Minimaalisesti kieltenopintoja

Tämäkään postaus ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan aito hehkutus mahtavalle palvelulle, jonka löysin ensimmäisenä koronavuotena (kyllä, pahoin pelkään, että joudumme käyttämään kyseistä ilmaisua). Olen aina rakastanut kielten opiskelua. Ylioppilaskirjoituksissa sain englannista, ruotsista ja saksasta laudaturit ja ranskasta eximian. Harmittelin, ettei aikani riittänyt opiskella muita tarjolla olleita kieliä. Olen myös aina halunnut käyttää kielitaitoani: Päädyin opiskelemaan liiketaloutta englanniksi ja vaihto-oppilaaksi Ruotsiin. Saksaakin olen joutunut autonhakureissuilla puhumaan – ja kyllähän nyt pitkän linjan BMW-harrastajan pitää saksaa osata.

15 vuotta sitten opiskelin muutaman kuukauden venäjää opistolla, mutta matkustusaikoineen kokonaisen illan syönyt harrastus oli liian vaativa. Sanskritia tuli opeteltua suunnilleen sadan sanan verran joogan opettajakoulutuksessa, saman verran swahilia Tansaniassa oleskellessa. Ajattelin, että palaan kunnollisten kieltenopintojen pariin sitten joskus, kun aikaa on. Ja yhtäkkiähän sitä sitten oli, mutta opistot olivat kiinni.

Pelillistettyä kieltenopiskelua Duolingon kanssa

Kaverini olivat hehkuttaneet Duolingo-sovellusta, ja päätin antaa sille mahdollisuuden. Jo parissa päivässä kyllästyin maksuttoman version mainoksiin ja rajoitteisiin ja investoin 86 euroa koko vuoden lisenssiin. Samalla päätin, että harjoittelisin joka päivä minimissään 10 minuuttia.

Aluksi jaksoin harjoitella useampaa kieltä: yritin saada tolkkua mandariinin alkeista (ei onnistunut), aloitin swahilia, tein ruotsin kielen vaikeimmat tehtävät ja kertailin ranskaa. Aika pian päätin kuitenkin keskittyä tällä hetkellä minua eniten kiinnostaneeseen kieleen ja aloin hakata venäjäntehtäviä läpi. Vanhaa pohjaa ei valitettavasti noista muutamasta kuukaudesta 15 vuotta sitten juuri ollut, sillä en muistanut edes kyrillisiä aakkosia.

Vartti venäjää joka päivä

Nyt rutiinini on vakiintunut niin, että teen joka päivä kaksi pätkää venäjää. Duolingo on jaettu lyhyiksi kurssipätkiksi, joista yhden tekemiseen menee muutamasta minuutista korkeintaan kymmeneen. Pätkät muodostavat oppimiskokonaisuuksia ja kokonaisuudet puolestaan tasoja. Tasoja on yhteensä viisi, ja nyt vuoden jälkeen olen melkein puolivälissä venäjän kokonaisuutta.

Duolingossa harjoitellaan sanastoa, lukemista, kirjoittamista, kuuntelua ja ääntämistä, aivan kuten koulussakin tehtiin. Jos et juuri sillä hetkellä voi puhua, voit valita mikin sulkemisen tunniksi. Niinpä harjoituksia voi kuulokkeiden kanssa tehdä vaikka junassa. Ainoastaan kielioppi on kevyemmällä painotuksella. Vuoden jälkeen en osaa selittää venäjän kielioppisäännöistä mitään, mutta osaan kyllä monissa tapauksissa sanoa, mikä kuulostaa tai näyttää oikealta. Tämä on häirinnyt minua yllättävän vähän, vaikka lapsena nimenomaan nautin kieliopin opettelusta ja halusin aina osata kieliopin moitteettomasti. Luin jostain, että Duolingo perustuisi samanlaiseen oppimismekanismiin, millä lapset oppivat vierasta kieltä. Tiedä häntä, mutta tehokasta se tuntuu kuitenkin olevan.

Osaan sanoa sellaisia hyödyllisiä asioita, kuten “Karhut syövät kaikkea”, “Isoäitini puhui paljon Saksasta”, “Lääkärini vaimo on nyt Euroopassa” ja “Käske hänen tulla huomenna, me olemme väsyneitä”. Venäjän kulttuuri ei yksittäisistä lauseista valitettavasti aukea, mutta kielen oppiminen kyllä kannustaa ottamaan siitä selvää muuta kautta. En pysty seuraamaan venäjänkielistä keskustelua, mutta kun katsoin loistavaa Mandariinit-elokuvaa, huomasinkin ymmärtäväni sanan sieltä, toisen täältä. Kyrillisiä aakkosia luen nyt riittävän nopeasti, että KHL-jääkiekkoa katsoessa tiedän, mikä suuryritys mitäkin joukkuetta sponsoroi.

