa yhteyden, ja jolla minä voin pitää yhteyttä vaikkapa sellaisiin vanhoihin koulukavereihin, joiden puhelinnumeroa minulla tuskin on koskaan ollutkaan. Messenger oli yksi syy, miksi en halunnut poistua Facebookista kokonaan.

Lisäksi aina silloin tällöin käytän Facebookia eräänlaisena hakukoneena. Erityisesti pienten paikallisten yritysten tapahtumia ja voimassa olevia aika aukioloaikoja saattaa olla vaikea löytää muualta.

Facebook on myös oiva paikka etsiä tietoja esimerkiksi Tori-myyjistä. Olen jopa törmännyt Tori-huijariin, jolla oli Facebookissa tietoja itsestään syntymäpäivää myöten.

Tarvitsen Facebook-tilin myös työni puolesta, sillä se antaa pääsyn yrityksemme ja asiakkaittemme tileille. Ja minimalistinkin on tärkeää muistaa, että rahaa tuovia asioita ei konmariteta.

Miten Facebook-tili tyhjennetään?

Olen jo pitkään haaveillut oman Facebook-tilini tyhjentämisestä. En siis Facebookista lähtemisestä, vaan nimenomaan sen tyhjentämisestä. Kai se on jonkinlaista itsehillinnän puutetta: Kun kerran olen jakanut edellisenkin blogipostauksen Facebookiin, miksi en jakaisi tätäkin? Kunpa Facebook-tilin voisi tyhjentää!

Itse asiassa, se on aivan mahdollista, joskin erittäin hankalaa. Albumeissa olevat kuvat saa poistettua albumeittain, mutta loput pitää poistaa yksittäin. Samalla poistuvat niihin liittyvät postaukset.

Ryhmät löytyvät omalta sivultaan ja niistä voi poistua yksitellen. Tykätyt sivut löytyvät omalta sivultaan ja nekin voi “unlikettää” yksitellen. Itselläni oli lisäksi poistettavana muutama luomani sivu (jotka eivät olleet enää aktiivisia) ja muutaman sivun ylläpitäjä-status.

Sen jälkeen homma käy hankalammaksi: Asetukset ja yksityisyys alta löytyy Toimintaloki. Sieltä sitä voi sitten yksitellen napsutella julkaisuja, kommentteja, tykkäyksiä ja reaktioita pois. Kun hiiren laittaa oikeaan kohtaan, voi painella enteriä ja toiminnat poistuvat toistensa jälkeen. Muutaman toiminnon välein tosin kursori ei olekaan enää oikeassa kohdassa, ja sitä pitää siirtää.

Katumusharjoitus ja läksy opittavaksi

Tässä vajaan 15 vuoden aikana olin tehnyt julkaisuja, kommentteja, tykkäyksiä ja reaktioita kymmeniä tuhansia. Naputtelin niitä kolmena iltana. Sormet meinasivat krampata ja MacBook ylikuumentua enterin räiskyessä.

Poistoprojektiin meni yhteensä noin 15 tuntia aikaa. Samalla katselin toisella silmällä dokumentteja ja YouTube-videoita, mutta kunnolla ei mihinkään voinut keskittyä.

Siinä sitä oli aikaa miettiä, miten paljon aikaa Facebookille onkaan elämässään antanut. Paljon on ollut hyvää ja hauskaakin, mutta vähempikin olisi riittänyt. Pahimpia olivat ajanjaksot, jolloin olen ollut raskauspahoinvoinnin takia kykenemätön tekemään mitään kovin järkevää – niiltä ajoilta oli pahimmillaan 30 reagointia päivän ajalta. Kenenkään ei pitäisi lukea kolmeakymmentä Facebook-postausta päivässä, saati sitten lukea niin montaa, että päätyy tykkäämään kolmestakymmenestä.

Pahoittelut tässä kollektiivisesti kaikille, joiden postauksissa on nyt yksi tykkäys tai kommentti vähemmän. Jatkossa pyrin onnittelemaan ja ottamaan osaa henkilökohtaisemmin, edes viestillä.

