Minimalismi voitti – muutamme mökille

Kuten saatat tietää, olemme Espoon kotimme lisäksi viettäneet paljon aikaa “mökillämme” Hämeenlinnassa – nämä lainausmerkithän tulevat siis siitä, ettei kyseessä ole mikään varsinainen vapaa-ajan asunto vaan omakotitalo taajama-alueella, kuitenkin aivan ulkoilualueen vieressä, lähellä uimarantaa. Ennen pandemiaa vietimme mökillä lähinnä viikonloppuja, sillä miehen työ Helsingin keskustassa piti meidät arkisin pk-seudulla ja itsekin kävin lähes viikottain osaomistamani markkinointitoimiston toimistolla Valimolla. Nyt oli kuitenkin mahdollisuus valita, ja monipaikkaisuustrendin (eli mökkien/kakkoskotien hankkimisen suursuosion) vastaisesti päätimme asettua pysyvästi yhteen paikkaan. Muuttopäätökseen vaikutti moni asia, joista tässä muutamia.

Etätyö FTW

Työelämän murros covid-19:n myötä on jotain sellaista, mitä varmasti muistellaan historiankirjoissa siinä missä teollistumista nyt. Helmikuussa 2020 sain itsekin vielä kuulla: “Tähän osallistuminen ei mitenkään onnistu etänä.” Itse olen koko työurani ajan ollut sitä mieltä, että saan työni tehtyä paremmin kotoa! Nyt minua ei enää odoteta toimistolle, eikä miestäkään kuin kerran-pari viikossa, sekin tietysti vasta pandemian jälkeen.

Sen sijaan, että viettäisimme lomia ja pitkiä viikonloppuja Hämeenlinnassa, voimme olla siellä aina. Siellä meillä on pikkuinen oma piha, järvi ja ulkoilualue vieressä ja upeat pyöräilymaastot. Eipä voi Espoon kotimmekaan lenkkeilymahdollisuuksia moittia, mutta kyllä ne ovat Hämeenlinnan talomme ympäristössä vielä paremmat. Viime kesänä teimme harvase päivä pyöräretkiä Vanajaveden rantoja pitkin, Hämeen Linnan ympäristössä. Niin idyllistä, että oikein hävettää.

Päiväkoti alkaa!

Tähän asti 2- ja 4-vuotiaamme ovat käyneet Espoon kaupungin tarjoamassa kerhossa 3 x 3h viikossa. Syksyllä kuopus täyttää kolme ja kummankin tytön on aika aloittaa päiväkodissa. Päiväkoti löytyy kummastakin kaupungista aivan vierestä, joten se ei ollut ratkaiseva tekijä.

Sen sijaan mietin pitkään äitini eli tyttöjen Mummin ja lasten välimatkaa. Äitini on ajanut meille Espooseen joka viikko hoitamaan tyttöjä, että olen saanut tehtyä töitä. Hämeenlinnaan tulee ajomatkaa tuplasti, mutta viikottaista apua ei nyt päiväkodin myötä enää tarvita. Sen sijaan Mummi voi tulla Hämeenlinnaan halutessaan koko viikonlopuksi (talossa on vierashuone) tai me voimme viedä tytöt viikonlopuksi Mummilaan. Päiväkodin alkamisen myötä oli siis mahdollista muuttaa niin, että Mummin ja tyttöjen välit pysyvät yhtä läheisinä kuin tähänkin asti.

Päiväkodin aloitus tarkoittaa myös sitä, ettei kaikkea lastenhoitoapua ole enää pakko käyttää työntekoon, mutta se on niin järisyttävä ajatus, etten osaa edes ajatella sitä vielä. Eikä se toki liity tähän muuttoon.

Espoon kerho on aivan ihana, ja päiväkodeista olen kuullut vain hyvää. Sen sijaan tulevia itsenäisesti liikkuvia lapsiamme ajatellen asuinalueemme on muuttunut kovin levottomaksi. Huumekauppaa ja joukkotappeluita taitaa tosin olla kaikkialla Suomessa.

Ei enää ainaista pakkaamista

Joka toinen viikko olen viimeistään keskiviikkona alkanut miettiä, mitä mökille tarvitaan mukaan, ja pessyt pyykkiä sen mukaan – vaikka sekä mökille että takaisin on aina kulkenut likaisiakin vaatteita. Hyvin suunniteltuna varsinaiseen pakkaamiseen on kulunut torstaina sellaiset pari tuntia, siis niin että tavarat ovat olleet autossa asti. Vähemmän suunniteltuna aikaa on mennyt paljon enemmänkin. Mökin päässä tavaroita on purettu tottuneesti sellaiset 20 minuuttia. Sama rumba on toistettu toiseen suuntaan sunnuntaina. Kahden yön reissuihin en ole enää suostunut, koska pakkaamisen osuus koko reissun kestosta on silloin noussut niin suureksi.

Parhaista yrityksistäni huolimatta jotain on aina ollut väärässä paikassa. Lempileluja en ole unohtanut, mutta villasukat kyllä. Useimmiten väärässä paikassa on jotain sellaista, mitä keksitään kaivata vasta kesken viikonlopun. Sää ei olekaan ennustetun lainen tai leikki vaatisikin juuri sitä tanssihametta, mitä ei todellakaan tullut mieleenkään pakata. Pari kertaa vuodessa lomamatkalla tällainen olisi ihan ok, mutta joka toinen viikko toistuvat reklamaatiot olivat liikaa.