Aion todellakin jatkaa opintojani ja annoin seuraavan 86 euroa mennä luottokortiltani. Nykytahdillani (max vartti päivässä) tunnin hinnaksi tulee vähän toista euroa. Ja hei, minimalistin tunnustus! Olen harmitellut, että menin luopumaan vanhoista venäjänkirjoistani. Ne saivat pölyyntyä 15 vuotta kaapissa, koska niihin ei koskaan kiinnostanut palata, mutta nyt niitä olisi pitkästä aikaa mukava vilkaista. Täytyy kääntyä kirjaston puoleen.

Ja niin, olen tosiaan opiskellut venäjää ihan joka päivä. Duolingossa on kaikenlaisia “streak freezejä”, mitkä sallisivat jonkun päivän jättämisen väliin, mutta en ole hyödyntänyt niitä. Olen treenannut lomilla, kipeänä ja tosiaan myös näin muuton keskellä. Omalla kohdallani olen huomannut toimivimmaksi, että jos jotain on tarkoitus tehdä joka päivä, niin se kannattaa tehdä joka päivä eikä antaa sen kummempaa siimaa asiassa.

Haaveissa ainakin ranska ja latina

Taidan jatkaa venäjää niin kauan kuin intoa suinkin riittää, mutta seuraavaksi aion palata ranskan pariin. Se kun on minulle aina ollut tyhjä arpa, jota en ole lukion jälkeen käyttänyt pätkääkään siitä huolimatta, että minulla on ranskankielisiä kavereita ja olen käynyt Ranskassa ainakin viisi kertaa.

Latinakin Duolingosta nykyisin löytyy, joten pääsen vielä toteuttamaan ikihaaveeni latinanopinnoista. Latinan kielitaitoni kun nykyisellään rajoittuu kasvojoogassa tarvittaviin kasvojen lihaksiin, kuten levator labii superioris alaeque nasi.

Onko siellä muita Duolingosta tai muutoin kielten opiskelusta innostuneita? Kerro Instagramissa @paivisusannas!

Asketismia ennen muuttoa

Muutamme ylihuomenna ”mökillemme” Hämeenlinnaan. Koska siellä on jo kaikki tarvittavat huonekalut ja paljon muutakin, tavoitteemme on, että muuttokuorma täältä päästä mahtuisi kerralla pieneen pakettiautoon. Tämän takia olemme myyneet ison osan huonekaluistamme.

Ensin lähti sohva huhtikuun alussa. Se ei tehnyt isoakaan lovea mukavuuteen, sillä laitoimme tilalle pari varapatjaa. Mutta kun myimme sänkymme kolme viikkoa sitten, tarvitsimme varapatjat nukkumiseen. Niinpä olohuoneen ”sohvana” on viime viikot ollut vain pari räsymattoa lattialla. Ison olohuoneen maton myin samoihin aikoihin sohvan kanssa.

Pesukoneen myimme 1,5 kuukautta sitten. Kyseessä oli kallis, puoli vuotta aiemmin ostettu Miele, joten sen dumppaaminen viime tingassa halvalla ei tullut kysymykseen. Saimme siitä onneksi hyvän hinnan – puolen vuoden päivittäiselle käytölle jäi hintaa reilu satanen.

Pesukone on ehdottomasti ollut tavara, jota olen eniten tässä kahden pikkulapsen perheessämme kaivannut! Olemme pesseet pyykkiä mökkireissuilla ja lapset on viety jo monta kertaa mummille hoitoon varavaatteinaan lähinnä pyykkiä, jotka ovat sitten tulleet puhtaana takaisin… (kiitos äiti!) Muutaman kerran olen silti joutunut käsipyykille. Yksin matkustaessa se voi olla rituaalinomaista rentoutumista, mutta näin lapsiperheen äitinä en löydä samaa fiilistä.

Tyttöjen TrippTrappit myimme viikkoa ennen muuttoa. Samalla luovuimme mikrosta, minkä ansiosta söimme edeltävänä iltana iltapalaksi viimeisen ThaiCuben pakastimesta. Viikon ruokailut on muutenkin hoidettu kaapintyhjennysperiaatteella, että elintarvikkeita olisi muutettavaksi mahdollisimman vähän.

Tänään lähtee ruokapöytä, minkä jälkeen loput ruokailut täytyy hoitaa sillä olohuoneen räsymatolla.

Olen valmis muuttamaan!

Oletko koskaan muuttanut niin, että myisit suurimman osan tavaroistasi? Kerro kokemuksesi Instagramissa!

Nelihenkisen perheen minimalistinen kerrostalokolmio

Kuten kerroin, päätimme muuttaa Hämeenlinnaan omakotitaloon, jota olemme viime vuodet pitäneet mökkinämme. Tilanpuute ei ollut muuttomme syynä, sillä mahduimme 74-neliöiseen kolmioomme oikein hyvin. Asunnon joogamahdollisuuksia tulikin esiteltyä ihan Hesaria myöten.

Tässä kuvat, jotka otin vuokrausilmoitusta varten. Tein niitä ennen 30 minuutin pikasiivouksen ja piilotin osan leluista siltä varalta, että vuokralainen ei samaistuisi lapsiperhe-elämään. Vuokralainen löytyikin aika nopeasti, ja kas näin minusta tuli puolivahingossa asuntosijoittaja. Huh!