Kiitos, anteeksi, ja nähdään Instassa… joskus

Nyt Facebook-profiilini näyttää tältä, olitpa sitten kaverini tai et. Halusin jättää tutun cover photon, ettei tyhjentynyttä tiliäni niin helposti epäiltäisi huijaukseksi. Avioliittostatuksen toivon hillitsevän kaveripyyntöjä tuntemattomilta. Toive tuntuu olevan turha. Ainakin tämä on hyvä tapa kertoa minua mahdollisesti googlaaville uusille tuttavuuksille, että olen varattu – ei sillä, ettenkö mainitsisi perhettä ensimmäisten viiden lauseen joukossa muutenkin.

Instagramissa yhä olen, tosin sieltäkin poistin kasapäin vanhoja ja uudempiakin postauksia, joista ei ollut mitään hyötyä. Instagramini on kasvojoogan ystäviä, blogini lukijoita ja valokuvamallia etsiviä varten. Käytännössä siis jokainen postaukseni palvelee jotain tarkoitusta. Sori siitä. Jos haluat tietää kuulumiseni, kysy!

En käy Instagramissa päivittäin, mutta pari kertaa viikossa kuitenkin. Tavoitteeni olisi postata jotakin viikottain, mutta aina se ei toteudu. Jos haluat kertoa, millaisia ajatuksia tämä kaikki sinussa herättää, tule Instagramiin.

Miten meidän lapset saa luopumaan tavaroista

Kerroin, että meillä joululahjoille tehdään tilaa laittamalla leluja kierrätykseen, ja että muutoinkin lastenkin tavarat käydään läpi säännöllisin väliajoin. Olen kuullut kommentteja, että lapset on vaikeaa saada luopumaan tavaroistaan. Aikuisenhan ei kannatakaan olla jatkuvasti vaihtamassa omaisuuttaan, mutta kasvavien lapsien kohdalla se on väistämättömyys.

Lapset ovat yksilöllisiä, eivätkä nämä neuvot välttämättä auta kaikkia. Siksi otsikossa on tuo ”meidän”. Kerron vain, miten itse toimin 2- ja 4-vuotiaiden tytärteni kanssa halutessani saada heidät kierrättämään. Tässä parhaat neuvoni.

1. Ole avoin

Sääntö numero yksi: Mitään ei saa kadota lapselta salaa! Miltä sinusta tuntuisi, jos joku heittäisi sinulle tärkeitä tavaroita ja muistoja roskiin selkäsi takana? Lapsen tavaroiden mystinen katoaminen saa heidät vain epäluuloisiksi ja todennäköisesti pitämään entistä kovemmin kiinni niistä, mitä vielä on jäljellä.

Meillä tavaroiden läpikäyntihetki alkoi viimeksi jotenkin näin: ”Joulu lähenee ja silloinhan te saatte joululahjat. Niille pitäisi tehdä vähän tilaa, niin voisimme käydä yhdessä läpi, millä leluilla te vielä leikitte ja mitä kirjoja luette. Mitään sellaista ei laiteta kierrätykseen, mitä te haluatte vielä säästää. Mutta yritetään saada kasaan viisi tavaraa ja kolme kirjaa, joista voitaisiin luopua.” Tavoite ylittyi reippaasti tunnin aikana ilman minkäänlaista taistelua. Näin ei suinkaan ole aina ollut, vaan hommaa on harjoiteltu meillä pienestä asti.

2. Kerro taustasyyt

Olen tankannut lapsilleni aivan pienestä asti syitä sille, miksi tavaramäärä kannattaa pitää kohtuullisena. Yksivuotias ei niistä paljon ymmärtänyt, mutta nyt neljävuotias nyökkäilee jo ymmärtäväisen näköisenä tutulle asialle. Avasin näitä enemmän blogikirjoituksessa lasten tavaroiden määrästä ja siivoamisesta, mutta tässä lyhyesti:

  • Tavaroiden täytyy mahtua niille määrättyihin paikkoihin. Esimerkiksi joulun tai syntymäpäivän alla on luontevaa ”tehdä tilaa lahjoille”, vaikkei niitä röykkiöittäin olisikaan tulossa.
  • Kohtuullisuus on ympäristöystävällisistä. Metsäretkiä rakastaville pienille lapsille olen avannut tätä esimerkiksi niin, että tilaa riittää metsille eikä kaikkialla ole vain tehtaita.
  • Kohtuullinen määrä leluja on helpompi siivota.
  • Kun meillä on kohtuullisesti leluja, niitä riittää paremmin muille – räikeä yksinkertaistus, mutta aivan totta ympäristösyiden kautta.
Saimme sekä artikkelikuvan ihanan ankkapelin että tämän farmilelusetin esikoisen kummitädin lapsilta käytettynä. Ne olivat meillä aikansa kovassa käytössä, mutta nyt ne äänestettiin kiertoon. Farmilelut olivat jääneet Duplojen jalkoihin, Ankkapeli vaativampien pelien – 2-vuotiaskin pelaa jo Afrikan Tähteä…

Aseta tavoitteet

Liike-elämän opeilla: Tavoitteet täytyy olla. Kun lapsi tietää, että tavoitteena on kierrättää viisi tavaraa, hän ymmärtää, ettei kyse ole kohtuuttomasta muutoksesta.

Jos suinkin mahdollista, tavoitteissa kannattaa keskittyä muuhunkin kuin luopumiseen. Kuten äitien- ja isänpäivinä saa todeta, pienikin lapsi osaa tuntea antamisen iloa. Tavoitteena voi olla vaikka löytää kaksi siistikuntoista lelua hyväntekeväisyyteen ”lapsille, joilla ei ole oikein mitään leluja”.

Tähän liittyen: Voi olla helppoa saada lapset luovuttamaan lelujaan tutulle lapselle, vaikka pienemmälle serkulle. Tästä täytyy kuitenkin ehdottomasti aina sopia etukäteen lahjoituksen saajan kanssa.

Vanhempia lapsia voi mainiosti motivoida myymään vanhoja lelujaan saadakseen rahaa. Ainakin meidän neljävuotiaan käsitys rahan arvosta on tähän vielä liian ohut. En halua myöskään opettaa lapsilleni, että vanhaa tavaraa vaihdettaisiin aina uuteen. Tavaroista täytyy osata luopua myös ilman lupausta uudesta.

Kehu ja palkitse

Aikaisemmin jokaiseen tavaraan tiukasti liimautunut esikoinen käy nyt neljävuotiaana tavaroitaan jo mielellään läpi. Harjoituksia on takana jo useita ja jokaisesta niistä suoriutumista olen kehunut vuolaasti niin hänelle itselleen kuin muillekin.

Palkitseminen toimii myös. Kyse ei tarvitse olla ihmeellisestä asiasta, kunhan se on lapselle mieluisa, riittävän konkreettinen ja tapahtuu mielellään heti tehtävän jälkeen. ”Nyt käydään nämä tavarat läpi ja sitten syödään piparit / pelataan Afrikan Tähteä.” Viimeksi tytöt saivat onnistuneen kierrätyssession jälkeen palkinnoksi palapelin, joka oli saatu kummeilta ja joka oli odottanut sopivaa hetkeä kaapissa jo hyvän tovin. Siis yhden yhteisen palapelin yli kymmenen lähteneen tavaran tilalle.

Ole kärsivällinen

Lapsesi haluaa todennäköisesti säästää monta sellaista tavaraa, jotka sinun mielestäsi joutaisivat roskiin tai muuhun kierrätykseen. Sinun täytyy kunnioittaa tätä päätöstä. Voit kuitenkin käydä väsytystaistelua. ”Ai sinä haluat leikkiä tällä vielä? Selvä, säästetään se.” ”Hei, huomasin, että vaikka halusit säästää tämän, et ole kuitenkaan leikkinyt tällä.” Tai taideteoksista: ”Ai haluat vielä ihailla tätä?” ”Mutta tämähän on edelleen täällä kasan alimmaisena.”

Ajatus luopumisesta on jäänyt lapsen mieleen kypsymään ja usein seuraavalla kerralla siihen ollaan jo valmiita. Ja jos ei niin sitten ei. Jos kyse ei ole merkittävästi tilaa vievästä tavarasta, täytyy vain hyväksyä, että lapsi tekee omat päätöksensä.