Tämä pakkaaminen on asia, jonka olen huomannut epätasoarvon yhdeksi viimeisistä linnakkeista sellaisissakin perheissä, joissa isät hoitavat lapsia siinä missä äitikin. Pakkaaminen on naisten hommaa. Mies heittää louisvuittoniinsa parit kalsarit ja T-paidan, kun minä pakkaan omieni lisäksi lasten vaatteet ja rakkaimmat lelut isoon rinkkaan. Jos lapsilta puuttuu jotain, on selvää, keneen syyllistävät katseet kohdistuvat.

Eikös muuten joku (ei oma) mies ehdottanut, että hurjaa vauhtia kasvavilla lapsilla, joilla kummallakin on yksi lempipaita, olisi mökillä omat mökkivaatteet (jotka ilmeisesti aina mökkireissun loppusuoralla riisuttaisiin ja pestäisiin?). Ja tietysti omat lelut. Jokainen eroperhe voinee kertoa, miten hyvin tällainen toimii.

Käyttötavaroita vielä isompana ongelmana on ruoka. Kotiin ei voi jättää mökkireissun aikana pilaantuvaa ruokaa, eikä mökillä voi olla sellaista valmiina. Vaikka käytämme ruoan verkkokauppaa ja tilaamme ravintolaruokaa joka viikko, on neljän hengen kaikkien aterioiden suunnittelussa ja resursoimisessa valtava työ, jota paikan vaihtuminen kesken kaiken hankaloittaa lisää. Pakkaukset täytyy teipata kiinni ja/tai sujauttaa pusseihin. Kylmäkassit tulevat aina täyteen. Hedelmät liiskaantuvat matkalla.

Sitten vielä pistokkeet irti seinästä, varmistuskierros, että pesukoneiden vedet on suljettuna ja ikkunat ja ovet kiinni, valot pois… Niin ja tietenkin jos jotakin on halunnut kasvattaa, vaikka vain yrttejä tai salaattia, kaikki viljelykset on täytynyt pakata mukaan aina paikkaa vaihtaessa.

Kohtuullisesti siivottavaa

Toivottavasti kaikki ”koronahuumassa” mökkiä ostavat ymmärtävät, miten raskasta kahden paikan asuttaminen on! Tuo pakkaaminen on yksi asia, ja kahden paikan ylläpito ja siivoaminen on toinen.

Omakotitalossa on enemmän hommaa kuin kerrostalossa, sehän on selvä. Mutta miettikääpä, että tähän asti olemme ylläpitäneet sekä 74 kerrostaloneliötä että 155 neliön taloa ja sen pientä pihaa. Elättelen toivoa, että muuton myötä edes jossain olisi joskus suhteellisen puhdasta. (Ns. ”siistiä” meillä tulee helposti, koska tavaraa on vähän, kaappien päällä ja alla on tosin pölykerros…)

Hei hei tuplatavarat!

Tähän väliin on ihan pakko heittää disclaimer eli vapauttaa kirjoittaja vastuusta. Raptori räppäsi nuoruudessani ”ostaisko auton vai ostaisko veneen” ja tätä tasoa ovat tässäkin kirjoituksessa esitellyt ”ongelmat”. Uskon kuitenkin pohdinnallani palvelevani lukijoitani, jotka painivat enemmänkin tavaran ylenpalttisuuden kuin vähyyden kanssa.

Kerroin vuoden 2020 ostoyhteenvedossa, että viime vuonna ostimme monia tavaroita mökille, kun vietimme siellä paljon aikaa. Paljon jäi silti vielä hankkimatta, ja olimme miettineet jopa toisien polkupyörien ostamista (niitä kun ei saa kuljetettua autolla, jossa ei ole kattokaiteita ja johon ei akkujen takia saa peräkoukkua…)

Nyt siirryimme tuplatavaroiden hankkijoista niiden myyjiksi ja olemme netonneet jo pari tonnia (onneksi suurin osa tuli hankittuakin käytettynä). Jokaisen myydyn tavaran myötä mieli rauhoittuu hieman.

Line up the usual suspects

Yksi syy, mitä käytännössä kaikki muutostamme kuulleet ovat tarjonneet, on tilantarve. 74 neliötä kerrostalossa vai 155 neliötä omakotitalossa tuntuu monelle olevan selvä valinta. Meille itse asiassa ei. Kerrostalokolmiossamme mahtuu niin etätyöskentelemään, ilmajoogaamaan tai keinumaan, grillaamaan (yläkerran naapurin suosiollisella hyväksynnällä) ja saunomaan hyvinkin väljästi. Vessojakin on kaksin kappalein sekä vaatekomero miehen tavaroille. Kyllä lisätila kelpaa, mutta se ei ollut minkäänlainen muuton syy.

Rahan takiakaan ei muuttoa tehty – olemme koko 6,5 yhdessäolomme vuotta pitäneet sekä kerrostaloasuntoa että omakotitaloa, eikä taloustilanteemme ole muuttunut (mistä olemme tietysti hyvin kiitollisia!). Jos raha olisi tiukalla, en toki olisi ollut vuosia hoitovapaalla. Tietysti säästetylle rahalle löytyy käyttöä! Säästän ja sijoitan ahkerasti, sillä hoitovapaan, aiemman yrittäjyyteni ja myös urani alun monien matalatuloisten vuosien takia eläkekertymäni on olematon.

Ja tietysti aina voi ostaa veneen!

Onko poikkeusaika muuttanut sinun ajatuksiasi asumisesta? Kerro Instagramissa!