Käytä veto-oikeuttasi

Joskus lapsi ilmoittaa luopuvansa lelusta, jonka tiedät olevan hänelle rakas. Silloin kannattaa neuvotella ja ehdottaa lelun laittamista vaikka ylähyllylle mietintäajaksi. Lelua ei kannata laittaa piiloon lapselta, sillä silloin hän saattaa kuvitella, että kaikki muutkin kierrätykseen menevät tavarat löytyvät tarpeen tullen vielä jostain vanhemman kätköstä.

Jos lapsi aikoo luopua erityisestä taideteoksesta tai muusta tavarasta, jolla on sinulle tunnearvoa, voit ottaa sen vähin äänin talteen. Pidä se kuitenkin piilossa, kunnes lapsi on itse valmis arvostamaan moisia muistoja.

Mitä vinkkejä sinulla on tavaroiden karsimiseen lasten kanssa? Keskustellaan Instagramissa!

Superhelppo ripsien kestovärjäys kotona

Disclaimer – tiedätte, että rakastan disclaimereitä eli huomautuksia, joilla pyrin vapauttamaan itseni kaikesta vastuusta – Aion tässä kirjoituksessa neuvoa käyttämään vaarallista kemikaalia toisin, kuin miten sitä on tarkoitus käyttää.

Tämä ei ole minkään sortin kaupallinen yhteistyö. Maksoin ihan itse Dependin ripsien kestoväriaineesta 7.49 € ja hapetteesta 1.95 €. Ne riittävät viikottaiseen värjäykseen noin puolen vuoden ajan, joten tässä ei kyllä rikastu edes aineita valmistavat ruotsalaiset. Brändi valikoitui sen perusteella, että sitä sai Prisman verkkokaupasta ruokatilauksen yhteydessä, ja nimenomaan erillisinä putiloina.

Säilytän ripsien kestovärjäystarpeita vanhassa matchajauhepussissa. Sekoitusastiana on pilttipurkin kansi, sekoitus- ja levitysharja on ainakin 10 vuotta vanha ja leikattu ripsivärituubista.

Helpompi tapa kestovärjätä ripset

Kerroin 1,5 vuotta sitten käyneeni ripsien kestovärjäyksessä. Vaikka nautinkin rauhallisesta hetkestä, totesin pian, että käytännössä ripsiä pitää värjätä joka viikko. Erilaisten kokeilujen jälkeen kehitin värjäykseen tavan, joka ei vaadi vartin makoilua sohvalla silmät kiinni (niin ihanaa kuin se olisikin).

Sekoitan puolen sentin pätkän mustaa väriainetta ja nelisen tippaa vetyperoksidia pilttipurkin kannessa. Sekoitukseen ja värin levitykseen käytän vanhaa ripsivärin harjaa. Sitten levitän värin silmiini aivan kuin ripsivärin. Kun väriä on kohtuullinen määrä, ei suojavoiteita tai -lappuja tarvita. Tämä on siis minun tapani, valmistajan neuvot ovat aivan toisenlaisia!

Levitän kestovärin kuin ripsarin. Suojalappuja tai voiteita ei tarvita, sillä väri ei juurikaan leviä.

Laitan värin varttia ennen suihkua niin että sen peseminen runsaalla vedellä onnistuu helposti. Jos joudun nostelemaan vettä kasvoilleni, kuten lavuaarissa pestessä, onnistun aina saamaan ainetta silmiini. Suihkussa seistessä tätä ongelmaa ei ole. Tämä on siis vain minun kokemukseni asiasta.

Pari minuuttia kerran viikossa, ei koskaan ripsaria

Tarvikkeiden ottamiseen kaapista, värin sekoittamiseen ja levittämiseen sekä tavaroiden puhdistamiseen menee minulta nykyisin suunnilleen kaksi minuuttia. Vaikutusajan voin olla ihan normaalisti ja pois peseminen hoituu suihkussa ilman erillistä vaivaa.

Tämän parin minuutin vaiva säästää minut ripsivärin levitykseltä ja pesemiseltä arjessa, sekä poskille levittyvältä tai varisevalta ripsarilta. Ihan ripsivärilookia kestovärjäyksellä ei toki saa, mutta se riittää minulle. Varsinaista ripsaria laitan vain juhliin.

Kestovärjätyissä ripsissä on väriä, mutta ripsarille tunnusomaiset paakut puuttuvat. Kulmiani en ole koskaan värjännyt.

Olen saanut 1,5 vuoden takaisesta 90 sekunnin meikkirutiinistani karsittua suurimman osan pois. BB-voidetta en ole kaivannut käytyäni diatermiassa hävittämässä katkenneita verisuonia. Ja kukapa sitä muutenkaan laittaisi kasvomaskin alle, poskipunasta puhumattakaan. Etäpalavereissa meikillä ei ole väliä, valaistus ratkaisee. Ripsariakaan en siis enää käytä.

Kaipaan edelleen peitevoidetta tummiin silmänalusiini, joten se on ainoa meikkirutiinini jäljellä oleva osa. Päivittäin aikaa kuluu ehkä 20 sekuntia, mutta jos keksisin tummiin silmänalusiin jonkin järkevän hoitokeinon, luopuisin mielelläni siitäkin! Olen kyllä lukenut pistoshoidoista, mutta lähes 300 euroa maksava hoito, joka pitää toistaa puolen vuoden välein, ei vielä houkuttele. Kasvojoogaharjoitteilla olen saanut tilannetta vähän parantumaan, mutta vielä on matkaa peitevoiteesta luopumiseen.

Oletko kokeillut ripsien kestovärjäystä? Tiedätkö järkevän hoidon tummiin silmänalusiin? Kerro Instagramissa!

Kasvojooga on tärkeää myös terveydellesi

Artikkelikuvan otti valokuvaaja Wilma Hetemaj (tosin jouduin tekemään sille tätä artikkelia varten tiukemman rajauksen – anteeksi Wilma!).

Olen aiemmin kertonut, että kasvojooga on tärkeä osa minimaalista kasvojenhoitorutiiniani. Kirjoitin myös pitkän ja polveilevan kirjoituksen kapeista kauneuskäsityksistä.

Kasvojoogan idea ei mielestäni millään muotoa ole tehdä kenestäkään enemmän kauneusnormien mukaista. Kasvojoogan myötä ilme muuttuu positiivisemmaksi, sillä poskipäät kohoavat, suupielet kääntyvät ylöspäin ja kurtistelu vähenee. Iloisemmat ilmeet jakavat hyvää mieltä myös ympäristöön.

Kasvojoogalla on myös suoria terveysvaikutuksia. Merkittävimmät niistä tulevat kielen oikean asennon oppimisesta, mikä mahdollistaa kunnollisen nenähengityksen päivin öin. Nenähengitys varmistaa, että saat elimistöösi oikean lämpöistä, sopivan kosteaa ja monista epäpuhtauksista puhdistettua ilmaa. Nenän kautta hengittäminen myös parantaa verenkiertoa, eikä nenän kautta hengittävä tietenkään myös kuorsaa. Kielen oikealla asennolla on myös erittäin suuri vaikutus kasvojen ulkonäköön.

Seuraavalta videolta opit yksinkertaisen harjoituksen, joka avittaa kieltäsi pysymään oikeassa asennossa.

Jos kasvojooga kiinnostaa, voit lukea aiheesta lisää kasvojooga-sivultani!

Lipper on mahtava, kunhan käytät sitä 100 % oikein

Olen myös kertonut yhteistyöstäni kasvojoogalaite Lipperin kanssa. Tuo suomalainen innovaatio on saanut jo melkoisesti innostuneita faneja, ja saan usein kysymyksiä, että kannattaako sellaista nyt ostaa. Tein videon, josta löytyy seikkaperäiset ohjeet Lipperin käyttöön.

Tämä kymmenminuuttinen kannattaa katsoa huolella, sillä kun opit tekemään harjoituksen juuri oikeilla lihaksilla, pari minuuttia Lipperöintiä päivässä riittää! Jos et osaa käyttää Lipperiäsi (kuten minä en aluksi osannut), päädyt kehittämään aivan vääriä lihaksia, joiden vaikutus ulkonäköön ei ole välttämättä toivottu.

Oletko kokeillut kasvojoogaa? Missä kielesi majailee, kun et ajattele asiaa? Kerro Instagramissa!